Milanon nukkemestari

Vera Vala: Milanon nukkemestari

Arianna de Bellis tutkii, osa 5

431 s., Gummerus 2016

kansi: Shutterstock ja Laura Noponen

 

Jokaiseen kesään kuuluu vähintään yksi dekkari ja mun kohdalla se on viime vuosina tarkoittanut Vera Valan Arianna de Bellis tutkii -dekkaria. Niin on tänäkin vuonna, sillä sarjaan ilmestyi viides osa, jonka tietysti halusin lukea. Milanon nukkemestari on mielestäni hieman erilainen kuin sarjan aiemmat osat, mutta lukunautinto oli silti taattu.

 

Arianna de Bellis perheineen on muuttanut Roomasta Milanoon ja luopunut työstään yksityisetsivänä. Äitiys on ollut Ariannalle ykkössijalla Selene-tyttären synnyttyä, mutta nyt hän on palannut työelämään ja toimii yliopiston alaisuudessa tehden haastatteluja mielisairaalan asukkaille. Samaan aikaan Ariannan vanhempi veli Ares saa esimiehiltään pyynnön saapua Milanoon tutkimaan vanhaa rikosjuttua, jossa epäillään tuomituksi joutuneen väärän miehen. Pappina työskentelevä Ares on aikoinaan tutkinut sarjamurhaajien psykologiaa, ja kun tapauksessa on kyse niin sanotuista marionettimurhista ja tuomittuna on niin ikään jesuiittapappi, haluaa Vatikaani Areksen ottavan osaa tutkimuksiin. Tuomitun jesuiittapapin syyllisyydestä on herännyt epäilyksiä, sillä lisää samankaltaisia murhia on alkanut tapahtua lisää. Pian sekä Arianna että Ares huomaavat työskentelevänsä samaan juttuun liittyvien ihmisten parissa.

 

Se mikä teki tästä teoksesta selkeimmin erilaisen aikaisempiin osiin verrattuna oli Ariannan työnkuvan muuttuminen ja Areksen astuminen hänen rinnalleen toiseksi ja ehkä jopa selkeämmäksi päähenkilöksi. Alussa Ares esiintyi tarinassa jopa siinä määrin, että aloin jo miltei epäillä onko tämä todella jatkoa Arianna-sarjaan. Olisinkin kaivannut Ariannalle selkeämpää päähenkilön roolia tässä teoksessa, sillä sarja kuitenkin kantaa hänen nimeään. Rikosjuonen puitteissa tämä tarina kuitenkin oli ihan yhtä mielenkiintoinen kuin aikaisemmatkin osat ja mielestäni kuvio oli taitavasti punottu ja melko yllättäväkin, sillä epäiltyjen ja heidän läheistensä taustoista paljastui monenmoisia asioita, joita en olisi osannut arvata. Ja vaikka Arianna olikin teoksessa mielestäni hieman taka-alalle jäävä päähenkilö, niin lopussa jälleen kerran Vala yllättää ja paljastaa muistinmenetystä potevan Ariannan menneisyydestä jotakin sellaista, joka viimeistään nyt keikauttaa monen asian päälaelleen. Eli seuraavaa osaa todellakin odotellessa!

 

♠♠♠♠

Dekkariviikko: Tuomitut

Vera Vala: Tuomitut

457 s., Gummerus 2015

Arianna de Bellis tutkii, osa 4

Vera Valan uuden dekkarin ilmestymisestä on alkanut muodostua minulle jonkinlainen "tapaus", sillä vaikka en erityisen paljon dekkareita luekaan enkä koe sitä itselleni välttämättä kovin läheiseksi genreksi, niin uuteen Arianna de Bellis tutkii -dekkariin tarttuu aina mielellään. Tuomitut on dekkarisarjan neljäs osa. Vala säilyttää edelleen yhtä tasaisen varman otteensa kuin sarjan aikaisemmissakin osissa, vaikka tässä kirjassa kulkeekin oikeastaan kaksi erillistä ja samalla toisiinsa kietoutuvaa juonta sen lisäksi, että sarjalle tunnusomaisesti tämäkin teos sisältää paljon erilaisia yksityiskohtia.

