Viipurin valtiatar

 

Kristiina Vuori:  Viipurin valtiatar

e-äänikirja 10 h 43 min., Tammi 2019

lukija: Krista Putkonen-Örn

kansi: Mika Kettunen

Nyt kun bloggausinto on taas päällä, kirjoitan jo aiemmin syksyllä kuuntelemastani äänikirjasta Viipurin valtiatar. Olen pitänyt Kristiina Vuoren kirjoista eikä tämäkään ollut pettymys. On jotenkin mukava huomata, että vaikka kirjan kuuntelusta on jo pidempi aika, juoni ja kirjan herättämät ajatukset ovat jääneet hyvin mieleeni eikä kirjoittaminen tunnu hankalalta. On epäilemättä hyvän tarinan merkki, kun se jää niin hyvin mieleen.

Gunilla Bese on Viipurin linnanpäällikön puoliso, joka nousee itse väliaikaisen linnanpäällikön asemaan jäätyään leskeksi. Sisukas Gunilla hallinnoi Viipurin linnaa lopulta kaksi vuotta eikä epäröi puolustaa omaansa. Kahdeksan lapsen äiti osoittaa, että hän on todella yhtä lujaa jollei lujempaakin tekoa kuin moni mies. Hän näyttää epäilijöille, että hänestä on tehtäväänsä.

Kristiina Vuori on valinnut romaaninsa päähenkilöksi todella mielenkiintoisen persoonan. Hahmon taustalla on todellisuudessakin elänyt Gunilla Bese, joka hallitsi Viipurin ja Savonlinnan läänityksiä miehensä jälkeen, mutta luopui niistä lopulta vävynsä hyväksi ja sai tilalle toisia läänityksiä Ruotsista. Emme voi tietää todellisen Gunillan ajatuksia, mutta Vuorella on todellakin kyky puhaltaa hahmonsa eloon ja luoda heille tarina. Gunillallakin on kaksi salaisuutta, toinen romanttinen, toinen on se, että hän on erilainen kuin muut. Hänen miehensä ymmärsi häntä, oli hänen kilpensä ja suojamuurinsa maailmaa vastaan kaikkein pimeimpinä hetkinä. Miehen kuoleman jälkeen Gunilla joutuu astumaan uuteen rooliin ja rakentamaan suojansa uudelleen.

Olen pitänyt Vuoren teoksista aikalailla yhtä paljon kaikista, vaikka juonellisesti Neidonpaula on ollut mukaansatempaavin. Tämä Viipurin valtiatar tuntuu kuitenkin ehkä kaikkein vahvimmalta henkilö- ja historiankuvaukselta. Gunilla Besen hahmo on hyvin monisyinen, esimerkiksi hänen äidinroolissaan on erilaisia vivahteita samoin kuin persoonassaan muutenkin. Hyvä esimerkki siitä, että historia ei ole vain miesten.

Neidonpaula

Kristiina Vuori: Neidonpaula

20 h 30 min., Tammen äänikirja 2016

lukija: Kirsti Valve

 

Kristiina Vuori on kehkeytynyt yhdeksi luottokirjailijoistani. En välttämättä odota kuumeisesti häneltä uutta kirjaa tai valitse ensisijaisesti hänen kirjojaan, jos luettava on hakusessa, mutta pidän Vuoren kirjoista paljon. Aina kun aloittaa hänen kirjansa, tietää, että luvassa on kiehtova historiallinen miljöö, sujuvaa tarinankerrontaa ja mahdollisuus uppoutua tarinan matkaan. Neidonpaula on Vuoren neljäs teos ja siinä palataan esikoisteoksessa Näkijän tytär tutuksi tulleen Ilveksen suvun pariin.

 

Truda ja Brita ovat kaksoset, toisilleen läheiset ja rakkaat, vaikkakin kuin yö ja päivä, varjo ja valo. He ovat niin saman näköiset, että juuri kukaan ei erota heitä toisistaan ilman eri värisiä käsivarsinauhoja. Truda ja Brita kuuluvat äitinsä puolelta Ilveksen tietäjäsukuun. Tapahtumat sijoittuvat 1400-luvun Naantalin luostarikaupunkiin. Parantajan taitoja omaavasta Trudasta on tuleva nunna, kun taas sisällään vellovaa villiyttä kammoava Brita sen sijaan on kihlattu pormestarin pojalle. Kun kirkon holveja saapuu maalaamaan kisälli Lukas Danske, tuntuu tyttöjen välille ensikertaa ilmestyvän juopa, jota on vaikea kuroa umpeen.

