Siirin simakesä

Elisabet Aho: Siirin simakesä

189 s., Kustannus-Mäkelä 2017

kansi: Tanja Mitchell

 

Kun valikoin luettavaa kesälomapinooni, halusin lainata myös pari nuortenkirjaa. Siirin simakesä valikoitui lainalle paitsi kesäisen nimensä myös aiheensa puolesta. Siiri matkustaa pariksi viikoksi isotätinsä luokse ja kohtaa siellä ikäisensä tytön. Amanda ei kuitenkaan ole nykyajan lapsi, sillä vaikka paikka on sama, Amanda elää menneessä ajassa. Mila Teräksen Tyttö tulevaisuudesta on yksi ikisuosikkejani, joten halusin tottakai lukea millainen tämä niin ikään ajassa matkustamiseen keskittyvä kirja olisi.

 

Siiri on 12-vuotias reipas tyttö, joka on aina viihtynyt hyvin isotäti Napparin seurassa. Pari viikkoa Napparin luona sujahtaa tavallisesti hyvin nopeasti, mutta tällä kertaa Siiriä vähän harmittaa, kun aiemmilta visiiteiltä tutut kaverit lähtevät kuka minnekin eikä Siirillä ole ketään, kenen kanssa pyöräillä kaduilla tai keksiä muuta tekemistä. Nappari on kyllä kiva, mutta kipsi jalassa ei paljon seikkailla. Kuin tilauksesta Siiri näkee vanhan pappilan liepeillä vilauksen tytöstä, joka katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Kun Siiri pääsee lopulta tutustumaan Amandaan, hän tajuaa pian, että he ovat eri ajan lapsia: siitä kertoo paitsi miljöö myös erot vaateparressa, puheessa kuin tavallisessa arjessakin. Amandan kautta Siiri saa melkoisen historianluennon, mutta lopulta näyttää siltä, että näille kohtaamisille on olemassa syynsä ja Siiriä odottaa iso tehtävä.

 

Siirin simakesä oli leppoisaa luettavaa. Pidin teoksessa yhtä lailla nykyajan kuin menneenkin miljööstä, vaikka toki tuo menneen miljöö tietyllä tavalla enemmän kiinnosti ja olihan se oikeastaan koko kirjan olennainen pointtikin. Harmi, että tämä kirja ei ole ainakaan meidän kirjastossa juuri lainalla liikkunut, sillä tässä historia muuttuu lukijalleen taas hieman elävämmäksi. Itse kyllä vähän moitin sitä, että historian ajanjaksoa ei kirjassa mielestäni mitenkään määritelty, vaikka se pääteltävissä olikin. Myös loppuratkaisu oli mielestäni erikoinen. Ensin tarina tuntuu kulkevan rationaalisesti eteenpäin, mutta loppuratkaisuun siirtyminen hieman ontuu.

♠♠♠

The Time-Traveling Fashionista and Cleopatra, Queen of the Nile

Bianca Turetsky: The Time-Traveling Fashionista and Cleopatra, Queen of the Nile

 242 s., Little, Brown and Company 2013

kuvitus: Sandra Suy

 

Luin keväällä Muotimatkaaja-sarjan toisen osan "Marie Antoinetten palatsissa" englanniksi, koska sitä eikä tätä kolmattakaan osaa ole suomennettu. Siinä missä sarjan ensimmäinen ja toinen osa olivat kiinnostavia ja mukaansatempaavia kirjoja, tämä kolmas osa oli vähän tylsähkö ja rakenne oli osin erilainen aikamatkustuksen osalta. Kuten kuvasta näkyy, tarkoitus oli lukea tämä jo kesällä, mutta asia siirtyi syksyyn, mikä johtuu osittain siitä ettei tarina meinannut lähteä kulkemaan kunnolla heti alussa.

 

12-vuotias muotimatkaaja Louise Lambert on jälleen saanut kutsun Marlan ja Glendan vintagevaatemyyntiin. Jännityksestä kihisten Louise saapuu määräpäivänä paikalle, sillä hänellä on useampikin päämäärä vaatemyynnin suhteen: hän haluaa tietysti löytää mieluisan mekon eräisiin juhliin, mutta hän haluaa myös tietää onko hänen äitinsä joskus aikamatkannut muodin avulla. Lisäksi Louise tietysti toivoo pääsevänsä taas huikaisevalle matkalle sujautettuaan jonkin taianomaisen vintagemekon ylleen. Asiat saavat kyllä ratkaisunsa, kun Louise on ensin päätynyt upean mekon kautta Kleopatra-elokuvan kuvauksiin avustajaksi ja sieltä edelleen Egyptiin Kleopatran palvelukseen.

