Rakkautta & Kun on tunteet

Jotuni, Maria: Rakkautta. Kun on tunteet.

201 s., Otava 1961

Maria Jotunin kahdesta novellikokoelmasta Rakkautta ja Kun on tunteet on yhteisnide. Rakkautta julkaistiin alunperin vuonna 1907 ja Kun on tunteet 1913.

Rakkautta ja Kun on tunteet käsittelevät nimiensä mukaisesti rakkautta ja rakkauden vaikeutta erilaisten ihmisten kohdalla. Novellien henkilöt ovat niin rikkaita kuin köyhiä, nuoria kuin vanhojakin. Jotunin novelleista löytyy sellaista syvää oivallusta ja ajatusta, joka tekee niistä ajattelemisen arvoisia. Usein varsinainen merkitys on piilotettu rivienväleihin.

Joskus en kyllä ajattelemallakaan hoksannut joidenkin novellien pointtia, sillä ne on saatettu kirjoittaa hieman vaikeaselkoisesti etenkin nykypäivän lukijan näkökulmasta: sanontatavat ovat muuttuneet. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että nämä novellit eivät minun silmissäni yllä Huojuvan talon tasalle, mutta niissä näkyy samaa terävyyttä.

Yhteisniteen eräänlaisessa esipuheessa mainitaan, että Jotunin teokset on kirjoitettu ihmisille jotka ymmärtävät "suurta, viiltävää ja parantavaa huumoria". En tiedä, mutta minä en ainakaan kovin helposti löydä novelleista huumoria. Tietyllä tavalla sitä on olemassa, mutta minulle se ei oikein välity.

♠♠♠

ps. kansikuvaa ei nyt ole, sillä kansi (paperiton) kansi on niin huonossa kunnossa ettei sitä kannata kuvata

Jotunin novelleja

Jotuni, Maria: Valitut teokset
Otava 1969

Lainasin koulutehtävää varten yhteisniteen Maria Jotunin teoksia enkä aikonut lukea sitä varsinaisesti, ottaa vain Huojuvasta talosta lukunäytteen. Hetken kyllä harkitsin lukevani sen uudelleen, mutta muistan juonen edelleen niin lähtemättömästi ettei sille ole tarvetta. En muutenkaan halua lukea sitä uudelleen, sillä koin sen aikoinaan hyvin ahdistavaksi.

Päätin kuitenkin loppujen lopuksi lukea yhteisniteestä novellivalikoiman, johon kuuluu seuraavat novellit: Margareta, Annastiina, Hilda Husso, Herman, Rakkautta, Matami Röhelin, Vasten mieltä, Kansantapa, Kyökin puolelta ja Kuolema. Pidin niistä kovasti, ja onkin vaikea olla pitämättä Jotunista jos pitää Minna Canthista: onhan heidän tyyleissään paljon samaa.

Jotuni käsittelee novelleissaan naisen asemaa ja yhteiskunnallista tilannetta hyvin mieleenpainuvasti. Hän ei käytä koreita puheenparsia tai muita krumeluureja, mutta silti teksti on jotenkin pysähdyttävän hienoa ja muistettavaa. Hän osaa kirjoittaa myös rivien väliin niin, että ei ehkä ensin hoksaa mitä teksti koettaa sanoa. Esimerkiksi tästä voisi mainita Matami Röhelin -novellin, sillä sehän ei ole ihan sitä miltä aluksi vaikuttaa. Onkin mielenkiintoista lukea novelleja vastaanottavasti ja pohdiskellen. Ongelmana tässä on vain se, että kaikki eivät osaa näin tehdä ja se voi tuntua raskaalta koko ajan miettiä onko pinnan alla jotakin muutakin.

Kyllä Jotunin novelleille voi huoletta antaa seuraavat pisteet:

♠♠♠♠