 

Neidonpaula on laaja romaani, jossa mielestäni Vuorelle ehkä hieman tyypillisestikin pohjustetaan miljöötä ja hahmoja laveasti ja kuljetetaan juonta pitkät pätkät ennen kuin tapahtumat pääsevät varsinaisesti kunnolla alkuun. Vaikka kieltämättä paikoitellen odotin jo hieman kärsimättömänä tapahtumien lähtevän kunnolla liikkeelle, pidin kuitenkin tästä kirjasta paljon. Erityisesti pidin Britan hahmosta, sillä vaikka hän onkin kaksosista se varjoisa yö, sisimmältään villi, on Brita kuitenkin mielestäni jotenkin ajattelevaisempi ja ennen kaikkea toimissaan avoimempi kuin Truda, jossa pilkahtaa paikoin kataluutta ja viekkautta. Trudan hahmosta en pitänyt oikeastaan lainkaan, vaikka Britan silmin kuvattuna Trudassa on paljon hyvää.

 

Minun silmissäni Vuoren tuotanto on tasalaatuisen hyvää eikä oikeastaan mikään kirja nouse ylitse muiden, mutta Neidonpaulasta kuitenkin pidin ehkä jopa enemmän kuin muista kirjoista.  Vuoren uudemmat teokset, kuten Elinan surma ja Filippa, jotka kietoutuvat todellisiin ihmisiin ja tapahtumiin kiehtovat omalla tavallaan, mutta Neidonpaula herätti kuitenkin ehkä enemmän ajatuksia ja tunteita. Suosittelen kyllä tutustumaan tähän kirjaan, vaikka et olisi Näkijän tytärtä lukenutkaan.

 

♠♠♠♠

Näkijän tytär

Kristiina Vuori: Näkijän tytär

20 h 52 min., Tammen äänikirja 2016

alkup. 2012

lukija: Kirsti Valve

 

Näkijän tytär on Kristiina Vuoren esikoisteos. Olen kuunnellut ennen tätä 5 Vuoren kirjaa äänikirjoina ja valtaosasta olen pitänyt kovasti. Näkijän tytär olikin tietyssä mielessä hienoinen pettymys, sillä kesti todella pitkään ennen kuin tarina oikeasti kietoi minut mukaansa. Kun se sitten tapahtui, pidin teoksesta, vaikkakaan en kaikista sen juonellisista ratkaisuista.

 

Näkijän tytär kertoo Eirasta, joka kuuluu äitinsä puolelta Starkin mahtisukuun. Tyttö on kuitenkin saanut alkunsa ryövärin käytyä hänen äitinsä kimppuun eikä hänen virallinen isänsä ole häntä koskaan tunnustanut. Äidittömäksi jäävähän tytön elämässä hän on saanut lähinnä hyljeksintää ja torjuntaa kaikkien muiden paitsi isoisänsä ja kasvinveli Rikhardin tahoilta. Ei riitä, että Eiraa hyljeksitään hänen syntyperänsä vuoksi, sillä lisäksi tyttö leimataan pahan hengen merkitsemäksi, kun hänen näkijän- ja shamaanintaitonsa alkavat paljastua. 

 

Lauttian emäntä Talvikki ottaa Eiran siipiensä suojaan, sillä mitä ilmeisimmin Eira on hänen sukuaan. Talvikin suku on tunnettu shamaanisukuna, joten Eira oppii vähitellen hallitsemaan ja käyttämään taitojaan. Aikuistuvan neidon mieli askartelee kuitenkin muidenkin asioiden parissa. Hän rakastuu sukulaiseensa Rikhardiin. Liitto heidän välillään on mahdoton, mutta tunne palaa kirkkaana. Eira kuitenkin kihlataan väkevälle soturi Elofille, joka samaan aikaan pelottaa ja kiehtoo Eiraa.