 

Kuten sanottu, rakenne tässä tarinassa on hieman erilainen eli yhdessä kirjassa Louise tekee oikeastaan kaksi aikamatkaa. Mielestäni oli hieman puuduttavaa odotella, että päästiin itse asiaan eli aikamatkustukseen. Lisäksi kesti mielestäni todella pitkään odottaa, että päästäisiin kirjan nimen enteilemään muinaiseen Egyptiin. Egyptissä Louise päätyy Kleopatran palvelijattareksi, jonka tehtäväksi muodostuu suojella kuningatarta salamurhalta. Hovielämä paljastuukin melkoiseksi juonitteluksi ja muinaiset egyptiläiset tavat hämmentävät Louisea melkoisesti. Sen Turetsky kyllä kirjoittaa elävästi ja historia saa hieman uudenlaista näkökulmaa Louisen matkassa.

 

Tämän kirjan lopussa käy melko varmasti ilmi, että sarja ei jatku. Tässä vaiheessa sitä voinee jo pitää varmana, sillä neljään vuoteen sarja ei ole jatkoa saanut. Toisaalta hyvä niin, sillä kuten sanottu, tämä teos alkoi jo kääntyä tylsähkön puolelle. Tämä oli kuitenkin ihan hyvä lopetus sarjalle, sillä on viisautta osata lopettaa ajoissa. Jotkin asiat jäivät mielestäni hieman avoimiksi tai niihin ei annettu kovin tyydyttävää vastausta ottaen huomioon miten suuresti niitä oli käsitelty aiemmin. Toisaalta lopussa jo mielenkiintoni vähän alkoi karkailla muille maille, joten ehkä jotain meni siksikin ohi. Tarinan jännite ei selkeästikään kanna alusta loppuun.

 

♠♠♠ 

 

Summary in English

I red this book in English since this hasn't been translated into Finnish. I want  write something about this also in English in case somebody googles this and turns out to find my blog and this text.

 

This book is third part of Time-Traveling Fashionista serie. I believe this is last part of serie and I think it is quite good: this book wasn't as interesting as other two books. Pictures are really beautiful again, but plot was rather boring since it get quite a while to start the time-traveling part in this book. I also might have wanted to read more about the history part.

 

This time Louise travels to Egypt and she founds herself as Cleopatras maid. Before she gets to Egypt, she spend a little time in Hollywood assisting filmmakers of movie Cleopatra. I think that part wasn't at all needed. Shortly I can say, that this book has good things and boring things. I don't feel I've wasted my time, but I have red many better books than this.

Uppalan Kartanon aarre

Mervi Heikkilä (teksti) & Marjo Nygård (kuvitus): Uppalan Kartanon aarre

37 s., Haamu 2017

arvostelukappale kustantajalta, kiitos!

 

Seinäjoella sijaitseva Uppalan kartano oli minulle lapsena jonkinlainen haavetalo. Kartanon ohi ajaessamme kyselin aina mikä tuo mielenkiintoiselta näyttävä suuri vaaleanpunainen talo oikein on. Hieman villiintynyt puutarha oli omiaan ruokkimaan mielenkiintoani vielä lisää. Olen oikeastaan aina tuntenut mielenkiintoa kartanoita kohtaan, mutta Uppala siinä kerrostalojen keskellä oli jotenkin erityisen kiehtova. Voitte varmaan uskoa, että olin onneni kukkuloilla, kun pääsin muutama vuosi sitten käymään ensimmäistä kertaa tuossa lapsuushaaveideni kartanossa, joka toimii nykyään ravintolana. Kun kuulin, että on ilmestymässä Uppalan kartanoon sijoittuva lastenkirja, oli itsestäänselvää, että minä lukisin sen.

