Viikonloppu

Bernhard Schlink: Viikonloppu

222 s., WSOY Aikamme kertojia 2010

alkup. Das Wochenende 2008

suom. Leena Vallisaari

Tutustuin keväällä kirjallisuuspiirissä Bernhard Schlinkin Lukijaan. Olin niin vakuuttunut, että lainasin pian sen jälkeen Kotiinpaluun, ja nyt jo on vuorossa Viikonloppu. On todella harvinaista, että lähden jonkin uuden tuttavuuden kirjoja lukemaan näin ripeään tahtiin, joten kai sekin jo kertoo jotain siitä, miten paljon pidän Schlinkin tyylistä kirjoittaa.

Viikonloppu on Schlinkin muiden teosten tapaan hyvin kantaaottava, se pohdiskelee yhteiskunnallisia asioita ja asenteita, mutta ei kuitenkaan tärkeilevästi ja tekotaiteellisesti. Viikonloppu kertoo Jörg-nimisestä entisestä terroristista, joka vapautuu vankilasta yli 20:n vuoden jälkeen. Jörg haluaisi päästä irti menneisyydestään, mutta ensimmäisenä viikonloppuna ovat vuorossa yllätysjuhlat, joissa todella menneisyyttä kerrataan ja se joudutaan kohtaamaan vielä kerran. Schlink onnistuu hyvin nostamaan esille erilaisia näkökulmia niinkin kohahduttavista ja tunteita herättävistä aiheista kuin terrorismi ja yhteiskuntavastaisuus.

Viikonlopun aikana lukija kohtaa useita erilaisia hahmoja, joilla itse kullakin on oma tyylinsä käsitellä menneisyyttä. Kirjailija valottaa pala palalta näiden ihmisten suhteita toisiinsa, sitä mitä he ovat valmiita toistensa vuoksi tekemään ja sitä mitä he ovat toisilleen merkinneet. Aluksi hahmojen paljous aiheutti hieman hämmennystä ja tiettyjen hahmojen kohdalla nousi esiin mielikuvia ties minkälaisista epäsovinnaisistakin suhteista, mutta sen Schlink tekee varmasti tahallaan antaakseen lukijalleen jotakin pohdittavaa. Hän selittää nämä asiat auki uskottavasti ja järjestää samalla lukijalleen yllätyksiä. Schlink kuljettaa juonta harkitusti ja onnistuu saamaan tunnelmiin muutoksia vain parilla lauseella.

Schlink kuvailee miljöötä, hahmojaan ja aihettaan onnistuneesti ja pohdiskelevasti, mutta silti tämä teos ei onnistunut pitämään mielenkiintoani yllä yhtä hyvin kuin Lukija ja Kotiinpaluu. Jotenkin aihe on ehkä raskaampi, sillä terrorismi on nykyään kuitenkin aina silloin tällöin vahvasti esillä mediassa, mutta sen sijaan muiden häneltä lukemieni kirjojen aiheet ovat enemmän historiassa. Lisäksi tekstiä tuntuu olevan jotenkin vaikeampi seurata kuin muissa teoksissa, sillä kerronta vaihtelee hahmosta toiseen hyvin nopeasti (ei minäkertojana vaan kaikkitietävänä kertojana) ja etenkin aluksi siinä on vaikea pysyä perässä. Lisäksi joidenkin hahmojen olemassaolon tarkoitus jäi hieman arvoitukseksi ainakin minulle.

♠♠♠½

Kotiinpaluu + juhannustoivotukset

Bernhard Schlink: Kotiinpaluu

362 s., WSOY 2008

alkup. Die Heimkehr 2006

suom. Leena Vallisaari

Luin huhtikuussa Bernhard Schlinkin Lukijan ja olin hyvin vakuuttunut hänen taidoistaan kirjoittaa romaaneja. Siksipä päätin kirjaston hyllyjen välissä vaellellessani lainata häneltä toisen teoksen. Tällä kertaa mukaan valikoitui Kotiinpaluu, joka on romaani sota-ajasta ja sen salaisuuksista, rauhasta ja menneisyyden varjoista sekä myös rakkaudesta että inhosta.

Tarinan päähenkilö on saksalainen Peter, joka asuu yksinhuoltajaäitinsä kanssa ja viettää kaikki lomansa Sveitsissä isänsä vanhempien luona. Peterin isä on kadonnut sodassa, mutta yhteys isovanhempiin on siitä huolimatta pysynyt vahvana. Isovanhempiensa luota hän saa mukaansa papereita, joita pula-aikana voi hyödyntää opiskelussa. Isovanhempien ehtona on, että Peter ei saa milloinkaan lukea kääntöpuolella olevia tarinoita, mutta kerran hän tekee niin ja lukee vaikuttavan tarinan sotilaasta, joka palaa sodasta todetakseen, että vaimolla on uusi mies. Tarina jää vaivaamaan Peteriä jopa niin paljon, että vuosia myöhemmin hän pyrkii selvittämään kuka kirjailija oli ja miten tarina päättyi, loppu kun on kadonnut. Peter saakin totuuden selville, mutta se on jotain ihan muuta kuin mitä hän odotti.

