Koiramäen Suomen historia

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia

80 s., Otava 2017

 

Mauri Kunnaksen iki-ihanat Koiramäki-kirjat saivat jatkoa viime vuonna, kun Koiramäen Suomen historia ilmestyi. Kirja ylsi myös tavoittelemaan Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiaa, mutta ei tullut palkituksi. Ansiokas teos tämä kuitenkin on eikä palkinnotta jääminen kerro teoksen loistavasta tasosta mitään, sillä jälleen kerran Kunnas tekee historiasta elävää ja kaiken ikäisiä kiinnostavaa.

 

Koiramäen Suomen historia kuvaa pääsääntöisesti maamme vaiheita osana Ruotsia 1500-luvulta alkaen. Myös Venäjään liittämistä kuvataan lopussa jonkin verran, vaikka pääpaino onkin Ruotsin vallan ajassa. Teos rakentuu siten, että siinä esitellään kuninkaita ja kuningattaria sekä muita merkittäviä henkilöitä omilla sivuillaan, jonka jälkeen kerrotaan jotain ajanjakson kannalta keskeistä. Teos etenee sujuvasti ja kuvitus on tuttuun tapaan yksityiskohtaista ja mielikuvituksekasta, mutta myös aidosti ajanjaksoa kuvaavaa. Teoksen alusta löytyy myös kartta ja aikajana, jotka helpottavat miljöön hahmottamista.

 

Minä pidin tästä kirjasta paljon. Aluksi rakenne tuntui hieman rikkonaiselta ennen kuin totuin edellä esiteltyyn tapaan kuljettaa tarinaa eteenpäin. Kerrontatyyli oli paikoin jopa hieman tarinoivan oloista, mikä miellytti minua ja sai minut viihtymään teoksen parissa paremmin kuin hyvin. Tekstissä pilkahtelee myös huumoria faktan seassa, joten historia todella herää eloon.

 

Suosittelen Koiramäen Suomen historiaa kaikille, jotka haluavat päivittää omia tietojaan historiasta, etsivät kirjaa yhdessä lapsen kanssa luettavaksi tai miettivät mitä kääriä lahjapakettiin lapselle (ja miksei myös aikuiselle, minä ainakin tykkäisin!). Minulle tämä nousi kyllä heti suosikki-Koiramäkien joukkoon.

 

♠♠♠♠♠

Koiramäen Martta ja Ruuneperi

Mauri Kunnas: Koiramäen Martta ja Ruuneperi

64 s., Otava 2005, 3.p.

 

Oikein hyvää Runebergin päivää kaikille! Tämän päivän viettoon sopii erinomaisesti luettavaksi Mauri Kunnaksen ihastuttava teos Koiramäen Martta ja Ruuneperi, joka kuljettaa lukijansa kansallisrunoilijamme kotiin Porvooseen ja esittelee Runebergin ja tämän Fredrika-vaimon ohella myös mm. Elias Lönnrotin ja J.V. Snellmanin.

 

Koiramäen pikkuinen Martta pääsee Tilta-siskonsa kanssa käymään Porvooseen serkkunsa Loviisan luo. Loviisalla on siskoksille uutisia, sillä Runebergin piiat ovat sairastuneet ja Loviisa serkkuineen pääsee auttamaan Fredrika-rouvaa talon töissä, sillä Runebergeille odotetaan vieraita ja valmisteltavaa on paljon. Mukana kulkee Marttan Saima-possu, joka aiheuttaa kommelluksia - joskin ne päättyvät onnellisesti. Runebergien arjen kuvaamisen ohella lukija pääsee tutustumaan tarinoihin Saarijärven Paavosta sekä Sven Tuuvasta.

 

Koiramäen Martta ja Ruuneperi kuvaa pienellekin lukijalle kiinnostavalla tavalla mennyttä elämää ja arkea. Mauri Kunnaksen kuvitus on taattua laatua ja tuttuun tapaan täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tarina kuitenkin tuntuu paikoitellen hieman pitkältä ja muistan, että en ole aina itsekään jaksanut lukea tätä kerralla loppuun: olkoonkin, että kyseessä on kuvakirja. Pituutta varsinaiseen päätarinaan tuo lyhennelmät Runebergin runoista, jotka ovat sinänsä ihan kiinnostava lisä tarinaan, mutta kokonaisuudesta tulee kyllä kuitenkin melko tuhti eikä perheen pienimpien mielenkiinto välttämättä pysy hereillä koko kirjan ajan. Kunnas on kuitenkin tehnyt mielestäni ansiokasta työtä tuodessaan kansallisrunoilijamme hahmon myös lasten ulottuville mieluisassa muodossa!

