Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku

Siri Kolu: Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku

e-äänikirja, 6 h 46 min.

Otava 2012

lukija: Elsa Saisio 

Kuunneltuani kaksi historiallista ja enemmän tai vähemmän romanttista romaania, halusin vaihteeksi kuunnella jotain ihan erilaista. Me Rosvolat -sarja on ollut minulla kesken jo hyvän aikaan, joten päätin jatkaa sarjan parissa. Edellisestä kohtaamisesta Rosvoloiden rosvoperheen ja osa-aikarosvo Vilja Vainiston kanssa on kulunut jo pari vuotta, mutta silti tarinaan oli helppo hypätä mukaan.

Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku on sarjan kolmas osa. Siinä Vilja ja Rosvolat yrittävät jäljittää ensimmäisen rosvokuninkaan, Helmeri Kvistin, jättämää opasta, jonka pitäisi paljastaa jotain olennaista rosvouksesta. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä Kvist teki oppaan vuosikymmeniä sitten ja piilotti sen niin, että ensin on selvitettävä johtolangat vihje vihjeeltä ennen kuin koko arvoitus ratkeaa. Asioita mutkistaa se, että Viljan perhe ei taatusti anna hänen hengailla yhtään ylimääräistä aikaa rosvojen parissa. Tarvitaan siis ovela suunnitelma, mutta onko joku muu ollut vielä ovelampi ja luonut mahtavan suunnitelman, jonka avulla he voisivat hyötyä Rosvoloiden tekemästä työstä?

Totesin Me Rosvolat ja konnakaraoke -kirjasta kirjoittaessani, että tämä sarja näyttäisi toimivan minulle paremmin äänikirjana kuin itse luettuna. Tuo käsitys vain vahvistui, sillä Elsa Saision eläytyvä kerronta oli omiaan tekemään tarinasta todella elävän. Kuuntelukokemus oli siltä osin oikein hyvä eikä itse tarinakaan huono ollut, vaikka joitain kohtia hieman hämmästelinkin. Erityisesti jäi mietityttämään *spoilaantumisvaara* se, että Viljan sisar Vanamo tuli petetyksi, kun toisen rosvoperheen johtaja, jo nuori mies, tekeytyy vallan toiseksi ja alkaa seurustella Vanamon kanssa kiristääkseen Viljaa. Toki tarinassa kerrotaan, että nuorukaisen ikää on vaikea määrittää ja siksi on vaikea sanoa onko tämä yleensä vanhemman oloinen kuin onkaan vai tekeytyikö hän Vanamon seurassa nuoremmaksi kuin onkaan. Käänne oli mielestäni aika vakava, mutta kukaan ei tuntunut kiinnittävän huomiota miltä Vanamosta tuntui tapauksen ratkettua. Leikkisä tarina sai tästä synkemmän varjon. *spoilaantumisvaara päättyy*

Rosvoloiden parissa aika vierähti taas nopeaan ja piipahdut rosvomaailmaan oli virkistävä. Jossain vaiheessa aion kuunnella sarjan loppuun, mutta en ihan heti. Näiden kirjojen lukeminen nimittäin aiheuttaa minulle ihan tajuttoman karkinnälän..!

♠♠♠

Me Rosvolat ja konnakaraoke

Siri Kolu: Me Rosvolat ja konnakaraoke

8 cd-levyä, 9 h 20 min

Otava, 2012

lukija: Elsa Saisio

Luin noin puolitoista vuotta sitten Siri Kolun Me Rosvolat -teoksen, joka on samannimisen sarjan avausosa. Kirjoitin silloin, että en ollut kovin innostunut teoksesta, vaan olisin kaivannut enemmän menoa ja meininkiä. Henkilöhahmojenkin suhteen meni aika pitkälti analysoinnin puolelle enkä vain yksinkertaisesti oikein kokenut kirjaa omakseni. Totesin, että saatan joskus kokeilla seuraavaa osaa äänikirjana, ja niin minä nyt sitten tein. Näyttää siltä, että Me Rosvolat on Lehtolaisen Maria Kallio -dekkareiden tavoin sarja, joka toimii minulle äänikirjana paljon paremmin kuin itse luettuna.

