Olgan vegekirja

Olga Temonen: Olgan vegekirja - Kasvisruokaa läheltä koko perheelle

159 s., Tammi 2017

 

Olen testaillut Olgan vegekirjan reseptejä satunnaisesti jo jonkin aikaa ja ajattelin, että lokakuu olisi hyvä aika esitellä tämä kirja: moni on varmaan kuullut ja osa ehkä osallistunutkin Lihaton lokakuu -kampanjaan. Olgan vegekirja on inspiroinut minua kovasti ja taatusti muutama resepti jää vakiokäyttöön. Aluksi olin kyllä hieman pettynyt, sillä vasta kirjan käsiini saatuani tajusin, että kyseessä on uudistettu laitos Emäntänä Olga -kirjasta. Koin oloni jopa hieman huijatuksi, sillä etukäteen tätä seikkaa ei ollut juuri tuotu esiin. Loppujen lopuksi tämä kirja inspiroi minua kokeilemaan reseptejä ihan eri tavalla kuin Emäntänä Olga aikoinaan.

 

Arvelin vuosia sitten, että tulisin joskus ostamaan Emäntänä Olga -kirjan itselleni. En kuitenkaan ole sitä tehnyt, vaikka jotkin reseptit ovat jääneet houkuttelemaan. Muistan Emäntä-kirjasta erityisesti nuudelikeiton, joka houkutteli, mutta jota en kuitenkaan kokeillut. Saatuani uudistetun laitoksen käsiini testasin ensimmäisenä nuudelikeittoa ja ai että oli muuten hyvää! Olen tehnyt sitä jo pariin otteeseen ja jo pelkkä ajatus ihanasta kookosmaito-mausteliemestä saa veden kielelle. Testiin pääsi myös soijalihapiirakka, kasvislasagne ja soijapullat, joista etenkin soijapullat vei kielen mennessään.

 

Olgan vegekirja tuntuu edeltäjäänsä freesimmältä kokonaisuudelta, vaikka ohjeet ovat pitkälti samoja kuvia myöten. Nyt olen myös ollut innokkaampi ja varmempi testailemaan reseptejä, sillä ruokavalioni on vuosien kuluessa muuttunut entistä kasvispainotteisemmaksi ja oma kokemukseni kasvisruokien tekemisestä ja etenkin maustamisesta on kehittynyt. Olgankin ohjeita hieman soveltelin oman makuni mukaisiksi, vaikka pääosin teinkin kuten ohjeessa sanottiin.

 

Mielestäni Olgan vegekirja on innostava keittokirja myös niille, joille kasvisruoka on vieraampaa. Pienen tutustumisen jälkeen ruokien kaikki ainekset ovat löydettävissä ihan tavallisesta marketista, joten erikoisliikkeisiin ja suuriin automarketteihin ei tarvitse sännätä erikoisuuksia etsimään. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti tämän kirjan ohjeita, minä en ainakaan joutunut pettymään testaamieni ohjeiden kohdalla!

Olgan joulu

Olga Temonen: Olgan joulu

145 s., Tammi 2016

Olga Temosen aiemmat ruokakirjat ovat olleet mielestäni kiinnostavia, mutta erityisen suurella mielenkiinnolla suhtauduin nyt tähän Olgan jouluun, joka on kyllä yksi eniten odottamistani uutuuskirjoista. Olgan joulu sisältää jos jonkinlaisia reseptejä pikkujouluihin ja joulupöytään. Olen itse asiassa inspiroitunut tästä kirjasta todella paljon ja testannutkin jo peräti neljää ohjetta!