 

♠♠♠♠

Suomalainen tonttukirja

Mauri Kunnas: Suomalainen tonttukirja

48 s., Otava 1985, 5.p.

 

Yleensä joka vuosi käy niin, että kun ajattelisin vihdoin tutustuvani Mauri Kunnaksen Suomalaiseen tonttukirjaan, on kaikki kappaleet kirjastosta menollaan ja varausta ei kannata tehdä, kun ei se jouluksi kuitenkaan ehdi. Mutta nyt tänä vuonna olinkin oikein vikkelä ja sain kuin sainkin Suomalaisen tonttukirjan käsiini!

 

Tämä teos sisältää kertomuksia suomalaisista tontuista. Mauri Kunnas esittelee erilaisiin asioihin erikoistuneita tonttuja, kuten navetta-, mylly- ja saunatontun. Kunnas kuvaa myös tonttujen avuliasta luonteenlaatua, mutta toisaalta myös arvaamattomuutta: tonttua ei sopinut loukata eikä siitä selvinnyt seuraamuksitta.

 

Mielestäni Kunnas on koonnut kiinnostavan teoksen, joka esittelee suomalaista kansanperinnettä. Hän kirjoittaa sadunomaisesti ja kuvitus on taattua Kunnasta, joka varmasti kiehtoo kaikenikäisiä lukijoita. Pidin siitä, miten tonttujen ohella esiin tuli myös tietoa siitä, miten Suomessa ennen vanhaan elettiin ja millaisiin asioihin uskottiin. Kyllä odotus kannatti, sillä minä viihdyin tämän hieman "tietokirjamaisen" tonttueepoksen parissa oikein hyvin.

Suomalaisen kirjallisuuden päivänä: Kesä Koiramäessä

Mauri Kunnas: Kesä Koiramäessä

39 s., Otava 2015

 

Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää on mielestäni hyvä juhlistaa Mauri Kunnaksen uudella lastenkirjalla Kesä Koiramäessä, sillä se henkii kansanomaista historiaa ja suomalaisen luonnon tuntemusta päivään sopivalla tavalla. Odotin tätä kirjaa ihan innoissani, sillä kyllä Mauri Kunnaksen uusi kuvakirja on minulle aina Tapaus isolla t-kirjaimella, etenkin jos kyseessä on koiramäkeläinen historiaa henkivä teos.

 

Kesä Koiramäessä kuvaa kesäisiä vapaa-ajan aktiviteetteja ja juhlapyhiä, mutta tuo esiin myös arkista aherrusta heinätöistä marjankeruuseen. Päähenkilöinä nähdään Koiramäen lapset Elsa, Kille ja Martta sekä heidän ystävänsä, rovastin lapsenlapsi Aukusti, joka tulee viettämään kesälomaansa maalle. Teokseen on upotettu kosolti tietoa linnuista, eläimistä ja kasveista sekä erilaisista perinteistä.

 

Olin aika yllättynyt siitä, että Kunnas teki toisenkin kesäaiheisen kuvakirjan, sillä häneltähän on jo aiemmin ilmestynyt teos Koiramäen lapset ja näkki. Epäilin, että olisko tuon mainion teoksen jälkeen entisajan kesistä enää mitään uutta sanottavaa, mutta hienosti Kunnas on kuitenkin löytänyt uusia asioita esiteltäviksi. Siinä missä Koiramäen lapset ja näkki keskittyykin pitkälti erilaisiin uskomuksiin ja tarinoihin, tämä Kesä Koiramäessä valottaa enemmän arkisia asioita.

 

Pidin paljon tästä teoksesta, jonka kokonaisuus on hyvin toimiva. Voisin tähän taas kriipustella ja kraapustella huomioita Kunnaksen ihanasta kuvituksesta ja toimivasta tekstistä, jossa on paljon mutta kuitenkin sopivasti faktoja tarinan lomassa. Sen sijaan tyydyn vain toteamaan, että takakannen virke "Kesä Koiramäessä on klassikko jo syntyessään" taitaa hyvinkin pitää paikkansa.

 

♠♠♠♠♠

Herra Hakkarainen harrastaa

Mauri Kunnas: Herra Hakkarainen harrastaa

29 s., Otava 2014

Olin hyvin ilahtunut, kun huomasin, että Mauri Kunnakselta on ilmestynyt uusi kuvakirja. Tunnustan ilolla Kunnaksen (kuvakirja)tuotannon arvon, mutta jotenkin en nyt tälle herra Hakkaraisen  harrastuskommelluksista kertovalle kirjalle oikein näytä vihreää valoa.

