Kaksi kirjaa Cruellasta

Cruella de Vil on pahis, joka on tuttu Disneyn animaatiosta 101 dalmatialaista. Alunperin hänen hahmonsa esitellään Smithin kirjassa 101 dalmatiankoiraa. Hän havittelee dalmatialaisen pentuja voidakseen tehdä niistä itselleen turkin. Cruellan ulkonäköä leimaava piirre on hänen hiuksensa, jotka ovat toiselta puolelta valkoiset ja toiselta mustat. Tajusin itse vasta oikeastaan muutama vuosi sitten, että nimi Cruella de Vil on viittaus julmuuteen ja pahuuteen. Mainio sanaleikki kieltämättä.

Innostuin lukemaan Cruella de Vilistä kertovia kirjoja hieman sattumalta. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut hänen hahmostaan, mutta kävin taannoin Evijärven kirjastossa ja siellä hieman sattumalta käsiini osui kaksi eri kirjaa Cruellasta. Kirjat ovat eri tekijöiltä ja niissä on eroavaisuutensa, mutta myös yhtymäkohtia löytyy. Tietyt taustatekijät kerrotaan molemmissa kirjoissa samalla tavalla ja Disney-pahiksen hahmoon tulee näiden kirjojen myötä myös inhimillisempi sävy.

Luin löytämistäni kirjoista ensiksi Hachi Ishien mangasarjakuvan Cruella: Black, White and Red (2021 Viz Media Edition). Nappasin tämän luettavakseni oikeastaan siksi, että olen viime aikoina muutenkin löytänyt englanninkielisten kirjojen maailmaan aiempaa enemmän.

Tämä sarjakuva on tosiaan jaettu kolmeen osioon, jotka ovat Black, White ja Red. Näiden eri osioiden kautta kuvataan, miten muotisuunnittelijan urasta haaveilevasta luovasta ja kunnianhimoisesta Estellasta tulee Cruella. Kyllä vain, hän kun ei syntyjään ollut häikäilemätön ja keinoja kaihtamaton Cruella astuu esiin. Luonnehtisin Cruellaa jollain tavalla Estellan kaksoispersoonallisuudeksi tai sisimmäksi minäksi, joka nousee esiin maailman kolhiessa.

Tämä sarjis oli nopealukuinen ja piti hyvin mielenkiinnon yllä. Hahmosta paljastui minulle uusia puolia ja pidin teoksen miljööstä, 1970-luvun svengaavasta Lontoosta. Olisi mielenkiintoista lukea vastaavanlaisia sarjakuvia muistakin Disneyn tutuiksi tekemistä hahmoista, mutta en tiedä onko sellaisia olemassa.

Toinen lukemani Cruella-kirja on Maureen Johnsonin nuortenromaani Hei, julma maailma! (Tammi 2021, alkup. Hello, Cruel World). Se kertoo myös Estellan vaiheista ennen kuin Cruellan puoli hänessä pääsi valloilleen. Teoksen on suomentanut Jenni Rapelo. Tätä kirjaa olin aiemmin töissä jo pyöritellytkin käsissäni, mutta nyt vasta se nousi lukulistalleni sarjakuvalöydön myötä.

Pidin tästä romaanista. Siinäkin ajankuva 1960-luvun lopun Lontoosta on kiinnostavaa luettavaa. Teoksen myötä saa paremman käsityksen siitä, millaiset seikat saivat Estellan unohtamaan kiltteyden, miellyttämisenhalun ja hyvyyden. Nuorten ihmissuhteet ja kolhuja saaneen mutta verrattain kokemattoman tytön luoviminen häikäilemättömien eliittinuorten maailmassa on kuvattu onnistuneesti. Aika monta kertaa olin harmissani ja turhautunut siitä, miten Estellaa kohdeltiin. Hei, julma maailma, todellakin!

Näiden kirjojen myötä aion kyllä lukea myös Dodie Smithin alkuperäisteoksen. Hauskaa, miten yksi kirja voi johtaa monenlaisiin kirjoihin ja elokuviin.

