Varkaat

Taina Niemi: Varkaat

Otava 2025

Vuoden ensimmäisenä kirjana luin tänä vuonna Taina Niemen nuortenromaanin Varkaat. Pidin Niemen aiemmasta nuortenromaanista Ämpärikesä, joten halusin lukea tämänkin. Varkaat on tiivistunnelmainen romaani, jossa kahden erilaisen nuoren maailmat törmäävät.

15-vuotias Luka käy koulua ja työskentelee ostarilla burgerinpaistajana. Yksinhuoltajaäidin talous on tiukilla, joten taloudellinen apu on tarpeen. Samalla Luka pystyy välillä tarjoamaan pikkusiskolleen jotakin spesiaalia, burgerin aina silloin tällöin. Timanttiinsa hioutuneet rutiinit kuitenkin sotkeutuvat, kun työpaikalla aloittaa uutena työntekijänä Amanda. Hemmoteltu ja mukavaan elämään tottunut tyttö ei tunnu tajuavan mitään todellisesta elämästä.

On Amandallakin kipupisteensä. Mikään ei oikein tunnu miltään ja jännitystä haetaan välillä kyseenalaisin keinoin. Kaikkein rakkainta on oma koira Pablo, joka ainoana tuntuu todella ymmärtävän häntä. Yllättäen Amanda huomaa, että Lukan kanssa syntyy yhteys, jollaista ei muiden ihmisten kanssa synny. Luka ei ehkä olekaan ihan niin outo hiippari kuin Amanda on olettanut.

Tykkäsin tosi paljon tästä kirjasta, mutta kylläpä se verkko, johon Lukakin tahtomattaan sotkeutuu, oli ahdistavaa luettavaa. Ei siis mikään juuri ennen nukahtamista luettavaksi sopiva teos ainakaan minulle. Pidin kuitenkin ihmissuhteiden kuvauksesta, olkoonkin, että osa ihmissuhteista ei ollut välttämättä hyväksi kaikille osapuolille. Niemi kuvaa taitavasti tuntoja ja sosiaalisia kohtaamisia.

Varkaat on mieleenpainuva romaani nuorista, jotka etsivät paikkaansa maailmassa. Onneksi asiat kääntyivät lopulta parhain päin, mutta kyllä sydäntä välillä kylmäsi ja jäyti kovasti, kun asiat menivät oikein solmuun. Niemen seuraavia teoksia odotellessa!

Ämpärikesä

Taina Niemi: Ämpärikesä

Otava 2024

kansi: Päivi Puustinen

Taina Niemen esikoisromaani Ämpärikesä voitti Otavan nuortenromaanikilpailun ja kyllä tämä voittaja-ainesta onkin. Ämpärikesä on moniääninen, raikas ja aivan hurmaava kirja kesästä, vapauden tunteesta, epävarmuudesta ja itsensä etsimisestä ja löytämisestäkin. Nautin suunnattomasti paluusta siihen kokonaisvaltaiseen tunteeseen, jota olen kokenut vain teini-ikäisenä koulun kesälomilla. Jotain tällaista olen tietämättäni kaivannutkin! Vähän tuli silti kyllä boomer-olo, kun jouduin erikseen ottamaan selvää mikä on lonkkari, jolla yksi hahmoista rullaili menemään, mutta samalla sanavalinnan tuoreus osoittaa kirjan olevan kiinni ajassaan. Niin, ja long board -lautahan se lonkkari on.

Ämpärikesän kerronnassa vuorottelevat peruskoulunsa päättäneiden nuorten äänet. Arttu, Jere, Samu, Miranda ja Saana ovat elämässään kaikki samassa taitekohdassa, vaikka lähtökohdat ovatkin jokaisella erilaiset. Arttu on entinen jalkapalloilijalupaus ja nykyinen häirikkönuori, joka kaipaisi vain hyväksyntää. Jere ei uskalla kertoa kenellekään mitä kotona on meneillään. Samun netti-ihastus ei olekaan ihan mitä on antanut ymmärtää. Miranda kipuilee etääntyvän ystävyyssuhteensa äärellä ja Saana ei millään pääse yli siitä, mitä Kurkilammella tapahtui kolme vuotta sitten.

Jokaisella on myös omat haaveensa, joita myös opettaja on laittanut heidät pohtimaan viimeisinä koulupäivinä, kun jokainen on saanut laittaa yhden asian koulun yhteiselle bucket listille. Siitä tulee myös kirjan nimi Ämpärikesä, sillä bucket list suomennetaan joskus myös ämpärilistaksi. Joskus unelmien myöntäminen edes itselleen on vaikeaa, saatikka sitten toteuttaminen, mutta nuoret käyvät elämää päin kukin tavallaan.

Mielestäni tämä on kesäkirja parhaimmasta päästä. Tuntuu, että tunnelma melkein hyppää kirjasta ulos ja etenkin kesäyön utu piirtyy silmien eteen. Teksti on elämänmakuista ja tuoretta, mutta samalla jotenkin ajatonta. Tapahtumat sijoittuvat muutaman päivän aikajänteelle ja kertojaäänet vuorottelevat tiuhaan, mutta silti juonesta muodostuu ehjä kokonaisuus. Toivoisin, että tämä kirja otettaisiin koulujen lukemistoissa huomioon, sillä tässä on niin paljon hyvää.