Avoimille vesille

Annika Thor: Avoimille vesille

237 s., Tammi 2008

suom. Marja Kyrö

alkup. Öppet hav 1999

Nyt sain päätökseen Annika Thorin mainion neliosaisen sarjan juutalaissiskoksista Steffistä ja Nellistä, jotka joutuvat sotalapsiksi Ruotsiin. Sarjan aikaisemmat osat ovat Saari meren keskellä, Lumpeenkukkalampi ja Meren syvyyksissä.

Avoimille vesille kertoo ajasta, jolloin sota on vihdoin ohitse ja juutalaisvainot päättyvät. Steffi kirjoittaa ylioppilaaksi ja elää rakkauselämänsä kannalta parasta aikaansa, mutta samalla huoli tulevaisuudesta painaa. Onko isä elossa? Minne hän nyt kuuluu, Ruotsiin vaiko Wieniin vai ihan jonnekin muualle? Tässä teoksessa myös Nelli-sisar siirtyy päähenkilön asemaan ja hänen tuntojaan kuvataan hyvin: lapsi joka on monen ristitulen välissä, ruotsalaiseksi kasvanut itävaltalaistyttö, joka ei tunne kuuluvansa oikein mihinkään. Steffi on jo melkein aikuinen nainen, hänellä ei ole hätää, mutta Nellin asema on epävarmempi.

Thor kuvaa onnistuneesti kahden maailman väliin lipsahtaneiden siskosten elämää ja tuntoja, heidän epävarmuuttaan, pelkoaan ja rakkaudenkaipuutaan. Nellin osuudet tuovat kirjaan aivan uuden ulottuvuuden aikaisempiin osiin verrattuna, se värittää siskosten tarinan vielä paremmin aistittavaksi. Thorin käyttämä kieli on edelleen yhtä hyvää kuin aikaisemminkin, samoin kiitosta voi jälleen antaa suomentaja Marja Kyrölle.

Nyt kun sarja on lopussa, tuntuu vähän haikealta hyvästellä nämä siskokset, joiden vaiheista olen nyt lyhyen ajan sisällä mielenkiinnolla lukenut. Tämä viimeinen osa oli tietyllä tavalla pettymys lopun suhteen: se vain yhtäkkiä hyökyi yli täysin valmistelematta ja käänsi asiat kuperkeikkaa päälaelleen. Olin pettynyt asioiden saamasta käänteestä, sillä vaikka kaikki kääntyy parhain päin, etenkin Nellin asema tuntui tukalalta ja velvollisuuden sävyttämältä. Tuntui kuin kirjailijalle olisi tullut kiire kirjoittaa kirja loppuun tai että hän olisi kyllästynyt vitkutteluun ja päättänyt viedä sen ripeästi eteenpäin: kuin aikaa olisi jo kulunut tarpeeksi.

♠♠♠½

Lumpeenkukkalampi & Meren syvyyksissä

 Annika Thor: Lumpeenkukkalampi

201 s., Tammi 2002

suom. Marja Kyrö

alkup. Näckrosdammen 1997

***

Annika Thor: Meren syvyyksissä

202 s., Tammi 2004

suom. Marja Kyrö

alkup. Havets djup 1998

Kerroin Annika Thorin Saari meren keskellä -teoksen luettuani, että aion jatkaa sarjan lukemista. No tässäpä on nyt sarjan kaksi seuraavaa osaa, Lumpeenkukkalampi ja Meren syvyyksissä. Molempien päähenkilönä on jo sarjan avausteoksesta tuttu Steffi, mutta miljöö muuttuu osittain kalastajasaarelta Göteborgiin.

En ryhdy tässä sen enempää selittämään päähenkilön taustoista, koska niitä tulee jo jonkin verran esille arviossani sarjan aloitusosasta. Lumpeenkukkalampi kertoo vuodesta, jolloin Steffi pääsee kaupunkiin oppikouluun ja asuu alivuokralaisena tohtorin perheessä. Heidän poikansa Sven on Steffin salainen ihastus. Tässä teoksessa tyttö on kasvanut jo 13-vuotiaaksi teiniksi. Steffin ja Nellin vanhemmilta tulee kirjeitä yhä harvemmin. Juutalaisvainojen vaikutus näkyy myös Ruotsissa joidenkin ihmisten vihamielisenä suhtautumisena juutalaisiin.

Tässä osassa Steffi oikeastaan rupee kunnolla kasvamaan nuoreksi naiseksi, vaikka hän onkin tietyllä tavalla aikuistunut hyvin nopeasti jo aikaisemmin ottamalla vastuuta sisarestaan ja joutuessaan lähtemään pakolaiseksi Ruotsiin. Epätietoisuus vanhemmista kaihertaa edelleen mieltä ja Steffi joutuu jälleen voittamaan esteitä, kun häntä vastaan rikotaan. Hahmossa on vielä nähtävillä tiettyä lapsenomaisuutta, joka karisee oikeastaan tyystin seuraavaan osaan mennessä.

Meren syvyyksissä kertoo vuodesta, jolloin Steffi on jo 15-vuotias, lähes 16. Nelli käy oppikoulun viimeistä luokkaa ja hänen haaveissaan siintä ajatus lukiosta ja lääkärin ammatista. Pakolaisuutta on kestänyt jo neljä vuotta, joten jatkokouluttautuminen ei ole itsestäänselvyys: pakolaisapukomitea suhtautuu nihkeästi opintojen tukemiseen. Onnekseen Steffi saa apua opettajaltaan neiti Björkiltä.

