Ruoho on aina vihreämpää

Ruth Jones: Ruoho on aina vihreämpää

Bazar 2025

alkup. Never Greener, 2018

suomentanut Jade Haapasalo

Ruoho on aina vihreämpää on Ruth Jonesin uusin suomennettu romaani. Luin sen helmikuun alussa pikaista vauhtia, sillä kuten aikaisemminkin, Jonesin vetävä kirjoitustyyli vei mukanaan. Tarina etenee vauhdikkaasti, mikä todella viehätti minua hitaasti edenneen Ruth Waren jännärin Nainen huoneessa 11 jälkeen. Juonenkäänteissä sen sijaan on paljonkin sellaista, mikä kääntyy minulle aika vastenmieliseksi.

Kate Andrews on tunnettu näyttelijätär, joka tukahduttaa tunteitaan pakkomielteiseen liikuntaan. Hän ei ole täysin avoin edes puolisolleen, vaan heidän välillään tuntuu moniakin jännitteitä, varsinkin kun puoliso tietää Katen tavoista vältellä syömistä ja urheilla uupumukseen asti. Heillä on pieni tytärkin, mutta silti Katen mieli palaa aivan johonkin muualle kuin perheen pariin.

Callum on reilu viisikymppinen opettaja ja aikuistuvien lasten isä, jolla on takanaan pitkä avioliitto vaimonsa kanssa. Heillä on taustallaan vakava aviokriisi, joka johtui Callumin syrjähypystä kauan sitten. Määrätietoisesti Callum on keskittynyt perheeseensä ja päättänyt unohtaa... Katen.

Varoittamatta Katen ja Callumin tiet kohtaavat, kun Kate on kouluvierailulla vanhassa koulussaan. Tuo kohtaaminen johtaa toiseen ja taas kolmanteen. Kate on valmis riskeeraamaan kaiken Callumin vuoksi, eikä Callumistakaan ole vastustelemaan, vaikka järki sanoo toista. Kun kaikki paljastuu, ovat seuraukset peruuttamattomat.

Tykkäsin paljon nopeasti etenevästä juonesta, napakoista luvuista ja monet henkilöhahmotkin olivat varsin okei. Kuitenkin tällaisesta systemaattisesta pettämisestä lukeminen ei tuntunut mitenkään mukavalta. Ajattelin vain heidän puolisoitaan, jotka väistämättä tulisivat särkemään sydämensä, kun totuus selviäisi. Jones ei tee Katesta ja Callumista mitään yksiselitteisiä pahiksia, vaan heidän hahmoissaan todella on monenlaisia kulmia, mutta silti minun on vaikea löytää mitään puolustusta sille, että rikkoisi puolisoaan kohtaan tällä tavalla.

Jäi siis hieman ristiriitainen olo, sillä alussa olin tosi innoissani tästä ja sitten juonenkäänteet johtivat toisenlaisiin tunteisiin. Halusin kuitenkin koko ajan kuumeisesti tietää miten kaikki päättyy, joten tarina kyllä veti puoleensa loppuun asti.

Vain me kolme

Ruth Jones: Vain me kolme

Bazar 2025

Us three, 2020

suomentanut Jade Haapasalo

Ruth Jones saapui lukulistalleni alunperin Booktok-vinkin kautta. Luin hänen ensimmäisen suomennetun romaaninsa Mikä jäi kertomatta. Pidin siitä, vaikka suurimman huuman laannuttua loppuratkaisu tuntuikin varsin ilmeiseltä ja ennalta-arvattavalta. Vain me kolme oli mielestäni vielä parempi romaani ja onnistui loppupuolella jopa hieman yllättämään. Kolmaskin suomennos on kustantajan sivujen mukaan tulossa.

Catrin, Lana ja Judith ovat olleet ystäviä jo lapsesta asti. 8-vuotiaina he vannoivat karkkipaperin yllä valan ikuisesta ystävyydestä. Kymmenen vuotta myöhemmin vala joutuu koetukselle kolmikon yhteisellä Kreikan lomalla, jolta kotiin palaa muuttuneita nuoria naisia. Vuosien ja vuosikymmenien kuluessa ystävyyteen tulee yhä pahempia säröjä, joiden paikkaaminen osoittautuu vaikeaksi. Vasta odottamaton tapahtuma tuo yhteen sen, mitä heidän kolmen ystävyydestä on vielä jäljellä.

