Happy family

David Safier: Happy family

314 s., Bazar 2012

suom. Sanna van Leeuwen

alkup. Happy Family

 

Luin alkuvuodesta David Safierin ensimmäisen suomennetun teoksen Huono karma, joka sai minut suorastaan tikahtumaan naurusta. Yleensä minua ei juuri naurata humoristisiksi aiotut kirjat, koska niissä tuppaa olemaan liikaa yrittämisen makua, mutta Safier on kyllä virkistävä poikkeus.

 

Happy family kertoo Wünschmannien perheestä, jolla on jos jonkinlaista ongelmaa. Sitten tilanteeseen tulee muutos ja noita muuttaa koko perheen hirviöiksi: äidistä tulee vampyyri, tyttärestä muumio, pojasta ihmissusi ja isästä Frankensteinin hirviö. Perhe haluaa epätoivoisesti muuttua takaisin ihmisiksi ja pyrkiessään tähän he joutuvat kaikenlaisiin  seikkailuihin. 

 

Safier kirjoittaa hauskasti ja teoksessa oleva kuvitus on myös aivan mainio, sopii hyvin teoksen henkeen. Hauskaa oli myös isän puhekyvyn rajoittuminen ihmeelliseksi Frankenstein-muminaksi, se sopi hyvin tilanteiden humoristiseen vireeseen. Kertojien vaihtelu tekee teoksesta myös hyvin monisyisen ja etenkin Emma-äidin osuudet ovat hauskoja itseironiassaan ja sanankäytössään.

 

Vaikka Happy family onkin tiettyyn pisteeseen asti hauska, on siinä myös vakavampi pohjavire. Se kuvaa perhe-elämän kiemuroita ja sitä mikä todella merkitsee. Tematiikka on siis hieman samaa kuin edellisessäkin teoksessa (Huono karma). Toisaalta tämä teos kyllä vaatii tällaista "tarkoituspohjaa" eli että heitä ei ihan huvin vuoksi muuteta hirviöiksi, mutta toisaalta ehkä juonen pohjavireen olisi voinut kehitellä vähän kevyemmäksi. Loppupään tapahtumat olivat mielestäni liian raskaita muuhun teokseen verrattuna.

 

Olen lukenut tästä muutamia arvioita, joissa Happy family on mainittu Huono karma -teosta huonommaksi. Aluksi ihmettelin pitkään, että miksi näin on. Kun sitten pääsin melko loppusuoralle teoksessa, ymmärsin kirkkaasti syyn siihen. Minusta lopun tapahtumat saivat ikäviä käänteitä ja niistä oli huumori kaukana, vaikka loppuratkaisu olikin sitten ihan onnellinen. Kuten sanottu, loppu oli aika raskas verrattuna muuhun teokseen, joka todella nauratti ja vieläkin naurattaa, kun mieleen muistuu tietyt pätkät tekstistä. Huonohko loppu voi kyllä ihmeellisesti varjostaa nyt loppuarviossa koko teosta. Kuitenkin:

♠♠♠♠

Huono karma

Safier, David: Huono karma
suom. Tiina Hakala
279 s., Bazar 2011
alkup. Mieses Karma 2007

Tämä kirja löysi tiensä lukulistalleni lehdessä olleen arvostelun perusteella. Oikeastaan epäilin vähän, että tulenkohan edes jaksamaan lukea kirjaa loppuun; yleensä kun en tämän tyyppisestä kirjallisuudesta kauheasti innostu. Tämä kirja kuitenkin ylitti odotukseni (jotka olivat melko matalalla) täysin.

Huono karma kertoo Kim Langesta, kolmekymppisestä naisesta, jolla on menestyksekäs ura televisiossa, rakastava aviomies ja suloinen tytär. Kim ei kuitenkaan osaa arvostaa perhettään, sillä ura on hänelle kaikki kaikessa. Juuri kun hänelle on myönnetty Saksan tv-alan merkittävin palkinto, hän kuolee yllättäen.

Jäätyään avaruusasemasta pudonneen lavuaarin alle Kim syntyy uudelleen. Ainut vika on vain se, että hän ei ole kerännyt hyvää karmaa edellisessä elämässään ja päätyy nyt muurahaisen ruumiiseen. Siitä alkaa Kimin epätoivoinen halu kerätä hyvää karmaa ja saada olla jälleen tyttärensä lähellä, sillä vasta nyt hän tajuaa mikä elämässä on tärkeintä. Kim tekee taivalta kuolemalla uudelleen ja uudelleen, syntymällä välillä marsuksi, välillä koiraksi.

Teos todella saa nauramaan, sillä teksti on hyvin eläväistä ja siinä on hauskoja sutkautuksia. Tapahtumat ovat kuvailtu lennokkaasti ja niihin on saatu hienosti eloa. En osaa täysin ehkä kuvailla tekstiä, mutta mielestäni se muistuttaa hieman Anna-Leena Härkösen tyyliä. Kiitosta täytyy antaa suomentajallekin, sillä hänen on täytynyt tehdä todella hyvää työtä. En yleensä naura ääneen lukiessani kirjoja, mutta tämä kirja sai minut miltei ulvomaan naurusta. :D

Vaikka teos verhoutuu humoristiseen viittaan, löysin sieltä myös vakavampia teemoja. Ne teemat ovat osittain tuttuja jo Raamatusta: rakasta lähimmäistäsi ja tee toiselle niin kuin tahdot itsellesi tehtävän. Teos kuvaa sitä, että jokainen päivä voi olla viimeinen ja siksi kannattaisi miettiä tekojaan, kerätä sitä "hyvää karmaa" ja laittaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Itse en usko jälleensyntymiseen, mutta olen aina ollut herkkä eläimiin kohdistuvalle epäoikeudenmukaisuudelle, ja tämä teos vielä lisäsi ajatuksia siitä, että eläimilläkin on tunteet.

(: Jos haluatte nauraa, lukekaa tämä teos. :)

♠♠♠♠♠