Taiteilijan vaimo

Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo

429 s., Otava 2018

 Syrjästäkatsojan tarinoita 6

Enni Mustosen uusin romaani, Syrjästäkatsojan tarinoiden 6. osa Taiteilijan vaimo ilmestyi muutama viikko sitten. Taiteilijan vaimo on ollut minulle tietyllä tapaa kevään odotetuin romaani, sillä Syrjästäkatsojan tarinat ovat vieneet minut mukanaan ja tuttujen hahmojen pariin on aina hauska palata. Tosin uusimmasta Yhteishyvä-lehdestä luin tänään Mustosen haastattelua ja työn alla olevan seuraavan kirjan nimi kalskahti aika pahaenteiseltä. Mutta ehkä ensi keväänä on sen vuoro, nyt tarkastellaan Kirsti Erikssonin elämää 1920-luvun Pariisissa ja Suomessa taiteilijan vaimona ja itsenäisenä yrittäjänä.

Kirsti Eriksson on oleskellut Pariisissa jo jonkin aikaa ja työskennellyt sikäläisissä tunnetuissakin muotitaloissa. Kun on aika palata Suomeen, on Kirstillä mukana runsaasti pariisilaisia tuotteita vaatteiden somistamiseen sekä sormessa kihlasormus. Kirsti on mennyt kihloihin vienankarjalaisen taiteilijan Iivo Borissaisen kanssa, joka on ollut tuttu näky Albergassakin. Kotiinpaluu tuntuu hyvältä ja uudet tuulet puhaltavat Kirstin elämässä kaikin puolin, vaikka elämä ei aina parhaimpia puoliaan näytäkään.

Taiteilijan vaimo kuvaa Kirstin ja hänen läheistensä elämää useamman vuoden ajanjaksolla ja paljon käänteitä tuohon aikaan mahtuukin. Paitsi avioliitto myös oman yrityksen perustaminen ja etenkin esikoislapsen syntymä mullistavat Kirstin elämän. Kotona Albergassakin elämänrytmi muuttuu ja lopulta Kirstille valkenee totuus myös hänen syntyperästään. Kirsti elää muutoksen vuosia, ja elämänsä käännekohdassa tuntuu olevan myös hänen äitinsä Ida.

Taiteilijan vaimo ei ole mielestäni ihan niin vetävä kuin sarjan aikaisemmat osat, mutta vauhtiin päästyään tarina piti otteessaan ja lukeminen oli vaivatonta. Teoksen keskeiset hahmot ovat edelleen tuttuja ja samanlaisia kuin aiemminkin, vaikka muutoksia heidänkin kuvioissaan tapahtuu. Mustonen on jälleen kirjoittanut historian eläväksi. Seuraavaa osaa jo melkeinpä odottelen hienoisella jännityksellä!

♠♠♠♠

The Time-Traveling Fashionista and Cleopatra, Queen of the Nile

Bianca Turetsky: The Time-Traveling Fashionista and Cleopatra, Queen of the Nile

 242 s., Little, Brown and Company 2013

kuvitus: Sandra Suy

 

Luin keväällä Muotimatkaaja-sarjan toisen osan "Marie Antoinetten palatsissa" englanniksi, koska sitä eikä tätä kolmattakaan osaa ole suomennettu. Siinä missä sarjan ensimmäinen ja toinen osa olivat kiinnostavia ja mukaansatempaavia kirjoja, tämä kolmas osa oli vähän tylsähkö ja rakenne oli osin erilainen aikamatkustuksen osalta. Kuten kuvasta näkyy, tarkoitus oli lukea tämä jo kesällä, mutta asia siirtyi syksyyn, mikä johtuu osittain siitä ettei tarina meinannut lähteä kulkemaan kunnolla heti alussa.

