Kardemummajoulu

Maija Kajanto: Kardemummajoulu

Kahvila Koivu, osa 5

WSOY 2024

Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarja ei päättynytkään Sitruunakevääseen, sillä sarjan ystäviä hemmotellaan vielä tällä jouluisella päätösosalla. Kardemummajoulu oli jouluvalmisteluineen ja lumimaisemineen tunnelmallinen lukupala juuri tähän aikaan vuodesta.

Pyhävirta on kääriytynyt lumivaippaan ja pakkaset takaavat sen, että monenlaista talviaktiviteettia on tarjolla myös hotellivieraille, jotka nauttivat kaikesta täysin siemauksin. Uutta väriä kylänraitille tuo myös Kahvila Koivun yläkerran asuntoihin majoittuvat taideresidenssiläiset, joille Krisse kokkaa päivittäin aamiaisen ja lounaan kahvilassaan. Kuten aina Pyhävirta on täynnä elämää ja yhteisten päämäärien eteen puurtamista.

Arkisen aherruksen lomassa Krisse ja Tommi valmistautuvat paitsi jouluun myös kokonaan uuteen elämänvaiheeseen. Vaikka he ovat onnellisia tulevasta pikkuisesta, Krissestä tuntuu silti vähän yksinäiseltä. Lähipiirillä on kullakin omat murheensa ja menonsa, ja tuntuu etteivät he oikein jaa hänen onneaan.

Siinä missä Sitruunakeväässä käväistiin välillä aika syvissäkin vesissä ja muissakin osissa koetaan isojakin vastoinkäymisiä, on tämä päätösosa kevyempää luettavaa. Vaikka pieniä vastoinkäymisiä on, lukija voi koko ajan uskoa, että joulun taika tekee tehtävänsä. Tämän jälkeen tuntuu ihan hyvältä jättää nämä tutuksi tulleet hahmot jatkamaan elämäänsä. Oikein sopiva päätös sarjalle siis. Ensi keväänä Kajannolta ilmestyykin uuden sarjan avaus, jota kyllä mielenkiinnolla odotan.

Sitruunakevät

Maija Kajanto: Sitruunakevät

Kahvila Koivu, osa 4

WSOY 2024

kansi: Kaisu Sandberg

Maija Kajannon viihteellinen Kahvila Koivu -sarja on edennyt neljänteen osaansa, jota aiemmin markkinoitiin sarjan viimeisenä. Tulossa on sittenkin vielä viimeisenä herkkupalana Kardemummajoulu, jota kyllä Sitruunakevään jälkeen odotan kovasti. Sitruunakevät oli nimittäin juuri sellainen kirpeänmakea lukukokemus, joka samaan aikaan viihdytti mutta nosti myös välillä kyyneleet silmiin. En Sahramisyksyssä oikein pitänyt siitä, mihin suuntaan sarja tuntui olevan menossa, joten Sitruunakevät oli positiivinen kokemus sen jälkeen.

Krisse ja Tommi ovat palaamassa Kroatiassa viettämänsä vuoden jälkeen takaisin Pyhävirralle. Omakotitaloprojekti on edennyt heidän poissaolonsa aikanakin ja moni asia on muuttunut. Kahvila Koivun tiloissa pyörii pitseria eikä kahvilatoiminnan jatkosta ole tietoa. Itse kunkin on kuitenkin yritettävä katsoa rohkeasti tulevaisuuteen ja kohdata siihen liittyvät toiveet ja odotukset, vaikka niihin liittyisi pelkoa ja epävarmuutta.

Pidin Sitruunakevään tunnelmasta. Tekee mieli sanoa, että siitä tuli valoisa olo, vaikka teoksessa käytiin läpi myös raskaita aikoja. Ehkä se valoisuus tulikin juuri siitä, että raskaiden aikojen jälkeen elämä tuntui kuitenkin jatkuvan. En halua spoilata juonenkäänteitä keneltäkään, mutta kirjassa käytiin läpi sellaisia asioita, jotka tulivat minua lähelle, ja samaistuin vahvasti Krissen läpikäymiin tunteisiin. Menetyksen käsitteleminen ja kaikki siihen liittyvä käytännön työ on kuvattu uskottavalla tavalla. Mielestäni Sitruunakevät on koskettavuudessaan sarjan parasta antia.

Sahramisyksy

Maija Kajanto: Sahramisyksy

Kahvila Koivu, osa 3

223 s., WSOY 2023

kansi: Kaisu Sandberg

 

Maija Kajannon viihteellinen kahvila Koivusta kertova sarja kuljettaa lukijansa kolmannessa osassa syksyn maisemiin. Krisse on pyörittänyt mummo jalanjäljissä kahvilatoimintaa jo vuoden verran, laajentanut toimintaa hotellin puolelle ja uudistanut kahvilan ilmettä. Paljon on tapahtunut myös yksityiselämässä, sillä Tommi vaikuttaa tulleen jäädäkseen, mutta mummo sen sijaan näyttää irtautuvan enemmän omiin kuvioihinsa. Pyhävirtakaan ei ole entisensä, mitä Krisse hiljaa mielessään suree.

