Tolvana

Reijo Mäki: Tolvana

13 h 14 min., Otavan äänikirja 2019

lukija: Ville Tiihonen

 

Jotenkin olen alkanut elää siinä ajatuksessa, että olisin kuunnellut kovinkin monta Vares-dekkaria, mutta todellisuudessa tämä on vasta kolmas kuuntelemani (neljän kaikkiaan). Olin yllättynyt, sillä tänä vuonna tuli jo ihan automaattiajatuksena, että uusi Vares ilmestyy ja kuuntelen sen sitten äänikirjana. Moni sanoo, että Vares alkaa olla jo nähty, mutta itselleni Vares on vielä sen verran tuore tuttavuus, että samanlaista leipääntymisen tunnetta ei ole tullut. Tolvana olikin siis oikein sujuvaa ja viihdyttävää kuunneltavaa.

 

Eletään jälleen Turun kesää. Jussi Vares tekee yksityisetsivän hommia, istuu iltaa kantabaarissaan ja tapaa naisen. Tai oikeastaan tällä kertaa Vareksen ympärillä pyörii kolmekin naista, joista yksi on tuttu jo menneisyydestä. Turun kaduilla sen sijaan pyörii niin hieman kaidalta polulta eksyviä bisnesmiehiä kuin venäläisiä mafiamiehiäkin.

 

Pidin tästä kirjasta, mutta välillä sen pääjuonesta oli mielestäni hieman hankala pitää kiinni. Mitä Vares oikein tutkiikaan, miten tuo tyyppi liittyikään tuohon ja mikä yhteys bisnesmiehellä ja venäläisellä mafiosolla oikein on? Kysymyksiin tulee kyllä vastaukset, mutta tietyllä tavalla mielestäni kirjan fokus luiskahtelee välillä sinne ja tänne. Viihdyttävä kirja tämä kuitenkin oli ja sitä odotinkin, joten olen tyytyväinen. Pidän myös Ville Tiihosesta lukijana paljon, mielestäni hän antaa todella hyvin äänen Varekselle!

♠♠♠½

Gekko

Reijo Mäki: Gekko

e-äänikirja, 11 h 39 min., Otava 2018

alkup. Otava 2018

lukija: Ville Tiihonen

 

Kaipasin kuunneltavakseni jotain rikoskirjaa ja päädyin varaamaan Reijo Mäen uusimman Vares-dekkarin Gekko. Kyseessä on sarjan 29. osa, mutta minulle vasta kolmas Vares-dekkari, jonka olen lukenut. Aina välillä kuulee kommentteja, että Varekset eivät enää oikein jaksa kiinnostaa ja tarinat tuntuvat kiertävän samaa kehää. Minä kuitenkin pidin kovasti tästä kirjasta ja tarina vei mennessään, mihin tosin saattaa vaikuttaa sekin, että sarja on minulle kohtalaisen vieras.

 

Yksityisetsivä Jussi Vares saa tässä kirjassa tehtävän romanisuvun päämieheltä, joka pyytää Varesta etsimään kadonneen kummityttönsä. Kadonnut nuori nainen, Elssa Rothman, on lahjakas taiteilija, joka ei kummisedän tai muidenkaan ystävien, tuttavien tai sukulaisten mukaan taatusi olisi kadonnut vapaaehtoisesti. Vailla toimeksiantoa ollut Vares ottaa tehtävän hoitaakseen, sillä hän on tavannut kummisetä Karlo Vihtori Rothmanin jokin aika sitten muissa yhteyksissä. Selvittäessään Elssan tapausta Vares törmää monenlaisiin tyyppeihin ja pala palalta rakentaa Elssan katoamista edeltävistä tapahtumista palapelin, josta tuntuu löytyvän yhteyksiä myös varakkaan juristipariskunnan raakaan murhaan.

 

Gekko on otteessaanpitävä ja sujuvasti etenevä dekkari, joka marraskuisesta miljööstään huolimatta sopii täydellisesti kesälukemistoon. Gekkon juonenkäänteet ovat uskottavia ja riittävän monisyisiä, Vareksessa itsessään on tuttua särmää ja tarina keskittyy hyvin itse tapaukseen, vaikka tottakai lukija saa kuulla myös Luusalmen ja Pastorin kuulumisista eikä Vareksen naisjutuiltakaan vältytä. Sopiva kombo yksityisetsivän työtä ja siviilielämää siis. 

 

♠♠♠♠

Hot dog

Reijo Mäki: Hot dog

  13 cd-levyä, 14 h 29 min.