Tässä teoksessa Steffi oppii kunnolla näkemään aikuisten maailmaan ja kohtaamaan suuria ja mullistavia asioita. Pikkutytön maailmankuva on lopullisesti sirpaleina, vaikka hän edelleen haluaa uskoa vanhempiensa vapautumiseen leiriltä, jonne heidät on viety. Steffi kaipaisi nyt entistä kipeämmin vanhempiaan yrittäessään kasvaessaan aikuiseksi, mutta he eivät voi leiriltä käsin tytärtään tukea täysin. Pikkusisko Nellin käytös aiheuttaa Steffille huolta ja hän tuntee pettäneensä vanhempansa: hän ei pystynytkään huolehtimaan Nellistä. Lopuksi Steffi kohtaa hyvin suuren menetyksen, jolloin minunkin silmiini kihosivat kyyneleet.

Thor kirjoittaa koskettavasti, lämpimästi ja aidosti Steffin kasvutarinaa vieraassa maassa ja monen eri tahon ristipaineen alla. Teokset herättävät ajatuksia ja mietteitä asioiden eri puolista. On mielenkiintoista saada samalla tietoa ruotsalaisten elämästä sota-aikaan, sillä puolueettomuudestaan huolimattakin sodalla oli vaikutuksensa heidänkin elämäänsä: esimerkiksi sotalapsien ja säännöstelyn muodossa. 

Thorin sanankäyttö on taitavaa, ja tästä voi kiitosta antaa myös suomentaja Marja Kyrölle. Lisäksi tässä vaiheessa on mielestäni huomattavaa, että sarjan sisällä ei ole ilmennyt ainoatakaan asiaristiriitaa tai muutenkaan asiavirheitä. Ainakaan minä en ole sellaisia huomannut. Se on hienoa huomata, sillä turhan usein eri osien välille lipsahtaa ristiriitoja monilla kirjailijoilla.

Odotan mielenkiinnolla millainen sarjan päätösosa on, aion lukea senkin mahdollisimman pian.

♠♠♠♠

Saari meren keskellä

Annika Thor: Saari meren keskellä

233 s., Tammi 2001

suom. Marja Kyrö

alkup. En ö i havet 1996

Ja nyt lukuvuoroon pääsi Annika Thorin Saari meren keskellä. Kahmaisin tämän eilen illalla oikeastaan yhdeltä istumalta. Tämä piti ainakin minua hyvin vahvasti otteessaan ja halusin tietää mihin suuntaan asiat vielä kallistuvat.

Thorin nuortenromaanissa nousee esille kaksi hyvin vahvaa teemaa, jotka yhdistetään tässä hyvin. Teemat ovat juutalaisvainot ja sotalapset toisessa maailmansodassa. Päähenkilönä on 12-vuotias wieniläistyttö Steffi, joka joutuu lähtemään pikkusiskonsa Nellin kanssa sotalapseksi Ruotsiin. Nelli tuntuu sopeutuvan hyvin uuteen elämäänsä, hän oppii kielen nopeasti ja saa kavereita. Steffin laita on toisin, häntä pilkataan ja kiusataan eikä hänen kasvatusäitinsä ole sieltä lempeimmästä päästä. Steffi kokee itsensä yksinäiseksi ja huoli Wieniin jääneistä vanhemmista vaivaa tyttöä.

Täytyy sanoa, että en ole koskaan ajatellut, että sotalapseksi lähdettiin muualtakin kuin Suomesta. Kai se tieto on jossain alitajunnassa ollut, mutta nyt se oikeastaan vasta aukesi minulle. Tämä teos osoittaa myös sen, että ei Ruotsissakaan asiat koko ajan hyvin olleet, vaikkei se sotatoimiin osallistunutkaan: yhtälailla ruokaa säännösteltiin ja merillä sai pelätä miinoja. Kun mukaan ympätään vielä juutalaisvainot, teoksesta tulee uskomattoman vahva ja se vaatii hieman sulattelemista ja pohtimista.

Mielestäni Thor on mainiosti onnistunut tavoittamaan 12-vuotiaan ajatukset ja tuntemukset, joista hän kirjoittaa koskettavasti ja lämpimästi. Steffin ei ole helppoa olla "iso tyttö", jonka pitäisi huolehtia pikkusisarestaan ja pärjätä kuin aikuinen ainakin. Tyttö joutuu astumaan liian aikaisin liian isoihin saappaisiin.

Yksi lempielokuvistani on Äideistä parhain, joten lienee sanomattakin selvää, että sotalapsiteema kiinnostaa minua. Tässä kirjassa on muutamia samoja piirteitä kuin elokuvassakin, mutta on tämä kuitenkin hyvin erilainen. Teoksen loppu jää odottavasti auki, ikään kuin se antaisi toivoa siitä, että kaikki vielä järjestyy. Minua se kyllä jäi hieman vaivaamaan: miten käy tyttöjen vanhempien, kuinka kauan tytöt joutuvat olemaan sotalapsina ja pystyvätkö he pitämään kiinni juuristaan yrittäessään sopeutua uuteen elämäänsä?

♠♠♠½