Koljatti

Jari Tervo: Koljatti

7 cd-levyä, 8 h 45 min

WSOY 2009

lukija: Veikko Honkanen

Sain jo lähes viikko sitten kuunneltua Jari Tervon Koljatin, mutta jotenkin on taas päivät vierineet enkä ole oikein ehtinyt tietokoneen ääreen istahtamaan. Koljatti on ollut lukulistallani jo kauan, mutta jotenkin en ole vain saanut aikaiseksi tarttua kirjaan. Kun nyt kuitenkin äänikirjan työmatkaseurakseni valitsin, niin kieltämättä viihdyin kyllä hyvin ja monta kertaa nauratti ihan älyttömästi, sillä Jari Tervo on onnistunut luomaan Suomen fiktiivisestä pääministeristä Pekka Lahnasesta melko koomisen hahmon. Lukijana Veikko Honkanen tekee mielestäni eläväisen suorituksen, joka tehostaa tekstiä hyvin.

Koljatti on satiiri 2000-luvun Suomesta ja päähenkilö Pekka Lahnasen hahmon taustana on selkeästi entinen pääministeri Matti Vanhanen - joskin hyvin parodianomaisesti esitettynä. Tervo porautuu teoksessaan yhteiskunnallisten päättäjien erikoisuuksiin tai mahdollisiin salaisuuksiin sekä tekee hahmonsa ajatustoiminnasta niin hämärän, että lukijassa väkisinkin herää kyseenalaistus päättäjien järjenjuoksua kohtaan. Tervon tyyli kirjoittaa on hauska, mutta kyllä tässä silti mielestäni on nähtävillä yhteiskunnallista kritiikkiä ja ihan todellista kyseenalaistustakin, vaikka se huumoriin onkin verhottu.

En osaa sanoa mikä tässä teoksessa oli hauskinta, mutta tämä vain oli paikoitellen ihan todella huvittava kirja. Joissakin kohdissa tilanne alkoi kuitenkin mielestäni mennä jo vähän liian överiksi verrattuna todellisiin mahdollisuuksiin tapahtua jotain vastaavaa, ja ne kohdat hieman kyllästyttivät minua. Jos oltaisiin pysytty hieman tasaisemmin todellisuudessa mahdollisissa skenaarioissa, olisin todennäköisesti viihtynyt vielä hieman paremmin kuin nyt. Toisaalta satiiri nyt on laji, jossa esiintyy voimakkaitakin kärjistyksiä, joten sinänsä tässä ei ole mitään "poikkeuksellista" - minä vaan pidän todennäköisemmistä skenaarioista enemmän.

Yllätyin positiivisesti tämän kirjan suhteen, sillä pelkäsin tämän olevan jotenkin tylsä. Onneksi lopultakin sain aikaiseksi tutustua tähän enkä pidä lainkaan mahdottomana ettenkö joskus vielä lukisi lisääkin Tervon kirjoja. Olen vuosia sitten lukenut Tervon Laylan ja pidin siitä, joten kyllähän minun olisi pitänyt jo tietää, että Tervo osaa kirjoittaa. Jostain syystä kuitenkin edelleen on tainnut kyteä jotain ennakkoluuloja häntä kohtaan, mutta eipä kyde enää!

♠♠♠♠

Layla

Tervo, Jari: Layla

362 s., WSOY 2011

Jari Tervon teoksilla on ollut tapana saada melko ristiriitaisia arvosteluita: niistä joko pitää tai sitten ei. En ollut aiemmin lukenut Tervoa, joten sinänsä en tiennyt mitä odottaa. Päätin sulkea kaikki kuulemani arvostelut mielestäni ja vain antaa kirjan viedä. Täytyy sanoa, että se kannatti.

Tiesin, että Layla -teosta on arvosteltu esimerkiksi siitä, ettei Tervo ole tehnyt taustatyötä kunnolla. En itse huomannut mitään sellaista, mutta toisaalta pidin kiinni linjastani olla miettimättä arvosteluja. Tunnustan kuitenkin, että välillä tuli sellainen tunne, että "hei tää Tervohan osaa kirjoittaa hyvin". Tuskin voisin ajatella niin, ellei pinnan alla olisi kuitenkin kytenyt jonkinlaista epäluuloa Tervon kirjoittajantaitoja kohtaan.

Layla kertoo kurdityttö Laylasta, joka joutuu lähtemään pakoon omaa sukuaan, koska hän ei vuotanut verta hääyönään. Laylaa syytettiin huoruudesta ja se oli anteeksi antamatonta ja suvun nimen tahraavaa. Suku voisi taas olla arvossa, kun kunnia olisi palautettu eli toisin sanoen Layla tapettu. Perinteet määräävät toimimaan niin.

Pakomatka käy halki Euroopan aina kylmään Finlandiyaan asti. Layla kokee monenlaisia vaiheita, joista en halua sen enempää paljastaa, jotta jokainen voi itse lukea ne puhtaalta pöydältä. Sanon nyt kuitenkin, että teoksessa kuvataan esimerkiksi naisten asemaa kurdiyhteisössä sekä päähenkilön oman identiteetin rakentamista. Kurdiyhteisöä ei ole kuvattu mairittelevassa valossa, ja jäin jopa pohtimaan voiko sen toiminta todella olla niin rajua vielä nykypäivänäkin. Tärkeää tarinassa on mielestäni se, että se paljastaa mikä todella merkitsee.

Tervon kieli on kirjallisesti hyvää ja kiehtovaa ja sitä on mukavasti maustettu kurdien kielellä. Itseäni kyllä jonkin verran häiritsi prostituutiosta ja parittamisesta käytetyt suomen slangisanat, kuten prosti kaikkine johdannaisineen sekä pimppaaminen. Luulisi, että tilalle olisi keksitty jotain muutakin, sillä ne tuntuivat mielestäni jotenkin huonosti istuvilta tekstiin.

Tervo on rakentanut teoksensa juonen mielenkiintoisen monisyiseksi, mutta itse ainakin pystyin ennalta arvaamaan melko paljon tulevista vaiheista. Jotenkin ne ainakin minulle paistoivat päivänselvinä läpi. En kuitenkaan syventynyt ennakko-aavistuksiini liiaksi, joten sinänsä se ei haitannut liikaa. Pidin siitä, että Tervo oli mielenkiintoisesti punonut kaikkien keskeisten henkilöhahmojen elämät toistensa lomaan, ja joskus ne tulivat hieman yllättäenkin ja sai kokea oivalluksen. Pidin myös kertojanäkymän vaihteluista: välillä kerrottiin Laylan silmin, välillä Armonlahden, välillä kertoja oli ulkopuolinen.

♠♠♠♠