Sininen huvila

 Eva Frantz: Sininen huvila
7h 42 min., Kustantamo S&S 2018
suom. Ulla Lempinen
lukija: Anna Saksman

Kuuntelin loppukesästä lomalla olessani jonkin verran äänikirjoja, joista en ole vielä kirjoittanut blogiini. Yritän purkaa sumaa nyt syksyn mittaan.

Sininen huvila on ensimmäinen Frantzilta lukemani/kuuntelemani aikuisille suunnattu jännäri. Se avaa komisario Anna Gladista kertovan sarjan, mitä en itse asiassa etukäteen tiennyt tai ollut noteerannut. Kuuntelin kirjan aika nopeaan tahtiin, joten tietyllä tavalla se piti minut otteessaan, vaikka ei kiehtonutkaan samalla tavalla kuin nuorille suunnatut Ruukin salaisuus ja Osasto 23.

Becca on suosittu bloggaaja, joka kirjoittaa lifestyle-blogia nimeltä Sininen huvila. Suosiolla on kääntöpuolensa, sillä myös vihapostin määrä on valtaisa. Kun Beccan pieni Bruno-poika löydetään harhailemasta keskellä yötä autiolla tiellä, löytävät häntä kotiin saattavat nuoret Beccan vakavasti pahoinpideltynä ja henkitoreissaan keittiön lattialta. Poliisikomisario Anna Glad saa tapauksen selvitettäväkseen.

Sininen huvila on dekkari, joka sai ainakin minut kuuntelijana pohtimaan tapausta Anna Gladin mukana ja miettimään mahdollista motiivia. Loppuratkaisu yllätti, vaikka teos lopulta jäikin jotenkin etäiseksi. Luultavasti en tule tämän sarjan parissa jatkamaan, mutta nuortenkirjoja voisin kyllä lukea lisääkin.

Osasto 23

Eva Frantz: Osasto 23

139 s., S&S 2019

alkup. Hallonbacken, 2018

suom. Anu Koivunen

kansi: Anders Carpelan

Viime syksynä kiersin kirjavinkkaamassa meidän työharjoittelijan kanssa alakouluilla. Hän vinkkasi kutosille Eva Frantzin Osasto 23:a ja minäkin kiinnostuin kirjasta. Luin kuitenkin ensin joulun aikaan Ruukin salaisuuden, josta pidin kovasti. Kirjat ovat tyyliltään mielestäni hyvin samanlaisia: sijoittuvat menneisyyteen, sisältävät vaietun salaisuuden, kiehtovan miljöön ja jännittäviä käänteitä.

Osasto 23 sijoittuu 1920-luvulle ja kertoo keuhkotautia sairastavasta Stiinasta. Hänen perheensä on köyhä eikä kunnon lääkkeisiin ole varaa, sillä leskeksi jäänyt äiti saa hädin tuskin ruokittua ja vaatetettua kaikki kuusi lastaan. Kuin ihmeen kaupalla Stiinalle tarjoutuu mahdollisuus päästä Vadelmarinteen keuhkotautiparantolaan. Parantola on Stiinalle kuin ihmeiden kartano, vaikka koti-ikävä vaivaakin. Parantolassa hän kuitenkin tutustuu salaperäiseen Rubeniin, joka tuntuu tietävän Vadelmarinteen menneisyydestä kamalia asioita.

Kuvaus keuhkotautia sairastavan lapsen yksinäisyydestä on koskettavaa. Nuorta kuin oman onnensa varaan jätettyä tyttöä käy sääliksi monella tasolla. Hän on valmistautunut kuolemaan, mutta elämännälkää on vielä jäljellä, kun tarpeeksi ravistaa. Vadelmarinteen parantolassa on kuitenkin meneillään jotain aivan muuta kuin mitä Stiinalle ja hänen äidilleen on uskoteltu. Kun vanha valkosilmäinen nainen varoittaa Stiinaa parantolan puistossa, epäilys alkaa itää hänen mielessään. Mikä oikeastaan on parantolan vaiettu itäsiipi ja mitä siellä tapahtui?

Takakannessa kirjaa luonnehditaan lastenkirjaksi, mutta minun mielestäni tämä on niin aiheeltaan ja tapahtumiltaan kuin päähenkilön iänkin puolesta nuortenkirja. Minulle aikuisena lukijana teos oli monessa kohtaa melko ennalta-arvattava ja ennätin Stiinan edelle päättelyssä, mutta yhtä kaikki pidin tästä kirjasta. Nopealukuinen ja otteessaanpitävä kirja, voisin itsekin jatkossa vinkata tätä.

Joulukirja: Ruukin salaisuus

Eva Frantz: Ruukin salaisuus

kuvittanut Elin Sandström

268 s., Kustantamo S&S 2021

alkup. Hemligheten i Helmersbruk, 2021

suom. Anu Koivunen

Tänä vuonna joulunpyhien kirjaksi valikoitui jännityskirjailija Eva Frantzin nuortenkirja Ruukin salaisuus, joka on jaettu 24 lukuun. Alunperin suunnittelin, että voisin lukea tätä joulukalenterin tyyppisesti, mutta säästin kuitenkin jouluksi koko kirjan.

Ruukin salaisuus sijoittuu pääosin 1970-luvulle. 12-vuotiaan Floran äiti on vuokrannut Helmerinkylästä mökin, jonne hän asettuu joulukuun ajaksi työskentelemään kirjaprojektinsa parissa. Floralle itsenäinen koulunkäynti maalla sopii, sillä hän ei oikein viihdy kerrostalokodissaan eikä hänellä ole edes ystäviä, joita kaivata.

Flora huomaa pian viihtyvänsä Helmerinkylässä paremmin kuin arvasikaan. Lasiruukin omistajaperheelle kuulunut vanha kartano, jonka mailla vuokramökki sijaitsee, vetää häntä puoleensa. Tyhjilleen jäänyt kartano tuntuu valinneen Floran pelastamaan sen purkutuomiolta, ja pala palalta Flora saa kuulla lisää vanhan ruukin ja omistajaperheen vaiheista. Tarinan mukaan perheellä oli sittemmin kadoksiin jäänyt aarre, jonka avulla kartano voitaisiin pelastaa. Jonkun on vain löydettävä se ensin. Kartano ei päästä mailleen ketä tahansa, sillä von Hiemsin taika tuntuu suojelevan tiluksia, mutta jostain syystä Flora tuntuu olevan tervetullut.

Ruukin salaisuus on mielestäni melkolailla täydellinen joulukirja. Siinä on arvoituksellisuutta ja jännitystä, joulun perinteitä, sukutarinaa ja mielikuvitusta kiehtova rapistuva kartanomiljöö. Pala palalta paljastuva sukupolvien taakse ulottuva tapahtumasarja on juuri sellainen, joka on omiaan vangitsemaan huomioni. Lukijalle siitä paljastetaan ensin hieman enemmän kuin itse päähenkilölle, mikä oli ehkä paikoitellen hämmentävää - jouduin muistuttamaan itseäni, että Flora ei vielä joistakin asioista tiedä - mutta samalla koukuttavaa. Sujuvalukuinen kiinnostava tarina kuroutuu lopussa nykyhetkiin asti, mikä sinetöi ruukin tarinan mielestäni hyvin.