Kaikki varmasti tuntevat Tassulan kaupungin tunnetuimman unissakävelijän, joka öisillä retkillään usein saa jonkinlaista tuhoa aikaan. Hänen kannoillaan seuraa uskollinen lemmikki, Masa Marsu, joka yrittää hieman suitsia omistajaansa aisoihin. Tässä kirjassa jonkinlainen harrastusbuumi tuntuu vallanneen Tassulan ja jokaisella näyttäisi olevan oma harrastus, mutta herra Hakkarainen vain murhetii huonoja yöuniaan. Hän ei näet tiedä, että kaiket yöt hän todellakin kokeilee erilaisia harrastuksia aina maalaamisesta harrastelijasalapoliisina toimimiseen.

Onhan tämä kirja eittämättä hauskasti kuvitettu ja Hakkaraisen kommellukset ovat mielikuvituksekkaita ja eloisia, mutta teos on silti auttamattoman kaavamainen. Joka ikinen päivä Hakkarainen hankkii uuden patjan ja huomaa, että ei se taaskaan auttanut unenlaatuun. Ja joka ikinen yö Hakkarainen huhkii pitkin kaupunkia uusien harrastuksien parissa. Minua tämä aikuisena lukijana kyllästytti, sillä vaikka kyseessä onkin lastenkirja, niin odotin Kunnakselta hieman enemmän. Tietysti kohderyhmälle tämä varmasti toimii hyvin, sillä useinhan pienet lapset pitävät hieman toisteisista kirjoista.

Toisekseen vaikka arvostakin Kunnaksen kuvituksia paljon ja hän on yksi suosikkikuvittajistani, niin jotenkin koin tämän kirjan nyt kauhean sekavaksi. Se ei ole niinkään kuvituksellinen ongelma, vaan tunteen aiheuttaa lähinnä se, että joka puolella sivuja on aina kirjoitettu kuvan alle esimerkiksi "Noora kutoo" tai "Kake harrastaa uintia". Tarina tuntuu ikään kuin katkeavan välillä, kun lähes joka aukeamalla tulee keskityttyä myös näihin teksteihin, jotka eivät varsinaisesti anna tarinalle uusia juonteita. Vaikka kyllä edelleenkin se voi olla kohderyhmän mielestä kiva juttu, kun saa vaikka äidin tai isän kanssa yhdessä etsiä kuvituksesta erilaisia harrastuksia ja nimetä niitä.

Niin, tässä kai lienee tullut selväksi niitä syitä, joiden vuoksi en oikein tästä kirjasta pitänyt. Tässä sen huomaa, että aina edes oman suosikkikirjailijan tai -kuvittajan teokset eivät miellytä, vaan jokainen teos on yksilö eikä välttämättä yleistettävissä muun tuotannon perusteella.

♠♠♠

Joulupukki

Mauri Kunnas: Joulupukki - Kirja Joulupukin ja tonttujen puuhista Korvatunturilla

Otava 1993/10. p.

1.p. 1981

Mauri Kunnaksen oivallinen jouluaiheinen kuvakirja Joulupukki on minulle täysin uusi tuttavuus. Minusta tuntuu hieman siltä, että tämä Kunnaksen vanhempaan tuotantoon kuuluva teos on jäänyt hieman uudempien teosten varjoon, sillä varmasti hyvin moni tuntee Koiramäen joulukirkko, Joulupukki ja noitarumpu sekä Koiramäen Martta ja tiernapojat -teokset ainakin nimeltä, mutta tästä teoksesta moni ei välttämättä ole kuullutkaan. Mielestäni tämä teos on aivan yhtä ihana kuin muutkin lukemani Kunnaksen joulukirjat, joten olen iloinen törmäyttyäni tähän sattumalta.

Joulupukki: Kirja Joulupukin ja tonttujen puuhista Korvatunturilla kuvaa nimen omaan Korvatunturia, joka on monelle lapselle syvän uteliaisuuden ja taianomaisuuden paikka. Kunnas kuvaa kirjassaan Korvatunturia monipuolisesti niin ympäristön, asukkaiden kuin töidenkin kannalta. Voin hyvin kuvitella, kuinka lasten silmät alkavat loistaa heidän kuullessaan Korvatunturin arjesta ja nähdessään samalla kirjan kunnasmaisen yksityiskohtaisen kuvituksen. Tämä kirja on taas yksi todiste siitä, että Kunnaksella riittää niin mielikuvitusta kuin lahjojakin kuvakirjailijana. Pidin tämän kirjan kohdalla paljon myös siitä, että Kunnas on oivaltanut ottaa esille myös eri maiden joulupukkiperinteitä, mikä vastaa varmasti monen lapsen mieliä kutkuttaneisiin kysymyksiin.

