Jään luoksesi

Kyung-sook Shin: Jään luoksesi

10 h 21 min., Into 2017

lukija: Krista Putkonen-Örn

alkup. Eodiseonga na-reul chat-neun jeonhwabel-i ulli-go, 2010

suom. Taru Salminen

 

Kirjallinen maailmanvalloitukseni Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen tiimoilta jatkuu ja valitsin tällä kertaa kuunneltavakseni Kyung-sook Shinin toisen suomennetun teoksen Jään luoksesi. Tällä kirjalla saan valloitettua Etelä-Korean. En tiedä kehtaanko edes tunnustaa, mutta tämän kirjan myötä minulle selvisi missä Korean niemimaa tarkalleen ottaen sijaitsee... Olen todella hakoteillä maailmankartan suhteen, joten haaste tekee minulle hyvää siinäkin suhteessa.

 

Teoksen päähenkilö on Jeong Yun, nuori yliopistossa opiskeleva nainen. Hänen rinnallaan kertojaäänen saa myös ruskean muistikirjansa kautta Jeong Yunin opiskelutoveri Myeong-seo. Oma iso osansa tarinassa on myös heidän läheisillä ystävillään sekä yliopiston professori Yunilla, joka näyttäytyy kirjassa viisaana ja oppilaidensa arvostuksen ansaitsevana miehenä.

 

Teoksen tapahtumat lähtevät liikkeelle nykypäivän tietämiltä, siis kirjan ilmestymisvuoden 2010 paikkeilta. Aikuistunut Jeong Yun saa puhelinsoiton, jossa kerrotaan professori Yunin olevan kuolemaisillaan. Tästä alkaa Jeong Yunin matka parin vuosikymmenen taakse omaan menneisyyteensä -  mellakoista täyttyviin Soulin katuihin, suuriin menetyksiin, aikuistumiseen ja läheisiin ystävyyssuhteisiin. Jeong Yunin ja ruskeiden muistikirjojen kautta lukijalle piirtyy kuva paitsi hahmojen henkilökohtaisista käänteistä myös Etelä-Korean yhteiskunnallisesta tilanteesta 1980-luvun loppupuolella.

 

Vaikka teoksen päähenkilöiden ystävien kautta lukija pääsee havainnoimaan Etelä-Korean yhteiskunnallista kuohuntaa 1980-luvulla, ei tämä teos oikeastaan kerro paljoakaan maan kulttuurista tai historiasta, vaikka miljöö nouseekin teoksessa riittävän selkeästi esille. Enemmän koen, että teoksesta nousee keskeisiksi teemoiksi nuoruus sekä oman itsensä ja oman paikkansa hakeminen muuttuvassa maailmassa. Minä pidin tästä kirjasta, sillä teoksen tunnelma kutsuu puoleensa.

 

Jään luoksesi on kirja, jonka luettuaan jää tuumimaan tarinaa. Teoksen nimi saattaa kuulostaa hieman viihteelliseltä, mutta mikään viihdekirja tämä ei sanan varsinaisessa merkityksessä olo. Lukukokemuksesta jää kuitenkin kevyt hyvä olo, sellainen kuin  pehmeän kevätsateen jälkeen konsanaan. Haluaisin jossain vaiheessa tutustua myös Kyung-sook Shinin toiseen suomennettuun teokseen Pidä huolta äidistä, sillä hänen tapansa kuljettaa tarinaa viehätti minua.

 

♠♠♠♠

Kuka tuntee Maijan

Anu Jaantila: Kuka tuntee Maijan

271 s., Otava 1988

kansi: Eeva Aaltio-Lumivuori

 

Haeskelin kirjastosta hakuammunnalla luettavakseni jonkin nuortenkirjan, sillä Venla T:n se ainoa oikea herätti taas innostuksen lukea jokin nuortenkirja. Olen lukenut kahdesti Anu Jaantilan Sannasta kirjoittamat kirjat Jenkkivuosi, Dear Sanna, Love, Sam ja Sanna ja Sam - forever?, joista olen kyllä pitänyt, mistä uusintalukukierroskin jo kielii. Siispä päätin kokeilla Jaantilan teosta Kuka tuntee Maijan, joka kertoo 25-vuotiaasta ranskaa opiskelevasta Maijasta, joka on jokseenkin ujo ja kokematon.

 

Maijalla on ystäviä, hän pärjää hyvin koulussa ja rahallisestikin menee ihan hyvin, mutta yksi asia häntä kaihertaa erityisesti: kokemattomuus miesten suhteen. Maija on neitsyt, vaikka lyhyitä juttuja hänellä onkin miesten kanssa ollut. Maijan elämä tuntuu pyörivän sen seikan ympärillä, että hän on keskimääräistä kokemattomampi. Niinpä kun miehiä alkaa pörrätä Maijan ympärillä yhtäkkiä oikein joukkioittain, hän päättää päästä ongelmastaan. Ikävä kyllä mies ei olekaan oikein Maijan arvoinen ja Maija joutuukin punnitsemaan mitä hän todella haluaa.

 

Suoraan sanottuna en oikein pitänyt tästä teoksesta. Siinä missä Sannasta kertovat kirjat tempaavat vastustamattomasti mukaansa, Kuka tuntee Maijan on vain ihan mukavan sujuvaa luettavaa. Tästä teoksesta kyllä tunnistaa Jaantilan kyvyn kirjoittaa nuorille rohkeastikin, mutta jotenkin Maija henkilönä oli liian ärsyttävä, jotta hänen parissaan olisi oikeasti voinut viihtyä kunnolla. En voi olla vertaamatta Sannaa ja Maijaa - Maija on jotenkin kauhean lapsellinen verrattuna Sannaan. Sannan matkassa oli mukavampi olla, sillä hänellä oli kypsempi asenne elämään. Maijan kanssa joutuu todistamaan tunnesyöksyjä ja jatkuvaa itkeskelyä, sillä ei melkein ole asiaa, jonka takia Maija ei itkisi. Lisäksi jotenkin kummastutti se, miten suureksi ongelmaksi Maija neitsyytensä kasvatti.

 

Maija jäi itselleni jotenkin vieraaksi hahmoksi, vaikka hänestä taidokkaasti kirjoitettiinkin selkeä henkilökuva. Ehkä juuri päähenkilön vierauden takia en oikein osaa sanoa tästä kirjasta mitään ihmeellistä. Lukukokemus oli sujuva, joskaan ei hauska eikä viihdyttävä eikä surullinen tai edes ajatuksia herättävä. Kyseessä on siis sellainen ihan luettava kirja, joka ei sen kummempaa lukumuistoa jätä.

 

♠♠♠