Lukupiirikirja: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää

Raili Mikkanen: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää

Tammi 2019

Luimme huhtikuun lukupiirikokoontumiseen Raili Mikkasen nuortenromaanin Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää, joka kertoo Elli Canthista ja hänen äidistään Minnasta. Äidin näkyvää asemaa ja yhteiskunnallisia mielipiteitä kuvataan hänen lapsiensa kokemana, ja teos onnistuikin aukaisemaan minulle uudenlaisen näkökulman kirjailijaan, jonka tuotantoa olen paljon lukenut ja jonka elämästä olen niin ikään lukenut runsaasti.

Jostain syystä en koskaan ollut sekuntiakaan ajatellut miten Minna Canthin mielipiteet ja edesottamukset ovat mahdollisesti vaikuttaneet hänen lapsiinsa niin sosiaalisessa mielessä kuin esimerkiksi heille suotujen mahdollisuuksien muodossa. Luin Mikkasen romaania suurella mielenkiinnolla, sillä teoksella on todellisuuspohjansa ja lähteensä, vaikka kaunokirjallisuudesta onkin kysymys.

Ellin elämä on tunnetusta äidistä huolimatta täynnä myös ihan tavallisia asioita. Ajan tavan mukaan nuortenkin arkeen kuuluu työntekoa, mutta äiti myös kannustaa lapsiaan oppimaan uutta ja opiskelemaan hyvät ammatit. Koululta ja työltä jäävää aikaa värittävät ystävyyssuhteet, ihastumiset ja tulevaisuuden haaveet. Ne jos jotkin ovat ajattomia aiheita edelleen.

Tykkään Mikkasen kirjoitustyylistä, joka tekee historiasta elävää. Rakastin jo teini-ikäisenä historiaa ja silloin luin paljonkin Mikkasen teoksia. Aino Kallaksesta kertova Ei ole minulle suvannot! vaikutti siihen, että tein yläkoulun kirjailijatutkielmani Kallaksesta. Lumouduin myös Aurora Karamzinin elämästä ja luin ahmimalla Mikontyttäret-sarjaa. Aidot ajankuvat ja tunnetut hahmot kiehtovat minua edelleen suuresti.

Sinä et tiedä minusta mitään

Jyri Paretskoi: Sinä et tiedä minusta mitään

Karisto 2026

Shell's Angles -kirjojen fanina ja useimmat K15-sarjan kirjatkin lukeneena minulle oli mieluisa uutinen, että Jyri Paretskoilta ilmestyy uusi nuortenkirja. Sinä et tiedä minusta mitään on kokoelma kertomuksia nuorista erilaisissa ja monesti myös vaikeissa elämäntilanteissa. Kertomukset nivoutuvat yhteen ja monesta keskeisestä henkilöstä näyttäytyykin sitä kautta eri puolia.

Kirjan ydinsanoma, jopa opetus on, että toisen ihmisen sisimpiä tuntoja ei voi nähdä päällepäin. Sinä et tiedä minusta mitään. Jokaisella on omat epävarmuutensa, vaikeutensa ja haaveensa. Taustalla voi olla kipeitä kokemuksia ja ihminen voi horjua niin reunalla, että joutuu tekemään ratkaisuja, jotka ovat vastoin heidän periaatteitaan. Juuri tällaisissa tilanteissa tämän kertomuskokoelman nuoret ovat. Joku on pahoissa veloissa ja etsii epätoivoisesti ratkaisua. Toinen suree kuollutta tyttöystäväänsä. Yksi tuntee olonsa yksinäiseksi ja vertaa itseään muihin. Ja se, jolla näyttäisi olevan kaikkein helpointa, kantaa suurta tuskaa hiljaa yksinään.

Pidin tästä kirjasta. Paretskoi kirjoittaa sujuvasti ja mukaansatempaavasti. Aihepiiri on kuitenkin sellainen, että sujuvalukuisuudestaan huolimatta tätä ei pysty lukemaan yhdellä istumalla. Ihan hyvä niin, koska silloin jää tilaa ajatuksille ja pohdinnoille, ja niitähän herää. Kirjan lopusta löytyy keskustelukysymyksiä, kullekin kertomukselle omansa, jotka tukevat jatkopohdintoja.

Uskon vahvasti, että tästä tulee kehkeytymään ainakin yläkouluihin vakiolukemistoa. Kertomusten keskiössä on niin monenlaisia nuoria ja monenlaisissa tilanteissa, että niin samastumispintaa kuin silmien avautumistakin on tarjolla melkoiselle lukijajoukolle.

Lukupiirikirja: Pikkupappilassa

Anni Swan: Pikkupappilassa

WSOY 1978

ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1922

Luimme tammikuun lukupiirikerralle vapaavalintaisesti jonkin Anni Swanin nuortenkirjoista. Tällaista vapaavalintainen kirja yhteiseltä kirjailijalta -teemaa oli toivottu, samoin Anni Swania. Itse valitsin hänen kirjoistaan teoksen Pikkupappilassa, jolle on olemassa jatko-osa nimeltä Ulla ja Mark. Senkin ajattelin jossakin kohtaa lukea.

Pikkupappilassa on perinteinen tyttökirja, jossa seurataan päähenkilön ja hänen perheensä arkista elämää. Takakansi sovittelee päähenkilön viittaa 12-vuotiaan Ullan harteille, mutta mielestäni yhtä keskeisiä ovat hänen sisarensa Minna, Martta, Liisi ja vieläpä pikkuinen Lottikin. He ovat keskenään erilaisia, mutta toimeliaita tyttäriä, joista on suuri apu perheen kotona pikkupappilassa.

Mielestäni Swan ottaa tässä teoksessa enemmän tai vähemmän näkyvästi yhteiskunnallisesti kantaa sääty-yhteiskuntaan ja rikkaiden ja köyhien vastakkainasetteluun. Henkilöhahmoista moni on kärjistetysti hyvä tai epämiellyttävä, ja usein juuri hyväosaiset näyttäytyvät epämiellyttävinä ja ystävällisyytensä unohtaneina, kun taas köyhät ovat sydämeltään hyviä ja ystävällisiä.

Arkisen elämän mausteeksi Swan on kirjoittanut niin rakkautta kuin tuhkimotarinaakin. Tapahtuu kihlaus, syrjitty löytää paikkansa ja menetetty sukukartanokin pääsee taas hyviin käsiin kuin ihmeen kaupalla. Tällaista kirjaa on siinä mielessä rentouttavaa lukea, että voi koko ajan luottaa asioiden kääntyvän parhain päin. Se on tässä ajassa aika kutsuva ajatus.