On kulunut lähestulkoon vuosi siitä, kun Vilja Vainisto viimeksi kiisi rosvoauton kyydissä ympäri Suomea. Onneksi Vilja on kyennyt pitämään Heleen yhteyttä nettisivuston kautta, sillä tyttärensä paluusta lähtien Jouni Vainisto on vahtinut tätä tarkoin, koska hän on epäillyt tytön suunnittelevan rosvoauton matkaan karkaamista. Kesä kuitenkin uhkaa mennä täysin piloille, kun perhe lähettää Viljan Viuluviikarileirille useiksi viikoiksi eikä siellä todellakaan mässätä irtokarkeilla, kuten viime kesänä Rosvoloiden kanssa. Vilja onnistuu kuitenkin hälyttämään Rosvolat avukseen ja niin saattaa taas maantierosvon elämä alkaa. Moni asia rosvomaailmassa on kuitenkin muuttunut sitten viime kesän ja useampikin rosvoperhe näyttää kantavan kaunaa Rosvoloille...

Elsa Saisio on mielestäni eloisa lukija, joka sai todella hyvin esiin Kolun tekstin vivahteet ja dialogit. En vieläkään ole ihan hyperinnoissani tästä sarjasta, mutta kyllä tämä äänikirja mukavasti siivitti työmatkojani ja pohdin yhdessä Viljan kanssa, että mitä milloinkin on asioiden takana. Välillä kuitenkin toivoin, että tarina etenisi vähän ripeämmin, sillä hurja maantierosvon elämä ei tuntunut kovinkaan hurjalta vieläkään. Sen sijaan Rosvoloiden eväät saavat minut aina tuntemaan itseni nälkäiseksi! Ensimmäinen osa sai minut himoitsemaan irtokarkkeja ja nyt olen jo pari päivää kuolannut äijänmäjäystä, jota Hilda Rosvola valmisti yösyötäväksi. Siinä vaniljajäätelöön sekoitetaan mitä milloinkin sattuu olemaan saatavilla, ja minä olen nyt iskostanut tämän teoksen takia päähäni, että haluan äijänmäjäysannoksen suolapähkinöillä, kinuskilla ja vaahtokarkinpalasilla! 

Kolun luoma rosvomaailma on siis toisaalta hyvin konkreettinen ja tuttu, mutta toisaalta välillä jäin miettimään asioita, jotka nyt eivät juonen kannalta välttämättä ole kovin olennaisia. Minua jäi esimerkiksi vaivaamaan, että mistä ihmeestä Rosvolat hankkivat bensat autoonsa, kun löpöä tuntuu riittävän kilometritolkulla ajettavaksi. (Olenkohan vain jotenkin liian vanha ymmärtämään rosvomaailmaa?)

♠♠♠

Me Rosvolat

Siri Kolu: Me Rosvolat

223 s., Otava 2010

Siri Kolun jo viisiosaiseksi ehtinyt kirjasarja Me Rosvolat tuntuu olevan nyt huomion keskipisteenä, sillä pian saa ensi-iltansa samanniminen elokuva, joka perustuu käsittääkseni tähän ensimmäiseen kirjaan. Itse en oikeastaan aikaisemmin ollut erityisemmin tutustunut sarjaan, tiesin toki sen olemassaolosta jo ihan työnikin vuoksi, mutta toden sanoakseni kirjat eivät kauheasti kiinnostaneet. Päätin kuitenkin tutustua kirjaan, sillä aion mennä katsomaan elokuvan saamani haasteen tiimoilta. Paikallislehdessämme on tätä nykyä vieraskynäpalsta, johon kirjoitetaan uutuuselokuvista "haasteperiaatteella", ja nyt minä sain tämän haasteen ja pääsen katsomaan vapaavalintaisen elokuvan kotikuntani teatteriin. Elokuvan valinta ei ollut vaikeaa, sillä trailerinsa perusteella se vaikuttaa mukavan vauhdikkaalta ja menevältä. Vaikeampaa lienee haastaa seuraava vieraskynäilijä, mutta se ei ole tämän tekstin aiheena.

Niin, saamani haaste ja elokuvatraileri innostivat minut lainaamaan ja lukemaan Me Rosvolat -sarjan avausosan. Täytyy sanoa, että ihan varauksettoman innostunut en nyt tästä kirjasta ole, niin kuin en ollut ehkä alunperinkään. Ei ole ihan reilua sanoa näin, kun en vielä tiedä, mutta trailerin perusteella elokuva vaikuttaa kiinnostavammalta ja viihdyttävämmältä kuin kirja. Ei kirjakaan huono ollut, mutta mielestäni ehkä hieman liian hidastempoinen tai tasainen, sillä odotin tältä paljon enemmän vauhtia ja meininkiä ja räväkkyyttä.

