Minä haluan äidin luo!

Tracey Corderoy (teksti) & Alison Edgson (kuvitus): Minä haluan äidin luo!

25 s., Mäkelä 2013

alkup. I want my mummy! 2013

suom. Raija Rintamäki

Ajattelin kirjoitella taas muutaman sanasen juuri lukemastani lasten kuvakirjasta. Mielestäni tässä kirjassa on aivan ihana kansi (jolle kuva ei suinkaan tee oikeutta) ja aihekin niin hellyyttävä, että pakkohan tämä oli kirjastosta lainata. Luin ihan hiljattain Corderoylta erään toisen kuvakirjan Leevin uintiretki, jonka kanssa tällä Minä haluan äidin luo! -kirjalla on kyllä yhtäläisyyksiä.

Minä haluan äidin luo! kertoo pienestä hiiripojasta Artusta, joka joutuu olemaan ensimmäistä kertaa erossa äidistä hieman pidempään. Arttu pääsee mummon luo hoitoon, mutta hänellä on silti kova ikävä. Mummolla on kuitenkin ässät hihassaan hänen keksiessään Artulle tekemistä, jonka avulla ikävä unohtuu.

Tämä kirja on ihan upouusi ja voisin kuvitella, että juuri tällaiselle kirjalle on nyt tilausta monessa kodissa, kun lomat loppuvat ja paluu arkeen alkaa taas. Takakannessa sanotaan, että "yhteisen sadun äärellä on turvallista jutella ikävän tunteista", ja sellaiseen tämä kirja kyllä mielestäni soveltuu hyvin, sillä Corderoy käsittelee ikävän tunnetta mielestäni onnistuneesti. Rakenteellisesti tämä kirja on aika onnistunut siinä mielessä, että tietty toistuvuus varmasti miellyttää lapsia ja auttaa samaistumaan Artun tunteisiin tai käsittelemään heidän omia ajatuksiaan, mutta aikuista lukijaa se voi jo alkaa hieman ärsyttämäänkin.

Kirjan kuvitus on aivan ihana ja valloittava, juuri tällaisesta minä pidän. Luin keväällä Edgsonin kuvittaman kirjan Ripaus keijutaikaa, ja jo tuolloin pidin kovasti hänen tyylistään kuvittaa tekstiä. Mielestäni kuvitus tekee hyvää yhteistyötä tekstin kanssa ja kuvat ovat riittävän suuria ja selkeitä, niitä katselee oikein mielellään.

Lyhytarvioita kuvakirjoista

Ajattelin kirjoittaa muutaman lyhytarvion hiljattain lukemistani lasten kuvakirjoista, sillä minulla on aika vaiheessa yksi paksumpi romaani ja jotain haluan tarjota uskollisille lukijoilleni, joita on tullut viime päivien aikana lisääkin. :) Tervetuloa uusille lukijoille!

 Tracey Corderoy (teksti) & Tina Macnaughton (kuvitus): Leevin uintiretki

Karisto 2011

alkup. Oh Dylan!, suom. Tuula Syvänperä

Bongasin töissä tämän suloisesti kuvitetun kuvakirjan Leevi-nimisestä ankanpoikasesta, joka pääsee emona ja sisartensa kanssa uimaan. Matkan varrella vain sattuu yhtä ja toista, kun Leevi pääsee vauhtiin.

Kirja herttaisesta Leevistä on oikein hellyyttävä, mutta juonellisesti se ei ole maata mullistava. Kirjan parasta antia on mielestäni kuvitus ja extraa sille antaa hileet, jotka kimaltelevat lukiessa. Kirjassa on aika paljon toistoa, siis samantyyppiset lauseet kertaantuvat. Uskon, että ainakin pienemmät lapset pitäisivät siitä, ja tuon toistuvuuden vuoksi tämä voisi ehkä sopia kesäiselle satutunnillekin luettavaksi.

 Mauri Kunnas: Vampyyrivaarin tarinoita

Otava 2009, 6.p.

1.p. 1991

Vampyyrivaarin tarinat on Mauri ja Tarja Kunnaksen yhteistyön tulos. Siinä pääroolissa on Draakkulan vaari, joka haluaa pitää yllä vampyyrien perinteitä ja pelotella ihmisiä. Draakkulat ovat siitä hauskoja vampyyrihahmoja, että he ovat samalla kertaa krokotiileja. Draakkulan perhe, samoin kuin moni muukin tämän kirjan hahmoista, on tuttu myös Tassulan tarinoita -sarjasta. Mielestäni nämä Tassulan hahmot eivät vedä vertoja koiramäkeläisille, mutta on näissäkin puolensa.

Vampyyrinvaarin tarinoita sisältää useita lyhyitä tarinoita, joissa on kunnasmaisen yksityiskohtainen ja onnistunut kuvitus. Kirja on varmasti lasten mielestä jännittävä, mutta pelottava se ei ole. Vampyyrivaari on hauska tapaus ja hänen tempauksistaan on kiva lukea, vaikka välillä tuntui, että jokin tarina oli hitusen teennäinen tai tekemällä tehty. En tiedä miksi minusta tuntui siltä, mutta tuntuipahan vain.

 Mauri Kunnas: Kuningas Artturin ritarit - Kappale kissojen varhaista historiaa

Otava 1997

Kuningas Artturin ritarit on niin ikään Mauri ja Tarja Kunnaksen yhteistyön tulos. Mauri Kunnas kirjoittaa esipuheessaan hauskasti, että hänen täytyi tehdä kissojen tähdittämä kuvakirja, sillä koirat olivat alkaneet pitää hänestä erityisesti Seitsemän koiraveljeksen jälkeen, mutta kissat olivat olleet hieman nyreissään. Siispä kuningas Artturin tarinan pääosaan pääsi kissa.

Kuningas Artturin ritarit sisältää useampia tarinoita ja tämä kirja on aika paksu, niin että yhdeltä istumalta tätä ei kyllä varmaankaan tule ainakaan lapsen kanssa luettua. Minulle kuningas Arthurin taru on aika vieras, vaikka olenkin kuullut siitä osia, joten oli jännittävää sukeltaa tarinaan kuvakirjan kautta. Sen nojalla mitä olen tarinasta aikaisemmin kuullut, voin todeta, että Kunnas kyllä noudattaa uskollisesti tämän tarinan esikuvaa, vaikkakin höystää sitä pienillä ekstroilla. Kunnaksen kuvitus on yksityiskohtaista ja monipuolista, en oikeasti käsitä miten hänen hahmonsa ovat aina yhtä ilmeikkäitä näennäisen pienienkin asioiden ansiosta.

Kuningas Artturin ritareissa on mukana aika monta hahmoa, ja ainakin minulle tuotti aluksi hieman vaikeuksia pysyä kärryillä siitä, kuka on kukin. Vilkuilin sangen tiheään sisäkannessa esiteltyjen hahmojen kuvia saadakseni selville hahmojen taustoja ja kyetäkseni sijoittamaan ne tarinan sisään järkevästi. Välillä tarinat myös etenivät jotenkin harppauksittain, ja tarkistinkin usempaan otteeseen, että puuttuuko kirjasta sivuja välistä. Ei puuttunut. Toisaalta jos Kunnas ei olisi vähän karsinut tarinaa, niin tämä olisi ihan huisin paksu kirja.

Kokonaisuutena pidin paljon Kuningas Artturin ritareista, ja olenkin sitä mieltä, että historialliset kuvakirjat ovat ehdottomasti Kunnaksen bravuureja.