Vauvan vaaka

Hannele Huovi (teksti) & Kristiina Louhi (kuvitus): Vauvan vaaka

75 s., Tammi 1995

Luin taannoin Hannele Huovin ja Kristiina Louhen yhteistyössä syntyneen Karvakorvan runopurkin. Siitä innostuneena päätin lukea myös tämän heidän ensimmäisen yhteisen teoksensa Vauvan vaaka. Innostus kyllä laimeni runojen lukemisen myötä, sillä tämä teos ei iskenyt minuun.

Huovin teksti ja Louhen kuvitus nivoutuvat kauniisti yhteen ja luovat harmonisen vaikutelman. Etenkin Louhen kuvitus oli tässä teoksessa mieleeni, runot eivät niinkään. Pääsääntöisesti runot ovat perinteisiä ja niitä löytyy laidasta laitaan: leikkirunoja, unirunoja, tunnelmarunoja ja niin edelleen. Erityisen hauskaa oli leikkirunojen kohdalla olevat ohjeet miten vauvan kanssa voi leikkiä runon mukana vaikkapa vatsaa silittelemällä tai kutittamalla.

Kristiina Louhen kuvitusta.

Miksi tämä kirja sitten ei osunut ja uponnut minuun? Veikkaanpa suurimmaksi syyksi sen, että minulla ei lapsia sen enempää kuin kokemustakaan aivan pikkulasten hoidosta. Tämä ei siis tuntunut "ajankohtaiselta". Uskon tämän teoksen sykähdyttävän etenkin tuoreita vanhempia ja niitä joilla on vielä pieniä lapsia. Lisäksi tämä on varmasti hauska teos luettavaksi yhdessä lasten kanssa. Tätä teosta onkin hankala nyt "arvoisanoittaa", koska ymmärrän selkeästi miten hyvä kirja tämä voisi olla minunkin mielestäni toisenlaisessa elämäntilanteessa. Nyt tuntuu kumminkin siltä, että kovin montaa pistettä ei voi antaa.

Kristiina Louhen kuvitusta.

 ♠♠½

Karvakorvan runopurkki

Hannele Huovi (teksti) ja Kristiina Louhi (kuvat): Karvakorvan runopurkki

77 s., Tammi 2008

Karvakorvan runopurkki on kahden ansioituneen lastenkirjailijan yhteistyössä syntynyt runoteos, joka puhuttelee sekä teksteillään että kuvillaan. Aikaisemmin heiltä on ilmestynyt toinenkin runoteos, Vauvan vaaka, jonka aion myös lukea: niin suuren vaikutuksen tämä Karvakorvan runopurkki teki.

Miten ylipäätään päädyin lukemaan tämän? Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kurssin viimeisenä tehtävä oli lainata ja lukea kolme lastenrunoteosta. Otin listalta ylös muutaman nimen ja suuntasin kirjastoon, jolloin tämä teos pisti heti silmään iloisella ja pirteällä kannellaan. Kristiina Louhi on ehkä jopa suosikkikuvittajani (ihanat Aino-kirjat!), joten on kai sanomattakin selvää, että kuvat hurmasivat minut. Mutta olihan tämä hyvä valinta myös runojen kannalta.

Hannele Huovi on minulle tuttu lähinnä Histamiini-kirjoista vuosien takaa. Aikaisemmin en ole hänen runojaan lukenut, joten onneksi nyt niin tein: runot ovat hauskoja ja käsittelevät hyvin erilaisia aiheita, niissä on mainio rytmi ja kuten takakansi lupaa "Hannele Huovi -- kirjaa runoihin salaviisaita pikku mietteitä". Runot ovat mm. leikki-, kiukku- ja unirunoja. Kristiina Louhen kuvitus täydentään kauniisti runojen sanomaa ja tunnelmaa monen ikäisiä puhuttelevalla tavalla.

Pidin kaikkein eniten runoista Raja ja Kiukkupurkki, jotka mielestäni kuvaavat monen ikäisen ihmisen tuntemuksia: välillä kiukuttaa tai haluttaa olla yksin. Myös runo Kun on oikein pimeää teki minuun vaikutuksen. Tähän loppuun laitan vielä kuluvaan vuodenaikaan hyvin osuvan runon Kylmä houkuttaa kokonaisuudessaan:

Kylmä houkuttaa uneen/koirat ja ihmiset/kiepille sohvan mutkaan,/ja sateen valkoinen siipi/laskeutuu kaihtimena ikkunaan.

♠♠♠♠

Ettei kukaan pääse syyttämään minua tekijänoikeusrikkomuksista mainittakoon, että kuvat on otettu tämän teoksen "Karvakorvan runopurkki" sivuilta ja ne ovat siis Kristiina Louhen käsialaa.