Olga perheineen noudattaa kasvisruokavaliota ja tässä kirjassa onkin paljon kasvissyöjille sopivia ohjeita, mutta on tässä mukana Olgan lapsuudesta tuttu joululampaankin resepti, jos joku uutta ideaa joulun liharuokiin kaipaa. Minä tutkin tätä kirjaa todella suurella mielenkiinnolla, sillä kasvisruoka ja uudet ideat sen valmistamiseen kiinnostavat minua kovasti. Löysinkin monta reseptiä, joita haluan ehdottomasti testata - ja osaa olenkin jo ehtinyt kokeilemaan. Mielestäni tämän kirjan ohjeissa oli yleisesti ottaen paljon sellaisia ruokia, joita voi hyvin valmistaa muulloinkin kuin joulunaikaan.

Olgan joulu on houkuttelevasti kuvitettu teos ja joidenkin ohjeiden kohdalla kuva oli alunperin syy pysähtyä tutkimaan reseptiä tarkemmin. Kokonaisuus on siis visuaalisesti hieno, mutta kyllä vain sisältökin toimii, sillä kokeilemani reseptit olivat selkeitä ja lopputulos pääsääntöisesti minulle mieluinen. Senpä vuoksi varmaan olenkin niin innokas jatkamaan kokeilujani Olgan reseptien parissa ja aion kokeilla vielä jossain vaiheessa ainakin punajuuri-aurajuustotaateleita ja soija-punajuurivartaita. Punajuuriruoat ovat minulle yleensä hyvin mieluisia, joten odotan näiden testaamista mielenkiinnolla.

Ensimmäiseksi kokeilin tästä kirjasta valmistaa imellettyä perunalaatikkoa, mutta koska ennen uuniin laittamista "massa" ei maistunut mielestäni siltä miltä perunalaatikon pitää, lisäsin mausteita roimalla kädellä. Perunalaatikko on minulle joulupöydän tärkein ruoka ja äidin tekemänä se on kaikkein parasta, mutta ei tämä Olgan (tai oikeastaan Tuukan) perunalaatikkokaan huonoa ollut, kun sitä vähän tuunasi. Lisäksi tein pikanäkkäreitä, joiden tekeminen oli tosi simppeliä ja niitä oli mukava rouskutella glögin kanssa. Glöginkin ohje löytyi tästä kirjasta, siinä pohjana käytetään mustaherukkamehua ja lisätään ihania joulumausteita sekaan. Viimeisimpänä kokeilin ihanaa puolukkakakkua ja sitä tulen kyllä tekemään toistekin, sillä se oli todella hyvää ja ohjekin ihan helppo. Tarjosin sitä kahvivierailleni ja hekin pitivät siitä.

Olgan joulu on mielestäni tämän syksyn kiinnostavin joulukirja ja suosittelen todella tähän tutustumista. Vaikka ulkona sataakin kaatamalla vettä ja räntää ja on ankean harmaata, niin tämä kirja tuo joulumieltä ja inspiroi kokeilemaan uutta!

Teit meistä kauniin - kirjasta ja elokuvasta

Tuukka ja Olga Temonen: Teit meistä kauniin

161 s., WSOY 2016

 

En yleensä kirjoita katsomistani elokuvista, mutta tällä kertaa aion tehdä poikkeuksen, sillä Teit meistä kauniin -kirja kertoo samannimisen elokuvan tekemisestä ja näin ollen on vahvasti sidoksissa tällä hetkellä elokuvateattereissa esitettävään elokuvaan. Elokuvakertoo Apulanta-bändin alkuvuosista. Itse pääsin katsomaan elokuvan jo sen ensi-iltakiertueella ja kokemus oli melko huikea: oli punaista mattoa, yllätysesiintyjää ja ennen kaikkea hieno tunnelma.

 

Teit meistä kauniin -kirja on runsaasti kuvia sisältävä teos, jossa kerrotaan elokuvanteon vaiheista. Teoksesta lukija saa hyvän käsityksen paitsi siitä mitä milloinkin kuvattiin myös siitä millaisia tunnelmia kulisseissa koettiin. Mielestäni erityisen mielenkiintoisia olivat näyttelijöiden ajatukset hahmoistaan ja elokuvan tekemisestä yleensä, ja kiinnostusta herätti myös apulantalaisten kommentit elokuvasta, rooleista ja todellisista tapahtumista kohtausten taustalla. Luin tämän kirjan elokuvan katsomisen jälkeen ja mielestäni tämä täydensi elokuvakokemusta mukavasti. Erityisesti tämän teoksen kuvat palauttivat elokuvan tunnelmia hyvin mieleeni ja viihdyinkin hyvän tovin niitä katsellen. Teoksen kuvat on napannut Lars Johnson.

