Lisää vauhtia, Mimmi Lehmä!

Jujja Wieslander (teksti) + Sven Nordqvist (kuvitus): Lisää vauhtia, Mimmi Lehmä!

25 s., Mäkelä 2016

alkup. Mera fart Mamma Mu!, 2016

suom. Terhi Leskinen

 

Mimmi Lehmän ja hänen parhaan ystävänsä Variksen tempauksista kertovat kuvakirjat ovat sen verran hauskoja, että uuden kuvakirjan ilmestyminen on minulle jokseenkin odotettu juttu. Tällä kertaa Mimmi on innostunut sukeltelusta ja lelulaivojen uittamisesta, mutta Variksen mielestä moinen on turhan hidastempoista ja tylsää. Tylsyydestä kiivastuneena Varis suuntaa kotiinsa Varismetsään ja kehittää vauhdikkaan suunnitelman.

 

Lisää vauhtia, Mimmi Lehmä! on taattua laatua, mutta jotenkin tämä ei kuitenkaan ollut ihan niin hauska ja ajatuksia herättävä kuin muut kaveruksista kertovat kuvakirjat. Dialogi oli mielestäni vähän latteampaa ja muutenkin juoni oli aika hötöinen. Yleensä juonessa on ollut jokin viittaus kestävään tosiystävyyteen ja dialogeissa on noussut nasevasti esiin Variksen omahyväisyys ja mahtailevuus verrattuna Mimmin vaatimattomuuteen, mutta nyt en mitään niistä oikein löytänyt. Kuvitus sen sijaan on eniten ennallaan, joten lukukokemus on miellyttävä muista puutteista huolimatta.

Mimmi Lehmä uimahallissa

Jujja Wieslander: Mimmi Lehmä uimahallissa

kuvitus: Sven Nordqvist

25 s., Kustannus-Mäkelä 2014

alkup. Mamma Mu simmar 2014

suom. Terhi Leskinen

 

Sain kotikuntani kirjastossa kirjastonhoitajalta vinkin, että on tulossa uusi Mimmi Lehmä -kuvakirja. Minähän varasin sen oitis siinä paikassa, sillä Mimmi ja hänen ystävänsä Varis tietävät aina hauskaa lukuelämystä.

 

Mimmi Lehmä on taas saanut uuden epälehmämäisen idean: Mimmi on päättänyt lähteä Liisan kanssa uimahalliin. Uimahallissa  Mimmi suorittaa uimamerkin, mistä Varis ei hirveästi ilahdu, sillä onhan Mimmillä nyt jotain sellaista, mitä hänellä ei ole. Niinpä Mimmi ja Liisa päättävät ilahduttaa luonnostaan hieman kademielistä Varista ja tarjota hänelle mahdollisuuden suorittaa lentomerkki.

 

Täytyy sanoa, että teoksen nimi antaa jokseenkin väärän mielikuvan tarinan sisällöstä, sillä itse uimahallissa ollaan vain kolmen aukeaman ajan ja pääasia tuntuu keskittyvän Variksen lentomerkin ympärille. Mutta vaikka teoksen nimi onkin hieman harhaanjohtava, on itse tarina jälleen kerran valloittava kuvaus Mimmin ja Variksen ystävyydestä ja siitä, että hyvältä ystävältä kestää melkein mitä vain ja aina yritetään ymmärtää, niinkuin Mimmi nyt tulkitsee Variksen mielenliikkeitä hienovaraisella ymmärryksellä.

 

Jujja Wieslander kirjoittaa kertakaikkiaan hauskasti ja hahmojen luonteenlaadut tulevat dialogissa hyvin ilmi. Suomentaja ansaitsee kiitoksensa siitä, että tarina välittyy lukijalle sujuvasti ja aidosti. Mimmi on herttainen ja myötäilevä, Varis aidon omahyväinen ja herkkänahkainen. Erityisesti nauratti viimeisen aukeaman sananvaihto:

 

"- Minä en ole koskaan ennen saanut mitään merkkiä, sanoi Varis. - Tiedät, että en halua kastua.

- Ammuu, Varis, mutta sinä pidät lentämisestä. Kaikki lehmät olivat sitä mieltä, että olit taitava.

- Kraak, se on totta. Minä olen tosiaan erittäin taitava, sanoi Varis."

 

Teoksen kuvitus on Nordqvistilta jälleen onnistunutta. Kuvitus on eloisaa ja osin vauhdikastakin ja Mimmi ja Varis piirtyvät silmiemme eteen tuttuina ja rakkaina. Erityisen paljon pidin kuitenkin siitä, miten realistista ihmiskuvaa Nordqvist piirtää: uimahallissa viihtyy erikokoisia ja -näköisiä ihmisiä, on pyöreää ja laihaa, tummaa ja vaaleaa. Ajatusmallin siemen alkaa itää jo pienenä, joten on hienoa, että tässä teoksessa luodaan realistista mallia erilaisuudesta.

 

Suosittelen kyllä tutustumaan tähän teokseen, joka viihdyttää niin lasta kuin aikuistakin (testattu on :). Teoksessa on monia tasoja, mikä tekeekin tästä monen ikäiselle sopivan kirjan. Voisin samalla vinkata tämän olevan myös hyvä joululahjaidea perheen pienimmille, sillä aika moni tykkää Mimmistä kovasti!

