Korppipäinen mies

Enna Airik: Korppipäinen mies

29 s., Karisto 2013

 

Enna Airikin kuvakirja Haavemaa oli kuvitukseltaan ja aiheeltaan herkkävireinen ja kaunis teos, joten hänen toinen kuvakirjansa Korppipäinen mies päätyi myös luettavakseni. Korppipäinen mies on sävyltään selkeästi tummempi kuin Haavemaa, mikä välittyy jo kirjan kannestakin. Tämäkin kirja käsittelee isoa aihetta, mutta kokonaisuutena tämä ei minua silti oikein sykähdyttänyt.

 

Korppipäinen mies kertoo Emistä, joka asuu vanhempiensa kanssa rotkon reunalla olevassa talossa. Rotkon toisella puolella on autiotalo, josta Emi näkee painajaisia. Hänen painajaisissaan talossa asuu korppipäinen mies, joka tekee lapsille pahaa. Korppipäinen mies muistuttaa kumman paljon karkkikauppaa pitävää herra Krookia. Reaalitodellisuus heijastuu Emin uniin synnyttäen painajaisia, mutta lopulta tyttö vapautuu ahdistavista unistaan vanhan ja kiltin lintuparantajan avustuksella.

 

Tämä teos käsittelee hienovaraisesti lasten kuviteltuja ja todellisiakin pelkoja. Itse tulkitsin tämän teoksen käsittelevän lapsiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä ja siitä toipumista. Kokonaiskuvaltaan tämä teos on hyvin tummansävyinen - eikä pelkästään kuvituksen suhteen - mutta asioiden selviämisestä huolimatta minulle jäi tästä myös tummansävyinen jälkimaku. En oikeastaan pitänyt tästä kirjasta ja mietinkin hieman, että mikä tämän kirjan käyttöfunktio on, sillä ihan pienten lasten kuvakirja tämä ei ainakaan ole. Uskoisin jopa, että tämä teos kiinnostaa enemmän aikuista kuin lasta. Kuvitus on kumminkin huolellista ja jotenkin vanhanaikaisella tavalla viehättävää, joten itse luin tämän kirjan jo ihan kuvituksen takia. Olen hieman kyllä yllättynyt Airikin tekemästä aihevalinnasta, mutta ainakin tämä erottuu monista muista kuvakirjoista hyvin selkeästi.

 

♠♠♠

Haavemaa

Enna Airik: Haavemaa

31 s., Karisto 2012

Kuten olen monen lastenkirjan kohdalla todennut, kuulin tästä kirjasta alunperin viime syksynä lasten- ja nuortenkirjallisuuden kurssilla. Siitä saakka olen halunnut lukea tämän, mutta en ole sitä mitenkään aktiivisesti kirjastosta etsinyt. Nyt se oli kuitenkin niin sanotusti "tyrkyllä", joten nappasin sen mukaani.

"Haavemaa" on huikaisevan kauniisti kuvitettu tarina orpotyttö Aanasta, joka alkaa kirjoittaa syntymäpäivälahjaksi saamaansa kirjaan tarinaa paikasta, jossa kaikki on hyvin, kaikki ovat terveitä ja haaveet toteutuvat. Paikan nimi on Haavemaa. Unissaan kuumehoureinen tyttö kokee Haavemaan todellisena paikkana, jota Airik kuvaa koskettavasti ja herkästi. Kuvitus paitsi täydentää tekstiä, myös luo aivan omanlaisensa tunnelman. Pelkästään tämän teoksen kuvitusta (joka on ymmärtääkseni myös Airikin käsialaa, ainakaan toisin ei mainita) voisi katsella uudelleen ja uudelleen. Tarina sinänsä ei ole mielestäni kovinkaan erinomainen: se on koskettava, mutta silti ei mitenkään erityisen ihmeellinen ainakaan kielellisesti. Idea on kuitenkin hyvä ja toimiva.

Minulle tuli jotenkin sellainen tunne, että tämä kirja varmasti puhuttelee aikuista tai "varttuneempaa" lukijaa enemmän kuin lasta. Tämä on niin rauhallinen, siinä ei ole sellaista tarunomaisuutta tai lumovoimaa, joka tavallisesti viehättää lasta. Tietysti tämä on pelkkää yleistystä ja poikkeuksiakin varmasti on, mutta jos nyt itseäni tässä ajattelen, niin ei tämä varmaan ainakaan minua olisi lapsena kauheasti viehättänyt. Lisäksi teoksen tietynlainen hengellisyys/haaveellisuus ehkä aukeaa aikuiselle paremmin ja (nyt spoilausvaara) aikuinen kykenee käsittämään paremmin lapsen sairauden ja lähestyvän kuoleman. Tytön kirjoitukset ovat siis hänen luopumistaan elämästä tai ainakin kaipausta omien vanhempien luokse. Kyllä tämä kumminkin sopii yhdessä lasten kanssa luettavaksi, koska aihe on kuitenkin aika tärkeä juttu käsiteltäväksi lasten kanssa, ja tämä voi myös tukea aiheesta (lapsen kuolema) keskustelua lasten kanssa.

Pisteet tulevat kuvituksesta ja aihevalinnasta, eivät niinkään juonesta tai tekstistä.

♠♠♠♠