Jos ei muusta, niin kuvitustyylistä ainakin selkeästi huomaa, että tämä on Kunnaksen vanhempaa tuotantoa. Se on sellainen kokonaisvaltainen juttu eli on hieman vaikeaa kuvailla tiettyjä asioita, jotka tekevät kuvituksesta erilaisen. Hahmot ovat ainakin yksityiskohdiltaan hieman erilaisia kuin uudemmissa teoksissa, mutta sitä ei kyllä missään tapauksessa voi pitää haittana tälle teokselle. Kuvituksen sävyt tuntuvat myös pehmeämmiltä, mihin kyllä varmasti vaikuttaa se, että tämäkin painos on julkaistu jo 1993 eikä painotekniikka varmastikaan ollut niin kehittynyttä kuin nykyään. Mielestäni juuri tämä hieman erilainen kuvitus jotenkin lisää tämän kirjan tehoa ja taikaa.

♠♠♠♠½

Hui kauhistus!

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

43 s., Otava 2008, 10.p.

1.p. 1985

Mauri Kunnakselta löytyy kirjoja lähes teemaan kuin teemaan, joten päätin halloweenin kunniaksi lukea uudelleen yhden hänen "kauhukirjoistaan". Kirjassa seikkailevat niin lumimies, noita, vampyyri kuin useampi kummitus ja mörkökin. Hui kauhistus! sisältää yhdeksän erilaista tarinaa, jotka ovat kunnasmaiseen tapaan yksityiskohtaisesti ja värikkäästi kuvitettuja.

Kaikki tämän teoksen sisältämät tarinat sisältävät kosolti huumoria ja yllättävän lopun, kuten jo takakannessa luvataan. Minun on aivan pakko kyllä hieman moittia sitä, että lähes jokaisen tarinan loppu on liiankin yllättävä siinä mielessä, että se vain tulla töksähtää yhtäkkiä ja tarina loppuu kuin kanan lento konsanaan. Kunnas nostattaa tarinoissaan hyvin jännitystä ja tihentää tunnelmaa, mutta minun mielestäni hän purkaa sen hieman liian nopeasti ja kokonaisuus kärsii siitä.

Täytyy tietysti moitteiden jälkeen muistaa se, että kirjat on suunnattu ensisijaisesti lapsille, joten heidän kohdallaan tarinoiden lopetukset voivat toimia hyvinkin, sillä niiden ansiosta tunnelma ei tiivisty liikaa eikä pääse syntymään liiallista jännitystä tai jopa pelontunnetta. Kunnaksen kummitukset ja muut mörököllit ovat kaikki hyvin hauskannäköisiä ja huvittavia tapauksia, joten heidän parissaan viihtyy hyvin.

Tämänkin kirjan kohdalla voi sanoa, että Kunnaksella on todellakin mielikuvitusta ja tarinankerronnallisia lahjoja. Hänen kuvituksiaan voi katsella uudelleen ja uudelleen ja joka kerta niistä löytää jotakin uutta. Juuri kuvitus on yksi syy siihen mikseivät Kunnaksen tarinat koskaan tunnu kuluneilta ja puhkiluetuilta.

Lyhytarvioita kuvakirjoista

Ajattelin kirjoittaa muutaman lyhytarvion hiljattain lukemistani lasten kuvakirjoista, sillä minulla on aika vaiheessa yksi paksumpi romaani ja jotain haluan tarjota uskollisille lukijoilleni, joita on tullut viime päivien aikana lisääkin. :) Tervetuloa uusille lukijoille!

 Tracey Corderoy (teksti) & Tina Macnaughton (kuvitus): Leevin uintiretki

Karisto 2011

alkup. Oh Dylan!, suom. Tuula Syvänperä

Bongasin töissä tämän suloisesti kuvitetun kuvakirjan Leevi-nimisestä ankanpoikasesta, joka pääsee emona ja sisartensa kanssa uimaan. Matkan varrella vain sattuu yhtä ja toista, kun Leevi pääsee vauhtiin.

Kirja herttaisesta Leevistä on oikein hellyyttävä, mutta juonellisesti se ei ole maata mullistava. Kirjan parasta antia on mielestäni kuvitus ja extraa sille antaa hileet, jotka kimaltelevat lukiessa. Kirjassa on aika paljon toistoa, siis samantyyppiset lauseet kertaantuvat. Uskon, että ainakin pienemmät lapset pitäisivät siitä, ja tuon toistuvuuden vuoksi tämä voisi ehkä sopia kesäiselle satutunnillekin luettavaksi.

 Mauri Kunnas: Vampyyrivaarin tarinoita

Otava 2009, 6.p.