 

12-vuotias muotimatkaaja Louise Lambert on jälleen saanut kutsun Marlan ja Glendan vintagevaatemyyntiin. Jännityksestä kihisten Louise saapuu määräpäivänä paikalle, sillä hänellä on useampikin päämäärä vaatemyynnin suhteen: hän haluaa tietysti löytää mieluisan mekon eräisiin juhliin, mutta hän haluaa myös tietää onko hänen äitinsä joskus aikamatkannut muodin avulla. Lisäksi Louise tietysti toivoo pääsevänsä taas huikaisevalle matkalle sujautettuaan jonkin taianomaisen vintagemekon ylleen. Asiat saavat kyllä ratkaisunsa, kun Louise on ensin päätynyt upean mekon kautta Kleopatra-elokuvan kuvauksiin avustajaksi ja sieltä edelleen Egyptiin Kleopatran palvelukseen.

 

Kuten sanottu, rakenne tässä tarinassa on hieman erilainen eli yhdessä kirjassa Louise tekee oikeastaan kaksi aikamatkaa. Mielestäni oli hieman puuduttavaa odotella, että päästiin itse asiaan eli aikamatkustukseen. Lisäksi kesti mielestäni todella pitkään odottaa, että päästäisiin kirjan nimen enteilemään muinaiseen Egyptiin. Egyptissä Louise päätyy Kleopatran palvelijattareksi, jonka tehtäväksi muodostuu suojella kuningatarta salamurhalta. Hovielämä paljastuukin melkoiseksi juonitteluksi ja muinaiset egyptiläiset tavat hämmentävät Louisea melkoisesti. Sen Turetsky kyllä kirjoittaa elävästi ja historia saa hieman uudenlaista näkökulmaa Louisen matkassa.

 

Tämän kirjan lopussa käy melko varmasti ilmi, että sarja ei jatku. Tässä vaiheessa sitä voinee jo pitää varmana, sillä neljään vuoteen sarja ei ole jatkoa saanut. Toisaalta hyvä niin, sillä kuten sanottu, tämä teos alkoi jo kääntyä tylsähkön puolelle. Tämä oli kuitenkin ihan hyvä lopetus sarjalle, sillä on viisautta osata lopettaa ajoissa. Jotkin asiat jäivät mielestäni hieman avoimiksi tai niihin ei annettu kovin tyydyttävää vastausta ottaen huomioon miten suuresti niitä oli käsitelty aiemmin. Toisaalta lopussa jo mielenkiintoni vähän alkoi karkailla muille maille, joten ehkä jotain meni siksikin ohi. Tarinan jännite ei selkeästikään kanna alusta loppuun.

 

♠♠♠ 

 

Summary in English

I red this book in English since this hasn't been translated into Finnish. I want  write something about this also in English in case somebody googles this and turns out to find my blog and this text.

 

This book is third part of Time-Traveling Fashionista serie. I believe this is last part of serie and I think it is quite good: this book wasn't as interesting as other two books. Pictures are really beautiful again, but plot was rather boring since it get quite a while to start the time-traveling part in this book. I also might have wanted to read more about the history part.

 

This time Louise travels to Egypt and she founds herself as Cleopatras maid. Before she gets to Egypt, she spend a little time in Hollywood assisting filmmakers of movie Cleopatra. I think that part wasn't at all needed. Shortly I can say, that this book has good things and boring things. I don't feel I've wasted my time, but I have red many better books than this.

Ruokarouvan tytär

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär

Syrjästäkatsojan tarinoita 5

496 s., Otava 2017

kansi: Timo Numminen

arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

 

Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinat ovat onnistuneet vuosi vuoden jälkeenkin pitämään mielenkiintoni yllä ja usein olen jo alkanut odottamaan uutta osaa hyvissä ajoin. Tänä vuonna minulle kävi jokin lipsahdus ja päädyinkin varausjonossa ties mille sijalle, vaikka yleensä olen ollut ihan ensimmäisten joukossa jonossa. Päätin pyytää tästä arvostelukappaleen, sillä en millään malttanut odottaa omaa vuoroani kirjaston varausjonossa. Kiitos kustantajalle, että soitte tälle malttamattomalle mustosfanille mahdollisuuden jatkaa sarjan parissa heti teoksen ilmestyttyä!

