Suomalainen vuosi

Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi

e-äänikirja, 2h 47 min., Otava 2018

lukija: Jukka Viikilä

Etsin taannoin kirjastomme e-äänikirjojen joukosta jotain kuunneltavaa ja huomasin, että Jukka Viikilän uusi teos Suomalainen vuosi löytyy sieltä. Lainasin kirjan, koska minua kiinnosti kuulla miten Viikilä on käsitellyt suomalaisuutta ja suomalaista elämänmuotoa vuodenkierron kattavassa teoksessaan. Odotin teokselta ehkä enemmän humoristisuutta tai sitten sen humoristinen kulma ei vain auennut minulle, mutta sopivan lyhyen teoksen kuunteli kyllä näinkin.

Suomalainen vuosi rakentuu pienistä kertomuksista, joissa kuvataan suomalaisuutta eri asioiden ympärillä. Käsittelyyn pääsee niin lomat, juhlat, urheilu, ihmissuhteet, arki, työ kuin luontokin ja monta muuta asiaa näitä sivuten. Viikilä tavoittaa kertomuksissaan olennaisia asioita suomalaisesta tavasta olla ja elää.

Suomalainen vuosi on kirja, jonka kuuntelee sujuvasti, mutta joka olisi minun kohdallani varmasti luettuna jäänyt kesken. Syy siihen on se, että teos ei vienyt minua mennessään, vaikka kuuntelinkin sitä sujuvasti aamulla töihin valmistautuessa. Teos ei myöskään jättänyt minuun mitään ihmeempää muistijälkeä, vaikka kuuntelikin sitä tarkkaan. Nyt pari viikkoa kuuntelemisen jälkeen siitä on lähinnä mielessä se, miltä Viikilän kertojanääni kuulosti.

Viikilän aiempi teos Akvarelleja Engelin kaupungista ei noussut suursuosikkieni joukkoon ja nyt näiden kahden perusteella olen alkanut tulla siihen tulokseen, että ehkä Viikilä ei vain ole minun kirjailijani. Kaikista ei voi tykätä yhtä paljon, ja onneksi Viikilälläkin on jo oma lukijakuntansa.

♠♠

Akvarelleja Engelin kaupungista

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

215 s., Gummerus 2016

 

Jukka Viikilän esikoisromaani Akvarelleja Engelin kaupungista voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2016. Itse en alunperin ollut järin kiinnostunut tästä teoksesta, vaikka ajattelinkin tämän jossain vaiheessa lukea. Kun pikalaina nyt osui kohdalle, päätin lukea tämän. Vaikka Akvarelleja Engelin kaupungista on kooltaan pieni kirja, vei sen lukeminen aikaa ja vaati paljon keskittymistä. Tämä on mielestäni oikein sopiva kirja luettavaksi näin vuodenvaihteen kynnyksellä, sillä Engelin fiktiivisessä yöpäiväkirjassa nousee monesti esiin ajan kuluminen, menneisyys ja tulevaisuuden haaveet - samat teemat tulevat itselläkin mieleen tällaisena vuoden vaihtumisen ajankohtana.

 

Akvarelleja Engelin kaupungista on Helsingin suunnitelleen saksalaistaustaisen arkkitehdin Carl Ludvig Engelin fiktiivinen yöpäiväkirja, joka alkaa keväästä 1816. Tuolloin nuori arkkitehti oli saanut mainion työtilaisuuden päästä suunnittelemaan Helsingin kaupunkia uudelleenrakentamiskomitean toimesta. Niinpä Engel perheineen muuttaa Helsinkiin ja lupaa vaimolleen, että tila ei ole pysyvä ja että tie vie jo pian takaisin Berliiniin, heidän rakkaaseen kotikaupunkiinsa. Vuodet vierivät ja kaupunki valmistuu talo talolta. Ennen kuin sitä oikein käsittääkään, on jo vuosi 1840.

 

Yöpäiväkirjan kuvaamiin vuosiin mahtuu kaikenlaisia tapahtumia. Eniten Engeliä pohdituttaa kaupungin hioutuminen pikkuhiljaa hänen suunnitelmiensa mukaan. Hän kiintyy luomukseensa ja Helsingistä on nousemassa todella suuri taidonnäyte, jollaista ei ihan jokainen arkkitehti pääsekään rakentamaan. Samaan aikaan erityisesti Charlotte-vaimo kaipaa takaisin kotiinsa, vaikka yrittääkin sopeutua Helsinkiin ja lopulta löytää sieltä ystäviäkin. Silti avioparin mielessä elää toive päästä takaisin Berliiniin. Yöpäiväkirjassaan Engel pohtii minkälaisen hinnan on loppujen lopuksi joutunutkaan maksamaan siitä, että on päässyt toteuttamaan ammatillista kunnianhimoaan ja luomaan todellisen elämäntyön.

 

Mielestäni Akvarelleja Engelin kaupungista on jotenkin työläs kirja, jonka lukeminen todellakin vaati keskittymistä. Koin tämän ehkä hieman vaikeaselkoiseksi, sillä toisinaan yöpäiväkirjan merkinnät olivat lyhyitä ja tuntuivat täysin irrallisilta muihin merkintöihin nähden. Välillä myös vuodet vierivät nopeaan tahtiin eikä joistain ajanjaksoista jäänyt oikein mitään mielikuvaa. Tarinaa oli tästä syystä vaikea seurata. Teksti puolestaan tuntuu mielestäni sujuvalta ja selkeältä, mutta se ei paljon auta, jos ajatus meinaa harhailla juonenkulun kannalta.

Sinänsä tämän teoksen aihe on mielenkiintoinen, sillä en ole ennen ajatellut sitä miten Helsinki on rakentunut ja millaista rakennusvaiheen aikaan kaupungissa on ollut ja miltä se on näyttänyt. Löysin tästä myös yhdyskohtia samaa ajankohtaa kuvaaviin teoksiin ja mielikuvani tuosta ajasta laajentuivat. Se oli ihan kiintoisa kokemus. Kaupunkia minua paremmin tunteville tämä saattaa olla vieläkin kiinnostavampi katsaus.

♠♠♠