Nostalgiset nuortenkirjat: Laura menopäällä

Tuija Lehtinen: Laura menopäällä

236 s., Otava 1999

Kun aloin lukemaan Laura -sarjan kolmatta osaa, olin todella ulapalla. Ihmettelin, olenko todellakin lukenut tämän kirjan joskus, sillä kansi ei ollut yhtään tuttu eikä kirjan alku tuntunut sen tutummalta. Jossain vaiheessa koin joitakin muistivälähdyksiä, mutta olin kyllä silti aika varma, että yksi Laura todellakin olisi jäänyt lukematta, niin huonosti tämä oli muistiini jäänyt. Tarkistin asia kirjallisuusvihkostani ja kyllä minä tämän sitten olin kuin olinkin lukenut, mutta olen edelleen hämmentynyt siitä, miten olin niin autuaasti unohtanut tämän kirjan tapahtumat, kun kaksi edellistä Lauraa tuntuivat koko ajan tutuilta.

Laura menopäällä kertoo Lauran hiihtolomamatkasta isänsä luo Saksaan, radiotoimittajan työstä, tanssiharrastuksesta ja kaikenlaisesta kavereiden kanssa hengailusta. Lauralla on myös ihailija, jonka kanssa hän käy treffeilläkin. Ensimmäistä kertaa hän tuntee jonkinlaisen aavistuksen siitä, mistä Jenna aina puhuu ja haaveilee: ihastumisesta ja romantiikasta. Sisukkaasti Laura kuitenkin yrittää unohtaa moiset haihattelut, sillä hänellä on paljon tärkeämpääkin tekemistä, kuten koulu, työ ja tanssi.

Jotenkin Laura on tässä kirjassa hieman räväkämpi eikä enää niin pikkutyttömäinen kuin kahdessa aikaisemmassa kirjassa. Hän on selkeästi aikuistumassa ja kokee murrosikään kuuluvaa myllerrysvaihetta. Hieman minua kyllä ärsytti Laurassa nyt se, että hän menee omia latujaan eikä kauheasti välttämättä välitä kavereidensa tunteista. Nikonkin kanssa Laura melkein riitaantuu ja Jennan kanssa hengailu on vähentynyt. Jotenkin tuntuu, että Laura on nyt liian ankara itselleen ja unohtaa antaa itselleen luvan olla välillä myös ihan tavallinen teini eikä mikään tuleva superreportteri.

Teos on juonellisesti ihan mielenkiintoinen, mutta mielestäni siihen on ympätty aika paljon kaikenlaista. Niinkuin vaikka Lauran matka Saksaan jää hieman ulkokohtaiseksi, sillä vaikka sitä kuvataan, sieltä palataan sitten vaan Suomeen ja Saksa on taaksejäänyttä elämää. Matkan olisi mielestäni voinut jättää kuvaamatta kokonaan ja vain jossain sivulauseessa mainita, mutta toisaalta Lehtinen on halunut tuoda uutta ulottuvuutta ja kuvata tarkemmin Lauran biologista isää ja siten "Lauran toista puolta". Tapahtumarikkaalla juonella on myös se hyvä puoli, että mielenkiinto taatusti pysyy yllä! Nyt tämän uudelleen lukemisen jälkeen en kuitenkaan ihmettele yhtään, miksei tästä erityistä muistijälkeä ollut jäänyt: liikaa kaikkia pikkujuttuja ja ehkä hieman liian vakava meininki.

♠♠♠

Nostalgiset nuortenkirjat: Rakas Laura

Tuija Lehtinen: Rakas Laura

190 s., Otava 1998

kansi: Vincent Backum

Innostuin Laura, kultatukan uudelleenlukemisesta niin paljon, että oli pakko palata sarjan pariin nopeasti. Rakas Laura on Laura Koivistosta kertovan sarjan toinen osa ja muistan, että tämä taisi olla ensimmäinen lukemani Laura-kirja. Tuntuu todellakin haasteeseen sopivasti aika nostalgiselta palata tämän teoksen pariin, sillä aika tarkkaan 12 vuotta sitten se oli minulle merkittävä löytö ja viitoitti tietä sarjan pariin.

Rakas Laura jatkaa tarinaa aika tarkkaan siitä mihin edellinen osa jäi. Laura on nyt saanut oman huoneen isoveljen muutettua pois kotoa, mutta muuten elämä on jokseenkin samanlaista kuin ennenkin. Pojat eivät edelleenkään kauheasti jaksa Lauraa kiinnostaa,  Jenna-bestistä he kiinnostavat taas senkin edestä. Se johtaa jopa riitelyyn. Muutenkin Lauran ihmissuhderintamalla puhaltaa uusia tuulia, sillä Laura tutustuu muun muassa Nikoon, joka on uusi oppilas heidän luokallaan.