Kirjoitin viime kesänä Ruokarouvan luettuani, että minusta toisaalta tuntuu kuin olisin lukenut sarjan viimeisen osan, vaikka samalla ounastelin ruokarouva-Idan tyttären Kirstin pääsevän seuraavaksi tarinan keskiöön. Jostain syystä olen erityisen ylpeä oivalluksestani sarjan jatkon suhteen, sillä todellakin tämän teoksen keskiössä on nimensä mukaisesti ruokarouvan tytär Kirsti. Vaikka toisaalta tuntuu hieman haikealta ettei sarjassa enää seurata niin kiinteästi Idan vaiheita, antaa päähenkilön vaihtaminen kirjailijalle mahdollisuuden kasvattaa tätä erittäin vetävää sarjaa vielä laajemmaksi. Päähenkilön vaihtamisesta johtuen lukija pääsee myös seuraamaan yhteiskunnallisia ja kulttuurisia virtauksia aitiopaikalta Kirstin mukana, ja se tuskin olisi ollut enää mahdollista perheellisen ja aloilleen asettuneen Idan kanssa.

Ruokarouvan tytär sijoittuu vuosiin 1924-1927 ja miljöönä nähdään niin Helsinki kuin Pariisikin. Kirsti on varttunut nuoreksi naiseksi ja opiskelee ranskaa Helsingin yliopistossa aivan kuten runoutta opiskeleva kasvattisisar Allikin. Ida toivoo tyttärilleen helpompaa tietä kuin itsellään ja kannustaa tyttöjä hankkimaan maisterin paperit. Kirsti kuitenkin huomaa viihtyvänsä paremmin Miilin ompelimossa hattuja somistamassa ja pukuja suunnittelemassa kuin yliopiston luennoilla. Opintojensa ja työnsä ohella Kirsti ehtii kokea myös ensirakkauden, jonka suhteen hänen täytyy tehdä vaikeitakin valintoja. Elämä näyttää Kirstille varjoisimpia puoliaan ja hakeakseen elämäänsä uusia tuulia hän matkustaa Pariisiin. Pariisissa hän pääsee keskelle tuoreimpia muotivirtauksia ja huomaa löytävänsä uutta suuntaa elämälleen.

Ruokarouvan tytär jatkaa samalla linjalla kuin sarjan aiemmatkin osat eli mielenkiinto pysyy yllä, juonenkäänteet ovat uskottavia ja lukija pääsee tutustumaan ajan keskeisiin henkilöihin päähenkilön tuttavapiirin kautta. Kirsti tuntuu edelleen samanlaiselta helposti lähestyttävältä luonnonlapselta, jollaiseksi hänet koin Ruokarouvassa. Muut teoksen keskeiset hahmot eivät kuitenkaan tuntuneet niin "läheisiltä" kuin etenkin edellisessä osassa, mutta onneksi kiinnostava miljöökuvaus ja Kirstin vaiheet muutenkin korvaavat tuon asian. Täytyy myöntää, että en aluksi ollut kovin innostunut Kirstin Pariisiin lähdöstä, mutta Mustonen onnistuu kuvaamaan Pariisinkin hyvin kiinnostavasti ja kodikkaasti.

Tämän teoksen kansiliepeessä todetaan, että sarja jatkuu. Se on hienoa se, ja Mustosen tahdin tuntien uskallan toivoa uutta osaa jo ensi vuodelle! Odotan suurella mielenkiinnolla millaiseksi saagaksi tämä sarja kasvaakaan ja päästäänkö vielä Kirstin jälkeen seuraamaan hänen jälkeläistensä vaiheita kuin sukutarinassa ikään. En lainkaan ihmettele, että kirjastoissa Mustosen uutuukaiseen ilmestyy salamannopeasti pitkät varausjonot, sillä hän osaa kirjoittaa hyvin elävästi ja tuo historian lähelle lukijaa.

