Lukupiirikirja: Onko teillä tämmöistä?

Sinikka Nopola: Onko teillä tämmöistä?

175 s., WSOY 2017

kansi: Hannu Hyrske & Martti Ruokonen

Lukupiirimme kokoontui poikkeuksellisesti myös kesäkuussa, koska alkuvuodesta emme päässeet koronarajoitusten vuoksi kokoontumaan. Emme ole lukupiirissä aikaisemmin keskustelleet novelleista, joten Onko teillä tämmöistä? oli ensimmäinen laatuaan. Teksteistä heräsi hyvin keskustelua, vaikka etukäteen vähän murehdin, että jääkö kenelläkään suuresti sanottavaa lyhyistä teksteistä.

Tämän novellikokoelman tekstit olivat herättäneet piiriläisissä hilpeyttä, mutta niistä saatiin myös ajankohtaisiin ilmiöihin liittyvää keskustelua. Esimerkiksi penkkejä tai oikeastaan penkkien vastustamista käsittelevä Sankarikuolema 2017 oli omasta mielestäni ironisella tavalla hyvin hauska, mutta kuitenkin myös nykyaikaa hyvin kuvaava: jos itselle ei joku sovi, niin sitä ei sitten toisellekaan suoda. 

Anskusta ja Perasta kertovat dialoginovellit olivat monen suosikkeja, ja lukupiirikirjat äänikirjoina kuunteleva jäsen kertoi Erja Mannon lukevan ne kerrassaan oivallisesti. Piti oikein itsekin testata pieni pätkä äänikirjana, sillä Manto on yksi suosikkilukijoistani, ja hyvinhän hän tästäkin teoksesta suoriutuu.

Sinikka Nopolan huumori on hyvin omaleimaista, ehkä jopa hieman kuivakkaa, ja minulla kesti hetken päästä siihen kiinni. Oikeastaan parhaiten se avautui minulle lukupiirissä käydyn keskustelun aikana. Pidin erityisesti novelleista Ensimmäinen kirjeenvaihtotoverini, Sankarikuolema 2017 ja Tunteet vierailulla. Novelli Vihdoinkin oma perhe! kertoo Rudolf Koivusta tai hänen taiteensa kuvittamissa lakanoissa nukkuvista ihmisistä. Mielestäni tuo novelli oli aika hieno muistutus siitä, että elämä jatkuu monella tavalla myös kuoleman jälkeen. Sen voi nähdä taiteilijan töissä, tai vaikka isoisoäidin kukkapenkin perennoissa, ja ihmisissä tietenkin eritoten. Tammikuussa menehtyneen Sinikka Nopolan muisto puolestaan elää hänen kertomissaan tarinoissa.

Ei tehrä tästä ny numeroo

Sinikka Nopola: Ei tehrä tästä ny numeroo

äänikirja, 2CD, WSOY 2004

lukijoina Seela Sella ja Esko Roine

Nappasin työmatkoille kuunneltavaksi Sinikka Nopolan Ei tehrä tästä ny numeroo -teoksen äänikirjaversion, sillä olin ajatellut mennä katsomaan elokuviin uutuuselokuvan Eila, Rampe ja likka, joka siis liittyy siihen kirjasarjaan, johon tämä äänikirja lukeutuu. Elokuviin meno jäi tekemättä, mutta sillä asialla ei ole mitään tekemistä tämän teoksen kanssa. Itse asiassa elokuvan traileri vaikuttaa aika tavalla kiinnostavammalta kuin mitä tämä kirja oli.

Ei tehrä tästä ny numeroo sisältää novellityyppisiä kertomuksia hämäläisestä elämästä huumorilla ryyditettynä. Oikeastaan kertomukset kattavat koko elämän kirjon lapsuudesta vanhuuteen saakka, ja jokaiseen asiaan on sopivaa todeta, että "ei tehrä tästä ny numeroo". Minun ymmärtääkseni kaikilla kertomuksilla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa, vaan hahmojen nimet muuttuivat ja tarinoissa oli erilaisia kaikuja. Olin kuvitellut, että tämä olisi yhden perheen elämää kuvaava teos, mutta taisin olla väärässä.

Seela Sellan ja Esko Roineen tulkintaa oli mukava kuunnella ja mielestäni he toivat murteellisuuden hyvin esiin. Vaikka tämän teoksen murre ei olekaan minulle tai lähipiirilleni ominaista murretta, oli sitä silti mukava kuunnella eikä sen ymmärtäminen tuottanut vaikeuksia. Lisäksi toisen levyn lopussa oli vielä käännettynä murresanat yleiskielelle, jos joku jäi askarruttamaan. Ainut mikä erityisesti latisti kuuntelukokemusta oli se, että tämän teoksen huumori ei vain yksinkertaisesti oikein ollut minun mielestäni hauskaa. Kirjaa kyllä kuunteli, mutta sen suuremmin huvittumatta. Hyvät lukijat/tulkitsijat kuitenkin pelastivat paljon. Lisää Nopolan hämäläisteoksia en kuitenkaan taida kuunnella tai lukea, mutta tulipahan ainakin kokeiltua.

 ♠♠½