Tätä kirjaa lukiessani löysin siitä vaikutteita niin L.M. Alcottin Pikku naisista kuin myös L.M. Montgomeryn Runotytöistä ja ehkä Anna-sarjastakin. Mielleyhtymä tulee paitsi Ullan sisarussarjasta, jossa on samanlaisia persoonia kuin Pikku naisten katraassa, mutta myös perheen hyväntahtoisuudesta ja taloudellisesta tilanteesta. Tuhkimotarinat, unelmointi ja monin paikoin tunnelmakin muistuttavat Montgomeryn tuotannosta. Ilmeisesti Swan todella piti heitä esikuvinaan, joten vaikutusten näkymistä ei voine välttää.

Kaiken kaikkiaan Swan oli mukavaa lukemista lukupiirin joulutauolle. Jokainen esitteli lukemansa kirjan ja summasimme yhteen niiden aiheita ja tunnelmia. Kivan erilaista keskustelua.

Varkaat

Taina Niemi: Varkaat

Otava 2025

Vuoden ensimmäisenä kirjana luin tänä vuonna Taina Niemen nuortenromaanin Varkaat. Pidin Niemen aiemmasta nuortenromaanista Ämpärikesä, joten halusin lukea tämänkin. Varkaat on tiivistunnelmainen romaani, jossa kahden erilaisen nuoren maailmat törmäävät.

15-vuotias Luka käy koulua ja työskentelee ostarilla burgerinpaistajana. Yksinhuoltajaäidin talous on tiukilla, joten taloudellinen apu on tarpeen. Samalla Luka pystyy välillä tarjoamaan pikkusiskolleen jotakin spesiaalia, burgerin aina silloin tällöin. Timanttiinsa hioutuneet rutiinit kuitenkin sotkeutuvat, kun työpaikalla aloittaa uutena työntekijänä Amanda. Hemmoteltu ja mukavaan elämään tottunut tyttö ei tunnu tajuavan mitään todellisesta elämästä.

On Amandallakin kipupisteensä. Mikään ei oikein tunnu miltään ja jännitystä haetaan välillä kyseenalaisin keinoin. Kaikkein rakkainta on oma koira Pablo, joka ainoana tuntuu todella ymmärtävän häntä. Yllättäen Amanda huomaa, että Lukan kanssa syntyy yhteys, jollaista ei muiden ihmisten kanssa synny. Luka ei ehkä olekaan ihan niin outo hiippari kuin Amanda on olettanut.

Tykkäsin tosi paljon tästä kirjasta, mutta kylläpä se verkko, johon Lukakin tahtomattaan sotkeutuu, oli ahdistavaa luettavaa. Ei siis mikään juuri ennen nukahtamista luettavaksi sopiva teos ainakaan minulle. Pidin kuitenkin ihmissuhteiden kuvauksesta, olkoonkin, että osa ihmissuhteista ei ollut välttämättä hyväksi kaikille osapuolille. Niemi kuvaa taitavasti tuntoja ja sosiaalisia kohtaamisia.

Varkaat on mieleenpainuva romaani nuorista, jotka etsivät paikkaansa maailmassa. Onneksi asiat kääntyivät lopulta parhain päin, mutta kyllä sydäntä välillä kylmäsi ja jäyti kovasti, kun asiat menivät oikein solmuun. Niemen seuraavia teoksia odotellessa!

Tähtihauta

Kristina Ohlsson: Tähtihauta

Hovenäsetin lapset 2

WSOY, 2025

alkup. Stjärngraven

suom. Pekka Marjamäki

Kristina Ohlssonin Hovenäsetin lapset -trilogia on nuorille suunnattua jännityskirjallisuutta, mutta toimii mainiosti myös aikuiselle lukijalle. Ensimmäisessä osassa koin jännityksen hieman lässähtävän loppuvaiheessa, mutta tämä toinen osa Tähtihauta kyllä pitää otteessaan loppuun asti. En kokenut tätä ihan niin jännittäväksi kuin Ohlssonin teokset osaavat olla, mutta pidin ratkottavasti arvoituksesta ja maagisesta realismista, jota sillä on tarjota reippaasti.

Alva asuu äitinsä ja pikkuveljensä kanssa vakituisesti leirintäalueella, joka hiljenee aina kesäkauden jälkeen muista asukkaista. Perhe on kohdannut pari vuotta aikaisemmin suuren menetyksen, kun Alvan isä on kuollut liikenneonnettomuudessa. Onnettomuus tuntuu Alvasta erikoiselta, jopa selittämättömältä, ja hän haluaa selvittää onnettomuuden syyt ja löytää ihmisen, joka ajoi hänen isäänsä päin. Ratkottavaksi tulee kuitenkin toinenkin arvoitus, kun leirintäalueelle ilmaantuu musta kissa ja vanhanaikaisesti pukeutunut pikkutyttö äiteineen.

Alvan luottoystäviä ovat jo trilogian ensimmäisestä osasta tutut Heidi ja Harry. Heidän kanssaan hän viihtyy äidin ostamalla rantamajalla, yrittää selvittää aina kuin tyhjästä ilmestyvän kissan ja pikkutytön arvoitusta ja lopulta jakaa heille myös salaisuutensa siitä, että haluaa selvittää isänsä kuolemaan johtaneet olosuhteet. He ovat neuvokas kolmikko, mutta tilanne kärjistyy silti vaaralliseksi. Joku tuntuu uhkaavan Alvaa, mutta miksi? Eihän hän tiedä mitään sellaista, mikä voisi olla kenellekään vaaraksi.

Tähtihauta kurottaa juurensa menneisyyteen ja paljastaa hyytäviä yksityiskohtia, jotka jäävät mieleen. Autio, marraskuinen leirintäalue on miljöönä mitä toimivin. Aion lukea myös trilogian päätösosan, kun se ilmestyy.

Yöuinti ja muita novelleja

Terhi Rannela: Yöuinti ja muita novelleja

Otava 2022

Minulle tuli keväällä yllätyksenä, että Terhi Rannela on kirjoittanut Yhden promillen juttujen lisäksi toisenkin novellikokoelman nuorille. Sen ilmestymisvuonna 2022 minulta meni varmasti monikin asia ohi, koska koin kaksi suurta menetystä lyhyessä ajassa, mutta olen silti yllättynyt, että en ole tähän töissäkään törmännyt ennen kuin nyt. Ehkä tämä on ollut niin lainattu, en tiedä. Niin tai näin, Yöuinti ja muita novelleja päätyi lukulistalleni ja luin sen nyt elokuussa.