1.p. 1991

Vampyyrivaarin tarinat on Mauri ja Tarja Kunnaksen yhteistyön tulos. Siinä pääroolissa on Draakkulan vaari, joka haluaa pitää yllä vampyyrien perinteitä ja pelotella ihmisiä. Draakkulat ovat siitä hauskoja vampyyrihahmoja, että he ovat samalla kertaa krokotiileja. Draakkulan perhe, samoin kuin moni muukin tämän kirjan hahmoista, on tuttu myös Tassulan tarinoita -sarjasta. Mielestäni nämä Tassulan hahmot eivät vedä vertoja koiramäkeläisille, mutta on näissäkin puolensa.

Vampyyrinvaarin tarinoita sisältää useita lyhyitä tarinoita, joissa on kunnasmaisen yksityiskohtainen ja onnistunut kuvitus. Kirja on varmasti lasten mielestä jännittävä, mutta pelottava se ei ole. Vampyyrivaari on hauska tapaus ja hänen tempauksistaan on kiva lukea, vaikka välillä tuntui, että jokin tarina oli hitusen teennäinen tai tekemällä tehty. En tiedä miksi minusta tuntui siltä, mutta tuntuipahan vain.

 Mauri Kunnas: Kuningas Artturin ritarit - Kappale kissojen varhaista historiaa

Otava 1997

Kuningas Artturin ritarit on niin ikään Mauri ja Tarja Kunnaksen yhteistyön tulos. Mauri Kunnas kirjoittaa esipuheessaan hauskasti, että hänen täytyi tehdä kissojen tähdittämä kuvakirja, sillä koirat olivat alkaneet pitää hänestä erityisesti Seitsemän koiraveljeksen jälkeen, mutta kissat olivat olleet hieman nyreissään. Siispä kuningas Artturin tarinan pääosaan pääsi kissa.

Kuningas Artturin ritarit sisältää useampia tarinoita ja tämä kirja on aika paksu, niin että yhdeltä istumalta tätä ei kyllä varmaankaan tule ainakaan lapsen kanssa luettua. Minulle kuningas Arthurin taru on aika vieras, vaikka olenkin kuullut siitä osia, joten oli jännittävää sukeltaa tarinaan kuvakirjan kautta. Sen nojalla mitä olen tarinasta aikaisemmin kuullut, voin todeta, että Kunnas kyllä noudattaa uskollisesti tämän tarinan esikuvaa, vaikkakin höystää sitä pienillä ekstroilla. Kunnaksen kuvitus on yksityiskohtaista ja monipuolista, en oikeasti käsitä miten hänen hahmonsa ovat aina yhtä ilmeikkäitä näennäisen pienienkin asioiden ansiosta.

Kuningas Artturin ritareissa on mukana aika monta hahmoa, ja ainakin minulle tuotti aluksi hieman vaikeuksia pysyä kärryillä siitä, kuka on kukin. Vilkuilin sangen tiheään sisäkannessa esiteltyjen hahmojen kuvia saadakseni selville hahmojen taustoja ja kyetäkseni sijoittamaan ne tarinan sisään järkevästi. Välillä tarinat myös etenivät jotenkin harppauksittain, ja tarkistinkin usempaan otteeseen, että puuttuuko kirjasta sivuja välistä. Ei puuttunut. Toisaalta jos Kunnas ei olisi vähän karsinut tarinaa, niin tämä olisi ihan huisin paksu kirja.

Kokonaisuutena pidin paljon Kuningas Artturin ritareista, ja olenkin sitä mieltä, että historialliset kuvakirjat ovat ehdottomasti Kunnaksen bravuureja.

Koiramäen lapset ja näkki

Mauri Kunnas: Koiramäen lapset ja näkki

42 s., Otava 2007

Pidän paljon Mauri Kunnaksen Koiramäki-aiheisista kirjoista, eikä Koiramäen lapset ja näkki ole poikkeus. Se on ollut yksi kesäkirjoistani jo vuosien ajan, vaikka en olekaan lukenut sitä joka vuosi. Nyt aloin kumminkin kaivata takaisin Koiramäelle, joten nappasin kirjan hyllystä ja nautin täysin siemauksin entisaikojen tarujen ja uskomusten maailmasta sekä kunnasmaisen upeasta kuvituksesta!

