Näytetään tekstit, joissa on tunniste Imatra -sarja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Imatra -sarja. Näytä kaikki tekstit

maanantai 20. elokuuta 2012

Vuoksen helmi & Pihkovan kellot

Hirvisaari, Laila: Vuoksen helmi
483 s., Otava 2008
---
Hirvisaari, Laila: Pihkovan kellot
420 s., Otava 2009

Nyt on sitten Laila Hirvisaaren Imatra -sarjan kaksi viimeistä osaa luettu. Hirvisaari päättää sarjansa todella mallikkaasti ja lukijalle jää toiveikas olo: henkilöiden "elämä jatkuu" ja heillä on tulevaisuus.

Vuoksen helmi sijoittuu pääosin Imatralle ja siellä olevan Valtionhotellin miljööseen. Päähenkilö on Julia Morton, jonka avioliitto rakoilee ja elämä kuljettaa häntä kauemmas miehestään. Julia politikoi edelleen ja hän tapaa monia mielenkiintoisia persoonia, jotka opettavat häntä katsomaan asioita eri suunnilta. Eletään sortokauden aikaa ja Venäjä vaikuttaa entistä enemmän suomalaisten elämään.

Pihkovan kellot siirtyy aivan toiseen miljööseen, kuten jo teoksen nimikin kertoo. Päähenkilöksi nousee Julia Mortonin ohelle (ja ohikin) Anna Kristiina Kuzmina, joka lähtee Pihkovan liepeille perustettavaan sotasairaalaan hoitajaksi ja lääkäriksi. Siellä Anna Kristiina näkee ja kokee paljon sellaista, mikä järkyttää ja muuttaa häntä. Samoin on Julian laita. Maailmansota muuttaa kaikkia, jotka sen läheltä kokevat.

Itse hieman mietin Pihkovan kellojen liittymistä sarjaan. Toki henkilöt ovat samoja, mutta kuitenkin kun kyseessä on Imatra -sarja, on hieman erikoista siirtää päätösosa Pihkovaan ja Narvan alueelle. Imatrasta vain puhutaan, mutta tapahtumat eivät sijoitu sinne. Toisaalta Pihkovan kellot on todella erinomainen päätösosa, kuten jo aikaisemmin mainitsin.

Hieman jäin myös kaipaamaan ritikanrantalaisia Imatralta. Vilma Haikala oli Vuoksen helmessä kuitenkin melko olennainen hahmo, mutta nyt hänetkin siirrettiin täysin taka-alalle. Muutenkin olisi ollut kiva lukea myös siitä, mitä Ritikanrantaan ja Tornatorille kuuluu. Toisaalta taas kokonaisuus on toimiva näinkin.

Pakko on sanoa, että Pihkovan kellot on luultavasti koko sarjan paras teos, koska siinä on eniten tunnetta ja toimintaa. Hirvisaari olisi minun nähdäkseni voinut rakentaa aiheesta jopa oman yksittäisen romaanin, jos olisi halunnut.

Vuoksen helmi
♠♠♠½

Pihkovan kellot 
♠♠♠♠½

perjantai 11. toukokuuta 2012

Grand hotel

Hirvisaari, Laila: Grand hotel
549 s., Otava 2007

Laila Hirvisaaren Grand hotel on hänen Imatra -sarjansa kolmas osa. Tässä osassa elämä keskittyy pääasiassa Imatralle Valtionhotelliin, mutta päähenkilö Julia kulkee myös raja-Karjalan kylissä. Muiden henkilöiden kautta päästään kulkemaan myös Narvaan.

Julia on hyvin itsepäinen, itsevarma ja oikeudenmukainen. Hän ei voi sitää sitä, miten Venäjä sortaa suuriruhtinaskuntaansa Suomea. Julian kärkkäät mielipiteet antavatkin jälleen lisämausteensa teokselle. Julian oma elämä on muuttunut, hän on ikään kuin hieman seestynyt, mutta silti hän on tulta ja tulikiveä, jos hän kokee suomalaisten oikeuksia loukattavan.

Tässä teoksessa Ritikanrannan työväestö ei saa suurta huomiota, mitä olisin ehkä hieman kaivannut. Toisaalta raja-Karjalan kuvaukset tuovat työväestön asemaa esiin. Valtionhotellin tapahtumat antavat teokselle lisäjännitystä ja toimintaa, mikä oli hyvin virkistävää melko rauhallisen kerronnan lomassa. Jälleen kerran taattua Laila Hirvisaarta, mitä muuta voisinkaan sanoa?

