Hanna Pukkila: Isänmaata varten - Lottajärjestön tarina
157 s., Amanita 2015
Lotta Svärd -järjestö on kuulunut kiinnostuksenkohteisiini jo kauan, mutta siitä huolimatta en ole lukenut yhtäkään sitä käsittelevää tietokirjaa. Kiinnostukseni järjestöä kohtaan heräsi oikeastaan Kun taivas repeää -sarjan myötä, sillä siinä lottatyö on hyvin keskeisessä osassa. Hanna Pukkilan teos Isänmaata varten - Lottajärjestön tarina tarjoaa laajan katsauksen lottajärjestöstä ennen sotia ja niiden aikana.
Teos jakautuu siis kahteen osaan, Lotta Svärd ennen sotia ja sotien aikana. Oli kiinnostavaa saada tietoa myös toiminnasta ennen sotia, sillä yleensä lottajärjestöstä puhuttaessa käsitellään nimen omaan sotien aikaa. Samalla kuitenkin koin tämän "ennen sotia" ajan jotenkin tylsästi kuvatuksi ja mielenkiintoa oli vaikea pitää yllä. Teksti tuntui osittain vaikeaselkoiselta ja järjestön tarinan kuvaaminen epäloogiselta. Kun alettiin kuvata sotien aikaa, teksti muuttui heti mielenkiintoisemmaksi ja selkeämmin jaotelluksi.
Minulla on ollut jonkinlaisia taustatietoja lottajärjestöstä, kuten esimerkiksi että millaisissa tehtävissä lottia toimi ja millaisia sääntöjä heillä oli - nämä tiedot minulle on pääsääntöisesti tarjoillut kaunokirjallisuus. Tämän teoksen myötä käsitykseni järjestön laajuudesta, toiminnasta ja merkityksestä muuttui, sillä oivalsin organisaation olleen vielä paljon kattavampi kuin tähän asti olin luullut. Lottia esimerkiksi työskenteli myös sellaisissa tehtävissä, joita en ajatellut olleen olemassakaan, kuten säälottina.
Teoksessa on paljon kuvia ja ne elävöittävät teosta sopivasti. Niitä on mukava katsella, ja mielestäni kuvia olisi voinut olla enemmänkin. Olisin toivonut teokselta myös jotenkin vähemmän anonyymiä kuvaa lottajärjestöstä eli mielestäni lottien sotakohtaloista olisi voitu kertoa enemmän ja tuoda esiin yksittäisten lottien tarinoita, siis ikään kuin antaa kasvot tälle järjestölle. Nyt minusta välillä tuntui, että lottajärjestö ei ollut muuta kuin lukuja ja ylimalkaisia mainintoja esimerkiksi haavoittuneista, kuolleista tai komennuksella sairastuneista lotista. Paljon mielenkiintoisempaa olisi ollut kuulla millaisia asioita lotat kohtasivat tehtävissään ja miten heidän elämänsä muuttui, eikä lueskella pelkkiä lukuja ja yrittää suhteuttaa niitä laajempaan viitekehykseen. Siitä huolimatta tämä oli toimiva tietopaketti lottajärjestöstä ja sen toiminnasta, ja mielestäni tämä sopii erityisen hyvin antamaan pohjatietoja järjestöstä tiiviissä muodossa ja laaja-alaisesti.