Vakooja

Paulo Coelho: Vakooja

190 s., Bazar 2016

alkup. A Espiã, 2016

suom. Jarna Piippo ja Sanna Pernu

Paulo Coelho on kirjailija, josta minulle on kehkeytynyt vanhoja mielipiteitä kahden kirjan perusteella. Yksinkertaistaen voin sanoa, että noiden kahden kirjan (Veronika päättää kuolla ja Alkemisti) perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Coelho on liian filosofista ja taiteellista kirjallisuutta minulle. Nyt kuitenkin Coelhon tuorein teos Vakooja herätti aiheensa puolesta mielenkiintoni ja päätin lukea kirjan ja yrittää sulkea pois aikaisemmat mielipiteeni Coelhosta. Tsemppiä sain Järjellä ja tunteella ja Ullan luetut kirjat -blogeista, joissa kummassakin todettiin, että tämä ei ole tyypillisintä Coelhoa - mikä helpotus minulle!

Vakooja kertoo Mata Harista (1876-1917), joka oli oikealta nimeltään Margaretha Zelle. Olin kuullut aikaisemmmin nimen Mata Hari, mutta minulla ei ollut oikeastaan mitään käsitystä kuka hän oli naisiaan. Paulo Coelho on kirjoittanut hänen tarinansa kaunokirjalliseen muotoon ja korostaa, että tämä teos ei yritä olla Mata Harin elämäkerta. Teosta kirjoittaessaan Coelho on siis käyttänyt kirjailijan vapauksia, mutta mielestäni tästä saa kuitenkin hyvän käsityksen siitä millainen nainen Mata Hari oli tai millaisena hänet ainakin nähtiin.

Mata Hari oli vapaa nainen, joka teki mitä tahtoi ja eli häpeämättömän loistokkaasti varakkaiden rakastajiensa turvin. Hänellä oli suhteita arvostettuihin henkilöihin, joskaan ei järin julkisesti. Tunnetuksi hän tuli rohkeista tanssiesityksistään, joita voisi kuvailla striptease-esitysten edeltäjiksi. Mata Hari janosi huomiota ja teki itsestään numeron, mikä koitui lopulta hänelle tappioksi. Häntä syytettiin vakoilusta vihollisen hyväksi ja lopulta tuomittiin kuolemaan maanpetoksesta Ranskassa ensimmäisen maailmansodan aikaan. 

Mutta miten Margaretha Zellestä tuli Mata Hari, joka herätti jos jonkinlaisia tunteita? Ja kuka Mata Hari oikein loppujen lopuksi oli? Näistä asioista Coelho esittää tulkintansa tässä teoksessa, joka osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi. Teos oli mielestäni sujuvalukuinen ja tiivis paketti, jonka päähenkilö piirtyi vahvasti esiin. Olen tyytyväinen siihen, että luin minua kiinnostavan kirjan, vaikka kirjailijasta en erityisemmin pidäkään. Tässä kirjassa todella ei ollut niin paljon filosofista pohdintaa ja muuta taiteellista vääntöä, josta en ole miehen tuotannossa pitänyt. Siksi uskallankin suositella tätä niillekin, joita Coelho ei ole aikaisemmin oikein miellyttänyt.

♠♠♠♠

Alkemisti

Coelho, Paulo: Alkemisti

185 s., Bazar 2006, 7. p., 1. p. 2002

suom. Sanna Pernu

alkup. O Alquimista 1988

Lukulistallani on jo pitkään keikkunut Paulo Coelhon Alkemisti. Elina sitä taisi alunperin suositella ja muutenkin olen kuullut siitä niin paljon, että pakkohan kirjaan oli itsekin tarttua. Piste i:n päälle oli se, että löysin sen eurolla seurakunnan järjestämästä myynnistä.

Jotenkin tuntuu, etten osaa sanoa teoksesta oikein paljon mitään. Se on syvällinen, mutta silti hyvin yksinkertainen juoneltaan. Siitä pystyy kyllä löytämään olennaisen sanoman, mutta jotenkin tämä kirja meni yli hilseen. Se on jotenkin liian taiteellinen tai oikeammin kaunopuheinen. Ehkä minun tulee lukea tämä teos vielä joskus uudelleen, jotta ymmärtäisin sitä vielä paremmin. 

Alkemisti kertoo lammaspaimen Santiagosta, joka näkee unessa aarteen. Hän matkaa aarteensa perässä ja kohtaa matkalla vaikeuksia, mutta hän oppii niistä aina jotakin uutta. Todellisena aarteena voidaan kuitenkin pitää juuri näitä hänen matkallaan oppimiaan asioita ennusmerkeistä ja sydämen kuuntelemisesta sekä totuudellisuudesta ja sitkeydestä.

♠♠♠½