Tämä novellikokoelma on tosiaan suunnattu nuorille ja kertoo elämän käännekohdissa olevista nuorista. Kokoelma pitää sisällään 15 napakkaa novellia, joiden keskushenkilöiden huomasin jossain kohtaa liittyvän toisiinsa. Novellit voi kuitenkin lukea periaatteessa missä järjestyksessä tahansa tai jättää jotakin lukemattakin, mutta kiva oli tällainen punainen lanka huomata.

Rannela kirjoittaa raikkaasti ja mukaansatempaavasti. Hän on valinnut isojakin aiheita, kuten pandemian, sugar daddyt ja hyväksikäytön, hylkäämisen ja huonot kotiolot. Mukana on myös aiheita, jotka ovat monelle nuorelle arkipäivää eli ihastumista, ihmissuhteita ja ystävyyttä. Viihdyin varsin hyvin, vaikka en teoksen varsinaiseen kohderyhmään kuulukaan.  Luen parhaillaan yhtä romaania englanniksi, joten oli mukava lukea välipaloiksi näitä novelleja. 

Rocky, Rauha ja rakkaus

Hanna Kökkö: Rocky, Rauha ja rakkaus

Rocky, osa 1

Kustannus-Mäkelä 2019

kansi: Tanja Mitchell

Halusin kesälomalla lukea edes yhden nuortenkirjan ja päädyin valitsemaan Hanna Kökön Rocky-sarjan avausosan Rocky, Rauha ja rakkaus. Tässä ei kyllä ole mielestäni yhtään houkutteleva kansi, mutta nuortenjännärin aihe kuulosti kiinnostavalta. Lisäksi minua on kiinnostanut niin kannen kuin nimenkin perusteella sarjan tuorein osa Rocky, Rauha ja Surmalammen yö, joten pitäähän sitä tietysti edeltävät osat lukea ensin!

Iittalalainen ysiluokkaa käyvä Rocky törmää kylillä oppisopimuksella lasinpuhallusta opiskelevaan Rauhaan ja ihastuu välittömästi. Tunne vaikuttaa molemminpuoliselta, mutta vaikka Rocky pääsee Rauhan mukana mm. tutustumaan lasitehtaaseen ja Rauhan sukua kohdanneeseen tragediaan, jotain tyttö tuntuu pitävän sisällään. Orastava suhde tekee yhtä aikaa onnelliseksi ja hieman epävarmaksi.

Nuorten elämään ilmaantuu kertarysäyksellä myös toisenlainen mysteeri, kun Rocky, Rauha ja muutama muu nuori löytävät lasitehtaan vanhan varaston luota ruumiin. Rauha tunnistaa henkirikoksen uhrin välittömästi. Yhdessä Rockyn kanssa he alkavat yhdistellä johtolankoja toisiinsa, ja samalla saadaan lisää tietoa myös Rauhan nuorena kuolleesta tädistä.

Hanna Kökkö on minulle nimitasolla tuttu kirjailija, mutta en ollut aiemmin lukenut hänen kirjojaan. Tämä oli mielestäni sujuvasti kirjoitettu ja onnistunut nuortenjännäri, vaikka näin aikuiselle lukijalle ihan kaikki ei menekään niin helposti läpi. Pidin kuitenkin kirjan miljööstä tosi paljon, kuten myös päähenkilöistä, joiden nuoruuden huomaa, mutta joilla on maalaisjärkeäkin. Arkielämä, orastava rakkaus ja jännärin juoni solmiutuvat yhteen mukavaksi lukupaketiksi. Tulipa myös inspiraatio matkustaa joskus Iittalaan tutustumaan lasimuseoon.

Skutsi

Päivi Lukkarila: Skutsi

Nokkahiiri 2024

kansi: Jyrki Pitkä

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittaja 2024

Asiakas kehui juuri palauttamaansa Skutsia, joten lisäsin itseni jonon jatkoksi ja sainkin kirjan nopeasti luettavakseni. Skutsi on pienen indie-kustantamo Nokkahiiren julkaisema nuortenromaani, joka voitti vuoden 2024 Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Jotenkin todella ilahduttavaa, että pienen kustantamon julkaisema kirja on saanut niin merkittävän palkinnon. Kirjailija Päivi Lukkarila puolestaan on minulle entuudestaan tuttu nimi jo omasta teini-iästä, jolloin luin hänen esikoisteoksensa Koitetaan kestää, Nanna (Karisto 2007). Pidin siitä sekä sen kahdesta jatko-osasta aivan valtavasti.

Skutsi kertoo neljästä nuoresta sekä eräopas Jokesta, jotka lähtevät selviytymään luontoon. Nuorille edessä on todellinen haaste, sillä kaikki tutut mukavuudet jäävät taakse eikä mukaan saa ottaa mitään älylaitteita. Iltanuotiolla viihdykkeenä ovat kauhutarinat, jotka saavat itse kunkin mielikuvituksen laukkaamaan hurjaa vauhtia. Kun kuolema vierailee leirissä, tuntuu kauhutarinoista tulevan totisinta totta. Siitä todellinen selviytyminen vasta alkaa.

Retkellä mukana olevat nuoret tulevat erilaisista lähtökohdista. Heillä jokaisella on omat kipupisteensä, mitä he eivät suinkaan haluaisi toisilleen paljastaa. Luka haluaisi alkaa toteuttamaan omia haaveitaan muiden haaveiden sijaan. Joel haaveilee koomikon urasta ja iskee läppää niin, että hymyt alkavat jo hyytyä. Nasim tahtoo kirjailijaksi. Sabina on tehnyt suuren elämänmuutoksen ja kaipaa tyttöystäväänsä. Eräopas Jokke vetää vastaavanlaisia selviytymisretkiä useamman kesässä. Hän tuntee menettäneensä retkien viehätyksen, sillä vastahakoisten teinien raahaaminen retkelle ei suoranaisesti ole unelma.

Luin tätä kirjaa aluksi aika hurmaantuneena. Mukavan jännittäviä, (minulle) sopivasti pelottavia ja mielikuvitusta lennättäviä juonenkäänteitä. Miljöö toimi, samoin hahmoihin lähdin tutustumaan mielenkiinnolla. En oikeastaan ollut kunnolla lukenut esittelytekstiä ennen lukemista, joten kuoleman vierailu leirissä tuli minulle yllätyksenä. Aika raju veto, mutta toimiva. Jännitys kuroutui hienosti, mutta yhtäkkiä kirja vain loppui. Petyin siihen, miten loppuratkaisu tapahtui niin helposti ja yksinkertaisesti. Jännityksen piikki olisi mahdollistanut tarinan kehittelyn vielä hieman pidemmällekin.