 

Olen lukenut muutamia elokuvasta kertovia arvioita ja päällimmäisenä on jäänyt mieleen kritiikki, jota sitä kohtaan on esitetty. Minä en osaa arvioida kuvausteknisiä asioita tai muita sellaisia juttuja, joita elokuva-asiantuntijat osaavat. Sen sijaan taidan kertoa elokuvan nostattamista tunteista ja ajatuksista ihan vaan "mutuna". 

 

Mielestäni Teit meistä kauniin -elokuva on mielenkiintoinen kuvaus Apulannan synnystä. En ole mikään erityisen antaumuksellinen fani, mutta pidän kyllä bändin musiikista. Koska elokuva herätti paljon ajatuksia tällä minun taustallani, en osaa edes kuvitella miten tosifanit elokuvan kokevat. Myönnän, että elokuva lähti mielestäni vähän kesynoloisesti käyntiin, mutta siitä kasvoi vahva ja tunnepitoinen kokonaisuus. Elokuvassa on muun muassa kohtaus, jossa Toni kertoo tuskaisena ajatuksistaan Sipelle tai ehkä enemmänkin itselleen. Tuossa kohtauksessa oli jotakin niin riipivää, että se jäi erityisesti mieleeni ja sekä minä että kaverini liikutuimme kohtauksen tunnelatauksesta.

Mielestäni Toni Wirtasta näyttelevä Tatu Sinisalo on roolissaan todella vakuuttava ja hän saa hahmostaan jopa todella hämmentävissä määrin tonimaisen. Sinisalo kohoaakin minun silmissäni yhdeksi elokuvan kantavista voimista ja kirjan luettuani en ihmettele miten hän onnistuukaan roolissaan niin hyvin: hän on harjoitellut tarkasti Tonin elehtimistä, puhetapaa ja olemusta ja pitänyt tätä roolia yllä voidakseen tehdä hahmostaan mahdollisimman paljon esikuvan kaltaisen.

Kokonaisuutena elokuva oli mielestäni siis hyvinkin onnistunut ja mielelläni katsoisin sen joskus uudelleen. Vaikka olikin hienoa päästä mukaan ensi-iltakiertueen näytökseen, yksi seikka hieman haittasi kokemusta: äänentoisto siellä ei ollut parhainta ja välillä ääni tuntui jäävän ikävästi kaikumaan isossa tilassa. Se ei kuitenkaan himmennä hienoja roolisuorituksia ja itse tarinaa, joten jos mietit menisitkö katsomaan elokuvan, minä kannustan menemään.

Olgan pullakirja

Olga Temonen: Olgan pullakirja

145 s., Tammi 2015

 

Olga Temosen ensimmäinen keittokirja Emäntänä Olga: Kasvisruokaa läheltä koko perheelle sai ilmestymisensä aikoihin pari vuotta sitten paljon huomiota ja kiitosta. Temosen uusi keittokirja tai oikeastaan leivontakirja ei kuitenkaan ole vielä oikein saanut huomiota puoleensa. Liekö syynä sitten se, että teos käsittelee vain yhdentyyppistä leivonnaista eri variaatioissaan, mene ja tiedä, mutta mielestäni tämä on oikein mahtava pullanleivonnan tieto- ja ideapaketti.

