Norma

Sofi Oksanen: Norma

303 s., LIKE 2015

kansi: Anne Kursu & Toni Härkönen

 

Kun sain kirjastosta Sofi Oksasen Norman käsiini, en heti alkuun tohtinut aloittaa lukemista. Sofi Oksasen kirjat kun tuppaavat olemaan teemoiltaan hyvin isoja ja ajatuksia herättäviä, odotin myös Norman lukeutuvan samaan kategoriaan. Normastakin toki löytyy huomioita yhteiskunnallisista asioista, mutta pääasiassa koin tämän olevan lähinnä melkoisen jännittävä ja nopealukuinen, ehkä jopa hyvin laadukkaaksi viihteeksi laskettavissa oleva teos.

 

Norma kertoo kolmikymppisestä naisesta, jonka tärkein ihmissuhde on äidin kanssa. Norma ja äiti ovat läheiset, mutta kun äiti yllättäen päättää elämänsä hyppäämällä metron alle, Norma huomaa ettei tuntenutkaan äitiään niin hyvin kuin luuli. Äidin kuoltua Norman elämään astuu ihmisiä äidin menneisyydestä ja, kuten hänelle valkenee, myös nykyisyydestä. Norma alkaa epäillä äidin teon motiiveja sekä etsiä kuumeisesti viestiä, joka selittäisi mitä äidin päässä liikkuu. Samalla Norma törmää hiusalan monimutkaisiin verkostoihin ja kohdunvuokrausbisnekseen, jotka kummatkin liittyvät jotenkin äidin tuttaviin.

 

Sangen pian Norma huomaa, että kukaan liikaa tietävä ei voi olla sataprosenttisesti turvassa, kun bisnekset eivät sujukaan odotetusti. Näyttää ikävästi siltä, että äiti tiesi paljon - ja niin oletetaan Normankin tietävän. Normalla on kuitenkin yliluonnollisia kykyjä, joiden avulla hän pystyy vaistoamaan asioiden oikean laidan herkästi. Jännitys tiivistyy, kun piirit alkavat kiristää verkkojaan ja punoa suunnitelmiaan myös Norman varalle.

 

Sofi Oksanen on jälleen onnistunut luomaan taidokkaan ja hyvin hallitun kokonaisuuden, vaikka tämä kirja tuntuukin kovin erilaiselta verrattuna esimerkiksi Puhdistukseen tai Kun kyyhkyset katosivat -teokseen. Norma osoittaa, että Oksanen hallitsee myös jännityselementit, vaikka varsinainen jännäri tämä ei silti mielestäni välttämättä olekaan (tosin missä se raja jännärin ja jännärinomaisen teoksen välillä menee...). Tämä osoittautui kyllä todella mielenkiintoiseksi teokseksi, joka tempaisi mukaansa, mutta josta kyllä tarkemmin ajatellen löytyy todella huomioita sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja minun tulkintani mukaan myös tiettyihin lakeihin liittyen. Huomatkaa muuten teoksen kaunis kansi, joka kyllä ainakin minua kannusti aloittamaan lukemisen!

 

♠♠♠♠

Kun kyyhkyset katosivat

Oksanen, Sofi: Kun kyyhkyset katosivat

361 s., LIKE 2012

Moni on odottanut innolla ja malttamattomuudella Sofi Oksasen uutukaisen Kun kyyhkyset katosivat ilmestymistä. Minäkin kävin sen jo hyvissä ajoin varaamassa kirjastosta ja sainkin sen sieltä ensimmäisenä käsiini. Vaikka Oksaselta on Puhdistuksen kaltaisen menestysteoksen jälkeen lupa odottaa paljon, suhtauduin maltillisesti tähän uutuuteen enkä oikeastaan kasannut sille minkäänlaisia odotuksia. Olen myös tarkoituksella jättänyt kaikki teosta koskevat lehtiarviot ja muut kirjoitukset lukematta. Hyvä niin, sillä olisin saattanut joutua pettymään: minusta tämä teos ei ollut yhtä kiinnostava ja käsinkosketeltava kuin Puhdistus, vaikkakin tämä on myös hyvin suunniteltu ja kirjoitettu romaani.

Kun kyyhkyset katosivat kertoo Viron lähimenneisyydestä 1940- ja 1960-luvuilla, aikana jolloin pieni maa joutui ensin saksalaisten miehityksen ("avustuksen") alle ja sittemmin Neuvostoliiton osaksi. Tuona aikana ihmiset tekivät valintoja vallitsevissa olosuhteissa ollen milloin kenenkäkin puolella, ja nuo valinnat saattoivat vaikuttaa ratkaisevasti heidän loppuelämiinsä. Osa oli rohkeasti Viron täyden itsenäisyyden kannalla ja liike harjoitti maanalaista toimintaa. Oksanen on istuttanut ihmiset hyvin tähän kuvioon, luonut heistä esimerkkejä eri tavoin ajattelevista ihmisistä. Hän kuvaa monipuolisesti ja aidosti eri tilanteissa olevien ihmisten elämää, kirjailijan selkeä perehtyneisyys aiheeseen näkyy heti.