♠♠♠♠½

The Time-Traveling Fashionista at the Palace of Marie Antoinette

Bianca Turetsky: The Time-Traveling Fashionista at the Palace of Marie Antoinette

kuvitus: Sandra Suy

258 s., Poppy: Little, Brown and Company 2012

 

Luin kesällä 2012 Bianca Turetskyn Muotimatkaaja-sarjan avausosan Muotimatkaaja Titanicin kannella. Tykästyin tarinaan kovin ja pidin sen aikamatkustusteemasta ja tavasta tuoda historiaa esille. Myös kaunis kuvitus ihastutti minua. Olin hyvin iloinen siitä, että samana vuonna tarinaan ilmestyi jatkoa alkuperäiskielellä. Valitettavasti tuota jatko-osaa eikä sitä seuraavaakaan koskaan suomennettu, joten nyt päätin tarttua tähän toiseen osaan alkukielellä eli englanniksi.

 

Louise Lambert on 12-vuotias tyttö, joka rakastaa vintagevaatteita ja muotia. Joitakin kuukausia aikaisemmin hän sai kutsun saapua vintagevaatemyyntiin, jonka seurauksena hän huiskahti sovittamansa puvun mukana Titanicin kannelle näyttelijätär Baxteriksi. Louisen oli luonnollisesti mahdotonta puhua seikkailustaan, sillä kukapa sitä olisi uskonut. Sen seurauksena kuitenkin jäi mieleen palo päästä kokeilemaan aikamatkustusta vielä uudelleen. Kun uusi vintagevaatemyynti koittaa, Louise lähtee suurin toivein Marlan ja Glendan putiikkiin, eikä hän taatusti tule pettymään. Louise sovittaa salaa vanhaa pukua, jonka seurauksena hän päätyy Ranskaan Marie Antoinetten hoviin. Eletään 1770-luvun aikoja ja Louise päätyy puvun myötä Marie Antoinetten läheisen ystävän kreivitär Gabrielle de Polignacin saappaisiin.

 

Tässäkin teoksessa on kaunis kuvitus, joka luo lukijalle mielikuvaa 1700-luvun lopun varakkaan ranskalaisväestön pukeutumisesta ja elinympäristöstä. Tekstissä pääsee esiin myös köyhempi kansanosa, jonka kohtaaminen saa Louisen ymmärtämään, että hänen perheellään on oikeastaan kaikki oikein hyvin, vaikka isä jäikin työttömäksi eikä Louisea sen takia voida kustantaa luokkaretkelle Ranskaan. Nuori Louise saa aikamatkaltaan mukaansa uutta perspektiiviä ja ehkäpä sitä saa lukijakin, sillä Turetsky onnistuu kirjoittamaan historiasta elävästi. Myös Marie Antoinette kuvataan hyvin inhimillisenä hahmona, jonka kova kohtalo oli joutua  mestattavaksi vallankumouksen myötä: niin käy, kun hänen ei anneta nähdä muuta kuin oma hovinsa ja sen yltäkylläisyys, eikä hän voi oppia ymmärtämään asioita laajasti.

 

Mielestäni tämä teos on yhtä kiinnostava kuin sarjan aikaisempi osa, ja luin tätä kiinnostuksella eteenpäin. Hieman harmittelen kuitenkin sitä, että tässä ei liikuta historian maailmassa kovinkaan paljoa vaan lähinnä pohjustetaan tilannetta, jossa Louise elää matkan alussa. Tässä teoksessa hänelle myös valkenee lisää asioita aikamatkustuksesta ja etenkin teoksen lopussa ilmenevä jännä yhteensattuma saa odottamaan mitä muuta Louiselle jatkossa tapahtuukaan Niilin kuningatar Kleopatran luo päätymisen lisäksi! Aion lukea seuraavan osan lähitulevaisuudessa.