Pidin tästä moniäänisestä, monessa aikatasossa etenevästä tarinasta paljon. Hahmoista pidin eniten sovittelevasta Catrinista, mutta löysin ymmärrystä myös narsistisen äidin hallitsemassa perheessä kasvanutta Judithia kohtaan. Lana on hahmoista ristiriitaisin ja epäsovinnaisin, mutta inhimillinen hänkin. Pidin siitä, miten heidän ystävyytensä lähtökohdat ovat niin syviä, että he tuntevat toistensa perheet ja ovat aina tervetulleita toistensa koteihin.

Mielestäni Jones onnistuu hienosti punomaan vuosikymmenet ja erilaiset näkökulmat yhteen. Useista näkökulmista huolimatta juonenkäänteitä on helppo seurata ja on mahdollista vain lukea ja nauttia tarinasta. Mainio tarina syvän ystävyyssiteen voimasta. Seuraavaa kirjaa odotellessa!

Mikä jäi kertomatta

Ruth Jones: Mikä jäi kertomatta

Bazar 2024

alkup. Love Untold

suomentanut Helene Bützow

Kirja, johon tartuin kyynelientäyteisen kirjavinkin ansiosta. Näin taannoin kustantajan Instagram-stoorissa @jaatynytbanaaniofficial tekemän kirjasuositusvideon, jossa hän herkistyi kyyneliin asti kirjasta kertoessaan. Ajattelin heti, että tämä kirja pitää selvästi kokea itse. Luin ja pidin. Välillä tuntui, että suorastaan imeydyin mukaan kirjan maailmaan.

Kirja kertoo neljän sukupolven naisista. Grace on lähes 90-vuotias teräsnainen, joka asuu edelleen omassa talossaan ja kantaa huolta niin jälkipolvistaan kuin yhteisestä kodista vanhainkotiin muuttaneista Johnista ja tämän sisaresta Cissiestä. Elin on Gracen viisikymppinen tyttärentytär, joka on rakentanut minuutensa vahvan ammattilaisroolin, koulutuksen ja perhekulissien varaan. Hänen maailmansa romahtaa, kun aviomies löytää nuoremman naisen. Beca on Elinin taiteellisesti lahjakas tytär, jota ei koulunkäynti voisi vähempää kiinnostaa. Hän haluaisi vain olla rauhassa jatkuvilta odotuksilta. Ja sitten on vielä Alys, Gracen tytär ja Elinin äiti, josta ei ole kuultu 30 vuoteen.

Pidin tämän kirjan henkilöhahmoista, sillä heissä oli inhimillisyyttä. Kun katsoo sukupolvien ketjua, onhelppo ymmärtää heidän persooniensa erityispiirteitä, kuten esimerkiksi Elinin tarvetta kontrolloida kaikkea. Tarinaa kerrotaan vuorotellen heidän kaikkien näkökulmasta, mikä tuo syvempää ulottuvuutta niin persooniin kuin tapahtumiinkin. Sukupolvien väliset suhteet on pääosin kuvattu varsin uskottavasti, mutta välillä sorruttaan lyhyimpään tiehen ja helpoimpaan ratkaisuun. Miksi rakentaa ristiriitoja ja konflikteja, jos kaikki kuitenkin ratkaistaan sormia napsauttamalla, jopa vuosikymmenien takaiset kipeät kohtaamiset?

Ruth Jones on selvästi taitava rakentamaan juonikuvioita ja kuljettamaan tarinaa monessa tasossa. Oli nautinto lukea kirjaa, joka oli näin helppoa ja mukaansatempaavaa luettavaa. Loppuratkaisu oli mielestäni tietyllä tavalla varsin ilmeinen, kun nyt jälkeenpäin ajattelee, joten oma lukukokemukseni ja suurin innostukseni tätä tarinaa kohtaan ehkä hieman lässähti siinä. Voisin kuitenkin lukea Jonesilta jotain muutakin, jos ja luultavasti kun hänen tuotantoaan suomennetaan lisää.