 

Sahramisyksy on mielestäni selkeästi aiempia osia synkkävireisempi. Pyhävirtaa piinaa tuhopolttojen sarja, joista kahvilakin saa osansa, vaikka pienin vahingoin selviääkin. Krisseä vaivaa alituinen huoli hotellista, sillä hän pelkää sen olevan seuraava kohde - ehkä jollakulla on jotain henkilökohtaista häntä vastaan? Kahvilan tutut rutiinit, taikinoiden sekoittaminen ja leivonnaisten kotoisa tuoksu luovat turvallisuudentunnetta, kun ympärillä kuohuu.

 

Sahramisyksy on edeltäjiensä tavoin nopealukuinen ja viihdyttävä kirja. Pidän tästä sarjasta, mutta en ole aivan varma pidänkö siitä, mihin suuntaan sarja tuntuu olevan menossa. Pyhävirta ei todellakaan ole entisensä, mikä saa Krissenkin miettimään erilaisia vaihtoehtoja. Itse en välttämättä kovin paljoa yllättyisi, jos Korvapuustikesä, Taatelitalvi ja Sahramisyksy saisivat seurakseen vielä keväisen jatko-osan, jonka jälkeen sarja päättyisi.

Taatelitalvi

Maija Kajanto: Taatelitalvi

Kahvila Koivu, osa 2

230 s., WSOY 2022

kansi: Laura Noponen

Maija Kajannon Korvapuustikesän jatko-osa Taatelitalvi ilmestyi niin varkain, että oivalsin asian vasta joulun tienoilla, kun vein töissä kirjoja varaushyllyyn. Odottavan aika oli pitkä, vaikka lopulta sain kirjan luettavakseni melko nopeasti. Taatelitalvi sopii jouluisesta miljööstään erinomaisesti luettavaksi vaikka näin helmi-maaliskuussa.

Mummonsa kahvilatoiminnan omakseen ottanut Kristiina Kivimaa elää kiireistä aikaa. Hän on avaamassa kahvilatoiminnan oheen myös hotellin, kun vanhaan kouluun tehtävä remontti ensin valmistuu. Kahvilan arkinen hyörinä ja pitkiksi venyvät työpäivät takaavat sen, että virkavapaata ottaneen kunnanjohtajan ajatteluun ei jää ylimääräistä aikaa.

Pidin Taatelitalven kotoisasta tunnelmasta. Lumen, kylmän ja pimeän keskellä kahvila Koivu tuntuu lämpimältä, kutsuvalta ja pehmein tuoksuin syliinsä kietovalta turvapesältä kaikkea ankeaa ja ahdistavaa vastaan. Samaan aikaan Kajanto kuitenkin kuvaa Krissen hektistä ja stressaavaa arkea vähän liiankin hyvin, niin että lukijalle ei välttämättä tarjoudu ihan sellaista unohdusta omasta arjestaan kuin mitä itse ainakin olisin ehkä toivonut. Jostain syystä samaistuin Krissen stressiin vähän turhankin hyvin, vaikka lukeminen viihteestä menikin.

Korvapuustikesä

 Maija Kajanto: Korvapuustikesä
320 s., WSOY 2022
kansi: Laura Noponen

Maija Kajannon romanttinen viihderomaani Korvapuustikesä avaa kahvila Koivusta kertovan sarjan. Avaus on mielestäni todella onnistunut, sillä vaikka kirjassa onkin viihderomaanin perinteisiä aineksia, onnistuu se yllättämään. Korvapuustikesässä nähdään kyllä onnellisia loppuja, mutta ei liian ilmeisellä tavalla.

Helsingissä asuva Kristiina Kivimaa saa tarpeekseen hektisestä arjesta ja työnantajansa alati kasvavista vaatimuksista, pakkaa laukkunsa ja matkaa mummonsa luo Pyhävirralle. Rakkaus hyvään ruokaan ja leivontaan on heille yhteinen piirre, ja pian Kristiina jo hääriikin mummonsa kahvilan tiskin takana. Pienen paikkakunnan tiivis yhteisö, lukiovuosien muistot ja kahvilan uudistaminen tempaavat Kristiinan mukaansa. Romantiikkaakin on ilmassa, mutta samalla pintaan alkaa nousta menneisyyden tapahtumat ja kipeät menetykset, joiden käsittely ei ole helppoa. Kun Kristiina saapuu Pyhävirralle, se on tarkoitus olla vain lyhyt piipahdus. Aika pian hän kuitenkin alkaa pohtia ruuhka-Suomesta irtautumista pysyvänä ratkaisuna

Korvapuustikesä on ihana kirja. Leppoisa, mukaansatempaava ja lempeä. Samalla kertaa se on myös syvällisempi kuin osasin odottaakaan, siinä käsitellään isojakin asioita Kristiinan etsiessä paikkaansa odotusten ja omien toiveiden ja pelkojen ristitulessa. Tarinankerronta on lämmintä ja inhimillistä. Pidin myös miljööstä. Tuli ihan tunne, että olisipas hauska piipahtaa Kristiinan ja mummon kahvilassa ja tutustua Pyhävirtaan. Onneksi sinne pääsee vielä uudelleen, kun Korvapuustikesälle joskus ilmestyy jatkoa!