Otava 2016

lukija: Ville Tiihonen

En ole mikään Jussi Vareksen fani, vaikka muutamia elokuvia olenkin nähnyt ja yhden kirjan lukenut ennen tätä äänikirjakokemusta. Pidin kyllä aikoinaan Mustasiipi -kirjasta ja uskoin palaavani joskus Vareksen pariin, mutta en sitten kuitenkaan tuntenut niitä kohtaan erityistä mielenkiintoa. Lainasin tämän äänikirjan alunperin oikeastaan siksi, että veljeni luki sen kirjana ja kertoi siinä olevan viittauksia Etelä-Pohjanmaalle. Koska seutu on minulle tuttua, päätin ottaa selvää miksi Jussi Vares oikeastaan saapuu lakeuksille. Ja täytyy myöntää, että tarina ei ollut huono ja voisi olla ihan kiinnostavaa nähdä samainen teos joskus elokuvanakin, jos sellainen tehdään. Lisäksi mieleeni heräsi ajatus, että voisin joskus kuunnella lisääkin Varesta äänikirjana, sillä tämäkin dekkarisarja tuntuu kuuluvan monen muun ohella kategoriaan "kuuntelen kyllä äänikirjana, mutta en välttämättä kirjana jaksa lukea".

On kesä ja Jussi Vares hengailee Luusalmen ja Pastori Alasen kanssa helteisessä kaupungissa. Tapahtuu kaikenlaisia kaljanhuuruisia kommelluksia, mutta Vares ryhdistäytyy toden teolla saatuaan puhelinsoiton ystävänsä Eero Prännin sisarelta. Irene Pränni kertoo Varekselle, että aikaisemmin poliisinakin työskennellyt Eero on kadonnut yllättäen. Vares ryhtyy selvittämään mitä Eeron elämään viime vuosina oikein kuuluikaan, sillä poliisintyöt jätettyään Pränni muutti kotitilalleen Kurikkaan ja yhteydenpito loppui. Melko pian Vares saa selville, että Eeroa jäi selvästi kaihertamaan muutaman vuoden takainen kapakassa sattunut ampumisvälikohtaus, jota hän oli poliisintyössään tutkinut. Tuohon tapaukseen liittyy alamaailman kuvioita ja näyttää siltä, että Prännillä oli tiedossaan jotakin sellaista, minkä tietäminen ei välttämättä ollut hyväksi.

Mielestäni tämä oli kiinnostava dekkari, joka eteni sujuvasti ja siinä oli mukavasti erilaisia sivujuonteita, jotka lisäsivät tarinan kiinnostavuutta. En ole erityisen ihastunut Vareksen ja hänen kavereidensa kaljankittaamiseen ja muuhun koheltamiseen, mutta toisinaan ylilyöntien aiheuttama kyllästynyt huokaus unohtui, kun jotain uutta ja mielenkiintoista paljastui tutkitusta tapauksesta. Ja olihan joskus ihan hauskakin lukea minkälaisia kohelluksia kaveruksille sattui, sillä Mäki osaa kyllä huvittaa lukijaansa. Teksti on nasevaa ja siinä on hyviä sanavalintoja. Lisäksi Ville Tiihonen osoittautui mielestäni erinomaiseksi lukijaksi tälle äänikirjalle, sillä hän esimerkiksi osasi löytää dialogeista hyvin sävyjä, jotka välitti kuulijalle.

♠♠♠♠

Mustasiipi

Mäki, Reijo: Mustasiipi

397 s., Otava 2011

Veljeni sai Reijo Mäen Mustasiipi -kirja joululahjaksi ja minäkin päätin opukseen tarttua ja lukea sen osana Kuusi kovaa kotimaista -haastetta. En ole aikaisemmin lukenut Mäen teoksia, mutta olen nähnyt kolme Vares-elokuvaa, joten minulla oli jonkinlainen käsitys siitä mitä odottaa teokselta.

Mustasiipi on Mäen toistaiseksi uusin Vares-dekkari. Päähenkilönä on siis leffoistakin tuttu yksityisetsivä Jussi Vares. Hän on lähtenyt kesäksi yksinäiselle saarelle Paraisten saaristoon, sillä hän on täpärästi selvinnyt murhayrityksestä eikä päällekarkaajia ole saatu kiinni. Hän on menettänyt muistinsa tapahtumien kulusta, mutta vyyhti alkaa kuitenkin selvitä.

Vares lähtee takaisin Turkuun, kun poliisi onnistuu saamaan uusia johtolankoja hänen tapauksensa selvittämiseen. Maarian altaalta on löydetty päätön naisen ruumis, joka osoittautuu yllättävänkin tutuksi. Vares tekee omia tutkimuksiaan kaupungissa, mutta joku on hänen perässään.

Juoni on oikein mukaansatempaava ja nopeasti etenevä, siinä on dekkarille sopivasti jännitystä ja palapelin paloja, joita saa itsekin lukemisen lomassa pähkäillä paikoilleen. Kielellisesti/sanastollisesti minua häiritsi tässä teoksessa pari asiaa: miksi aina syödessä ruoka katoaa "tuulensuojaan" ja miksi aina hinta on "suolainen"? Rupesi pikku hiljaa ärsyttämään, kun samat sanavalinnat toistuivat useamman kerran. Muuten kieli on sujuvaa ja viihdyttävää, Mäki osaa valita sanansa siten, että dekkarin tunnelma tiivistyy.

Tulen varmasti jatkossakin palaamaan Vares-dekkareiden pariin, sen verran paljon pidin tästä teoksesta. Suosittelen kaikkia kokeilemaan Mäen dekkareiden lukemista.

♠♠♠♠