Summa summarum, paljon oli hyvää, mutta loppuratkaisu vei terän. Monille nuorille varmasti sopivan mittainen kirja noin 200 sivullaan, mutta hyvää tarinaa lukisi mieluusti pidemmällekin.

Tulipyörä

Kristina Ohlsson: Tulipyörä

Hovenäsetin lapset 1

WSOY 2024

alkup. Eldhjulet

suomentanut Pekka Marjamäki

Tykkäsin tosi paljon Kristina Ohlssonin nuorille suunnatusta jännitystrilogiasta, johon kuuluvat kirjat Lasilapset, Hopeapoika ja Kivienkelit. Vinkkasin niitä paljon koululuokille, kun tein lasten- ja nuortenkirjastotyötä. Tämä uuden Hovenäsetin lapset -sarjan avausosa Tulipyörä vaikutti yhtä kiinnostavalta, joten halusin lukea sen ihan omaksi ilokseni. Hyvä tämä olikin, ja minulle melkein jopa liiankin jännittävä illalla luettavaksi.

Heidin kotona Hovenäsetissä on hiljattain tehty remonttia, jonka yhteydessä lattian alta on löytynyt vanha lapsen kenkä ja lelu. Ne tuntuvat olleen siellä ikään kuin piilossa, vaikka Heidi ei keksikään miksi joku tahtoisi sellaiset asiat piilottaa. Hänen hermonsa ovat muutenkin jännittyneessä tilassa, sillä kotitalossa tuntuu tapahtuvan outoja. Myrsky riehuu Hovenäsetissä joka yö ja Heidi on aivan varma, että hänen huoneensa väliaikaisen seinän virkaa toimittavan pressun takaa kuuluu öisin ääniä.

Onneksi iloakin tuottavia asioita on, sillä maailmanpyörä on tullut kesäksi Hovenäsetiin ja se tarjoaa Heidille ja hänen ystävilleen paitsi huvittelun mahdollisuuden myös tilaisuuden tienata pienillä apuhommilla ilmaisia kierroksia sen kyydissä - asuuhan maailmanpyörän omistaja kesän yli Heidin kotona vuokralla.

Vähitellen Heidistä alkaa kuitenkin tuntua, että kaikki ei ole kohdallaan maailmanpyörän ja sen omistajan suhteen. Isoäiti tuntuu pelkäävän maailmanpyörää avain kauheasti ja raskaana oleva bonusäiti voi koko ajan huonosti. Näyttää siltä, että heidän kotitalossaan on joskus tapahtunut jotakin pahaa, ja se paha tuntuu päässeen taas valloilleen.

Tulipyörä on alkuvaiheessa aidosti jännittävää luettavaa, mutta sitten minulle aikuislukijalle jännitys hieman lässähtää. Pidin kirjan miljööstä paljon ja Heidin ratkoma arvoitus on todella kiinnostava, mutta yhtäkkiä tarinaan tuli mukaan sellaista yliluonnollisuutta tai maagista realismia sekä ihmishahmoista pahuutta, jota en oikein osannut odottaa. Jokin siinä ei mielestäni täysin sopinut kirjan tunnelmaan, joten olen ehkä hieman pettynyt. Muutoin tämä kyllä on taattua sujuvaa Ohlssonia.

Five Survive

Holly Jackson: Five Survive

Harper Collins UK, 2022

lukijana: Emma Galvin

Kuuntelin jokunen viikko sitten englanniksi Holly Jacksonin kirjan The Reappearance of Rachel Price. Kirjaa ei ole vielä suomennettu, kuten ei myöskään sitä edeltävää nuorten aikuisten trilleriä Five Survive. Pidin Rachel Pricesta niin paljon, että malttamattomuus iski ja päätin kuunnella myös Five Surviven. Kyseessä on eräänlainen suljetun tilan mysteeri, joka asettaa päähenkilöt vahvan paineen alle.

18-vuotias Red Kenny ystävineen on matkalla kevätloman viettoon rannalle. He ovat lähteneet liikekannalle asuntoautolla, mutta kesken matkan karttapalvelut lakkaavat toimimasta ja puhelimista katoaa kenttä. Nuoret eksyvät väärälle tielle ja yön pimeydessä heiltä puhkeaa rengas. Vararenkaan vaihtamisen jälkeenkään he eivät pääse jatkamaan matkaa, sillä rengas toisensa jälkeen kokee saman kohtalon. Pian selviää, että he eivät ole pimeällä tiellä yksin. Jossain pimeyden kätköissä on tarkka-ampuja, ja yhdellä kuudesta kaveruksesta on salaisuus, jonka ampuja haluaa tietoonsa.

Asuntoauton ahtaassa suljetussa tilassa ja tarkka-ampujan tähtäimessä paineet kasvavat. Ahdingon kasvaessa joidenkin nuorten negatiivisimmat piirteet alkavat nousta esiin ja tutuista ihmisistä paljastuu aivan uudenlaisia puolia. Salaisuus toisensa jälkeen paljastuu ennen kuin lopulta selviää mitä ampuja oikein haluaa kuulla. Kuten kirjan nimestä Five Survive voi päätellä, yksi nuorista ei tule selviämään yöstä.

Five Survive on täysiverinen trilleri, josta nuorten ahdingon voi aistia. Jossain vaiheessa alkaa kuitenkin tympiä: eikö tämä tilanne raukea ikinä? Negatiivisyyden kierre ja suoranainen epäreiluus, joka asuntoautossa puhkeaa, muistuttaa hieman Kärpästen herraa, johon dialogissa itse asiassa viitataankin. Yksi pyrkii nousemaan johtajaksi ja pelko hallitsee ihmisiä. Sinänsä taidokasta, mutta tuntuu hieman pitkitetyltä. Loppuratkaisusta pidin.

Syysmaa 1: Welman tytöt

Anu Holopainen: Welman tytöt

Syysmaa 1

Karisto 2003

Vuosien tauon jälkeen halusin palata Anu Holopaisen Syysmaa-sarjan pariin. Nuorempana luin varsinkin sarjan ensimmäiset osat moneen kertaan, sillä ne kuuluivat jokasyksyiseen lukemistooni. Lumouduin sarjan miljööstä, seikkailuista ja historian havinasta. Odotin tältä Welman tyttöjen uusintaluvulta samanlaista tarinaan tempautumista, mutta en enää tavoittanut samanlaista fiilistä kuin nuorempana. Aion silti lukea koko sarjan uudelleen, sillä viihdyin kuitenkin riittävän hyvin edelleen.

