Myrkyllinen liitto

Keigo Higashino: Myrkyllinen liitto
9h 34min., Punainen silakka 2021
alkup. Seijo no Kyusai, 2008
suom. Raisa Porrasmaa
kansi: Tony Eräpuro

Higashino on kyllä täysin omanlaisensa dekkaristi! Myrkyllinen liitto on aiemmin kuuntelemani Uskollisen naapurin itsenäinen jatko-osa, jossa rikostutkimuksen keskiössä nähdään tutut poliisit Kusanagi, Kishitani ja Mamiya sekä Kusanagin pitkäaikainen ystävä, professori Yukawa.

Yoshitaka Mashiba on menestynyt yritysjohtaja, joka löytyy myrkytettynä kotoaan. Poliisin katse kääntyy nopeasti vaimon suuntaan, mutta tämä oli tapahtumahetkellä vierailemassa vanhempiensa luona satojen kilometrien päässä. Tutkinnan edetessä tapaus näyttää koko ajan mahdottomammalta ratkaista, suorastaan täydelliseltä rikokselta. Jopa loogisen päättelyn mestari fyysikko Yukawa tuntuu ajautuvan umpikujaan.

Pidin tästäkin kirjasta, kuten Higashinon kahdesta muustakin suomennetusta teoksesta. Higashino on ovela ja yllättävä kirjailija, jolla on taito osoittaa erikoisimmatkin yhteensattumat lopulta ihan loogisiksi tapahtumaketjuiksi. Toivon, että Punainen silakka jatkaa hänen teostensa julkaisua suomeksi, sillä Higashino tarjoaa Suomessa pohjoismaalaisten dekkarien kirjomaan genreen raikkaan, erilaisen tuulahduksen.

 

Uskollinen naapuri

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

9h 18min., Punainen silakka 2020

alkup. Yogisha X no Kenshin, 2005

suom. Raisa Porrasmaa

lukija: Juhani Rajalin

Kuuntelin vastikään Keigo Higashinon maagisesta realismista ammentavan romaanin Namiyan puodin ihmeet. Pidin siitä siinä määrin, että otin kuunteluun hänen ensimmäisen suomennetun teoksensa Uskollinen naapuri. Täytyy sanoa, että olipas todella mielenkiintoinen ja terävä dekkari.

Uskollinen naapuri on dekkari, jossa syyllinen selviää heti alkuunsa. Kiinnijäämisen välttämiseksi punotaan kuitenkin älykäs juoni, jonka koukkujen kuunteleminen oli kerrassaan nautittavaa.

Yksinhuoltaja Yasukon elämä menee uusiksi, kun väkivaltainen ex-mies saapuu hänen ovelleen jälleen kerran rahaa vaatimaan. He ajautuvat sanaharkkaan ja tappeluun sillä seurauksella, että mies kuolee. Pian ovelta kuuluu toinen koputus, kun naapurin hiljainen älykkö saapuu tarjoamaan apuaan. Poliisi selvittää tapahtumia, mutta palaset eivät vain osu kohdalleen. Ilmeisimmällä epäillyllä eli Yasukollakin on pitävä alibi, kiitos uskollisen naapurin.

En muista aikaisemmin lukeneeni tällaista dekkaria. On jotenkin metkaa samaan aikaan tietää syyllinen, mutta kuitenkin hämmästellä rikoksen peittelyn kaikkien yksityiskohtien nerokkuutta. Pidin melko tavalla tuosta hiljaisesta ja älykkäästä naapurista, joka paljastui niin paljon enemmäksi kuin alussa vaikutti. Taidan kuunnella piakkoin myös tämän teoksen itsenäisen jatko-osan Myrkyllinen liitto.

Namiyan puodin ihmeet

Keigo Higashino: Namiyan puodin ihmeet

10h 16min., Punainen Silakka 2022

alkup. Namiya zakkaten no kiseki, 2012, 2014

suom. Raisa Porrasmaa

lukija: Juhani Rajalin

Kuuntelin viikonloppuna loppuun Keigo Higashinon kolmannen suomennetun romaanin Namiyan puodin ihmeet. Tämäkin kirja on kirjaston e-äänikirjavalikoimasta tekemäni löytö, johon tuskin olisin tarttunut muuten. Lainasin kirjasta kuitenkin äänikirjan tueksi ihan perinteisen version, koska japanilaisissa nimissä oli alkuun hankala pysyä perillä.

Kolme poliisia pakenevaa pikkurikollista piiloutuu autorikon vuoksi hylättyyn kaupparakennukseen odottamaan aamua. Piilotteluun tulee uusi sävy, kun kaupan postiluukusta putoaa nimetön avunpyyntö, joka on osoitettu edesmenneelle herra Namiyalle. Rikolliskolmikko huomaa pian olevansa keskellä erikoista tapahtumasarjaa, jossa aika kulkee omaa outoa tahtiaan ja avunpyyntöjä tulvii yhä uusilta ihmisiltä. Tuona yönä kolmikko päätyy kirjeenvaihtoon avuntarvitsijoiden kanssa ja kokee jotain ihmeellistä ja sanoinkuvaamatonta.

Kun aloin kuunnella tätä kirjaa, olin aluksi hieman skeptinen, mutta sitten tarina nyppäsi minut toden teolla mukaansa. Kirjan maaginen realismi ja yllättävästi yhteen punoutuvat juonisäikeet tuottivat iloa ja oivaltamisen riemua. Namiyan vanha suljettu puoti ei todellakaan ole sitä miltä äkkiseltään näyttää. En osaa kunnolla edes kuvailla sitä, miten kiehtova tämä kirja olikaan. Hahmoja oli paljon, mutta kun kokonaisuus alkoi hahmottua ja heidät sai yhdisteltyä juonipalapeliin oikeille paikoilleen, niin oivalsin todella Higashinon lahjakkuuden juonenpunojana.

Olen huomannut, että japanilaiset kirjat yleensä miellyttävät minua, sillä niiden "maisemassa" on jotain kotoisen tuttua ja silti kiehtovalla tavalla erilaista, joten sillä lukua tämän ei olisi pitänyt yllättää minua näin. Varasin äänikirjana jo Higashinon läpimurtoteoksen Uskollinen naapuri, jonka kuuntelemista odotan kyllä innolla.