Gaël Faye: Pienen pieni maa
217 s., Like 2018
alkup. Petit pays 2016
suom. Einari Aaltonen
Luimme maaliskuun lukupiirikokoontumiseen Gaël Fayen omista kokemuksistaan ammentaman Pienen pienen maan. Kirja sijoittuu Burundiin ja kertoo maan ajautumisesta sisällissotaan poliittisen kuohunnan seurauksena. Tapahtumia tarkastellaan 10-vuotiaan Gabyn kautta.
Kirja oli jo valittu ja osalla varmasti lukemisvaiheessakin, kun sotatoimet Ukrainassa alkoivat. Vaikka tilanne Ukrainassa on sikäli eri, että siellä kaiken alkujuuri on vieraan vallan hyökkääminen maahan, niin tämä kirja tuntui silti pelottavan ajankohtaiselta: ihmiset pakenevat kodeistaan, missään ei voi olla täysin turvassa ja sotatoimien myötä kaikki hajoaa. Ehkä juuri siksi tätä kirjaa tulin lukeneeksi jotenkin eri tavalla tarkastellen. Aika monta lausetta kolahti niin kovasti, että ne jäivät mieleen pyörimään.
Burundi on kansanmurhasta tunnetun Ruandan pieni naapurimaa, josta ainakaan minä en tiennyt yhtään mitään ennen tämän kirjan lukemista. Faye nostaa romaanillaan pienen pienen synnyinmaansa uudella tavalla ihmisten tietoisuuteen, tuo sen pitkän sisällissodan ja sitä edeltäneen elämänmenon lähelle lukijaa. Tämä lukukokemus jää vahvasti mieleen, sillä vaikka Pienen pieni maa on melko nopealukuinen ja kielellisesti helpon tuntuinen kirja, sen tarina tekee siitä paljon painavamman.
Kun lähdemme jostain, hyvästelemme rauhassa rakastamamme ihmiset, asiat ja paikat. En lähtenyt Burundista, vaan pakenin sieltä. Jätin oven selälleen ja poistuin taakseni katsomatta. Muistan vain isän pienen käden vilkuttamassa Bujumburan lentokentän parvekkeelta. (s. 210)