10-vuotiaan Vilja Vainiston kesä on menossa totaalisen piloille, mutta asioihin tulee äkkikäänne, kun maantierosvoperhe ryöstää hänet mukaansa. Viljan ryöstäminen on todellinen päähänpisto, sillä pääasiallisesti perhe ryöstää vain ruokatarvikkeita ja erityisesti irtokarkkeja sekä sellaisia asioita, joita he oikeasti kulloinkin tarvitsevat. Alun hämmennyksen jälkeen Vilja alkaa viihtyä rosvoperheen matkassa, onhan elämä sen mukana sangen erilaista kuin kotona, jossa jokainen perheenjäsen on sulkeutunut omaan maailmaansa. Kesästä kehkeytyy tapahtumarikas ja Vilja oppii kaiken oleellisen, mitä maantierosvouksesta tulee tietää.

Rosvolan perheen jäsenissä siinä missä Vainistonkin perheen jäsenissä on kaikissa jokin omaleimainen juju, joka saa hahmot painumaan mieleen. Hahmokavalkadia tässä teoksessa on aika laajalti, joten on hyvä juttu, että hahmot jäävät kunnolla mieleen. Kukaan hahmoista ei kuitenkaan muodostunut minulle mitenkään erityisen läheiseksi, oikeastaan kaikki jäivät aika ulkokohtaisiksi, vaikkakin rosvoauton kyydissä matka sujui joutuisasti ja sen tunnelma oli jotenkin kodikas. Hahmoista tulee esiin monia herkkiäkin piirteitä, mutta siitä huolimatta ne eivät herättäneet minussa mitään suurempaa ematiaa tai sympatiaa. Esimerkiksi rosvoperheen isä Hurja-Kaarlo on minun nähdäkseni selkeästi keski-iän kriisistä kärsivä mies, joka haluaa todistaa perheelleen olevansa edelleen mies paikallaan. Perheen poika Kalle taas potee alemmuudentunnetta sisarensa Helen rinnalla ja pyrkii koko ajan vakuuttamaan perheen rosvouskyvyistään, mutta samalla haaveilee salaa ihan arkisesta elämästä. Hahmoja on siis helppo analysoida, mutta jotain silti uupuu.

En tiedä suhtaudunko sekä hahmoihin että joihinkin kirjan tapahtumiin liian pönäkän tanttamaisesti. Enkö osannut päästää sisäistä lastani valloilleen ja vain heittäytyä tarinan vietäväksi? En usko, että siitä on kyse. Pidin sinänsä juonesta, jossa on niin jännitystä, hauskoja kommelluksia kuin myös vakaviakin pohdiskelun paikkoja. Eikä tekstissä ole kielenkään puolesta mielestäni mitään vikaa, päinvastoin! Mielestäni teksti on kielellisesti rikasta ja dialogi elävää, mutta jotenkin tarina ei vain sieppaa mukaansa täysillä. Minulle jäi jotenkin hieman tunkkainen olo, enkä tiedä johtuuko se kirjan tekstiasusta vai mistä. Jotenkin vain tuntui, että vaikka kuinka luki ja luki, niin kirja ei edennyt mihinkään. Teksti onkin rivitetty mielestäni ehkä turhan tiiviisti, jos miettii lapsilukijoita (ja miksei meitä aikuisiakin). 

Jotenkin toivoin, että Siri Kolu ja Me Rosvolat olisivat romuttaneet ennakko-odotukseni, mutta niin ei käynyt. Tämä ei vain ollut oikein minun kirjani, vaikka tässä toki ansionsa on, niitä en kiistä. Toivonkin lapsilukijoiden löytävän tämän sarjan, sillä laadukasta kirjallisuutta tämä kaikin puolin edustaa (minkä puolesta puhuu mm. teoksen nappaama Finlandia Junior -palkinto), vaikka minua tämä ei henkilökohtaisesti täysin sykähdyttänytkään. Ehkä joskus testaan seuraavaa osaa äänikirjana, siinä ei ainakaan voi tekstiasu vaivata! :-)

♠♠♠