 

Uppalan Kartanon ikioma kummitus Kosti on vaipumassa epätoivoon, sillä hän on hukannut aarrearkkunsa avaimen. Hän ei kertakaikkiaan muista minne avain on jäänyt, mutta onneksi Kuuvoiman avulla taikoja tekevä Silkki-kissa lupaa auttaa. Silkki-kissan selässä Kosti Kummitus pääsee kulkemaan ajassa aina 1800-luvulle asti. Avain ei kuitenkaan ota löytyäkseen, vaikka monenlaista ystävykset matkallaan kohtaavatkin. Löytävätkö he avaimen ja ennen kaikkea onko aarre jotain herkullista syötävää, kuten Silkki toivoo? Lähde matkalle Seinäjoen historiaan Kostin ja Silkin kanssa, niin saat tietää!

 

Uppalan Kartanon aarre on mielestäni viehättävä kuvakirja, joka tarjoaa lukijalleen paikallishistoriaa mielikuvituksellisen tarinan ohessa. Tässä teoksessa on aika paljon tekstiä, joten kovin pienille lapsille tämä ei välttämättä ole oikea valinta - se on toki yksilöllistä. Heikkilän teksti on kuitenkin niin eloisaa ja värikästä, että uskon sen huvittavan lukijaansa/kuulijaansa ja auttavan pitämään mielenkiintoa yllä pidempienkin tekstipätkien kohdalla. Eloisaa ja värikästä on myös Nygårdin luoma kuvitus, joka miellyttää minun silmääni suuresti. Suosittelen kovasti tutustumaan tähän teokseen! Tämä kirja olisi myös varmasti mainio tuliainen Etelä-Pohjanmaalta, jos matkaat jonnekin ja haluat viedä jotain kotiseutuusi liittyvää lahjaksi jollekulle.

The Time-Traveling Fashionista at the Palace of Marie Antoinette

Bianca Turetsky: The Time-Traveling Fashionista at the Palace of Marie Antoinette

kuvitus: Sandra Suy

258 s., Poppy: Little, Brown and Company 2012

 

Luin kesällä 2012 Bianca Turetskyn Muotimatkaaja-sarjan avausosan Muotimatkaaja Titanicin kannella. Tykästyin tarinaan kovin ja pidin sen aikamatkustusteemasta ja tavasta tuoda historiaa esille. Myös kaunis kuvitus ihastutti minua. Olin hyvin iloinen siitä, että samana vuonna tarinaan ilmestyi jatkoa alkuperäiskielellä. Valitettavasti tuota jatko-osaa eikä sitä seuraavaakaan koskaan suomennettu, joten nyt päätin tarttua tähän toiseen osaan alkukielellä eli englanniksi.

 

Louise Lambert on 12-vuotias tyttö, joka rakastaa vintagevaatteita ja muotia. Joitakin kuukausia aikaisemmin hän sai kutsun saapua vintagevaatemyyntiin, jonka seurauksena hän huiskahti sovittamansa puvun mukana Titanicin kannelle näyttelijätär Baxteriksi. Louisen oli luonnollisesti mahdotonta puhua seikkailustaan, sillä kukapa sitä olisi uskonut. Sen seurauksena kuitenkin jäi mieleen palo päästä kokeilemaan aikamatkustusta vielä uudelleen. Kun uusi vintagevaatemyynti koittaa, Louise lähtee suurin toivein Marlan ja Glendan putiikkiin, eikä hän taatusti tule pettymään. Louise sovittaa salaa vanhaa pukua, jonka seurauksena hän päätyy Ranskaan Marie Antoinetten hoviin. Eletään 1770-luvun aikoja ja Louise päätyy puvun myötä Marie Antoinetten läheisen ystävän kreivitär Gabrielle de Polignacin saappaisiin.

 

Tässäkin teoksessa on kaunis kuvitus, joka luo lukijalle mielikuvaa 1700-luvun lopun varakkaan ranskalaisväestön pukeutumisesta ja elinympäristöstä. Tekstissä pääsee esiin myös köyhempi kansanosa, jonka kohtaaminen saa Louisen ymmärtämään, että hänen perheellään on oikeastaan kaikki oikein hyvin, vaikka isä jäikin työttömäksi eikä Louisea sen takia voida kustantaa luokkaretkelle Ranskaan. Nuori Louise saa aikamatkaltaan mukaansa uutta perspektiiviä ja ehkäpä sitä saa lukijakin, sillä Turetsky onnistuu kirjoittamaan historiasta elävästi. Myös Marie Antoinette kuvataan hyvin inhimillisenä hahmona, jonka kova kohtalo oli joutua  mestattavaksi vallankumouksen myötä: niin käy, kun hänen ei anneta nähdä muuta kuin oma hovinsa ja sen yltäkylläisyys, eikä hän voi oppia ymmärtämään asioita laajasti.