Tällä kertaa Arianna ryhtyy selvittämään asiaparinsa Angelon avustuksella Torinossa tapahtunutta katoamistapausta, jonka selvittämiseen toimeksianto tulee Ariannan sukulaisilta. Näyttää siltä, että kadonnut Rosalina on mahdollisesti liittynyt outoon lahkoon ja hänen henkensä saattaa olla vaarassa. Samaan aikaan Torinossa kuohuu, kun useampi pappi löytyy surmattuna ja kaikki viittaa sarjamurhaajaan, joka aikoo jatkaa työtään edelleen. Pappisurmia on tutkimassa poliisin ohella myös Ariannan veli Ares. Näyttää siltä, että Rosalinan lahkolla saattaa olla jotain kytköksiä Torinon pappisurmiin.

Kirjoitin sarjan edellisestä osasta Villan Sibyllan kirous, että jännittävyysaste on noussut ja lukijalta vaaditaan enemmän ajatustyötä, kun leppoisat lenkkeily- ja ruoanlaittohetket on rajattu teoksessa minimiin ja keskitytään enemmän itse rikokseen. Tässä teoksessa Vala näyttää taas kuvaavan enemmän myös Ariannan arkipäivää, mutta edelleen tarina keskittyy hyvin tiiviisti rikokseen. Tapahtumat keskittyvät vain muutamiin päiviin ja tunnelma on hyvin latautunut. Mielenkiintoisena pidin erityisesti kahden alunperin erilliseltä vaikuttavan juonen punoutumista toisiinsa sekä Ariannan isoveljen, pappi Areksen, nostamista hyvin keskeiseksi hahmoksi. Kiinnostavia olivat myös erilaiset kultit ja katolisen kirkon kiemurat.

Tapahtumat keskittyvät tiiviisti pappisurmiin ja Rosalinan katoamiseen liittyviin tutkimuksiin, mutta myös Ariannan elämän kiemuroita päästään tarkastelemaan. Raskaana oleva Arianna on pettänyt rakastettuna Bartolomeon luottamuksen ja hän kamppailee ristiriitaisten tunteidensa parissa, sillä Bartolomeo ei näytä olevan enää kiinnostunut muusta kuin syntymättömän lapsensa hyvinvoinnista. Samaan aikaan Ariannaa kalvaa huoli siitä, onko el Lobon varoitus Ariannan ja syntymättömän lapsen mahdollisesta hengenvaarasta aiheellinen. Myös Ariannan menneisyydestä tuntuu kumpuavan yhä uusia tietoja ja muistinmenetyksen kattavalta ajalta paljastuu asioita, jotka yllättävät. Tässä romaanissa ollaan kuitenkin ennen kaikkea nykytilanteessa eikä keskitytä niin paljon muistinmenetyksen aikoihin kuin edellisissä osissa. Ratkaisu on virkistävä.

Valan dekkareissa olen pitänyt paljon siitä, miten taidokkaasti hän ottaa mukaan runsaasti yksityiskohtia muun muassa italialaisesta kulttuurista ja historiasta sekä antiikin mytologiasta ja luo samalla lukijalle helposti ymmärrettävän kokonaisuuden. Italia näyttäytyy Valan dekkareissa hyvin kiehtovana paikkana, ja jälleen kerran en voi muuten kuin uteliaana odottaa millaisia vaiheita seuraavassa dekkarissa Ariannan tielle osuu. Tuomitut on epäilemättä mielestäni mielenkiintoisin Arianna de Bellis tutkii -dekkari ja loppuhuipennus suorastaan salpasi hengen. Mahtavaa!

♠♠♠♠♠

Villa Sibyllan kirous

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous

426 s., Gummerus 2014

kansi: ?

Villa Sibyllan kirous on kolmas osa Arianna de Bellis tutkii -dekkarisarjaan. Olen pitänyt sarjan aikaisemmista osista (Kuolema sypressin varjossa ja Kosto ikuisessa kaupungissa) paljon, eikä tämäkään osa jäänyt edeltäjiään huonommaksi.