♠♠♠♠

Summary in English

I red this book in English since this hasn't been translated into Finnish. It has been long time since I last time wrote in English and I know there can be a lot of mistakes. But I want  write something about this in English in case somebody googles this and turns out to find my blog and this text.

This book is the second part in Time-Traveling Fashionista serie. Last time Louise time-travelled on the deck of Titanic and obviously she couldn't talk about it - who would have believed it. But she looks forward to get back in history and find an another dress that could help her to travel in time. She goes again into vintage sale and tries one old dress even though owners Marla and Glenda seems not to approve it. That dress takes Louise far away to France and stright to Marie Antoinettes court in Versailles. Louise is now countess Gabrielle de Polignac and she lives in 18th century.

While time-travelling Louise grows up to notice that her life isn't too bad even she can't go to class trip she has been waiting so much. The poorness of many French people opens her eyes and she gets new perspective in things. Marie Antoinette is also pictured quite a humane person who simply cannot see what is going on in her new home country since no one allows her to see it or think it. As we know she had to pay a heavy price about it.

The plot is very interesting and I enjoyed my time with Louise-Gabrielle and Marie Antoinette. One minus is that it get quite a while to start the time-traveling part in this book and I might have wanted to read more about the history part. But still I liked this and all the pictures are so adorable!

 

Muotimatkaaja Titanicin kannella

Turetsky, Bianca: Muotimatkaaja Titanicin kannella

269 s., WSOY 2011

alkup. The Time-traveling fashionista on board the Titanic 2011

suom. Aila Herronen

Olen himoinnut tämän kirjan lukemista siitä asti, kun kuulin tästä ensimmäistä kertaa. Nyt sain tämän käsiini ja olen vakuuttunut ja vaikuttunut. Tämä on eittämättä paras lukemani nuortenkirja pitkään aikaan.

Bianca Turetskyn esikoisteos Muotimatkaaja Titanicin kannella kertoo 12-vuotiaasta Louisesta, joka rakastaa vintage-muotia. Juuri tämä rakkaus vie hänet puvun myötä Titanicin kannelle vuoteen 1912 ja muuttaa hänet näyttelijätär Baxteriksi. Teoksessa on huikaisevan kaunis kuvitus, joka auttaa hahmottamaan tuon ajan muotia ja laivan loistokkuutta.

Tarina on jännittävä, sillä kuten tiedämme, uppoamaton Titanic upposi. Luin mielenkiinnolla miten Louise joutui laivalle ja miten hän pelastui sieltä takaisin nykyaikaan. Vaikka itse en ymmärrä mitään muodista, tämä teos on silti mukaansatempaava. Aikamatkustus tässä teoksessa on hyvin virkistävästi kuvattu ja se opettaa päähenkilölle (ja miksei lukijallekin), että jokaisella vaatteella voi olla tarina.

Teosta elävöittää myös laivalla todellisuudessa olleiden henkilöiden kuvaaminen, se laittaa oikeasti miettimään, että mitä näille ihmisille sitten tapahtui. Moni asia siis puhuu teoksen puolesta. Minä tietysti löysin muutaman seikan, mikä häiritsi minua. Yksi on se, että Louisen "matkustusaikana" (jolloin oikea Louise makasi kuumeisena kotona), äiti kertoi tarinaa isotädistä ja muut nykytapahtumat toivat esiin Titanicin onnettomuuden elementtejä. Siksi olikin vähän epäselvää se, että onko Louise kuvitellut kaiken. Onneksi ei ollut, teoksesta olisi muuten mennyt hohto.

Toinen asia mitä moitin on se, että päähenkilö on vasta 12-vuotias. Minusta hän on hirveän nuori tällaisen teoksen päähenkilöksi, 13 olisi ollut jo paljon parempi. :D Toisaalta ikä antaa kirjailijalle mahdollisuuden jatkaa sarjaa vielä pitkään, mitä odotan kyllä innolla. Tutkin netistä, että tänä vuonna ilmestyy englanniksi saman sarjan teos, jossa Louise aikamatkustaa Marie Antoinetten hoviin. Suosittelen tätä!