 

Mielestäni tämä teos on yhtä kiinnostava kuin sarjan aikaisempi osa, ja luin tätä kiinnostuksella eteenpäin. Hieman harmittelen kuitenkin sitä, että tässä ei liikuta historian maailmassa kovinkaan paljoa vaan lähinnä pohjustetaan tilannetta, jossa Louise elää matkan alussa. Tässä teoksessa hänelle myös valkenee lisää asioita aikamatkustuksesta ja etenkin teoksen lopussa ilmenevä jännä yhteensattuma saa odottamaan mitä muuta Louiselle jatkossa tapahtuukaan Niilin kuningatar Kleopatran luo päätymisen lisäksi! Aion lukea seuraavan osan lähitulevaisuudessa.

♠♠♠♠

Summary in English

I red this book in English since this hasn't been translated into Finnish. It has been long time since I last time wrote in English and I know there can be a lot of mistakes. But I want  write something about this in English in case somebody googles this and turns out to find my blog and this text.

This book is the second part in Time-Traveling Fashionista serie. Last time Louise time-travelled on the deck of Titanic and obviously she couldn't talk about it - who would have believed it. But she looks forward to get back in history and find an another dress that could help her to travel in time. She goes again into vintage sale and tries one old dress even though owners Marla and Glenda seems not to approve it. That dress takes Louise far away to France and stright to Marie Antoinettes court in Versailles. Louise is now countess Gabrielle de Polignac and she lives in 18th century.

While time-travelling Louise grows up to notice that her life isn't too bad even she can't go to class trip she has been waiting so much. The poorness of many French people opens her eyes and she gets new perspective in things. Marie Antoinette is also pictured quite a humane person who simply cannot see what is going on in her new home country since no one allows her to see it or think it. As we know she had to pay a heavy price about it.

The plot is very interesting and I enjoyed my time with Louise-Gabrielle and Marie Antoinette. One minus is that it get quite a while to start the time-traveling part in this book and I might have wanted to read more about the history part. But still I liked this and all the pictures are so adorable!

 

Parantola

Satu Mattila-Laine: Parantola

154 s., Karisto 2015

kansi: Satu Ketola

Haahuilin kirjastossa ja pysähdyin tutkimaan nuorten uutuushyllyä. Valitettava totuus on, että en enää useinkaan löydä siitä mitään kiinnostavaa, mutta Satu Mattila-Laineen Parantola kiinnitti huomioni. Siinä siirrytään ajassa taaksepäin ihan kuten suosikkinuortenromaanissani Mila Teräksen Tyttö tulevaisuudesta, joten oli ihan sanomattakin selvää, että Parantola on luettava.

15-vuotias Elisa on vintage-harrastaja ja historiafani, joka sairastaa epilepsiaa. Elisa on pitänyt sairautensa visusti salassa ja se vaikuttaa syvästi hänen minäkuvaansa. Rajun epilepsiakohtauksen jälkeen Elisa huomaa siirtyneensä ajassa 1930-luvun kaatumatautiparantolaan. Elisa ystävystyy laitoksessa asuvan Annan kanssa, sillä heillä tuntuu olevan paljon yhteistä, kuten rakkaus muotiin ja elokuviin. Parantolan lääkärillä on kuitenkin mielessä Elisan ja Annan varalle jotain ihan muuta kuin Elokuva-Aitan lukemista.

Parantola kuvaa mielestäni hienosti nuoren ihmisen (ja miksei vaikka vähän vanhemmankin) kapinaa kroonisen sairautensa edessä. Elisa kokee itsensä jotenkin vaillinaiseksi, ja epilepsiakohtauksen saaminen julkisella paikalla olisi pahinta mitä hän voi kuvitella. Aikamatka 80 vuoden taakse on muutakin kuin vain aikamatka: se on Elisalle henkisen kasvun paikka. Hänen ystävyytensä Annan kanssa jättää Elisaan syvän jäljen valaen häneen rohkeutta ja itsevarmuutta.

Mielestäni Satu Mattila-Laine kuvaa mielenkiintoisesti 1930-luvun arkea. Vaikka romaani sijoittuukin parantolaympäristöön, tuo se tavallisen 1930-luvun arkipäivän lähelle. Ajassa siirtyminen on myös toteutettu sujuvasti, joten kyseessä on selkeästi hyvin suunniteltu romaani. Vaikka itse pidinkin paljon aikamatkustusteemasta, se ei ole kaikkein oleellisinta tässä. Suosittelen tätä kirjaa luettavaksi myös niille, jotka aikamatkustusasiaa vierastavat, sillä mielestäni tämä on ennen kaikkea kasvukertomus.