 

Näkijän tytär sijoittuu 1200-luvulle, aikaan jolloin Hämeessä oli levotonta. Katolinen kirkko ja vanha uskonto taistelevat tilastaan eikä väestön ole helppo hyväksyä kirkon veroja ja käskyvaltaa. Teoksen miljöö on mielestäni onnistunut ja ajankuva tuntuu kiinnostavalta. Hahmoista en sen sijaan oikein pitänyt. Eira tuntui monessa kohtaa lähinnä typerältä tytönhuitukalta eikä muissakaan hahmoissa oikein ollut tarttumapintaa. Elofia kohtaan jostain syystä tunsin kuitenkin jonkinlaista sympatiaa.

 

Näkijän tyttären juonessa on paljon sellaista, josta en oikein pitänyt. Ensinnäkin juoni oli paikoitellen todella hidastempoinen. Kestää pitkään ennen kuin Eiran tai kenenkään tarina oikeasti lähtee etenemään kunnolla. Asioita pohjustetaan ja pyöritellään pitkään ja tapahtumat jäävät lopulta kaiken sen varjoon. Tiettyjä asioita venytetään ja pitkitetään ja Eira kohtaa vähän liiankin monia vastoinkäymisiä. Mielestäni Vuori on keskittynyt kirjailijana esikoisteoksestaan. Uudemmat teokset ovat ytimekkäämpiä, mikä on hyvä asia. En pitänyt kaikista juonenkäänteistä ja lopussa jotkin asiat tuntuvat jäävän vaille selitystä, mutta oli tässä kuitenkin jotain sellaista tenhoa, joka sai kuuntelemaan kirjan loppuun.

 

♠♠♠

Elinan surma

Kristiina Vuori: Elinan surma

e-äänikirja, 10 h 15 min.

Tammi 2018

lukija: Krista Putkonen-Örn

Olen odottanut sitkeästi ja suurella mielenkiinnolla hetkeä, jolloin pääsisin kuuntelemaan Kristiina Vuoren uuden kirjan Elinan surma. Mp3-levyllä ilmestynyt äänikirja ei päässyt kuunteluuni, koska minulla ei ole sellaisia sujuvasti toistavaa laitetta. Kun teos vihdoin tuli Ellibsin valikoimiin, syöksyin salamana lainaamaan kirjan itselleni. Odotin Elinan surman olevan dramaattisempi kuin mitä se sitten todellisuudessa olikaan, mutta kuuntelukokemus oli silti hyvä ja odottamisen arvoinen.

Elinan surma sijoittuu keskiajalle ja kertoo Laukon kartanon avainpiika Kirstistä, joka on rakastunut tilan isäntään, Klaus Kurkeen. Kirsti odottaa suhteen ja samalla asemansa virallistamista, kun hänen kasvattiperheensä saapuu vierailulle mukanaan Kirstin kasvattisisar Elina. Kauhukseen Kirsti huomaa Klausin kiinnittävän Elinaan enemmän huomiota kuin olisi syytä. Hitaasti Kirsti katsoo haaveidensa lipuvan ohitseen, mutta hän ei ole valmis luovuttamaan. Onko mitään tehtävissä?

Elinan surma on dramaattinen nimi kirjalle ja se tuleekin keskiaikaisesta Elinan surmavirsi -runoelmasta, josta kirjailija on saanut inspiraatiota teokseensa. Surmavirren tapahtumien todenperäisyyttä ei ole varsin pystytty todistamaan, mutta mielikuvitusta ruokkiva se on aivan taatusti. Tämä romaani ei kuitenkaan ole niin hurja kuin voisi olettaa, ja se oli minulle aluksi hieman pettymys. Kuitenkin Vuori on kirjoittanut tarinan, joka vie mennessään ja kuvaa mielestäni hyvin toiveiden särkymisen karvautta, vahvaa tahtoa saada haluamansa mihin hintaan tahansa sekä päähenkilö Kirstin kasvua ihmisenä. Teos on kokonaisuutena myös paljon romanttisempi kuin mitä nimi antaa ymmärtää.