Nelityttärisen perheen esikoinen, Adaira, ollaan naittamassa isänsä valitsemalle korkea-arvoiselle miehelle. Tuleva aviomies Samak on Adairalle kaikin tavoin vastenmielinen, mutta epätoivoinen Adaira ei voi kuin alistua kohtaloonsa. Kun häntä ollaan kuljettamassa tulevan puolisonsa taloon, matka keskeytyy hyökkäykseen.

Adaira kaapataan ja kuljetetaan Varjolinnaan, jossa Adaira saa kuulla lisää kauheuksia hänelle valitusta miehestä. Hän tutustuu Welmaan ja muihin hänen pelastamiinsa tyttöihin, jotka elävät itsenäistä elämää muiden katseilta piilossa. Samalla hän tutustuu Villipihlajaan, lähes hävitettyyn uskontosuuntaan, joka on erityisesti naisten suosiossa. Varjolinna ja Welman tyttöjen elämäntyyli joutuu kuitenkin uhatuksi, kun Adaira saa kuulla isänsä aikovan naittaa pikkusisko Nenean Samakille. Sisko on pakko pelastaa, mutta millaisen hinnan siitä joutuu maksamaan?

Varjolinna on paikka, joka ennen kutkutti mielikuvitustani aivan valtavasti. Nyt aikuisena ihastuin eniten Varjolinnan kirjastoon ja sen Adairalle suomaan mahdollisuuteen lukea ja oppia lisää. Metsäuskoon ja puihin liittyvä muinaisusko on niin ikään mielestäni valtavan kiehtovaa, ja seuraavilta osilta odotankin eniten tarinan sen puolen syventämistä ja miljöön laajenemista.

Kiltin tytön murhaleikki

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaleikki

Kariston äänikirja 2024

alkup, Kill Joy

äänikirjan lukijana Mimosa Willamo

Kiltin tytön murhaopas -trilogian esiosa Kiltin tytön murhaleikki kertoo trilogiaa edeltävästä ajasta. Pip Fitz-Amobi ystävineen kokoontuu Connorin kotiin murhamysteeri-illalliselle. Illan on tarkoitus olla hauskaa pelaamista ja rooleihin heittäytymistä, mutta Pip ei ole vakuuttunut. Yllättäen hän kuitenkin huomaa heittäytyvänsä täysillä mysteerin ratkaisemiseen. Illasta tulee ikimuistoinen, sillä sen myötä hänen mieleensä palaa koko ajan voimakkaampana paikkakunnalla sattunut tosielämän murha. Kyllä, Andie Bellin tapaus.

Kuuntelin tämän kirjan lähes kokonaan äänikirjana, mutta minulta loppui kuukaudessa käytettävissä oleva aika kesken, joten luin kirjan loppuun printtikirjana. Mielestäni tämä toimii hienosti kumpanakin versiona, vaikka kirjaa aluksi selatessani epäröin sen taittumista äänikirjaksi, sillä siinä oli niin paljon esimerkiksi murhamysteeriin liittyviä vihjeitä nostettuna visuaalisesti esiin. Kokonaisuus oli kuitenkin selkeä ja helposti seurattava, kuten varsinaisessa trilogiassakin.

Mielestäni tämä oli aika herkullinen pieni kirja ainakin trilogian lukeneelle, sillä se tarjoaa viittauksia tuttuihin hahmoihin ja myös jotkin yksityiskohdat olivat yhteyksissä trilogiaan. Oli kiva palata aikaan, jolloin murhavyyhti ei ollut vielä vienyt Pipin luottamusta ihmisiin ja rikkonut koko kaupungin idylliä täysin säpäleiksi, sillä rosonsa siinä oli jo tässäkin vaiheessa.

The Reappearance of Rachel Price

Holly Jackson: The Reappearance of Rachel Price

HarperCollins UK 2024

äänikirjan lukija: Sophie Amoss

Jos olet lukenut Kiltin tytön murhaopas -sarjan ja pitänyt siitä, tulet aivan varmasti pitämään Holly Jacksonin uusimmasta trilleristä The Reappearance of Rachel Price. Tätä ei ole vielä suomennettu, joten kuuntelin tämän englanninkielisenä äänikirjana, kun kesätyöntekijämme tätä ensin minulle niin kehui.

Bel Pricen äiti Rachel katosi jälkiä jättämättä 16 vuotta sitten, kun Bel oli vielä ihan pieni. Poliisi ei koskaan saanut selville, mitä Rachelille oikein tapahtui. Mysteeriksi jäänyt katoaminen on aina heittänyt varjon Pricen perheen päälle. Oman painolastinsa tuo se, että Bel oli ainoa silminnäkijä, mutta vielä niin pieni, että ei osannut kertoa mitä oikein tapahtui.

Pricen perhe on vuosien ajan pyrkinyt elämään mahdollisimman normaalia elämää ja pitänyt matalaa profiilia. Tapaus nousee uudelleen laajan yleisön huulille, kun Pricet suostuvat mukaan Rachelin tapauksesta kertovaan true crime -dokumenttiin. Bel odottaa vain kuvausten päättymistä, jotta elämä voisi jatkua kuten ennenkin. Hän ei juuri muista äitiään eikä hänellä ole paljoakaan sanottavaa. Kaikki mullistuu totaalisesti, kun kuolleeksi oletettu Rachel Price yllättäen palaa kotiin.

Miten kiinnostava ja koukuttava kirja! Perhesalaisuudet, Rachelin kertomus ja sen epäjohdonmukaisuudet sekä kannoilla kärkkyvät lehdistön edustajat muodostavat vyyhdin, joka kerta kaikkiaan vaatii selvittämistä. Bel on alusta asti suhtautunut äitinsä tarinaan skeptisesti, joten hän alkaa tehdä omia tutkimuksiaan aikeinaan paljastaa Rachelin huijaus. Hän löytää kuitenkin jotain paljon pahempaa kuin koskaan uskalsi kuvitellakaan.