 

Itse en oikeastaan ihan hirveästi tykkää leipoa mitään sellaista, josta pitäisi käsin muotoilla jotain - pullanleivonta ei siis ole ykkössuosikkini, vaikka kuulemma leipomani pulla onkin hyvää. Minulla on tapana tehdä aina samanlaisia kanelikierrepullia, joita äitini ja häntä ennen mummuni ovat tehneet. En oikeastaan ole edes keksinyt, että minkä muunlaisia pullia sitä voisi leipoa, paitsi ihan peruspullia tietysti. Olgan pullakirjasta löytyy erilaisia täytevaihtoehtoja puusteihin, pikkupulliin, täytepulliin, isoihin kranssi- ja pitkopulliin munkkeja unohtamatta. Intouduin kokeilemaan kahta eri ohjetta eli vadelma-rahkapullia ja mantelipullia. Ja molemmat oli todella hyviä! Ohjeita löytyy monenlaisia: monimutkaisempia ja sitten näitä helpompia, joita itsekin kokeilin.

 

Temosen teos on hyvin perusteellinen, sillä se ei sisällä pelkkiä ohjeita vaan myös kunnon vinkit aineksista leipomiseen ja paistamiseen. Taikinoitakin löytyy erisorttisia ja ohjeiden yhteydestä löytyy Temosen omia kommentteja ohjeiden synnystä tai vinkkejä niiden suhteen. Erityisen kiinnostava oli osio "Pitkojen teon lyhyt oppimäärä", sillä en ole koskaan tehnyt pullapitkoa. Niitäkin voi näköjään tehdä erilaisilla letitystaktiikoilla ja monimutkaisesta ulkonäöstä huolimatta niitä on ilmeisesti helppo rakennella - tätä en kokeillut, vaikka ajatus jäikin mielen pohjalle itämään. Onhan perinteinen pullapitko nyt jotenkin niin nostalginen juttu, vaikka omiin lapsuudenmuistoihini kuuluvatkin kierrepullat eivätkä pitkot.

 

Suosittelen tutustumaan Olgan pullakirjaan, jos kaipaat jotain uutta leivontaan tai inspiraatio on muuten vain hukassa. Houkuttelevat pullakuvat tuovat kyllä inspiraation kenelle tahansa!

Emäntänä Olga

Olga Temonen: Emäntänä Olga - kasvisruokaa läheltä koko perheelle

152 s., Tammi 2013

valokuvat: Emilia Ikäheimo, kuvitukset: Päivi Häikiö ja Tomi Leppänen

Havahduin keväällä siihen, että monessa blogissa esiteltiin Olga Temosen ensimmäistä (vaan toivottavasti ei viimeistä!) keittokirjaa Emäntänä Olga. Epäilin hieman, että voiko keittokirja todella olla niin hyvä kuin mitä sain lukea muualta. Jonkin ajan kuluttua varasin kirjan kirjastosta, sillä mielenkiintoni oli herännyt. Onneksi tein niin, sillä pidän tästä keittokirjasta todella paljon ja aion vielä joskus ostaa tämän omaksi asti, sillä tässä kirjassa on paljon hyvältä vaikuttavia ja erilaisia reseptejä.

Olga Temonen on näyttelijä, jonka moni varmasti muistaa Noora Aution roolista Salatuissa elämissä. Olga Temonen on myös äiti, vaimo, innokas puutarhuri, eläintenystävä, pienen tilan emäntä ja nainen, josta tuli kasvissyöjä 10 vuotta sitten. Temonen kirjoittaa, että "minusta tuntuu, että lempiruokani ja -makuni eivät ole muuttuneet - vain raaka-aineet vaihtuivat". Mielestäni tuo kiteyttää hyvin sen perusajatuksen, mikä tästä kirjasta huokuu: vaikka olisikin kasvissyöjä, se ei tarkoita, että tietyistä ruoista pitäisi luopua kokonaan.