Kosto ikuisessa kaupungissa päättyi mitä jännittävimmällä tavalla, mikä kyllä takasi sen, että tätä kirjaa on todella odotettu. Tässä teoksessa lukija saa hyvin vastauksia pohdituttamaan jääneisiin kysymyksiin, jotka liittyvät etsivä Arianna de Bellisin yksityiselämään ja erityisesti aikaan, jolta dramaattinen muistinmenetys häntä suojelee. Mielestäni Ariannan menneisyyttä ei ollut aina kovin sulavasti kuvattu, vaan hänestä ilmeni yhtäkkiä asioita, jotka tuntuivat jotenkin irrallisilta sen hetkisiin tapahtumiin nähden. Nyt kuitenkin moni menneisyyden solmu on auottu ja palat loksahtelevat kohdilleen, vaikka edelleenkin hänestä jää selvitettävää seuraaviinkin osiin.

Tämän teoksen varsinainen keissi saa alkunsa, kun asianajajaperheen huvila yritetään ryöstää. Talon emäntä on jo pidemmän aikaa saanut uhkauskirjeitä, eikä ryöstöyritys ainakaan paranna hänen mielenrauhaansa. Niinpä hän pyytää apua Ariannalta, joka ryhtyy selvittämään kuka haluaa vahingoittaa perhettä ja mistä syystä. Uhkailijaa jäljittäessään Arianna törmää muinaiseksi luultuun kulttiin sekä rikollisliigaan, mutta myös talouselämän korruptoituneisuuteen ja kieroiluun.

Mielestäni Vala on kehittynyt juonenpunojana hyvin, sillä vaikka hänen aikaisemmatkin dekkarinsa ovat pitäneet mielenkiintoani yllä, niin Villa Sibyllan kirous vei huomioini täysin. Jotenkin myös tyyli on muuttunut vakavammaksi ja lukijalta enemmän ajatustyötä vaativaksi, mikä ei suinkaan ole huono asia. Paras luonnehdinta voisi olla, että jännittävyysaste on noussut eikä Ariannan seikkailut ole enää ihan niin kevyttä luettavaa kuin aiemmin: sellainen leppoisa lenkkeily ja ruoanlaitto on tarinassa rajattu minimiin ja tapaus vie Ariannaa mitä erikoisempiin tilanteisiin. Muutoin Vala on säilyttänyt aikaisemmista osista tutun kerrontarakenteensa siinä missä kykynsä yllättää lukijansa täysin.

Pidin tapaukseen sujutettua antiikin aikaista kulttia oikein mielenkiintoisena lisänä tähän teokseen. Vala osaa maustaa tarinoitaan hyvin peri-italialaisilla asioilla, jotka ainakin minua kiehtovat. Ne syventävät miljöön yhteyttä tapahtumiin, ja se on kyllä Valan kirjoissa hoidettu aina täydelleen. Sen sijaan talouselämän lonkerot olivat mielestäni välillä hieman vaikeatajusia, vaikka en kyllä ole muutenkaan mikään ekonomianero.

Kokonaisuutena Villa Sibyllan kirous on kiehtova dekkari, joka nappaa lukijan erinomaisesti otteeseensa. Vala kirjoittaa pääsääntöisen sujuvasti, vaikka edellä kuvaamani Ariannan taustojen paljastuminen tuntui välillä hieman irralliselta. Harmillista muuten sujuvassa dekkarissa on myös selkeä hutilointi oikoluvussa. Tämä kirja vilisti erilaisia virheitä, kuten toistoa ja puuttellisesti muokattuja lauseita. Se hieman himmensi lukunautintoani, mutta onneksi ei täysin vienyt huomioitani itse tarinasta.

♠♠♠♠½

Kosto ikuisessa kaupungissa

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa

350 s., Gummerus 2013

kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
arvostelukappale

Sain tänään luettua loppuun Vera Valan uutuusdekkarin Kosto ikuisessa kaupungissa, joka jatkaa Kuolema sypressin varjossa -teoksesta tutun Arianna de Bellisin tutkimusten sarjaa. Olin odottanut tätä kirjaa suurella mielenkiinnolla, sillä pidin KSV:sta todella paljon. Kosto ikuisessa kaupungissa lunasti odotukseni, joita turhaan yritin hillitä mahdollisen pettymyksen pelossa. Vaan olisihan se pitänyt tietää, että Ariannan vaiheet ja työ pitävät mielenkiinnon yllä kirjan viimeiseen sivuun asti, kuten viimeksikin.