♠♠♠♠

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Myrskyn edellä

Hirvisaari, Laila: Myrskyn edellä
569 s., Otava 2006

Myrskyn edellä on Laila Hirvisaaren kirjoittaman Imatra-sarjan toinen osa. Tämä on odottanut vuoroaan luvattoman kauan, sillä yöpöydälläni on pyörinyt viime aikoina paljon sellaisia kirjoja, joiden lainoja en ole voinut uusia. Nyt kuitenkin pääsin taas sarjan pariin. :)

Myrskyn edellä jatkaa oikeastaan siitä mihin sarjan ensimmäinen osa Kruununpuisto jäi. Tämän teoksen keskiössä on nyt Julia Sorokina sekä hänen perheensä. Ritikanrannan työläisten vaiheita kuvataan hänen kauttaan, samoin Benoisin kreivisuvun ja Virumaan tapahtumia. Ajallisesti teos sijoittuu historiallisesti hyvin merkittävään vuoteen 1905, jolloin taisteltiin ääni- ja vaalioikeudesta ja tasa-arvosta. Poliittisia kokouksia pidetään, lakkoja syntyy, Pietarissa koetaan Verisunnuntai ja kartanoita poltetaan. Benoisien Tammikartanosta paljastuu lisäksi tarkoin varjeltu salaisuus.

Edellistä osaa lukiessani en oikeastaan muodostanut selkeää mielikuvaa Julia Sorokinasta, mutta tässä se tapahtuu. En voi sanoa pitäväni Juliasta, mutta en toisaalta häntä inhoakaan. Ritikanrantalaisista olisin halunnut lukea enemmänkin, he olivat tässä teoksessa paljon pienemmässä osassa kuin Kruununpuistossa. Kuitenkin Hirvisaari on onnistunut säilyttämään tasapainon juonessa, ei tunnu että kuvattaisiin liikaa varakkaiden elämää.

Kielellisesti Hirvisaaren teos on jälleen samaa eloisaa ja lämmintä kieltä kuin ennenkin. Hän osaa todella luoda aitoja henkilöhahmoja ja välittää heidän tunteensa lukijalle. Taustatyö on tämänkin kirjan kohdalla tehty hyvin, mikä tekee teoksesta todella uskottavan ja käsinkosketeltavan. Jos vielä verrataan Kruununpuistoa ja tätä teosta, voin todeta, että tässä on enemmän "jännitystä" tapahtumien kulusta, tämä teos ei ole niin ennalta arvattava kuin edeltäjänsä.
♠♠♠♠½

perjantai 27. tammikuuta 2012

Kruununpuisto


Hirvisaari, Laila: Kruununpuisto
508 s., Otava 2005

Laila Hirvisaari (Hietamies) on yksi suosikkikirjailijoistani, eikä tämäkään teos ollut pettymys. Mulla on menossa tässä sellainen projekti, että luen kaikki Hirvisaaren teokset. Muutaman sarjan olen jo lukenut, nyt on vuorossa tämä Imatra -sarja.

Kruununpuisto kertoo Imatralla asuvista Tornatorin tehtaan työläisistä sekä venäläisistä kreivillisistä, jotka matkustavat Imatralle. Imatralla tarinan keskiössä on Kuzminin perhe, jonka tiet risteävät kreivillisen Benois-suvun kanssa. Vuoksen virta yhdistää ihmisiä.

Kuzminin perhe on tavallinen työläisperhe, kuten Taavitsaiset, Haikalat, Korput ja monet muut. Kuitenkin Kuzminin perheen taustoissa on jotakin, joka on salaisuus myös miltei kaikille perheen jäsenille. Kun kreivitär Benois saapuu seuraneitinsä Julian kanssa Imatralle, alkaa vyyhti selvitä.

Tornatorin tehtaalaisten elämään kuuluu iloa ja surua, mutta yhteishengen ansiosta mennään eteenpäin ja kaikista pidetään huolta. Sairauksia iskee, mies pahoinpitelee vaimoaan, sattuu jopa kuolemantapaus. Jokainen kokee surun eri tavalla, mutta silti he tukevat toisiaan. Ei kreivillistenkään elämä kuitenkaan helppoa ole, vaikka ulkopuolisesti niin saattaisi luullakin. Perheeltä puuttuu perillinen, puoli sukua ihmettelee asiaa ja siksi täytyy ryhtyä jopa moraalittomiksi luokiteltaviin tekoihin.

Teos rakentuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä on pääosassa tornatorilaiset perheineen, sitten Julia Sorokina ja kreivilliset ja viimeissä osassa keskiöön nousevat kreivilliset sekä Kuzminit. Tämä rakenne viehättää minua, sillä se luo ensin pohjatietoja ja yksityiskohtia ihmisistä, ja sitten vasta rupeaa selvittämään mikä heitä yhdistää.

Täytyy sanoa tajusin oikeastaan heti mikä on se salaisuus, jota tarkoin varjellaan. Ennalta-arvattavuus siis vaivasi tätä teosta, mutta ihme kyllä se ei ikinä haittaa minua, kun kyseessä on Hirvisaaren kirjat. Ehkä se johtuu siitä, että tämä puute paikkaantuu eloisalla kielellä, hyvin suunnitellulla juonella sekä aidoilla, lämpimillä ihmishahmoilla.

♠♠♠♠