 

♠♠♠♠½

Mimmi Lehmän ja Variksen iso kirja

Jujja Wieslander (teksti) & Sven Nordqvist (kuvitus): Mimmi Lehmän ja Variksen iso kirja

181 s., Kustannus-Mäkelä 2012

alkup. Stora boken om Mamma Mu och Kråkan 2012

suom. Pirjo Santonen ja Terhi Leskinen

Jujja ja Tomas Wieslanderin ideoima Mimmi Lehmä ja Varis ovat hauska ja verraton parivaljakko, jonka tempauksia erityisesti Viiru ja Pesonen -kirjoista tunnettu Sven Nordqvist kuvituksellaan täydentää tilanteisiin sopivasti, selkeästi ja samalla yksityiskohtaisesti.

Tämä Mimmi Lehmän ja Variksen iso kirja sisältää kaveruksista kertovia kuvakirjoja, satuja sekä hauskoja lauluja ja loruja. Olen nyt viime aikoina tutustunut aika paljonkin näihin kirjoihin, koska tykästyin niihin kovasti luettuani yhden kuvakirjan. Paras kuvakirjoista on mielestäni "Lehmä lukee", joka ei kyllä sisälly tähän teokseen. Mainitsen tässä sen verran, että mikään näistä kuvakirjojen nimistä ei liitä sitä suoraan juuri Mimmi Lehmän hahmoon, vaikka hänestä ja Variksesta ne kertovat. Nämä lastenromaanit ja sadut taas sisältävät aina tuon nimen.

Mimmi Lehmä on ihan omanlaisensa lehmä, joka tekee aina mitä tahtoo. Se laskee liukumäestä, opettelee ajamaan pyörällä ja kiipeää puuhun. Se tanssii jopa balettia ja osaa soittaa puhelimella. Se on utelias, ystävällinen ja rajoja rikkova lehmä, joka ei näe  mitään estettä sille, etteikö lehmä voisi leikkiä kuten lapset. Mimmi tykkää seurailla lasten tekemisiä ja ottaa heistä mallia. Varis taas on ystävänsä vastakohta, joka yrittää aina toimia Mimmille järjen äänenä. Hän ei siedä mitään lehmälle epäominaisia temppuja, mutta yleensä hän joutuu kuitenkin tahtomattaankin mukaan Mimmin puuhiin. Varis on hieman yllytyshullu tapaus, joka ei pidä siitä, että hänen kykyjään tehdä jotakin epäillään.

Koska Mimmi ja Varis ovat niin erilaiset, heistä syntyy hauska parivaljakko. Variksen suurieleinen tuohtumus ja hänen halunsa esiintyä erityisen voittamattomana ja viisaana otuksena Mimmin hupsuuden ja viattomien "miksi ei?" -kysymysten vastapainoksi on hauska keino luoda humoristisia seurauksia. Mielestäni Varis on tästä koplasta se hauskempi osapuoli, koska hän on niin huvittava liioittelussaan ja sanavalinnoissaan.

Mielestäni Sven Nordqvistin kuvitus on hyvin onnistunutta, se sopii juuri näihin teoksiin. Joissakin on jopa nähtävissä hieman yhteneväisyyttä Viiru ja Pesonen -kirjojen hahmoihin, mutta se ei liene haitaksi. Näissä kirjoissa on kumminkin niin paljon eroa ja kuvitus on uskollista tekstille. Näitä vanhempia kuvakirjoja katsellessaan huomaa selkeästi, että tyyli on muuttunut ajan myötä paremmaksi. Erityisesti tämän kirjan kansi ja "Lehmä lukee" teosten tyyli on sitä modernimpaa, vaikka viitteitä on havaittavissa aikaisemminkin. Nordqvist käyttää hyvin värejä ja osaa todella asiansa. Tämä kuvitus viehättää niin lapsia kuin aikuisiakin.

Myös teksteissä näkee hienoista tyylin muuttumista ja ideoiden paranemista vuosien myötä. Oma henkilökohtainen inhokkini "Lehmä saa laastarin" on mielestäni tekstinsä puolesta jokseenkin epämiellyttävä, vaikkakin paikoin ihan hauska. Tarina ei vain oikein miellytä ja osassa kohtaa kuvituskin on ihan erilaista kuin toisessa. Esimerkiksi loppupuolen kuvitus on paljon nyky-Mimmin näköisempää kuin alussa. Aika outoa mielestäni.

Tämän kirjan hauskin kuvakirja on varmaankin "Lehmä liukumäessä" ja hauskimmat sadut ovat "Mimmi Lehmä putoaa puusta" ja "Varis putoaa puusta". Etenkin nuo sadut ovat hauskoja ja niiden vähäinen kuvitus on oikein onnistunutta ja hauskan näköistä. Samoin teksti on niissä hyvää, monisyistä, hauskaa ja kielellisesti rikasta.

Tämä teos on mielestäni oivallinen lahjakirja lapselle, joka tykkää lukea. Tämän teoksen parhaita puolia on mielestäni se, että tästä pystyy helposti valitsemaan minkä tarinan milloinkin haluaa lukea ja kuvakirjat sopivat myös lukemista vasta aloittelevalle lapselle. Samoin tämä sopii hyvin luettavaksi yhdessä lapsen kanssa esimerkiksi iltasaduiksi tai muuten vain. Tässä riittää luettavaa useaksi illaksi, jos malttaa lopettaa välillä. Näiden ystävysten seurassa aika rientää ja heidän vaiheitaan seuraa mielellään.

♠♠♠♠