Mielestäni Schlink onnistuu vangitsemaan lukijansa mielenkiinnon täydellisesti, sillä menneisyyden salaisuudet herättävät lukijan uteliaisuuden. Schlink luo arkipäiväisistäkin tunnelmista ja tapahtumista jollakin tavalla sykähdyttäviä, vaikuttavia ja vahvoja kuvia, mikä on juonen kannalta miltei tärkeämpää kuin salaisuudet ja uteliaisuus. Hän käsittelee aihetta taitavasti ja monipuolisesti, hän upottaa kirjaansa paljon ajatuksia kotiinpaluusta, oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta sekä oikeudenmukaisuuden käsitteestä. Välillä hän kirjoittaa jopa niin kaunopuheisesti, että osa tekstistä menee yli hilseen, sillä filosofinen pohdinta on todellakin filosofista sanan täydessä merkityksessä. Juoni etenee välillä vaikeaselkoisesti, tuntuu hieman siltä kuin punainen lanka katkeaisi hetkeksi ja pian sen päät taas solmittaisiin yhteen. Ihailen kuitenkin sitä miten Schlink jälleen korostaa tekstissään lukemisen ja tarinoiden vaikutusta ihmiseen. Kokonaisuutena Kotiinpaluu on onnistunut: ajatuksia herättävä, mielenkiintoinen, hyvin rakennettu ja raikas siinä mielessä, että se kertoo rehellisesti asioista, jotka voisivat olla tosia.

♠♠♠♠

---

Nyt haluan toivottaa kaikille lukijoilleni oikein rauhallista ja rentouttavaa juhannuksen aikaa! Itse aion viettää juhannusta kirjoja lukien sekä ihan vain olemalla tekemättä mitään ihmeempiä. :) Juhannuslukemista kävin eilen lainaamassa kirjastosta ja sen verran voin vinkata, että lähiaikoina tulen kirjoittamaan ainakin parista nuortenkirjasta. Palaillaan niiden merkeissä sitten piakkoin!

Lukija

Bernhard Schlink: Lukija

227 s., WSOY 1998

alkup. Der Vorleser 1995

suom. Oili Suominen

Sanoin aiemmin lukevani Dickensin Suurten odotusten jälkeen Lundbergin Marsipaanisotilaan. Oli kuitenkin pakko ottaa väliin Schlinkin Lukija, josta on muutama vuosi sitten tehty elokuvakin. Lukijan luin maanantaista kirjallisuuspiiriä varten, joten bloggaan vähän jälkijunassa.

Lukija kertoo 15-vuotiaasta koulupojasta, joka rakastuu parikymmentä vuotta itseään vanhempaan naiseen. Suhde tuntuu kehittyvän sattuman oikusta, mutta jotenkin siinä oli mielestäni tietynlaista tarkoituksenmukaisuutta, kuin molemmat olisivat tarkalleen pyrkineet suhteeseen päämääränä. Heillä on seksisuhde, mutta poika myös lukee naiselle ja he keskustelevat kirjoista. Jotenkin minun silmääni nainen vaikutti kovin emomaiselta ja äidilliseltä poikaa kohtaan, vaikka heillä olikin suhde. Ei perverssillä tavalla, mutta kuitenkin se on aika mielenkiintoinen vivahde.

En haluaisi paljastaa juonesta liikaa, mutta sen voinen sanoa, että pari eroaa yhtä äkisti kuin suhde alkoi ja he kohtaavat toisensa vasta vuosien kuluttua oikeudenkäynnissä, jossa nainen on syytettynä ja jota nuoreksi mieheksi varttunut poika seuraa opintojensa vuoksi. Tuo kohtaaminen osoittaa, että tietynlaista velvollisuudentuntoa ja halua auttaa on edelleen olemassa, vaikka samalla suhteen muisto tuntuu hämmentävän "poikaa".

Teoksen tunnelma on jotenkin kiehtova, se vaatii lukemaan eteenpäin. Samalla tunnelma on ehkä hieman pysähtynyt ja tulee tunne paikoillaan polkemisesta, vaikka juoni koko ajan kuljettaa eteenpäin. Kerronta on tasaista ja selkeää, mutta ei siinä määrin että se tappaisi kiinnostuksen kirjaa kohtaan. Miljöön kuvaus on onnistunutta, samoin teemat on valittu hyvin. Ne ovat hieman eri kontekstissa kuin yleensä, joten siksikin tämä oli mielenkiintoinen.

Tämä on todella aidon oloinen ja asioiden pohdiskelevuus on aitoa, ei sellaista tekotaiteellista sieluntuskaa. Lukija laittaa lukijansa pohtimaan erilaisten tekojen oikeutusta eri näkökulmista, se miltei vaatii ottamaan kantaa. Kirjassa pohditaan myös arvoja, sitä onko omien kasvojen säilyttäminen oikeudenmukaisuutta tärkeämpää. Lisäksi pidän siitä miten kirjan nimi on valittu ja siitä miten se ilmenee kirjassa. Juonen yllätyksellisyys takaa sen, että lukija muistaa Lukijan varmasti pitkään. Tämä teos vakuutti minut siitä, että haluan jossakin vaiheessa lukea Schlinkiä lisääkin. En anna nyt täysiä pisteitä, sillä jotakin uuvuttavaa tässä teoksessa oli. Sitä paitsi pitää jättää muille Schlinkin teoksille varaa korottaa rimaa. :)

Vielä ote takakannesta: "Kiihkeä rakkaustarina syvenee kuvaukseksi kokonaisen sukupolven traumasta. Kaipaus ja häpeä, hellyys ja vastuu ovat tämän surumielisen romaanin teemoja. Älykkäästi pohdiskeleva teos on juoneltaan yllätyksellinen ja jännittävä." Mielestäni se on hyvin kiteytetty.

♠♠♠♠