Verikuu ja muita outoja tarinoita

Jaana Ala-Huissi & Mervi Heikkilä: Verikuu ja muita outoja tarinoita

148 s., Haamu 2018

kansi: Ivi Rebova

a-kappale kustantajalta, kiitos!

Eteläpohjalaiset kirjailijat Jaana Ala-Huissi ja Mervi Heikkilä ovat kirjoittaneet yhdessä novellikokoelman, joissa sekoittuu mielenkiintoisella tavalla kansanperinne, historia, nykypäivä ja rajatiedon ilmiöt. Niminovelli Verikuu on Heikkilän kirjoittama ja kieltämättä avaa kokoelman sangen koukuttavasti. Teos sisältää kaikkiaan 14 novellia, joista puolet on Heikkilän ja puolet Ala-Huissin kirjoittamia.

Luen varsin vähän novelleja, mutta tämän kokoelman ahmaisin parissa illassa. Kaikissa novelleissa oli jotain sopivan metkaa ja "vinksallaan", vaikka miljööltään ne ovatkin erilaisia. Ala-Huissi sijoittaa tarinansa enemmän historiaan, Heikkilä puolestaan maustaa nykytodellisuutta spekulatiivisen fiktion keinoin. Heikkilä on mielestäni novelleissaan myös Ala-Huissia kokeilevampi ja ehkä voisi tavallaan myös sanoa rajumpi. Ala-Huissi ammentaa enemmän historiasta ja kirjoittaa novelleissaan "tutummista outouksista". Kuitenkin erilaisuudesta huolimatta näistä syntyy ihan tasapainoinen novellikokoelma, vaikka Ala-Huissin selkeästi lyhyemmät novellit tuntuvatkin välillä vähän latteilta Heikkilän kokeilevuuden rinnalla.

Omiksi suosikeikseni tästä kokoelmasta nousivat niminovelli Verikuu, Piilopirtti, Chatte, Juhannusyö ja Agnes, sillä ne muodostuivat kokonaisuuksina minulle mieluisimmiksi. Myös muut novellit luin mielelläni enkä voi sanoa, että yksikään kokoelman novelleista olisi huono. Tällaista lukisin mieluusti lisääkin!

♠♠♠♠

 

Hotelli ikuisuus - kauhutarinoita

Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli ikuisuus - kauhutarinoita

141 s., Haamu 2014

kansi: Ivi Rebova
pyytämätön a-kappale 

Osoitan tässä nyt erinomaista ryhdikkyyttä oman henkilökohtaisen haasteeni suhteen! Muutama päivä sitten julkaisin postauksen, johon listasin 6 oman hyllyn kirjaa, jotka aion tänä vuonna lukea. Hotelli ikuisuus on nyt ensimmäinen lukemani teos siltä listalta, joten alku on ainakin hyvä. Alku on hyvä myös siinä mielessä, että tämä oli oikein kiehtova ja monipuolinen kauhunovellikokoelma.

Kokoelmassa on vuorotellen Jaana Ala-Huissin ja Henry Ahon kirjoittamia novelleja. Toiset niistä ovat lähinnä jännittäviä, kauhuelementein maustettuja tarinoita, mutta osa niistä oli kyllä todella jäätäviä. Ensimmäisen jäätävän momentin koin Henry Ahon Mytty-novellin lopussa, oikein tuntui kuinka kylmä aalto hulmahti läpi ja mieleen tuli jokin kauhuelokuvamainen pahaenteinen musiikki ja kirkumiskohtaus. Huh! Tästä syystä Mytty on minulle mieleenpainuvin novelli tästä teoksesta, mutta myös kokonaiskuva tästä kokoelmasta jäi hyvin vahvaksi. Moni novelli näet linkittyy toisiinsa ja täydentää jo aikaisemmin luettua, jolloin syntyy laajempi kudelma.

Olen yllättynyt siitä miten helposti kykenin lukemaan tämän kokoelman, sillä kauhukirjallisuus usein hiipii vähän turhan iholle. Vaikka Hotelli ikuisuuskin hiipi lähelle (kuten kokemukseni Mytyn kanssa osoittaa), niin silti en tutissut kauhusta sammutettuani valot ja mentyäni nukkumaan. Toisin sanoen tätä voin siis suositella myös niille, jotka epäröivät kauhukirjallisuuteen tutustumista.

Tätä teosta lukiessa tulin myös kiinnittäneeksi huomiota sujuvaan tekstiin, joka värittää tarinoista hyvin eläviä ja luo niihin sävyjä, jotka jäävät mieleen. Se jotenkin täydentää tarinoita entisestään, jolloin miljööt, henkilöhahmot ja tapahtumat on helpompi kuvitella ja ne suorastaan näkee edessään. Erityisesti Talo ja Silta -novellien miljööt sykähdyttivät ja loivat mieleen eläviä kuvia tapahtumista, vaikka muissakaan novelleissa ei tosiaan moittimista ole.