♠♠♠♠

Swiftin ovella

Jyrki Vainonen: Swiftin ovella

269 s., Tammi 2011

kansi: Markko Taina

 

Löysin pari vuotta sitten alennusmyynnistä tämän Swiftin ovella -teoksen, ja siitä pitäen se on hyllyssäni odottanut lukuvuoroa. Haastoin itseni tammikuussa lukemaan tietyt kuusi teosta omasta hyllystäni ja Swiftin ovella on yksi niistä. Kun sitten nyt sain aikaiseksi tarttua tähän teokseen, olin todella positiivisesti yllättynyt: teos kyllä kiinnosti, mutta en olisi uskonut sen vievän näin hyvin mukanaan!

 

Teoksen keskiössä on tutkija Lennart Beren, joka muuttaa kuolleen tutkijaystävänsä Johannes Kelpsin taloon tämän kuoleman jälkeen. Johannes pyysi ennen kuolemaansa Lennartia kirjoittamaan hänen keskenjäävän teoksensa loppuun, ja Lennart suostui, vaikka häntä hieman epäilyttikin koko ajatus, sillä kirjan aihepiiri oli jokseenkin erikoinen. Johannes nimittäin oli alkanut tutkia aikaa ja väitti kykenevänsä siirtymään aikataskussa 1700-luvun Dubliniin itsensä Jonathan Swiftin ruumiiseen. Yllättäen Lennart huomaa moisen olevan mahdollista, sillä salakammiossa sijaitsevan laitteen avulla hän kykenee siirtymään itsekin 1700-luvun Dubliniin Swiftin palvelijan ruumiiseen.

 

Minua kiinnostaa kirjallisuudessa aikamatkustus, jos se tapahtuu ajassa taaksepäin. Luinkin suurella innolla kaiken 1700-luvun Dubliniin sijoittuvan tekstin, eikä nykypäiväänkään sijoittuvassa tekstissä sinänsä mitään vikaa ollut. Jossain vaiheessa siihen alkoi vain hieman liikaa sekoittua asioita vuosisatojen takaa, ne ikäänkuin toistuivat. Silloin nykyhetkeä kuvaavat tarinankohdat alkoivat muuttua turhan sekaviksi. Samoin kirjan loppuratkaisu oli mielestäni ehkä hieman kliseinen tietyiltä osin, mutta yhtä lailla myös hieman sekava, sillä se kuvasi tulkintani mukaan jotenkin tajunnanvirtaisesti asioita.

 

Takakansiteksti lupaa teoksen vastaavan omalla tulkinnallaan moniin Swiftiä koskeviin kysymyksiin, joihin ei koskaan virallista vastausta saatu. Swift ei varsinaisesti ole koskaan henkilönä minua kiinnostanut, vaikka Gulliverin retket onkin tullut luettua joskus lukioaikoina. Siitä huolimatta Vainosen tulkinnat Swiftin elämästä olivat mielenkiintoista luettavaa, ja hän on mielikuvituksekkaasti kuvannut oman käsityksensä siitä, miten ajassa voi siirtyä taaksepäin, ja millaista Swiftin elämä on mahtanut aikoinaan olla.

 

Perusfiilikseni tästä teoksesta on tosi hyvä, sillä teos oli kyllä mielenkiintoinen, vaikka loppuratkaisu jotenkin latisti sen innostuneen fiiliksen, jolla olin tätä teosta lukenut. Mutta suosittelen tätä kyllä kaikille, joita aikamatkustusteema kiehtoo!

 

♠♠♠♠

BINGO: Lydian salaisuus

Finn Zetterholm: Lydian salaisuus - Matka maalausten taakse

312 s.,  Otava 2007

alkup. Lydias hemlighet - ett magiskt konstäventyr 2004

suom. Sanna Manninen

kansi: Alexandra Stern

Aikamatkustus menneisyyteen on aihepiiri, joka kiehtoo minua. En yleensä juurikaan lue fantasiaa, mutta kun huomasin tämän Finn Zetterholmin teoksen kirjastossa, päätin kokeilla nappaisiko tämä. Perusrakenteeltaan tämä nuorten fantasiakirja oli ihan toimiva, tosin vielä toimivampi ja aihetta paremmin hyödyntäväkin tämä olisi pienin muutoksin voinut olla. Mutta tulipa taas poistuttua omalta mukavuusalueelta hetkeksi ja tällä teoksella sain vieläpä bingo-ruudukkoon uuden rastin. Siitä lisää tuonnempana.