Arianna saa puhelun parlamentaarikko Anna Lucarellilta, joka pyytää yksityisetsivää selvittämään onko hänen sisarpuolensa Laura vaarassa. Kun Laura löydetään kuolleena, alkaa Arianna potea syyllisyyttä: toimiko hän jotenkin väärin, kun ei tarpeeksi pontevasti vaatinut kääntymään turvamiesten puoleen? Arianna päättää jatkaa tutkimuksia Lauran elämän suhteen, vaikka Anna kieltääkin. Arianna ei luovuta, sillä hän huomaa jutun olevan paljon mutkikkaampi kuin aluksi vaikuttikaan.

Pidin jo sarjan ensimmäisessä osassa kovasti siitä, miten Vala jakaa tutkimusten etenemisen päivien mukaan: lukijan on helppo pysyä mukana ja tapaus ei tunnu etenevän liian kovalla vauhdilla. Lisäksi oli hienoa, että edelleenkin lukijalla oli mahdollisuus välillä kurkistaa muidenkin kuin vain päähenkilön pään sisään. Erityisesti syyllisen pään sisään kurkistaminen oli kutkuttavaa, sillä koko ajan yritin etsiä viitteitä siitä, kuka syyllinen sitten on. Ja luulin jo tietäväni, vaan en tiennytkään. Lopputulos yllätti taas.

Ariannan hahmon kuvaus laajenee tässä kirjassa mielestäni paljon edelliseen verrattuna. Se on hyvä ratkaisu, sillä hänen vaiheidensa asteittainen valottuminen ja siltä pohjalta myös luonteenlaatunsa selviäminen auttaa seuraamaan kirjaa, sillä lukija pystyy paremmin kuvittelemaan hänen hahmonsa silmiensä eteen. Ariannan menneisyyden salaisuudet eivät tuntuneet niin järkyttäviltä kuin odotin ensimmäisen osan nojalla, mutta toisaalta ehkä seuraava osa jo räjäyttää pajatson? Mene ja tiedä, sitä kuitenkin odotellessa.

Kirjoitin KSV:n arviossani, että henkilöhahmoja on ihan liikaa ja siksi seuraaminen hankaloituu. Mielestäni Vala on ottanut tästä kritiikistä opikseen (tosin tuskin hän nyt vain jonkun Jonnan mielipidettä kuunteli), sillä henkilöhahmoja on vähemmän ja siksi heidän seuraamisensa, muistamisensa ja heidän ajatusmaailmansa ymmärtäminen oli paljon helpompaa kuin ensimmäisen osan hahmojen. Lisäksi tietyt hahmot, kuten Bartolomeo, Angelo ja Ermes olivat jo tuttuja nimiä, joten ehkä silläkin oli osansa siinä, että nimissä oli helppo pysyä kärryillä.

Mielestäni italialainen kulttuuri ja sen tavat sekä miljöö on kuvattu tiedolla ja taidolla.  Vala  myös punoo juonta taitavasti. Se tihenee välillä niin jännittäväksi, että silmät alkavat kiitää riveillä huomaamatta yhä nopeammin ja nopeammin, kun haluaa vain tietää, että miten tilanne ratkeaa. Ariannan joutuminen vaaratilanteisiin ja siten tunnelman tiivistyminen oli myös mielestäni toteutettu jotenkin paremmin, se ei enää häirinnyt minua millään lailla, toisin kuin KSV:ssa. Valalla on sana hallussa.

Tarina itsessään ei mielestäni ollut ihan niin mielenkiintoinen kuin KSV:ssa, mutta Ariannan yksityiselämän tapahtumat paikkaavat sen aukon loistavasti. Jotenkin syyllisen selviäminen ja tapauksen loppuratkaisu jäi mielestäni hieman pintapuolisesti kerrotuksi, jotenkin asiaa ei käsitelty loppuun asti: mitä nyt tapahtuu asiaan liittyneille hahmoille? Pakko on kuitenkin sanoa, että kirja päättyy todella yllättävästi, se suorastaan vaatii lukijaansa lukemaan myös jatko-osan. Vala tosiaan osaa vangita lukijansa huomion ja asettaa hänet odotuksen valtaan.