Koiramäen lapset ja näkki sisältää useita lyhyitä tarinoita eri aihepiireihin liittyen. Puhutaan näkistä, pääsiäistrulleista, aarnivalkeista ja hiidenväestä sekä aaveista. Mielestäni Kunnas on jännittävistä aihepiireistään huolimatta ottanut huomioon myös perheen pienimmät lapset, joten vanhemmat voivat huoletta lukea lapsilleen tarinoita: tuskin kukaan lapsi näistä yöuniaan menettää, kun Kunnas lopettaa tarinansa aina jotenkin hassunkurisesti ja lohduttavasti. Jännittävät tapahtumat ja oudot ilmiöt takaavat sen, että vanhempikin lukija viihtyy tarinoiden parissa. Niissä on ajatusta ja opettavaisuutta, kuten että ei kannata nauraa toisen vahingolle ja että me emme voi toimia muista piittaamatta miten tahdomme. Mielestäni Kunnas myös viestittää tällä kirjallaan, että vanhoilla tarinoilla on arvonsa ja sitä täytyy kunnioittaa, vanhoja taruja ei kannata unohtaa, sillä ne ovat osa kulttuuriperintöämme.

Kunnaksen kuvitus on aina yhtä hurmaavaa ja yksityiskohtaista, sitä tarkastelee mielellään pidempäänkin. Hänen eläinhahmonsa ovat vertaansa vailla ja oikein ilmeikkäitä versioita tavallisista haamuista ja maahisista. Erityisen paljon pidän sivuilta 34-36 löytyvistä hiidenväen kuvista, ne ovat mielestäni jotenkin todella söpöjä ja ilmeikkäitä. Suosikkitarinoihini lukeutuu juurikin kyseinen Hiidenväen polulla, samoin kuin Aarnivalkeat, Ylä-Knapin haamu sekä kirjan nimikkotarina Koiramäen lapset ja näkki.

Tämä kirja on kyllä ehdottomasti Kunnaksen parhaita lastenkirjoja.

♠♠♠♠♠

2 x Mauri Kunnas

Mauri Kunnas: Hurja-Harri ja pullon henki (Tassulan tarinoita -sarja)

27 s., Otava 2010

Hurja-Harri ja pullonhenki on taattua Mauri Kunnasta niin tekstiltään kuin kuvitukseltaankin. Siinä seikkailevat jo muista Tassulan tarinoita -kirjoista tutut hahmot Drakkulan vaarista Herra Hakkaraiseen, mutta pääosaan nousee vieraileva tähti Hurja-Harri, joka on päättänyt yrittää hypätä moottoripyörällään peräti 78 auton yli. Harri on voitonvarma ja omahyväinen prätkämies, mutta kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan, kun kuuluista unissakävelijä Herra Hakkarainen astuu kuvaan mukaan.

Tämä kirja on hauska ja viihdyttävä, ja sen hassut sattumukset sekoittavat pakkaa juuri sopivasti. Herra Hakkarainen on kerrassaan mahtava hahmo, jonka voi aina luottaa tekevän jotakin hölmöä öisillä kävelyretkillään. Tässä nousee mielestäni samalla hyvin esille se, että ei saa olla liian ylväs ja itsevarma, koska molemmat ovat liiallisina pahasta. Samalla tämä osoittaa, että kuka tahansa voi pystyä hurjiin tekoihin eikä kovaäänisin heppu ole aina se kaikkein paras ja varmin voittaja. Mielestäni tämän voisi jopa katsoa opettavan lukijaansa nöyrtymään tai olemaan nöyrä sekä ystävällinen toisille, vaikka olisikin varma omasta osaamisestaan: ei tarvitse olla leuhka.

Tämä kirja on varmasti enemmän poikien kuin tyttöjen mieleen, vaikka Kunnas osaakin luoda tarinoistaan molempia sukupuolia huvittavia ja kiinnostavia. Tämän kirjan teema aihe puoltaa kuitenkin ajatusta siitä, että pojat voivat tykätä enemmän. Omasta mielestäni tämän teoksen huono puoli on sen lyhyys, koska olisin voinut tätä tarinaa lukea pidempäänkin. Toisaalta miksi venyttää hyvää tarinaa ja tehdä siitä sillä tavalla huono. Toimii!

♠♠♠♠

*****

 Mauri Kunnas & Tarja Kunnas: Herra Hakkaraisen seitsemän ihmettä

51 s., Otava 2008

Jostakin kumman syystä en ollut kuullut tästä teoksesta ennen alkuviikkoa, vaikka olenkin mielestäni ollut aika hyvin kärryillä siitä mitä Kunnakselta on ilmestynyt. Herra Hakkaraisen seitsemän ihmettä on kertomus Tassulan tarinoistakin tutusta unissakävelijästä, joka voittaa ulkomaanmatkan.

Herra Hakkarainen on päässyt mukaan matkalle, jonka jokainen osallistuja on saanut valita jonkin matkakohteen, jonne seurue matkustaa. Porukka reissaa Pääsiäissaarille, Kiinanmuurille, Niagaran putouksille, Egyptin pyramideja katsomaan, Taj Mahaliin, Venetsiaan ja Rio de Janeiroon sambakarnevaaleille. Koska Herra Hakkarainen on matkassa mukana, tapahtuu öiseen aikaan tai hänen nokostensa aikana kummia juttuja, jotka kohahduttavat paikallisväestöä.