 ♠♠♠♠½

Scarlettin puvussa

kuva: Pietari Posti/Otava
Terhi Rannela: Scarlettin puvussa
208 s., Otava 2011

Kuulin tästä teoksesta alunperin Elinalta, mutta jotenkin unohdin sen. Nyt se palasi mieleen, ja pitihän se sitten tietysti lukea. Kaikille mainittakoon, että Tuulen viemää on yksi lempikirjoistani enkä suostu katsomaan siitä kertovaa leffaa, ettei mielikuvat mene pilalle. ;D

Tarina kertoo 17-vuotiaasta Viivi Lintusesta, joka pitää klassikkoelokuvista, vaatteista ja suosikkinäyttelijästään Vivien Leigh'stä. Vanhojentanssit on ollut Viivin haaveena jo pikkutytöstä asti, mutta sitten kun h-hetki lähenee, asiat alkavat mennä solmuun; tanssipariksi lupautunut on-off poikaystävä Aki menee kihloihin ja tanssii toisen tytön kanssa. Onneksi kuvaan astuu Reko, "paha poika".

Minua häiritsi kirjassa niin moni asia, etten edes tiedä mistä aloittaisin. Aluksi ehkä pitänee mainita nimet, joihin ideaa oli otettu Tuulen viemää -teoksesta. Reko Puttonen oli ilmiselvästi johdettu Rhett Butlerista, Aki Virtanen Ashley Wilkesista ja Viivi Lintunen taas kuvastaa Scarlettin näyttelijä Vivien Leigh'n nimeä. Miksi, oi miksi ei ollut kehitelty jotain muita nimiä? Ehkä tämä ei häiritse niitä, jotka eivät ole Tuulen viemää lukeneet. Täytyy toki muistaa, että kohderyhmä on "nuoret aikuiset", joista kovin moni ei ehkä ole teosta lukeneet.

Sitten ärsytti juonen samantyyppisyys Tuulen viemään verrattuna. Olivia on kuin Melanie, Aki kuin Ashley ja niin edelleen. Tämänkin olisi vielä voinut sulattaa, mutta kun tämä samantyyppisyys ei jää tähän. Reko esimerkiksi kuulee Akin ja Viivin riidan maatessaan sohvalla huoneessa, jonka piti olla tyhjä: ihan samoin kuin Rhett kuulee Ashleyn ja Scarlettin riidan. Tai sitten Reko näkee Viivin ja Akin halaavan asiat sovittuaan ja suuttuu. Niin Rhett kuulee Scarlettin ja Ashleyn tehneen.

Viivillä tuntuu olevan samanlainen ajatusmalli kuin Scarlettilla; ikäviä asioita ajatellaan vasta myöhemmin. Lisäksi Viivin kotitalo uhkaa jäädä kerrostalojen alle ja hän haluaa taistella sen puolesta, ihan kuin Scarlettkin taistelee Taran puolesta. Muutenkin ärsytti ehkä liiallinen Scarlettin tai oikeastaan Vivien Leigh'n ihannointi, joka puolella oli tauluja hänestä ja elokuvakerhokin katsoi nimen omaan hänen leffojaan.

Juonessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, ja olen edelleenkin sitä mieltä että Rannela osaa kirjoittaa hyvin. Hänellä voisi olla ihan omiakin aineksia yllin kyllin tämäntyyppisen kirjan tekemiseen, mutta nyt idea mielestäni jotenkin kompastuu liialliseen yhdenmukaisuuteen. Täytyy tosin sanoa, että jos tästä joskus jatko-osa tulisi, lukisin sen varmasti, sillä Rekossa oli melkein jotain yhtä kiehtovaa kuin Rhett Butlerissa.

♠♠½