Lydia on 12-vuotias tukholmalaistyttö, joka rakastaa piirtämistä ja maalaamista. Hänellä on oma salainen paikkansa puistossa, ja siellä hän usein istuu, mietiskelee ja piirtää. Tuolta pensaikon suojaan jäävältä aukiolta saavat alkunsa mystiset tapahtumat, jotka johtavat Lydian aikamatkoihin maalausten taakse. Tauluja koskettamalla Lydia imaistaan mukaan niiden maalausaikaan. Aikamatkallaan hän kohtaa niin da Vincin, Rembrandtin kuin Dalínkin.

Sinänsä aihe eli aikamatkustus ja samalla kurkistus maalaustaiteen historiaan on ihan hyvä. Samalla kertaa lukija pääsee tutustumaan niin maalaustaiteeseen kuin myös historiaan asumisesta ja pukeutumisesta lähtien. Mielestäni tässä teoksessa olisi voinut olla paljon aineiksia historialliseksi nuortenromaaniksi, jos jokaista aikakautta olisi lähdetty kehittelemään erikseen: siksi paljon aikaa Zetterholm käyttää miljöön luonnehtimiseen. Lydian aikamatkustus tuntuu usein jäävän sivuseikaksi ja matkojen karttuessa myös muuttuvan toisteiseksi tietyiltä osin. Olisin toivonut enemmän luonnehdintaa mukaan otetuista taiteilijoista ja jotain konkreettisempaa kontaktia juuri maalausten ja Lydian välille: nyt taulut ovat vain väline siirtyä ajassa, eivät juuri sen kummempaa. Taiteilijoista on pienet tietoiskut kirjan lopussa, mutta mielestäni heidän luonteenlaatujaan ja muita ominaisuuksiaan olisi voitu enemmänkin kuvailla itse tarinassa.

Odotin tältä kirjalta siis jotain muuta mitä sain. Toisinaan Lydian siirtyminen toiseen aikaan tapahtui niin tylsästi ja uudessa ajassa lähdettiin liikkelle niin hitaasti, että ihan tylsistytti. Sitten päivät vain kuluivat kauhealla vauhdilla eikä mitään oikeastaan tapahtunut. Ehkä olisi kannattanut valita vähemmän taiteilijoita eli aikakausia mukaan, niin jokaiseen olisi voitu syventyä tarkemmin. Nyt tämä jää vähän puolitiehen, ikävä kyllä.

♠♠♠

Tämän kirjan luettuani saan siis ruksia Le Masque Rougen Emilien ideoimasta bingoruudukosta kohdan "fantasia". Se tarkoittaa, että saan vihdoin huudahtaa: BINGO! Voittavan rivin luetut teokset olivat seuraavat:

 Alle 200 sivua Eppu ja Anna Nuotio: Venla T:n rakkaudet

 Dekkari Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä

Fantasia Finn Zetterholm: Lydian salaisuus

Romantiikka Enni Mustonen: Hukkakauraa

Kuuluu kirjasarjaan Vera Vala: Villa Sibyllan kirous

Tyttö tulevaisuudesta

Teräs, Mila: Tyttö tulevaisuudesta

205 s., Otava 2004

Hyvät lukijat, saanko esitellä: kaikkien aikojen suosikkinuortenkirjani Mila Teräksen Tyttö tulevaisuudesta. Luin sen uudelleen nyt useamman vuoden tauon jälkeen ja silti löysin siitä edelleen sitä hohtoa, joka ihastutti minua 14-vuotiaana yläastelaisena. :)

Tyttö tulevaisuudesta kertoo 15-vuotiaasta Aadasta, joka vastaa kaupan seinältä löytämäänsä ilmoitukseen kukkien kastelusta. Hänen tulee kastella Metsäkylän vanhan pappilan vanhaa oleanteria, mutta paikan päällä hän törmää johonkin odottamattomaan: aution pappilan vanhaa pianoa soittamalla hän pystyy matkustamaan ajassa vuoteen 1889.

