Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!
415 s., josta liitteet alkaen s. 393
Otava 2012
alkup. Call the Midwife. A True Story of the East End in the 1950s, 2002
suom. Eija Tervonen
Sain jo lauantaina luetuksi Jennifer Worthin mielenkiintoisen kirjan Hakekaa kätilö!, joka on tositarina Worthin omista kokemuksista nuorena kätilönä Lontoon East Endissä 1950-luvulla, jolloin sodan jäljet ja köyhyys sekä puute olivat näkyvä osa eastendiläisten elämää. Bloggaus sai kuitenkin odotella muiden kirjojen ehtiessä edelle, mutta se on kyllä ihan hyvä juttu vain, koska nyt minulla oli aikaa sulatella tätä teosta hieman.
Luin tästä kirjasta alunperin Maijan blogista ennen kuin tähän teokseen perustuva televisiosarja alkoi pyöriä Ylellä. Kiinnostuin tästä kirjasta välittömästi, mutta jouduin odottelemaan sitä varausjonossa tähän saakka. Televisiosarjaa olen seurannut mielenkiinnolla ja pitänyt sitä todella hyvin toteutettuna ja sujuvana, se on ollut perjantai-iltojeni suoranainen kohokohta koko esitysaikansa. Nyt tämän kirjan luettuani voin todeta, että sarja on melko uskollinen kirjalle, tosin siinä on joitakin asioita selkeästi viihteellistetty, yhdistelty ja muunneltu.
Hakekaa kätilö! sisältää useita kertomuksia, jotka liittyvät johonkin erityiseen tapaukseen Jennifer Worthin kätilönuran aikana 1950-luvulla. Tässä kirjassa mukana olevat tapaukset ovat mieleenpainuvia myös lukijalle, tosin en tiedä vaikuttaako siihen se, että olen seurannut tätä televisiosta. Nuori kätilö joutuu tiukkoihin tilanteisiin auttaessaan lapsia erilaisissa olosuhteissa ja erilaisisten lähtökohtien keskellä, hän joutuu monta kertaa hakemaan rohkeutta ja malttia jostakin ylempää. Tuohon aikaan lääkäri ei tosiaan saapunut jokaisen Liisan synnytykseen ja kätilöt saivat pärjätä omin nokkineen, mikä kyllä käy tästä kirjasta ilmi ja valottaa nuoren naisen tuntoja suuren vastuun keskellä.
Odotin tämän kirjan olevan hieman mukaansatempaavampi, sillä vaikka tätä luki mielenkiinnolla ja pidin kirjailijan tyylistä kirjoittaa, niin silti ei tämä kirja napannut mukaansa samalla tavalla kuin televisiosarja. Worthin kaunistelemattomuus ja rehellisyys siitä, että aina työ ei ollut miellyttävää ja aina ei olisi jaksanut keskellä yötä könytä auttamaan synnyttäjää, on mielestäni yksi tämän kirjan valttikortteja. Se peittoaa täysin sen, että tämä ei ole niin kovin mukaansatempaava.
On varmaan hieman siitä kiinni, että onko lukenut tämän ensin vai katsonut televisiosarjaa, mutta mielestäni sarja on jotenkin mielenkiintoisempi vaikkakin kirja on aidompi ja totta. Kirjassa Worth pystyy tuomaan televisiosarjaa paremmin esiin ihmisten elinolosuhteet, elämäntyylin ja myös puhetyylit, jotka ovat sarjassa hieman toissijaisia tai niihin ei kiinnitä niin paljon huomiota. Aika tasoihin siis kuitenkin vetää, enkä pidä tätä missään nimessä huonona lukukokemuksena.
♠♠♠♠
Muita aihepiiriin liittyviä kirjoja: Kirsi Vainio-Korhosen Ujostelemattomat ja Minna Anderssonin Seitsemän tytärtä.