♠♠♠♠½

Kuolema sypressin varjossa

Vala, Vera: Kuolema sypressin varjossa

359 s., Gummerus 2012

Olen saattanut jo joskus aikaisemminkin todeta täällä blogissani, että en oikeastaan lue dekkareita muutoin kuin kesällä ja silloin vain muutaman. En yksinkertaisesti pysty lukemaan dekkareita kovin paljon, sillä lukuinnostus usein kärsii siitä. Vaikka nyt ei ole kesä ja tämän vuoden dekkarikiintiöni on huomattavasti täydempi kuin aikaisempina vuosina, täytyi tämä saada käsiini. Italiaan sijoittuva dekkarisarjan avaus vaikutti sen verran lupaavalta esikoisteokselta, että pakko oli kokeilla. Tästä teoksesta kuulin alun perin kirjallisuuspiirissä, mutta sitten huomasin monessa blogissa kirjoitettavan tästä. En lukenut arvioita, koska halusin antaa tälle teokselle yllättämisen mahdollisuuden. 

Teoksen päähenkilö Arianna de Bellis saa toimeksiannon selvittää Tolfa -nimisen pikkukylän rauhaa rikkoneen nuoren amerikkalaisnaisen murhan. Ariannan palkkaa murhatun naisen lanko, eikä kaikki ihan hyväksy pyyntöä: murhan uhriksi joutuneesta Lilystä kun ei liiemmin Tolfassa pidetty. Kun Arianna selvittää Lilyn murhaa, paljastuu samalla osia hänen omasta menneisyydestään.

Mielestäni tässä teoksessa oli erinomainen rakenne: yksi luku piti sisällään yhden päivän tapahtumat, mikä helpotti juonen seuraamista. Lisäksi oli mielenkiintoista päästä välillä muidenkin kun vain päähenkilön pään sisään, kun jokaisen luvun lopussa oli jonkun toisen näkökulmasta kuvattuja asioita. Minua ilahdutti se ehkä siksikin, että se antaa lukijalle aika mainiosti tilaisuuden ratkoa tapausta myös itse. Ja siltikin loppu yllättää!

Päähenkilö on mielestäni mielenkiintoinen hahmo, koska hänestä selviää pala palalta jotain uutta: ja aluksi minun oli vaikea jopa kuvitella hänen ulkonäköään ja ikäänsä, koska paljon asioita jää varjoon. Pelkästään se ettei päähenkilöstä paljasteta kaikkea takaa jatko-osienkin yllättävyyden ja herättää mielenkiintoa.

Kirjan miinuspuolena on näen sen, että itselläni oli ainakin alussa vaikeuksia seurata kuka henkilö olikaan kukakin ja mitä tekemistä kenelläkin oli kenenkin kanssa, koska nimet ovat italialaisia ja niitä on paljon. Ehkä tähän verkkoon on liitetty liian paljon ihmisiä, vaikka toisaalta se tuokin juoneen paljon uusia puolia ja tekee rikoksen selvittämisestä mielenkiintoisempaa.

Enkä ymmärrä mikä siinä on, mutta nykydekkareissa (joiden tuntemukseni on kehnoa) aina sankarin tai sankarittaren pitää joutua vaaraan. Niin on tässäkin. Miksi, oi miksi? Mielestäni poikkeaminen tästä valtavirrasta voisi antaa mahdollisuuden erottua massasta. En nyt suoranaisesti sano, että tämä piirre juuri tässä kirjassa kauheasti häiritsi, mutta halusin kuitenkin mainita sen. 

Yhteenvetona sanoisin, että oikein mainio sarjan avaus ja esikoisteos. Tulen aivan varmasti lukemaan myös jatko-osat. Melkein tekisi mieli sanoa, että tässäpä on vähän niin kuin "naisten Vares", sillä uskon tämän saavuttavan suosiota Reijo Mäen Varesten lailla. Kaikki eivät tätä ehkä pidä kohteliaisuutena, mutta sellaiseksi se on tarkoitettu: tällä sarjalla on varmasti potentiaalia, vaikka Italia miljöönä voi ehkä jarruttaa suosiota: samaistuminen maisemiin ja hahmoihin on vaikeampaa. Jos haluatte lukea dekkarin, harkitkaa tätä!

♠♠♠♠½