Aada saa sadan vuoden takaa jopa ystävän, mäkitupalaisen tyttären Tildan. Tildan kanssa hän kohtaa paljon asioita, jotka olivat ennen ihmisille arkipäivää: kurjuus, köyhyys, luokkaerot, tiukat kirkolliset määräykset ja paljon muuta. Silti Tildan maailmaan siirtyminen on hänelle pakokeino oman elämän harmeista ja ongelmista.

Kun luin tämän kirjan ensimmäistä kertaa, olin todella ihastunut historiallisista raameista, joita nuortenkirjoista aika harvoin löytää. Vaikka teoksen tapahtumat kerrostuvat kahteen eri aikaan (sillä täytyyhän Aadan myös kotona näyttäytyä), ei teos ole silti sekava. Voisin sanoa, että tämä teos innosti minua entisestään perehtymään historiaan niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. En voi sanoa olevani mikään historia-nero mutta kuitenkin.

En oikeasti tiedä mitä antaisin tälle teokselle pisteitä. Pidän tästä teoksesta paljon, kuten suosikin asema jo vihjaa, mutta en silti koe voivani antaa sille täysiä pisteitä, koska siinä on minun mielestäni myös puutteita. Jotenkin on vaikea arvostella teosta, koska olen pitänyt siitä niin kauan ja se osittain sumentaa arvostelukykyni. Mutta päädyn kuitenkin antamaan

 vahvan

♠♠♠♠
Onko joku teistä lukenut tämän teoksen? Entä mitä piditte siitä?

Muotimatkaaja Titanicin kannella

Turetsky, Bianca: Muotimatkaaja Titanicin kannella

269 s., WSOY 2011

alkup. The Time-traveling fashionista on board the Titanic 2011

suom. Aila Herronen

Olen himoinnut tämän kirjan lukemista siitä asti, kun kuulin tästä ensimmäistä kertaa. Nyt sain tämän käsiini ja olen vakuuttunut ja vaikuttunut. Tämä on eittämättä paras lukemani nuortenkirja pitkään aikaan.

Bianca Turetskyn esikoisteos Muotimatkaaja Titanicin kannella kertoo 12-vuotiaasta Louisesta, joka rakastaa vintage-muotia. Juuri tämä rakkaus vie hänet puvun myötä Titanicin kannelle vuoteen 1912 ja muuttaa hänet näyttelijätär Baxteriksi. Teoksessa on huikaisevan kaunis kuvitus, joka auttaa hahmottamaan tuon ajan muotia ja laivan loistokkuutta.

Tarina on jännittävä, sillä kuten tiedämme, uppoamaton Titanic upposi. Luin mielenkiinnolla miten Louise joutui laivalle ja miten hän pelastui sieltä takaisin nykyaikaan. Vaikka itse en ymmärrä mitään muodista, tämä teos on silti mukaansatempaava. Aikamatkustus tässä teoksessa on hyvin virkistävästi kuvattu ja se opettaa päähenkilölle (ja miksei lukijallekin), että jokaisella vaatteella voi olla tarina.

Teosta elävöittää myös laivalla todellisuudessa olleiden henkilöiden kuvaaminen, se laittaa oikeasti miettimään, että mitä näille ihmisille sitten tapahtui. Moni asia siis puhuu teoksen puolesta. Minä tietysti löysin muutaman seikan, mikä häiritsi minua. Yksi on se, että Louisen "matkustusaikana" (jolloin oikea Louise makasi kuumeisena kotona), äiti kertoi tarinaa isotädistä ja muut nykytapahtumat toivat esiin Titanicin onnettomuuden elementtejä. Siksi olikin vähän epäselvää se, että onko Louise kuvitellut kaiken. Onneksi ei ollut, teoksesta olisi muuten mennyt hohto.

Toinen asia mitä moitin on se, että päähenkilö on vasta 12-vuotias. Minusta hän on hirveän nuori tällaisen teoksen päähenkilöksi, 13 olisi ollut jo paljon parempi. :D Toisaalta ikä antaa kirjailijalle mahdollisuuden jatkaa sarjaa vielä pitkään, mitä odotan kyllä innolla. Tutkin netistä, että tänä vuonna ilmestyy englanniksi saman sarjan teos, jossa Louise aikamatkustaa Marie Antoinetten hoviin. Suosittelen tätä!

 ♠♠♠♠½