Pidin siitä, miten jännitys oli rakennettu tähän tarinaan. Pientä ennalta-arvattavuutta tässä oli, sillä onnistuin arvaamaan osan olennaisimmista juonenkäänteistä, mutta en kuitenkaan kaikkea. Siksi jännitys pysyikin hyvin yllä loppuhuipennukseen asti. Dokumentin tekeminen oli minun mielestäni ehkä vähän ylimääräinen lisä, mutta silläkin oli tarinassa vahva funktionsa. Hieman ihan kirjan loppupuolella oli myös sellaisia tapahtumia, joita pidin epäuskottavina, ja tarinaa olisikin ollut varaa hieman lyhentää, mutta kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta tosi paljon. Juonisäikeet ja yksityiskohdat solmitaan tässä yhteen vähintäänkin yhtä taitavasti kuin Kiltin tytön murhaopas -sarjan päättäneessä romaanissa Kiltti tyttö, kohta kuollut.

Olen iloinen, että päätin kuunnella tämän kirjan nyt englanniksi, sillä lukijana Sophie Amoss on todella loistava ja monipuolinen. Henkilökohtaisesti oli myös pitkän ajan jälkeen ilahduttavaa todeta miten hyvin englanniksi kuunteleminen sujuu. Taidan tämän innoittamana kuunnella piakkoin myös Jacksonin Five Surviven.

Runotyttö etsii tähteään

L.M. Montgomery: Runotyttö etsii tähteään

Runotyttö, osa 3

WSOY 1982, 5.p.

1. suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1949

alkup. Emily's Quest, 1927

suomentanut Laine Järventaus-Aav

Neljä ja puoli vuotta siinä vain meni ennen kuin sain luettua Runotyttö-sarjan loppuun. En tiedä miksi olen venyttänyt tätä näin pitkään, etenkin kun kirjakin ehti olla lainassa kaksi vuotta. Nyt on kuitenkin luettu ja olipas mukavaa palata Uuteen Kuuhun.

Emilia Byrd Starr on varttunut nuoreksi aikuiseksi, jonka ympärillä parveilee kosijoita. Tädit Uuden Kuun kartanossa ovat vuoroin mieltyneitä ja vuoroin huolissaan kosijoista, mutta Emilia ei vaikuta aikovan vakiintua, sillä häntä kiinnostaa ennen muuta kirjoittaminen ja oman kirjallisen uran tavoittelu. Kun Emilialle tapahtuu onnettomuus, kaikki muuttuu. Sitä voisi kai sanoa jonkinlaiseksi etsikkoajaksi, sillä toipilasajan jälkeen Emilian suunnitelmat ovat muuttuneet. Hän on menossa naimisiin ja kirjoittaminen on jäänyt.

Olen koko sarjan ajan pitänyt kovasti Emilian hahmosta, mutta paljon on ollut myös sellaista, mistä en ole voinut pitää edes asettamalla niitä oman aikansa kontekstiin. Tästä kirjasta en löytänyt ihan niin räikeää epäoikeudenmukaisuutta, mutta toisaalta Emilian hahmoon onkin tullut uutta kypsyyttä ja lujuutta. Hän tekee itse omat päätöksensä, vaikka onkin edelleen tunteikas, haaveellinen ja herkkä ihminen.

Olen iloinen, että tulin lukeneeksi tämän sarjan loppuun, vaikka minulla ei kovin paljon olekaan tästä viimeisestä osasta sanottavaa. Emilia löytää paikkansa maailmassa ja hänen unelmansa toteutuvat, mikä oli odotettu mutta silti oivallinen päätös sarjalle. Seuraavaksi taidan tyttökirjallisuuden saralla jatkaa Montgomeryn Anna-sarjan parissa, sillä sitä olen tässä välillä jo ehtinyt lukemaankin.

Ämpärikesä

Taina Niemi: Ämpärikesä

Otava 2024

kansi: Päivi Puustinen

Taina Niemen esikoisromaani Ämpärikesä voitti Otavan nuortenromaanikilpailun ja kyllä tämä voittaja-ainesta onkin. Ämpärikesä on moniääninen, raikas ja aivan hurmaava kirja kesästä, vapauden tunteesta, epävarmuudesta ja itsensä etsimisestä ja löytämisestäkin. Nautin suunnattomasti paluusta siihen kokonaisvaltaiseen tunteeseen, jota olen kokenut vain teini-ikäisenä koulun kesälomilla. Jotain tällaista olen tietämättäni kaivannutkin! Vähän tuli silti kyllä boomer-olo, kun jouduin erikseen ottamaan selvää mikä on lonkkari, jolla yksi hahmoista rullaili menemään, mutta samalla sanavalinnan tuoreus osoittaa kirjan olevan kiinni ajassaan. Niin, ja long board -lautahan se lonkkari on.

Ämpärikesän kerronnassa vuorottelevat peruskoulunsa päättäneiden nuorten äänet. Arttu, Jere, Samu, Miranda ja Saana ovat elämässään kaikki samassa taitekohdassa, vaikka lähtökohdat ovatkin jokaisella erilaiset. Arttu on entinen jalkapalloilijalupaus ja nykyinen häirikkönuori, joka kaipaisi vain hyväksyntää. Jere ei uskalla kertoa kenellekään mitä kotona on meneillään. Samun netti-ihastus ei olekaan ihan mitä on antanut ymmärtää. Miranda kipuilee etääntyvän ystävyyssuhteensa äärellä ja Saana ei millään pääse yli siitä, mitä Kurkilammella tapahtui kolme vuotta sitten.

Jokaisella on myös omat haaveensa, joita myös opettaja on laittanut heidät pohtimaan viimeisinä koulupäivinä, kun jokainen on saanut laittaa yhden asian koulun yhteiselle bucket listille. Siitä tulee myös kirjan nimi Ämpärikesä, sillä bucket list suomennetaan joskus myös ämpärilistaksi. Joskus unelmien myöntäminen edes itselleen on vaikeaa, saatikka sitten toteuttaminen, mutta nuoret käyvät elämää päin kukin tavallaan.

Mielestäni tämä on kesäkirja parhaimmasta päästä. Tuntuu, että tunnelma melkein hyppää kirjasta ulos ja etenkin kesäyön utu piirtyy silmien eteen. Teksti on elämänmakuista ja tuoretta, mutta samalla jotenkin ajatonta. Tapahtumat sijoittuvat muutaman päivän aikajänteelle ja kertojaäänet vuorottelevat tiuhaan, mutta silti juonesta muodostuu ehjä kokonaisuus. Toivoisin, että tämä kirja otettaisiin koulujen lukemistoissa huomioon, sillä tässä on niin paljon hyvää.