♠♠♠♠

Disa Hannuntytär

Kristiina Vuori: Disa Hannuntytär

15 h 56 min., Tammi 2014

lukija: Erja Manto

Kirjaston e-äänikirjojen kautta olen löytänyt monta mielenkiintoista äänikirjaa, ja yksi niistä on Kristiina Vuoren 1300-luvun loppuun sijoittuva Disa Hannuntytär. Se on varmaankin pisin äänikirja, jonka olen kuunnellut, ja siltä se myös välillä tuntui.

Disa Hannuntytär kertoo rälssisukuun naidusta Disasta, jonka avioliitto on ollut yhtä kärsimystä miehen osoittautuessa väkivaltaiseksi. Ainoa iloa Disalle on ollut tämän 10-vuotias poika, joka surmaa isänsä. Siinä vaiheessa alistuneen Disan taistelutahto herää ja hän ryhtyy kaikin keinoin puolustamaan poikaansa julmalta keskiaikaiselta oikeuskäytännöltä. Alkaa pako kohti Turkua, josta Disa on kotoisin. Hän uskoo löytävänsä sieltä turvapaikan itselleen ja pojalleen, mutta ensin on päästävä perille takaa-ajajien silmiä välttäen.

Disan ympärillä pyörii miehiä, jotka tarjoaisivat leskelle auliisti apuaan. Miehet eivät suinkaan ole vähäpätöisiä, vaan yksi heistä on Turun linnanherra Knut Bonpoika ja toinen taas tunnettu laivuri Sebastian Tarsi, joka tuntuu ilmestyvän lähettyville aina kun Disa kipeimmin apua tarvitsee. Sen sijaan omat veljet eivät olekaan niin auliita auttamaan sisartaan kuin Disa oli olettanut. Disa on vielä melko nuori nainen, eikä ihme että hänenkaltaisensa leski noteerataan. Disalla on kuitenkin järki päässä, mutta se ei tarkoita etteikö sydämiä silti vielä särkyisi.

Disa Hannuntytär on kirja, josta ei käänteitä puutu. On isänsurma, hurja pako, pelastuminen, miehittäjäjoukkojen tulo Turkuun, sydämen arpapeliä ja niin edelleen. Mielestäni tämän kirjan ongelmana on se, että tässä tapahtuu vähän liiankin paljon. Tarina tuntuu vain venyvän ja venyvän, kun aina uusi käänne nostetaan esiin. Mielestäni tämän kirjan aineksista olisi saatu kirjoitettua vaikka kaksikin kirjaa. Nyt kuitenkin käy niin, että jossain vaiheessa Disan elämän käänteet alkavat tuntua jokseenkin epäuskottavilta ja hieman puuduttaviltakin. Minulle ainakin tuli välillä fiilis "mitä nyt vielä?".

Vaikka teos alkoi paikoitellen puuduttaa ja sitä olisi voitu mielestäni tiivistää ja karsia, on sanottava, että Vuorelta ainakin löytyy mielikuvitusta. Hän myös tuntee historian ja luo lukijalleen upean ajankuvan ja miljöön, jota itse arvostan kyllä suuresti. Täytyy kuitenkin sanoa, että jos itse olisin tätä kirjaa lukenut, olisi tämä hyvinkin saattanut jäädä kesken. Äänikirjana tämä kuitenkin tuli kuunneltua, sillä pidän Erja Mannosta kertojana paljon.

♠♠♠

Siipirikko

Kristiina Vuori: Siipirikko

14 cd-levyä, 16 h 13 min.

Tammi ja Silecio 2013

kannen kuvat: Elisa de Valdez / Corbis, SKOY ja Getty Images

grafiikka: Markko Taina

lukija: Kaija Pakarinen

Jokin tovi sitten mietin minkä äänikirjan kuuntelisin seuraavaksi. En oikein tiennyt minkä tyyppistä äänikirjaa olisin halunnut kuunnella, mutta koska historia genrenä toimii minulle yleensä hyvin, päädyin valitsemaan Kristiina Vuoren Siipirikon. Se osoittautui hyvin mukaansatempaavaksi äänikirjaksi, jota kuunteli oikein mielellään.

