Karjala comeback

Marja-Leena Tiainen: Karjala comeback

157 s., Tammi 1992

Pyörähdin kirjastossa tuossa päivänä eräänä ja löysin palautuskärrystä Marja-Leena Tiaisen teoksen Karjala comeback. Ajattelin, että tuon täytyy olla hyvä, koska se on niin luetun näköinen. Niinpä luin takakannen ja tajusin, että olen joskus ennemminkin tämän kirjan aikonut lainata, mutta jättänyt kuitenkin odottamaan vuoroaan. Nyt oli Karjala comebackin vuoro ja voi että tämä oli sitten mukava kirja.

Karjala comeback kertoo Karjalaan suuntautuvasta seuramatkasta, jolla on mukana niin evakkoja, heidän jälkeläisiään kuin muitakin Karjalaan kaipaavia. Keskiössä on evakko Sulo Kuikka, jonka sydämessä kaipuu Koti-Karjalaan on itänyt vuosikymmeniä. Hänen matkassaan kulkee keski-ikäinen poika Ismo sekä pojanpoika Santtu, joka alkaakin osoittaa yllättävää kiinnostusta sukujuuriinsa. Se on mannaa Sulon sielulle, sillä Ismo ei ole koskaan isänsä kotikonnuista ollut kiinnostunut. Matkalla mukana nähdään myös karjalaisesta taustastaan huolimatta alati äkeä ja ärisevä Klaudia ja hänen tyttärensä Aulikki, jonka kanssa Ismo yrittää viritellä lomaromanssia.

Minä pidin kovasti tästä letkeästä seuramatkakertomuksesta, vaikka siinä onkin myös kaihoisampia väreitä. Sulon paluu kotikonnuilleen on liikuttava, sillä vanhan miehen hartain toive on täytetty, kun hän saa vielä kerran nähdä kotipaikkansa edessään. Myös Klaudian reaktiot kotipaikallaan ovat ajatuksia herättäviä, sillä vanha nainen kokee paluun hyvin voimakkaasti. Vaikka reaktiot tulevat lähelle lukijaa, niin silti suuri osa meistä lukijoista voi vain kuvitella miltä tuntuisi menettää kotinsa ja päästä lopulta käymään siellä vuosikymmenien kaipauksen jälkeen.

Teoksen sävy on siis pääsääntöisesti letkeä ja täynnä hyvää tuulta, sillä Tiainen on kuvannut jotenkin lempeästi sitä lapsenkaltaista intoa, jolla etenkin Sulo Kuikka odottaa kotiseudulleen paluuta. Hyvää tuulta tuo myös lukuisat ihmiset, joita matkalaiset kohtaavat, ja erityisesti Sulon kohtaaminen nuoruudenrakkautensa kanssa herättää hilpeyttä paitsi muissa matkalaisissa niin myös lukijassa. Sulo on muuten aikas hurmaava herra, jonka karjalainen elämänilo mutta samalla myös sanavalmius ja tietynlainen kipakkuus tekevät hänestä valloittavan hahmon. Sympatioita kerää myös 17-vuotias Santtu, joka tuntuu ymmärtävän ukkiaan paremmin kuin aluksi uskoisikaan.

Matka etenee vauhdikkaasti eikä Tiainen juurikaan käytä aikaa kuvaillakseen matkan jokaista mutkaa ja vaihetta, sillä hän keskittää huominsa olennaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Maisemia ja miljöötä Tiainen toki kuvaa, mutta muuten "turhat jorinat" on karsittu pois ja tarina etenee kohti tärkeintä päämääräänsä, joka luonnollisesti on Sulon kotiinpaluu. Mielestäni tämä kerrontaratkaisu toimii hyvin, vaikka välillä olisinkin kaivannut hieman yksityiskohtaisempaa kuvausta esimerkiksi Sulon nuoruuden aikaisesta Karjalasta.

Karjala comeback on mielestäni oiva kirjavalinta silloin, kun tekee mieli lukea jotain viihdyttävää ja hyväntuulista, mutta ei silti välttämättä mitään chick litiä tai "hömppää". Karjala comeback nimittäin herättää ajatuksia viihteellisyydestään huolimatta. Minulle omakohtaisesti nousi erityisesti mieleen äitini isoisä, joka oli Karjalan evakkoja Suistamolta. En koskaan muista hänen kaihonneen kotiseudulleen takaisin eikä äitinikään ole koskaan siihen suuntaan viitannut. Sopeutuminen uuteen kotipaikkaan ei kuitenkaan ollut kivutonta, vaikka puoliso löytyi uudesta kotipitäjästä, perhe perustettiin ja ystäviäkin kertyi. Ehkä hänenkin oli monen evakon tavoin riuhtaistava synnyinseutujen kaipuu mielestään, jotta saattoi juurtua uudelleen muualle.