Kiltti tyttö, kohta kuollut

Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut

Kiltin tytön murhaopas, osa 3

Otavan äänikirja 2024

alkup. As Good as Dead

suomentanut Leena Ojalatva

äänikirjan lukijoina Mimosa Willamo, Valtteri Lehtinen ja Yasmine Yamajako

Huhhuh mikä päätös Kiltin tytön murhaopas -trilogialle! Jokainen osa on ollut hyvä ja jännitys on sarjan edetessä vain tiivistynyt, mutta kyllä Kiltti tyttö, kohta kuollut räjäyttää pajatson. Nyt loksahtaa kohdalleen moni sellainenkin asia, joka on aiemmin sarjassa jäänyt kunnollista selitystä vaille. En olisi etukäteen mitenkään uskonut millaisia käänteitä tämä kirja pitää sisällään.

Pip on itseoppinut etsivä, joka on selvittänyt jo kaksi poliisilta selvittämättä jäänyttä tapausta. True crime -podcastissaan Pip on kertonut tutkimistaan tapauksista, mikä on johtanut myös ikäviin lieveilmiöihin, kuten häirintään ja jopa tappouhkauksiin. Kun joku alkaa lähettää hänelle säännöllisesti viestiä "Kuka etsii sinua, kun sinä katoat?", alkavat niin Pip kuin Ravikin huolestua, etenkin kun samaan aikaan kotipihaan alkaa ilmestyä päättömiä lintuja ja omituisia liitu-ukkoja.

Pip on varma, että joku seuraa häntä tosielämässä, mutta ei-niin-yllättäen paikallinen poliisi pitää kaikkea lähinnä sattumana. Melko pian Pip huomaa yhtäläisyyksiä vainoajansa ja 6 vuotta aikaisemmin kohahduttaneen sarjamurhaajan välillä. Jesaritappaja saatiin kiinni ja vangittiin, mutta Pip ei voi olla pohtimatta onko telkien takana väärä mies. Hänen on selvitettävä totuus ennen kuin hänestä itsestään tulee uhri.

Tämä kirja on niin huikea! Niin looginen, niin oivaltava, ja silti niin jännittävä ja yllättävä, että ei voi kuin ylistää. Suosittelen tätä trilogiaa kaikille, jotka haluavat lukea hyviä jännäreitä. Vinkkinä, että nämä pitää ehdottomasti lukea järjestyksessä, jotta jännite säilyy loppuun asti.

Annan unelmavuodet

L.M. Montgomery: Annan unelmavuodet

Anna-sarjan 3.osa

SAGA Egmontin äänikirja 2019

alkup. Anne of the Island, 1915

suom. Toini Kalima

lukijana Maija Rissanen

Anna-sarja sen kun paranee vaan. Olen oppinut todella pitämään Annasta näiden kolmen kirjan aikana, sillä hänen sydämellisyytensä, oikeamielisyytensä ja päättäväisyytensä tekevät hänestä mukavan hahmon. Annan unelmavuodet kertoo Annan opiskeluajasta Redmondissa ja rakkaassa Vihervaarassa vain vieraillaan lomilla.

Annan unelmavuodet tuo esiin huomattavasti aikuisemman oloisen Annan kuin mitä hän oli edellisessä osassa Anna opettajana. Vaikka hän edelleenkin tavoittelee tosissaan tutkintoa ja opettajan ammattia, hän ymmärtää nyt paremmin ystäviään, joiden haaveet koskevat enemmän avioliittoa ja perhettä. Annakin kokee omat rakkausjuttunsa ja häntä jopa kositaan monet kerrat. Tietynlainen lapsen viattomuus alkaa olla lopullisesti karissut, mutta Anna on silti edelleen sama kiivas mutta sydämellinen ihminen kuin ennenkin.

Mielestäni tämä kirja on sujuvaa kuunneltavaa, kuten sarjan aiemmatkin osat ovat olleet. Oli kiinnostavaa seurata Annan sosiaalista elämää uusissa ympyröissä, vaikka samalla vähän kaipasinkin Avonlean miljööseen. Siihen tunteeseen saan kai tottua, sillä seuraavakin osa sijoittuu pitkälti muualle kuin Avonleaan. Sitä ei myöskään ole äänikirjana, joten lienee aika tarttua oikein painettuun kirjaan ensimmäistä kertaa tämän sarjan osalta.

Olipa kerran

Kiyash Monsef: Olipa kerran

WSOY 2023

Once There Was, 2023

suomentanut Riina Vuokko

Nappasin viime syksynä lainalle Kiyash Monsefin fantasiakirjan Olipa kerran, mutta lukeminen sai odottaa maaliskuulle asti. Ilmeisesti Olipa kerran on saanut hyvän vastaanoton maailmalla ja sitä on kehuttu paljon, minkä saatoin aluksi allekirjoittaa. Tarina lähti viemään mennessään, mutta jossain kohtaa juoni alkoi tuntua hiukan sirpalemaiselta.

15-vuotias Marjan perii isältään eläinlääkäriaseman ja liudan salaisuuksia. Isän kuolema on todettu murhaksi, mutta syyllisen jäljille ei tunnuta pääsevän millään. Etäiseksi jäänyt eläinlääkäri-isä tuntuu olleen tekemisissä mitä erikoisimpien tyyppien kanssa. Pian Marjan saa kutsun samanlaisiin tehtäviin, siis auttamaan erilaisia yliluonnollisia olentoja, vaikka ei hänellä ole minkäänlaista eläinlääkärin koulutusta.

Salaisuuksia, kaksi outoa ja toisistaan epämääräisen kuvan antavaa tahoa sekä mitä erikoisempia olentoja sijoitetaan reaalimaailmaan, jossa 15-vuotias Marjan asuu yksin holhoojanaan lähinaapuri. Koulunkäynnin kanssa on ollut isän kuoleman jälkeen vähän niin ja näin, mutta eläinlääkäriaseman asiat hän on pyrkinyt hoitamaan kirjanpitäjänsä tuella. Marjan on hahmona ihan kiva ja neuvokas, mutta minua häiritsi valtavasti hänen asemansa epärealistisuus. Kun tässä kuitenkin eletään ihan todellisessa yhteiskunnassa, ei tuollainen tunnu missään määrin realistiselta. Toki eiväthän yliluonnolliset olennotkaan ole todellisia, mutta tosiasioihin kaipasin realismia.