Laura on edelleenkin aikalailla täydellinen päivänsäde, joka ei ole mielestään tehnyt mitään väärää. Nyt tällä lukukerralla huomasin, kuinka paljon Laura vähättelee Jennan romanttisia ajatuksia ja haaveita, vaikka ystävyydessähän toinen pitäisi hyväksyä sellaisena kuin hän on. Laura on kuitenkin Laura, joten suotakoon se hänelle! Tätä kirjaa lukiessa muuten tuli esiin pari sellaista kohtaa, jotka muistin vuosien takaa ja jotka silloin naurattivat: ja niin naurattivat vieläkin! En tiedä kertooko se teoksen ajattomuudesta vai siitä, että oma huumorintajuni ei taida olla vuosien varrella muuttunut kovinkaan paljon. On kuitenkin kiva huomata, miten mieleenpainuva tämä kirja on ollut, kun muistan sen tapahtumia 12 vuoden takaa.

Lauran elämässä kaikki tuntuu yhä sujuvan melkoisen sulavasti. Hän saa tuosta vain lapsenvahtikeikan, pääsee vierailulle paikallisradioon ja saa työtarjouksen sekä selviää tilanteesta kuin tilanteesta sutjakkaasti. En tiedä miksi se nyt niin kauheasti pisti silmiini, mutta en kuitenkaan antanut sen haitata lukukokemustani erityisemmin. Toki hieman laittoi miettimään, että miten Lauralla aina sujuukin ja että tämä ei ole ihan tavallisen teinitytön elämää, vaikka nuorempana kaikki menikin ihan täydestä läpi.

♠♠♠♠

Nostalgiset nuortenkirjat: Laura, kultatukka

Tuija Lehtinen: Laura, kultatukka

187 s., Otava 1997

kannen maalaus: Vincent Backum

Olen jo pitkään halunnut palata Tuija Lehtisen ihanan Laura-sarjan pariin, ja nyt sitten haasteeni tiimoilta sen vihdoin tein. Muistan löytäneeni Laurat ensimmäistä kertaa ollessani neljännellä luokalla, jolloin sarja nappasi minut täysin otteeseensa ja tartuin aina innolla entuudesta tuntemattomaan sarjan osaan. Sarjaa on parjattu ainakin Demin nettikeskusteluissa ja kieltämättä allekirjoitan joitakin esille nousseita seikkoja, mutta se ei silti himmennä sitä tosiasiaa, että Laura-sarja on mielestäni toimiva kokonaisuus. Laura, kultatukka on sarjan ensimmäinen osa.

Laura on 13-vuotias tunnollisenkunnollinen teinityttö, aina kiltti, jalomielinen ja kärsivällinen. Kuulostaa kieltämättä aika ärsyttävältä typykältä, mutta minä en ole jostain syystä koskaan kirjoja lukiessani Lauran hahmosta ärsyyntynyt, toisin kuin tv-sarjaa katsoessani. Lauran perheeseen kuuluu kolme veljeä ja vanhemmat. Kaveripiiri ei ole järin laaja, mutta naapurissa asuu paras kaveri Jenna.

Sarja kuvaa pääosin kesälomaa seiska- ja kasiluokkien välillä. Tuolloin Laura käy ensimmäisillä treffeillään, hengailee Jennan kanssa, murehtii Sakke-veljeään ja ilmapiiriä kotona, ja toimii aina niin kuin on oikein, vaikka se ajaisi hänet hankaluuksiin. On muuten mainitsemisen arvoista, että tämä teos on kestänyt aikaa todella hyvin. (Nuorten) maailma on muuttunut melkoisesti 17 vuodessa, mutta silti teos on edelleen toimiva ja pääosin uskottava nuortenkirja.

Niin, pääosin uskottava. Nykyään ehkä näin kiltti hahmo ei ole nuorten mieleen, sillä kirjoilta saatetaan kaivata enemmän vauhdikkuutta ja sitä myöten myös vetävyyttä. Onhan tässäkin särmää, kun jengit pitää valtaa ja laittaa porukan väistymään tieltään. Mutta nimenomaan nämä jengit ovat epäuskottavia, kun kukaan ei muka tee asialle mitään ja tyrannia jatkuu. Samoin jotkut sanavalinnat ovat lapsekkaita, mikä hieman ehkä syö tehoa, jos ajatellaan kohderyhmää eli teini-ikäisiä.

Mutta muuten kyllä ehdottomasti Laura säilyttää arvonsa silmissäni. Ei tämä nyt enää ihan niin tenhoavalta tuntunut kuin yli 10 vuotta sitten, mutta siitä huolimatta viihdyin kirjan parissa. Aluksi tarina tuntui käynnistyvän vähän hitaanpuoleisesti, mutta pian huomasin lukevani aina vain uuden ja uuden kappaleen, vaikka minun olisi pitänyt olla tekemässä jo jotain ihan muuta. Ja vaikka joitakin sanavalintoja moitin lapsekkaiksi, niin on tämä kirja muuten sujuva ja huumoria tästä löytyy, niin että kyllä välillä sai hihitelläkin.

♠♠♠½