Herra Hakkarainen on hahmona aivan verraton, koska hän ei tarkoita pahaa kenellekään ja tekee hölmöyksiä täysin tietämättään. Hakkarainen onnistuu muun muassa solmuamaan soitollaan käärmeenlumoojien käärmeet, auttaa löytämään vanhan obeliskin ja pelastaa kiinalaisen kylän aarteen. Kuvitus täydentää hauskasti ja eloisasti Hakkaraisen tempauksia.

Tämä teos on mielestäni todella mielenkiintoinen jo siitäkin syystä, että sen mukana lapsi pääsee "näkemään maailmaa" ja sen ihmeitä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta matkustaa ympäriinsä, joten on hienoa, että lastenkirjojen kautta lapsi pääsee osaksi "suurta maailmaa". Faktat ovat oikeita ja Hakkaraisen tempaukset tekevät niistä varmasti mieleenpainuvia. Tämä teos on myös aikuiselle sopiva, sillä varmaan jokainen ihminen tykkää lukea uusista paikoista erilaisista kirjoista tai muista lähteistä. Tässä on mukana huumoria, mikä ainakin minua houkuttelee lukemaan.

En uskalla antaa tälle täysiä pisteitä, koska olen pulassa löytäessäni jonkun vielä paremman Kunnaksen kuvakirjan. Tämä on kuitenkin todellinen taidonnäyte: mielenkiintoinen, hauska ja faktoista kiinni pitävä, eloisasti ja selkeästi mutta samalla yksityiskohtaisesti kuvitettu teos. Kuva ja teksti sopivat tuttuun tapaan erinomaisesti yhteen, onhan tekijä molemmissa sama.

♠♠♠♠½

Koiramäen Martta ja tiernapojat

Mauri Kunnas: Koiramäen Martta ja tiernapojat

32 s., Otava 2007

1.p. 2000

Olen lukenut miltei joka vuosi tämän ihastuttavan Mauri Kunnaksen jouluperinteitä kunnioittavan Koiramäen Martta ja tiernapojat -kuvakirjan, mutta aina vain se jaksaa ilahduttaa ja herättää mielenkiintoa. Kunnasmaisen letkeä ja samalla pikkutarkka kuvitus vetoaa tässäkin.

Koiramäen Martta on päässyt äitinsä mukaan kaupunkiin, jolloin täti vie vieraansa torille katsomaan tiernapoikien esitystä. Mukana on pienissä roolissa toinen toistaan huvittavampia hahmoja: Kröönperin kukko, Remuliinin pappa ja Hilanterin pikkupossu. Suurin rooli on kuitenkin tiernapojilla, joissa Martan serkkukin on mukana Mänkkinä eli Tiernajussina.

Mielestäni tällä teoksella on muutakin arvoa kuin pelkästään viihdyttävää. Se toimii niin lapsille kuin aikuisillekin ikkunana menneeseen aikaan ja jo lähes kadonneisiin perinteisiin miljöönään entisaikojen Porvoo. On hienoa, että Kunnas tahtoo kirjallisuudessaan vaalia perinteitä ja nostaa ne myös nuorimpien sukupolvien tietoisuuteen. 

Minulle tiernapojat ovat vieras asia enkä muista edes koulun joulujuhlassa milloinkaan kyseistä esitystä nähneeni. Kunnaksen teoksessa on lopussa hyvä selonteko tiernapoikahistoriasta sekä tiernapoikien laulut ja vuorosanat kronologisesti järjestyksessä. Tulee tunne, että kirjailija todella on halunnut opastaa lukijansa tiernapoikien matkaan, kun tällainenkin seikka on otettu huomioon. Hyvää on myös se, että Kunnas on ottanut huumorin mukaan ja käsittelee aihetta lyhyesti mutta kiinnostavasti, jolloin perheen pienimmätkin malttavat kuunnella. On tämä niin hieno teos monelta eri kantilta, että pakko antaa täydet pisteet.

♠♠♠♠♠

Koiramäen Martan ja tiernapoikien siivittämänä toivotan lukijoilleni oikein rentouttavaa ja mukavaa joulua!

Onnin paras joululahja

Mauri Kunnas: Onnin paras joululahja / Tassulan tarinoita

27 s., Otava 2003. 2. p.