Juonessa kuljetaan vinhaa vauhtia sinne ja tänne. Välillä palataan isän kertomiin vanhoihin tarinoihin, jotka olivat mielestäni kiinnostavia ja sidottu hyvin pääjuoneen. Sen sijaan edestakaisin liikkuminen, jatkuvat epäilykset ja salaisuuksien verkko saivat kokonaisuuden tuntumaan kovin sirpalemaiselta. Tässä yksinkertaisesti tuntui olevan hieman liikaa kaikkea, vaikka ideana yliluonnollisia eläimiä hoitava eläinlääkäri on kyllä mainio.

Helsingin alla

Maria Turtschaninoff: Helsingin alla

Tammen äänikirja 2022, alkup. 2012

alkup. Underfors

suom. Marja Kyrö

lukijana Sanna Majuri

Olen vuosien varrella lukenut tai kuunnellut Maria Turtschaninoffin koko suomennetun tuotannon eli käytännössä voi sanoa, että koko tuotannon. Olen pitänyt niistä kovasti ja lumoutunut hänen luomistaan fantasiamaailmoista, mutta tätä taustaa vasten Helsingin alla oli hienoinen pettymys. En oikein edes tiedä mistä kiikasti, mutta jotenkin tämä ei nyt vain lähtenyt samalla lailla kuin suurin osa hänen muista kirjoistaan.

Alva on teini-ikäinen tyttö, josta on aina tuntunut hieman siltä, että hän ei ole kuin muut. Hän viihtyy varjoissa mahdollisimman näkymättömänä ja hänellä on sisäsyntyinen tarve kontrolloida ympäristöään pysymällä alati valppaana ja tietoisena niin tilasta kuin ihmisistäkin. Yllättäen Alva tutustuu Nide-nimiseen komeaan nuorukaiseen, joka tuntuu osaavan kertoa mistä Alva oikein oikeasti on syntyjään kotoisin.

Nide johdattaa hänet Helsingin alla olevaan kaupunkiin, jota kansoittavat erilaiset kansanperinteestä tutut olennot, kuten noidat ja peikot. Paikkaa on hallinnut Varjokuningas, joka on syösty vallasta, mutta Varjokuninkaan aarre on jäänyt niille sijoilleen. Alistadissa on tyyppejä, jotka ovat valmiita keinottelemaan vaikka mitä saadakseen sen haltuunsa. Kun Alvan muisti menneisyytensä suhteen alkaa vähitellen palata, on liian myöhäistä perääntyä. Tapahtumien käänteissä on mukana myös Alvaan ihastunut Joel, joka seurasi Alvaa ja Nideä salaa maan alle.

Tässä kirjassa tapahtuu paljon. Ollaan Helsingissä ja sen alla, mutta yhtä lailla piipahdetaan Närpiössä ja matkataan vauhdilla Lapin tuntureille. On petoksia, muistinmenetys ja -paluu, ihastumista ja rakastumista, pahantahtoista taikuutta ja pyrkimys kääntää asiat oikealle tolalle. Kaaosmainen voisi olla yksi termi kuvaamaan sisältöä, vaikka juoni on kyllä ihan looginen ja kerronta selkeää - sisältöä vain on ehkä hieman liikaa enkä erityisesti pitänyt hahmoista.

Kiltti tyttö, julma kosto

Holly Jackson: Kiltti tyttö, julma kosto

sarjan 2. osa

Kariston äänikirja 2023

alkup. Good Girl, Bad Blood

lukijoina Mimosa Willamo, Valtteri Lehtinen, Yasmine Yamajako

suom. Leena Ojalatva

Kiltin tytön murhaopas vei siinä määrin hyvin mukanaan, että piti hetipian rynnätä kuuntelemaan jatko-osaa Kiltti tyttö, julma kosto. Pippa on alkanut Ravin kanssa pitää podcastia, jossa käsitellään murhaoppaassa ratkaistun Andie Bellin tapauksen oikeudenkäyntiä. Samalla kuullaan mitä Little Kiltoniin kuuluu nyt, kun moni on alkanut nähdä kotikaupunkinsa uusin silmin.

Koska Andie Bellin tapauksen selvittäminen vei vaaraan niin Pippan kuin hänen rakkaimpiaankin, hän on päättänyt ettei enää ala tutkia uusia juttuja. Niin hän sanoo aluksi myös ystävälleen Connorille, joka pyytää Pipin apua. Hänen veljensä Jamie on kadonnut eikä poliisi tee mitään, sillä Jamie on ennenkin lähtenyt omille teilleen ja palannut aina parin päivän kuluttua takaisin. Päivät kuluvat eikä Jamieta näy. Pip tarttuu tapaukseen ja melko pian hänelle selviää, että Jamie on tainnut sotkeentua isompaan vyyhtiin. Eniten askarruttaa, kenen kanssa Jamie on jutellut verkossa ennen katoamistaan.

Kiltti tyttö, julma kosto on yhtä jännittävä kuin Murhaopas, mutta perussävyltään tämä on mielestäni paljon avausosaa synkempi. Andie Bellin tapaus on jättänyt syvät jäljet Pipiin ja oikeudenkäynti pitää asioita pinnassa. Kun hän ryhtyy tutkimaan Jamien katoamista, hän alkaa laiminlyödä kouluaan ja valehtelee läheisilleen. Hän toimii kuin pakon ajamana, toisinaan jopa aggressiivisesti.

Podcastin myötä Andie Bellin tapaus ja Pippan rooli sen ratkaisussa on noussut viraaliksi, mikä lisää Pippaan kohdistuvaa huomiota. Toiset leimaavat hänet valehtelijaksi ja kirjoittavat hänestä armottomaan sävyyn, toiset taas luottavat häneen kuin vuoreen. Se on melkoinen tilanne vasta aikuistumisen kynnyksellä olevalle nuorelle. Mielestäni on selvää, että Pip kaipaisi henkistä tukea ja jopa ihan ammattiapua, mutta sellaista ei tunnu olevan tarjolla, vaikka vanhemmat ovatkin huolissaan. Lohtua tarjoaa Ravi, mutta myös Pipin isä suhtautuu mielestäni hienosti tyttäreensä ja kasvattaa häntä ymmärryksellä.

Odotan kovasti huhtikuussa ilmestyvää sarjan kolmatta osaa, sillä nämä kirjat ovat kyllä olleet huippuhyviä ja jännittäviä. Toivon, että asiat kääntyvät Pipin kannalta parhain päin. Sain muuten juuri viime viikolla kuulla, että ensi viikolla ilmestyy myös sarjan esiosa Kiltin tytön murhaleikki, joka täytyy toki myös lukea.