Lasten- ja nuortenkirjallisuuden viikolla: Eetu ja nokkelat neropatit

Nyt viikolla 42 vietetään Kirjan vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden viikkoa. Tämä viikko tulee näkymään blogissani siten, että nostan esille pelkkää lasten ja nuortenkirjallisuutta. Lisää tietoa viikon ohjelmasta löydät Kirjalittan Facebook-sivulta.

 

Teija Rekola (teksti) & Mervi Lindman (kuvitus): Eetu ja nokkelat neropatit

60 s., WSOY 2014

 

Esittelin syyskuussa Teija Rekolan ja Mervi Lindmanin teoksen Eetu ja ruma Rusina, ja totesin tuolloin, että täytyy varmaan tutustua tähän jatko-osaankin. Bongasin tämän Eetu ja nokkelat neropatit -kirjan kirjaston hyllystä, ja täytyihän tämä sitten lainata.

 

Eetu on taas saanut kannoilleen kateuden varjon, josta hän jo kerran pääsi eroon. Tällä kertaa varjo ilmestyy, kun ruotsalaiset pikkuserkut Annabella ja Isabella tulevat viettämään kesälomaa Eetun perheen luo. Tytöt tuntuvat olevan hyviä kaikessa mihin ryhtyvät, ja Eetun vanhemmat ylistävätkin tyttöjä kilpaa. Eetusta tuntuu, että hän ei osaa mitään, kun hänelle aina sattuu kommelluksia. Eetu ja varjo päättävät, että tytöiltä pitää ottaa luulot pois! Ja loppujen lopuksi paljastuukin, että edes Annabella ja Isabella eivät osaa kaikkea.

 

Mielestäni tämä teos kuvaa oivallisesti niitä tunteita, joita lapsi voi kokea verratessaan tai joutuessaan verratuksi muihin ikätovereihinsa. Se miten varjon avulla ilmennetään negatiivia tunteita, on mielestäni hyvä idea, ja toimi erinomaisesti jo edellisessä Eetu-kirjassa.

 

Tämä teos herätti ajatuksia Eetun vanhempien käytöksestä. Mielestäni he käyttäytyivät hyvin ajattelemattomasti, ja osaltaan ilmentävät hyvin sitä, miten aikuisen hieman ajattelematon käytös voi kääntyä lapsen mielessä paljon ikävemmäksi kuin miksi se on tarkoitettu. Tämä teos sopii siis hyvin myös aikuisen ja lapsen yhteisiin lukuhetkiin, sillä molemmat löytävät tästä teoksesta varmasti ajateltavaa.

Eetu ja ruma Rusina

Teija Rekola (teksti) ja Mervi Lindman (kuvitus): Eetu ja ruma Rusina

61 s., WSOY 2013

 

Olen nyt syyskuussa tutustunut oikein urakalla Teija Rekolan kirjoittamaan ja Mervi Lindmanin kuvittamaan Eetu ja ruma Rusina -kirjaan, sillä olen lukenut sen peräti kolmesti: yhden kerran itsekseni ja lisäksi vielä kahdelle eri lukukerhoryhmälle. Ja jännä juttu, mutta tämä teos ei alkanut monen lukukerran jälkeenkään tuntua yhtään puuduttavalta. Yksi syy siihen lienee se, että pääsin näkemään kuinka kerholaiseni nauttivat tästä kirjasta.

 

Eetu ja ruma Rusina kertoo alakouluikäisestä Eetusta, jolle syntyy pikkusisko. Perheen ainoana lapsena varttuneelta Eetulta vaaditaan todellista sopeutumiskykyä, kun pikkusisko huutaa vuorokauden läpeensä, ei jätä edes vessarauhaa ja kaiken lisäksi tunkee Eetun huoneeseen tuhoamaan tavaroita. Eetun kintereille onkin ilmestynyt iso musta varjo, joka kehotttaa poikaa hankkiutumaan vauvasta eroon niin pian kuin mahdollista. Varjo ajaa Eetun mitä hämmästyttävimpiin yrityksiin päästä sisarestaan eroon, mutta kuinka käy, kun pikkusisko on joutua vaaraan?

 

Mielestäni Eetu ja ruma Rusina on vallan mainio kuvaus sisaruskateudesta. Aihe lienee monelle lapselle ja lapsiperheelle tuttu, ja tämä teos osoittaa mielestäni mainiosti, että sisarukselle kannattaa antaa tilaisuus näyttää kuinka kiva tyyppi hän onkaan. Tässä teoksessa tuo iso asia on puettu huumorin viittaan, ja vauhdikas tarina nappaa mukaansa kyllä isommankin lukijan.

 

Pidin kovasti tämän teoksen värikkäästä kielestä, joka ilmenee paitsi ilmeikkäänä dialogina myös sujuvana kerrontana. Tätä kirjaa oli oikein mukava lukea ääneen kerholaisille, sillä tässä pääsi mukavasti eläytymään tarinaan ja vaihtelemaan äänenpainoja ja -sävyjä. Juuri tuo tarinan ilmeikkyys on yhtenä syynä siihen, miksi tämä kirja ei alkanut vielä kolmannellakaan lukukerralla tylsistyttää (vaikka nyt mieluusti luenkin jotakin muuta jo välillä!). Lisäksi Mervi Lindmanin taiteilema kuvitus on niin hykerryttävä ja hyvin sidoksissa tarinaan, että jo pelkästää sen äärellä viihtyy hyvin.

 

Minä siis pidin tästä kirjasta kovasti, ja niin pitivät lukukerholaisetkin. Tein pienen gallupin ja lähes jokainen lapsi antoi tälle täydet viisi pojoa, ja moni kuvaili tätä hauskaksi, jännittäväksi ja kiinnostavaksi kirjaksi. Kyllä näin on! Minun täytyy varmaan lukea myös tämän kirjan jatko-osa Eetu ja nokkelat neropatit, sillä Eetun seurassa kyllä viihtyy.