Oikeasti kuinka homeaivo voin olla, kun olin unohtanut edes omistavani tämän kirjan. Katsoin kaappiin (Kunnakset eivät kokonsa vuoksi mahdu hyllyyn) reilu kuukausi sitten ja huomasin tämän. Olen kyllä lukenut tämän aikaisemmin, mutta sitten tyystin unohtanut, sillä minuun ovat jotenkin kolahtaneet enemmän Koiramäki -sarjan teokset. Onnin paras joululahja on Tassulan tarinoita -sarjan toinen teos.

Onnin paras joululahja kertoo upporikkaan perheen ainoasta pojasta Onnista, joka saa joka joulu valtavasti lahjoja. Kuitenkaan poika ei ole iloinen ja onnellinen eivätkä lahjat jaksa kiinnostaa. Tänä jouluna kuitenkin Herra Hakkarainen onnistuu unissakävelysekoiluillaan tekemään jotakin, mikä saa hymyn apaattisen Onni-pojan huulille: ja poika saa parhaan joululahjansa ikinä.

On hämmästyttävää miten lyhyessä kirjassa Mauri Kunnas onnistuu luomaan kokonaisen hauskan sattumusten sarjan ja etenkin teoksen lopussa sattumukset naurattavat. Mielestäni on aika harmi, että Kunnaksen joulukirjoista puhuttaessa tätä ei usein mainita vaan joulupukki -aiheiset kirjat saavat enemmän huomiota ja niistä etenkin niin ikään loistava Joulupukki ja noitarumpu (vaikka en olekaan sitä ikinä lukenut, elokuvan nähnyt sitäkin useammin). 

Kuvitus on jälleen kunnasmaisen onnistunutta ja olenkin oppinut kiinnittämään enemmän huomiota kuvakirjojen kuvitukseen, sillä opin hieman uutta lasten- ja nuortenkirjallisuuden kurssilla. Siksi tuntuukin, että sain kuvituksesta vielä enemmän irti kuin aikaisemmin, jolloin jo pidin Kunnaksen kuvitusta onnistuneena.

Mielestäni Kunnas onnistuu hyvin sisällyttämään tähän tarinaan sellaisen ytimen, jonka moni nykyajan joulumarkkinoiden huumassa unohtaa: ei se lahjan hinta tai niiden määrä, vaan ajatus lahjan takana, se että lahja on juuri saajalleen tarkoitettu.

Onpas taas vaikea antaa arvosanaa, mutta eiköhän tämä osu lähelle:

♠♠♠♠

Aarresaari

Kunnas, Mauri: Aarresaari - kunnasmainen tulkinta Robert Louis Stevensonin klassikosta

38 s., Otava 2012

"Mä haluun lukee ton!" oli ensimmäinen ajatukseni, kun näin kuvan Mauri Kunnaksen uudesta lastenkirjasta Aarresaari. Ja siellähän se tänään odotti minua kirjaston hyllyn päällä esille laitettuna. Olen oikeastaan aina tykännyt Mauri Kunnaksen kirjoista, niissä on hauska juoni ja iloinen ja värikäs kuvitus, joka miellyttää silmää. Itsekin kuuluin joskus Kunnaksen kirjakerhoon ja sieltä "sain" useammankin kirjan, joista olen kyllä lähes poikkeusketta pitänyt.

Aarresaari kertoo nuoresta Jimistä, joka saa äitinsä kanssa haltuunsa vanhan merirosvon aarrekartan. Ennen kuolemaansa vanha merirosvo varoittaa Jimiä yksijalkaisesta merimiehestä, johon ei ole luottamista. Jim äiteineen pyytää apua Tohtorilta ja Patruunalta, jotka hommaavat miehistön ja laivan: ja niin aarrejahti voi alkaa. Jim retkikuntineen kohtaa aarresaarella yllättäviä ja lapsen mielestä varmasti jännittäviäkin seikkailuita.

Mielestäni Aarresaaressa on hauskan kepeä juoni, jota tehostaa elävä kuvitus. Vakavatkaan asiat eivät tunnu liian vakavilta, sillä Kunnas pelaa sanoilla ja kuvilla hyvin yhteen. Ihan hauska luettava tämä oli, taattu iltasatusuosikki varmasti. Kuitenkin jäin hieman miettimään sitä, että eikö Kunnaksen nyt olisi jo aika kehitellä taas jokin ihan oma tarina. Kuitenkin häneltä on tuoreimpina teoksina ilmestynyt muiden teoksia mukailevia satuversioita: Seitsemän koiraveljestä, Robin Hood, Kalevala ja nyt tämä. Ovathan nämä mielenkiintoisia ja hauskasti pääsee tutustumaan klassikoihin, mutta ehkä Kunnas voisi taas näyttää kyntensä tarinankeksijänä.

♠♠♠♠