♠♠♠♠

M-L Tiaisen ihanat Jääprinsessat

Tiainen, Marja-Leena: Jääprinsessa ja jäähykuningas

154 s., Tammi 1996

*

Tiainen, M-L: Älä hellitä, Jääprinsessa

192 s., Tammi 1997

*

Tiainen, M-L: Jääprinsessa Sveitsissä

187 s., Tammi 1999

 

Nyt esittelyvuoroon pääsee Marja-Leena Tiaisen ihana sarja jääprinsessa Noorasta. Tämä sarja lukeutuu ehdottomasti ala-asteen rakkaimpiin kirjamuistoihini, enkä edes tiedä monestiko tämän silloin luin: aika monta kertaa kumminkin. Meidän piti viedä tänään alkaneelle lasten- ja nuortenkirjallisuuden kurssin tunneille lapsuuden lempikirja, joten valitsin Aino-kirjat alle kouluikäisestä ja kouluikäisestä nämä.

 

Lainasin nämä kirjastosta tiistaina, enkä tietenkään voinut pitää niistä näppejäni erossa. Aloinkin lukea sarjan ensimmäistä osaa heti keskiviikkona, kun olin saanut Herman Kochin Illallisen päätökseen. En tiedä oliko oikea päätös lukea nämä, koska joskus vain jotkut kirjat pitäisi jättää sinne kultaisten kirjamuistojen hyllyyn. En kuitenkaan nyt varsinaisesti koe, että tarinan hohto olisi mitenkään himmentynyt nyt parikymppisenä luettuna.

Muistan selvästi, miten ensimmäinen tästä sarjasta luettu teos oli tuo keskimmäinen osa "Älä hellitä, Jääprinsessa". Olin aivan lumoutunut, ja kun vielä löysin kaksi muuta osaa, olin aivan onnessani. Nämä kirjat sykähdyttivät minua siinä määrin, että halusin itsekin taitoluistelijaksi, vaikkakin siihen ei mitään todellisia edellytyksiä ollut: ikä siinä vaiheessa, kömpelyys ja harrastusmahdollisuuden puuttuminen. Oikeasti luin näitä kirjoja kesälläkin luistimet jalassa, jos vain sain ne käsiini varastosta. Eiköhän se jo kerro, miten lumoutunut olin. :D

 

Jääprinsessa -kirjat kertovat Noora Pajusesta, jonka tähtäimessä on taitoluistelijan ura. Hän on sarjan alussa sellainen 10-11-vuotias, mutta päätösosassa jo 13-14. Noora siis varttuu lukijoidensa mukana. Tiainen kuvaa mainiosti paitsi taitoluistelua harrastuksena, myös Nooran muuta elämää: ystäviä, ihastumisia, perheasioita ja niin edelleen. Tiaisella on varma ote ja hän osaa kirjoittaa kohdeyleisölleen: kieli ei kaadu liialliseen sanaleikittelyyn ja teksti on selkeää. 

 

Nyt myöhemmin luettuna huomasin teoksista ihan selkeitä ristiriitoja, joita ilmeni sarjan eri osien välillä. En tiedä huomasinko niitä ala-asteikäisenä, mutta ainakaan siitä ei ole jäänyt mitään muistikuvaa. Nyt se tarttui vähän turhankin ärhäkästi mieleen, mutta päätin antaa senanteeksi: jos lapsi ei sitä huomaa, niin haittaako tuo nyt niin paljon? Lapsillehan nämä on kirjoitettu. En oikeasti edes tiedä mitä antaa tälle sarjalle pisteitä, koska itse pidin tästä aikoinaan kovasti, ja pidän kai vieläkin tavallaan. Yritän nyt pisteytyksessä ajatella kohderyhmän ikää sekä omia kokemuksiani aikaisemmilta lukukerroilta. En kuitenkaan voi täysin unohtaa ristiriitoja, jotka olivat osin suuriakin. Siksi siis:

♠♠♠♠

 

Onko täällä muita, joihin nämä kirjat ovat kolahtaneet? :)

 

ps. Saatte varautua siihen, että nyt tulee edelleen poikkeuksellisen paljon lasten- ja nuortenkirja-arvosteluja, koska kurssille pitää lukea niitä. Väliin mahtuu kyllä muutakin. :)