Minä itse en ole kasvissyöjä, mutta syön kyllä mielelläni kasvisruokaa. Varsinkin kesä on minulle oikein kulta-aikaa, kun uusi sato kypsyy ja pääsee kokeilemaan kaikenlaista. Kokeilen mielelläni uutta omien ideoideni pohjalta, mutta tykkään myös testailla ja soveltaa muiden ohjeita. Tästä keittokirjasta sain valtavasti vinkkejä ja ohjeita, joita tekee mieli päästä kokeilemaan. Kesäkurpitsapihvien ohjetta jo testasinkin, mutta sovelsin sitä hieman lisäämällä siihen tomaatinsiivuja ja jätin juustoraasteen pois, koska laiskotti ja en jaksanut ruveta raastamaan. Mutta uskokaa huviksenne, että se juustoraaste ei ole siinä ohjeessa ihan muuten vaan, sillä pihveistä olisi varmasti tullut mehevämpiä raasteen kanssa kuin ilman raastetta... :-)

Pidän kovasti tämän kirjan rakenteesta, sillä teos on jaettu selkeästi osiin. Osien otsikot jo kertovat, että mitähän sieltä mahtaisi löytyä: kepeät, kattilalliset, tuhdit, leivotut, herkut ja juotavat. Pidän kovasti siitä, että Temonen on kirjoittanut jokaiseen reseptin yhteyteen sen tarinan tai jonkin vinkin. Nuo tarinat ja vinkit tuovat reseptiin makua, sillä pelkkä ainesluettelo ja valmistusohje olisi sangen puuduttavaa luettavaa. Pidän myös kirjan kuvituksesta, joka saa kyllä nälän kurnimaan, sillä niin herkullisilta ruokavalokuvat näyttävät. Kuvitus saa plussaa myös siitä, että kuvissa on mukana Temosen oman perheen jäseniä ja heidän kotiaan, mikä luo todella tunnelman, että "hei, näitä ruokia todella kokataan jossakin eikä näitä ole vain koottu tähän kirjaan huvin vuoksi". Graafinen asu on upea ja toimiva, kirjaa selaa ihan mielikseen. Hieman miinusta annan tälle kirjalle siitä, että välillä tuli todella lintukotomainen olo, sellainen että "ah kun on mukavaa kasvattaa itse oma ruokansa ja lapset syövät kiltisti aina ja emäntänä oleminen on auvoista aina". Eihän kaikki aina voi niin vain sujua. Vai voiko? Muuten kirjan tunnelma on suorastaan ihanan perinteinen ja samalla moderni.

Mikä tämän kirjan suurin anti sitten minulle oli? Ensiksikin sain valtavasti uutta tietoutta siitä, millä kaikilla tavoilla eri kasviksia voi käyttää. Lisäksi sain selkeät ohjeet soijarouheen käytöstä ja hyviä reseptejä mitä siitä voisi valmistaa. Olen jo kauan halunnut testata soijarouhetta ruoassa, mutta en ole sitä vielä tehnyt, koska en yksinkertaisesti ole oikein tiennyt, että miten sitä käytetään. Toki tässä kirjassa on myös ohjeita, joita en varmasti tule ikinä testaamaan enkä myöskään aio ostaa esimerkiksi intiaanisokeria leivonnaisia varten, mutta onhan se kiva tietää eri mahdollisuuksista lisää.

Toivoisin, että Temoselta ilmestyisi lisääkin näitä kasvisruoan keittokirjoja, sillä minun mielestäni houkuttelevia ja kiinnostavia kasviskeittokirjoja ilmestyy todella vähän tai sitten niistä vain puhutaan todella vähän. Olisihan aika mahtavaa, jos tästä kehittyisi kokonainen sarja, josta jokin osa voisi käsitellä esimerkiksi kasvissyöjän juhlaruokia (joulu, pääsiäinen jne.), eri sesonkien ruokia tai vaikka pelkkiä leivottavia juttuja. Sitä paitsi sillä voisi olla potentiaalia.

keittokirjalle on hankala antaa pisteitä testaamatta ensin ohjeita,

joten jätän tämän arvosanoittamattomaksi