Siipirikko sijoittuu 1300-luvulle ja sen päähenkilönä nähdään lapsena orjaksi Karjalaan kaapattu Selja. Ahtilassa orjana oleva Selja on sinänsä onnekas, että hän sentään selvisi raskaasta matkasta hengissä vaikkakin elämään orjuudessa. Huonommin kävi hänen kaimalleen, joka menehtyi matkalla. Peruuttamattomasti näiden kahden toisilleen lähes tuntemattomaksi jääneen nuoren tytön tarinat kuitenkin kietoutuvat toisiinsa, kun Selja huomaa mahdollisuuden päästä pois orjuuden ikeestä. Metsästyslinnuistaan tunnettu Ahtila nimittäin saa vieraakseen ritari Aijon miehineen, ja heidän on määrä neuvotella kaupat Seljan kouluttamasta Priimus-kotkasta. Aijo ottaisi mieluusti mukaansa jotain muutakin kuin kotkan, mutta paljon tapahtuu ennen kuin mies palaa Seljan elämään.

Siipirikko on mukaansatempaava kirja, mutta paikoitellen juoni tuntuu hieman junnaavan ja sitten taas mennään vauhdilla eteenpäin. Mielenkiinto pysyy kuitenkin onneksi hyvin yllä, sillä halusin tietää miten Seljan loppujen lopuksi käy ja pääseekö hän koskaan viettämään rauhallista ja turvallista elämää ilman jatkuvaa painostavaa uhkan tunnetta. Kiinnostavien, vaikkakin välillä hieman epäuskottavien, juonenkäänteiden kehittelyssä Vuori on elementissään ja tarinasta kehkeytyy lähestulkoon seikkailu, jossa punnitaan erilaisten tekojen oikeutusta ja moraalista puolta.

♠♠♠♠

Filippa

Kristiina Vuori: Filippa

13 h 26 min., 1 mp3-levy

Tammi 2017

lukija: Kirsti Valve

kansi: Mika Kettunen

 

Kuuntelin viime kesänä äänikirjana Kristiina Vuoren teoksen Kaarnatuuli. Se oli ensikosketukseni Vuoren teoksiin ja tykästyin kovasti, joten halusin kuunnella myös uutuusteoksen Filippa. Tämän jaksoin kuunnella keskittyneesti läpi, vaikka mp3-levyjen kuuntelu vaatiikin nyt kärsivällisyyttä: läppärini ei toista raitoja automaattisesti, vaan ne pitää aina erikseen valita pyörimään. Filippan tarina on kuitenkin sen verran hyvä, että jaksoin moisen vaivan nähdä sen kanssa!

 

Filippa kertoo Flemingin mahtisuvun tyttärestä, joka tuntuu jäävän etenkin Klaus-veljensä varjoon. Filippa on lain puitteissa veljensä holhousvallan alla, sillä sisarusten isä on kuollut. Asemastaan huolimatta Filippa on vahvatahtoinen ja luotsaa omaa osuuttaan perinnöstä taitavasti. Yläneen kartanossa Filippa tunnetaan herrattarena, joka on vankka mutta lempeä, mistä syystä hän on pidetty alustalaistensa keskuudessa. Omaa elämäänsä Filippa ei lain mukaan voi hallita kuten tilaansa, sillä ilman holhoojan suostumusta avioliiton solmiminen on vaikeaa ja suostumuksetta avioituminen tarkoittaa perintömaista luopumista. Miksi varakkaan perheen tyttären ei sallita pääsevän aviosäätyyn? Miltä Filippasta tuntuu olla oman elämänsä herratar, mutta ei kuitenkaan aivan? Kuka oikeastaan oli Filippa Fleming?

 

Tarinan kertojana toimii Filippa, joka kuvaa tuntojaan elämänsä varrelta. Hän purkaa sydäntää ja puhuu ikään kuin puhuu veljelleen Klausille, jonka hyväksyntää toisaalta janoaa, mutta jota toisaalta jossain määrin uskaltaa uhmatakin. Filippan tarinasta käy ilmi miltä tuntuu toisaalta pelätä veljensä mielipidettä, mutta kuitenkin tuntea pakottavaa tarvetta päättää omasta elämästään ja toisinaan uhmatakin veljensä mielipidettä. Teos loihtii esiin kuvan naisesta, joka ei ehkä ihan itsekään tiedä mitä haluaa. Se myös näyttää miten ahdas 1500-luvun yhteiskuntajärjestys oli naisen näkökulmasta.