En haluaisi paljastaa teoksesta liikaa, koska moni ei ole tätä vielä ehtinyt lukemaan tai käsiinsä saamaan. Sen verran voin kuitenkin turvallisesti juonipaljastuksia tekemättä sanoa, että oikeastaan kaikki teoksen henkilöhahmot liittyvät toisiinsa tavalla tai toisella. Oksanen avaa näitä suhteita hienosti pala palalta, teoksen kuuden eri osan myötä paljastuu aina uutta, joka nostattaa tapahtumia uuteen valoon. Myös tapahtumien kuvaus eri ihmisten näkökulmasta (eri ihmisten ollessa minäkertojina) monipuolistaa teoksesta saatavaa tulkintaa. 

Minun täytyy tunnustaa, että aluksi olin hieman hämmentynyt henkilöhahmojen suhteista ennen kuin pääsin jyvälle miten kukakin liittyy mihinkin. Lisäksi vahvasti poliittinen ilmapiiri ja henkilöhahmojen liittyminen poliittisin tilanteisiin teki teoksesta hieman hankalaselkoisen aluksi, sillä en oikeastaan tiennyt miehityksenalaisen Viron vaiheista mitään kummempaa, vain sen mitä lukion kursseilla ehdittiin käsittelemään. Kuitenkin tämä teos kaunokirjallisesta genrestään huolimatta opettaa samalla Viron historiasta, niin taitavasti ja huolella Oksanen on tositapahtumia sijoittanut romaaninsa juoneen. Teos on jopa aika järkyttävä osoittaessaan, että loppuviimein monet ajoivat ensisijaisesti omaa etuaan jopa väärennetyin todistuksin ja dokumentein.

Kirjan ulkoasusta haluan mainita vielä erikseen. Sanon suoraan, että Mika Perkiökangaksen suunnittelema kansi on mielestäni luotaantyöntävä ja tylsä. Ymmärrän kansikuvan kontekstin juoneen, mutta jos totta puhutaan, kuinka moni lukisi tällaisella kannella varustetun teoksen, jos kirjailija olisi joku muu kuin Sofi Oksanen? Näköhään kannesta voi tehdä kuinka tylsän tahansa, jos kyseessä on Oksasen kaltainen "kotimaisen kirjallisuuden kirkkain tähti": teos myy silti kuin häkä.

Oksasen uutukainen herätti minut ajattelemaan ja pohtimaan asioita. Luinkin sitä epätavallisen kauan, koska se vaatii pureksimista ja pohtimista. Tämä ei ole mikään läpilukuromaani, jonka voi unohtaa heti kun takakansi sulkeutuu. Vaikka tämä teos ei mielestäni yltänytkään Puhdistuksen tasolle, ansaitsee tämäkin ehdottomasti useamman lukukerran. Voin sanoa, että ihmiset eivät ole odottaneet tätä turhaan.

♠♠♠♠

Liian lyhyt hame

Oksanen, Sofi: Liian lyhyt hame: Kertomuksia keittiöstä

78 s., Bonnier 2011

Melko moni varmasti muistaa viime syksyltä tämän teoksen julkistamisen. Tämä teos on Sofi Oksasen ja Maija Kaunismaan yhteisen projektin tulos, sillä tämän laululyriikkakirjan lisäksi samaan settiin kuuluu myös CD-julkaisu levyn lauluista. Julkistaminen on uskoakseni ollut mieleenpainuva, koska Oksanen ja Kaunismaa tekivät tuolloin kiertueen, jossa he kävivät eri puolilla Suomea esittelemässä tätä kokonaisuutta.

Tämän teoksen laululyriikat ovat täysin Oksasen käsialaa, joten niiltä sopii odottaa aika paljon. Jotenkin kuitenkaan tämän teoksen alkupuolen lyriikat eivät auenneet minulle enkä pystynyt tavoittamaan niistä sitä tunnetta ja tärkeää sanomaa, joka puhuu naisten oikeuksien puolesta. Vasta sivulta 35 alkaen aloin nähdä teoksen ytimeen ja ymmärsin mitä Oksanen yritti viestittää. Oikeasti tuosta eteenpäin lyriikat ovat todella suoria, osuvia ja tosia. Lisäksi teoksen "jälkisanat", tai miksikä sitä tässä tapauksessa kutsuisin, avasivat teosta vielä enemmän ja oivalsin sanoituksia vielä paremmin.

En tiedä avaisiko cd:n kuunteleminen alkupuolen lyriikoita paremmin, voi olla. Kuitenkin odotan, että tunne välittyisi myös tekstistä. Kaiken kaikkiaan kyllä oikein mielenkiintoinen teos, suosittelen sitä kaikille joita edes vähäsen lyriikka kiinnostaa. Itselläni ei ollut oikeasti edes aikomusta lukea koko teosta, mutta nappasin sen kuitenkin lainalle. Onneksi. :)

♠♠♠½