 

Mielestäni Kristiina Vuori on kirjoittanut mielenkiintoisen tulkinnan mahtisuvun unohdetun tyttären elämästä. Historiantunneilta monille on varmasti jäänyt mieleen Klaus Flemingin nimi eikä siihen liitetyt mielikuvat ole välttämättä mukavia, mutta ainakaan itse en ole tullut aiemmin ajatelleeksi millaista mahtoi olla kuulua tuon miehen lähipiiriin. Tämä teos vastaa omalla tulkinnallaan siihen kysymykseen. Vaikka teos on suurimmaksi osaksi fiktiota, se tuntuu aidolta ja elävältä. Vuoren tulkinta Filippan elämästä on melko hätkähdyttävä ja mielestäni hieman inhottavakin, mutta samaan aikaan ehdottomasti myös mielenkiintoinen. Teos on kirjoitettu hyvin sujuvasti ja täytyy sanoa, että tarina vei mennessään.

 

♠♠♠♠

Kaarnatuuli

Kristiina Vuori: Kaarnatuuli

1 mp3-levy, 18 h 46 min.

Tammi, 2016

lukija: Kirsti Valve

Kaarnatuuli on ensimmäinen Kristiina Vuoren teos, johon tutustuin. Minua yleensä kiinnostaa teokset, joiden päähenkilö on vahva naishahmo - ja juuri sellainen Kaarnatuulen Valpuri Innamaa on. Innamaa on todellinen historian henkilö, jonka Vuori siirtää taitavasti kaunokirjallisuuden hahmoksi. Valpurin tarina on mielenkiintoinen, vaikka mukavaa tyyppiä minä en Valpurista saa, vaikka kuinka yrittäisin.

Valpuri on vasta parikymppinen, kun hänen miehensä Henrik Innamaa mestataan. Innamaan kauppahuonetta taidokkaasti johtanut Henrik oli uskollinen väärälle miehelle, sillä Juhana-herttuan päädyttyä vangiksi ei tämän veli, kuningas Erik XIV, katsonut hyvällä veljelleen uskollisia miehiä. Kahden pienen lapsen äiti joutui ottamaan vastuun kauppahuoneesta ja koko omaisuudesta ja astumaan täysin miesvaltaiseen maailmaan, jollainen 1500-luvulla vallitsi. Sen Valpuri teki varmuudella ja vahvuudella, ja vaikka menikin vielä uudelleen naimisiin, hän ei luopunut kaupankäynnistä. Bisnesälyä hänellä todellakin oli, ja varallisuuden kasvattaminen tuntui toisinaan olevan hänen todellinen intohimonsa.

Kuten sanottu, Valpuri ei ollut mielestäni mukavan oloinen tyyppi, sillä hän oli aivan liian itsekäs ja keskittynyt ammattiinsa. Hänen sitkeyttään kuitenkin ihailin, vaikka välillä mietinkin oliko hän toisinaan jopa liian ehdoton. Se miten tarinan Valpuri lähimmäisiään kohteli sai minut myös miettimään toiko varallisuus ja päsmäröinti hänelle todellista iloa, jos juuri kukaan ei pitänyt hänestä oikein oikeasti. Valpuri itse saattoi rakastaa intohimoisestikin, mutta silti kaupanteko näytti menevän myös rakkauden edelle.

Vaikka yksikään kirjan hahmo ei tullut itselleni oikein "läheiseksi", oli tarinan kuunteleminen todella mukavaa. Ensinnäkin Kirsti Valve on mielestäni monisävyinen lukija, joka toi tarinaan mukavasti eloa. Toiseksi mielestäni Kristiina Vuori on luonut Valpurista hyvin elävän kuvan samoin kuin hänen aikansa Turusta ja maailmasta yleensäkin. Sujuva tarina kaikenkaikkiaan, ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Kannatti tutustua!

♠♠♠♠