Mummo 4

Anni Nykänen: Mummo 4

103 s., Sammakko 2016

 

En ole pitkään aikaan lukenut sarjakuva-albumia, joten oli virkistävää vaihtelua lukea sellainen pitkästä aikaa. Anni Nykäsen aiemmat Mummo-albumit ovat herättäneet hieman ristiriitaisia tunteita minussa, sillä toisaalta pidän topakasta mummosta ja hänen kantaaottavuudestaan, mutta toisaalta piirrostyyli ei oikein miellytä minua vieläkään. Piirrostyyliin kuitenkin tottuu, vaikkei se silmää miellyttäisikään.

 

Tämä neljäs Mummo-albumi sisältää tuttua mummomeininkiä, sillä mummo kouhottaa milloin mitäkin ja osallistuu omalla suorasukaisella tavallaan muun muassa naapuriensa elämään kiikaroimalla heitä ikkunasta tai avustaa pojantytärtään pariutumisessa luomalla tälle deittiprofiilin. Mummon ihana kissakin on edelleen menossa mukana, vaikka minä kyllä edelleen toivoisin näkeväni kissan vieläkin keskeisemmässä roolissa kuin tähän mennessä. Jotenkin kuitenkaan en oikein päässyt samanlaiseen fiilikseen, jonka erityisesti kaksi ensimmäistä albumia ovat tuoneet tullessaan. Tätä neljättä albumia lukiessa minua vaivasi sama asia kuin kolmannenkin kohdalla: elämän rajallisuudesta jatkuvasti muistuttaminen ja kuolemalla pilailu.

 

Mielestäni on toki hienoa, että Nykänen uskaltaa sarjakuvassaan tuoda esille sen tosiasian, että elämä on rajallista, mutta minulle tulee kyllä hieman ikävä olo siitä miten usein Kalmo vierailee Mummon luona muistuttamassa olemassaolostaan. Jotenkin ei vain jaksa aihe naurattaa tai enää edes herättää mitään ihmeempiä ajatuksia. Onneksi albumissa on kuitenkin myös muita aiheita, kun Mummo ottaa kantaa muun muassa uutisaiheisiin ja rikastaa pojantyttärensä elämää omilla elämänohjeillaan. Mummo on hahmona kiinnostava myös siinäkin mielessä, että monessa kohtaa hän on hyvin suvaitsevainen ja tällä tavoin osa sarjakuvastripeistä levittääkin avarakatseisuuden sanomaa. Kokonaisuutena tämä on siis melko monipuolinen kokonaisuus, sillä tässä pisaroi huumoria ja hieman ehkä ironiaakin välillä, mutta toisaalta tässä on ajatustakin. Ei siis missään tapauksessa turha lukukokemus, vaikka ei aina jutut miellyttäneetkään!

 

♠♠♠

Mummo 3

Anni Nykänen: Mummo 3

104 s., Sammakko 2014

Aika tarkkaan vuosi sitten kirjoittelin teille kahdesta aiemmasta Mummo-sarjakuva-albumista, joista olen kyllä pitänyt paljon. Sarjakuvan hurtti huumori ja hahmot, joilla on pilkettä silmäkulmassa, ovat taanneet mukavia lukukokemuksia, vaikka en piirrostyylistä ole vieläkään täysin vakuuttunut. Tässä kolmannessa albumissa oli myös muita asioita, jotka minua hieman vaivasivat.

Kuten sanottu, sarjakuvan hurtti ja välillä melko mustakin huumori on ollut tähän asti oikein toimivaa. Tässä albumissa keskitytään melko paljon elämän rajallisuuteen ja kuolemaan, joita kuvataan humoristisessa valossa. Henkilökohtaisesti en kokenut tätä kovinkaan toimivana ratkaisuna, sillä mielestäni kuolemalla pilailulla mentiin välillä liiankin pitkälle. Olisin kaivannut enemmän letkeitä aiheita ja sellaista tosielämän kantaaottavuutta, joita aikaisemmissa albumeissa on ollut. Välillä kuolemaa käsitellään asiallisesti ja se herättää ajatuksia, välillä taas karataan liialliseen korkealentoisuuteen.

Hauskaa tässä sarjakuvassa oli se, miten Mummo jälleen otti ohjat omiin käsiinsä ja pojantytärkin oli välillä ihan helisemässä isoäitinsä tempauksien kanssa. Mummossa on energiaa ja hahmon ilmeet ovat eloisia, mutta muuten hahmo on visuaalisesti edelleenkin mielestäni melkoisen irvokas eikä se miellytä minua.

Kaiken kaikkiaan tämä oli ihan hauska albumi, jonka kyllä luki ihan mielellään. Kissi on edelleen suosikkihahmoni tässä sarjakuvassa, joten sille olisin toivonut hieman isompaa roolia, mutta toisaalta pelkkä Kissin näkeminen sivuroolissa ilahduttaa paljon!

♠♠♠♠

Mummo 2 + haaste valmis!

Anni Nykänen: Mummo 2

104 s., Sammakko 2012

 

Minun on jo monta päivää pitänyt kirjoittaa Anni Nykäsen hurmaavan Mummon seikkailuista hänen toisessa albumissaan "Mummo 2". Töiden jälkeen olen kuitenkin pikapikaa kiitänyt äitini kanssa siivoamaan veljeni kämppää muuttovalmiiksi ja siellä sitä töitä kyllä piisasi. Nyt vihdoin on aikaa istahtaa tietokoneen ääreen ja rentoutua työviikon päätteeksi kirjoittelemalla teille tästä hauskasta sarjakuvasta.

 

Luin jokin aika sitten Nykäsen ensimmäisen Mummo -albumin, josta pidin kyllä kovasti, vaikkakin hieman moitin piirrostyyliä tietyiltä osin. Olen edelleen sitä mieltä, että Mummo on hahmona jotenkin luotaantyöntävän näköinen, mutta juttujen taso pelastaa paljon. Nykänen tuo tässä toisessa sarjakuva-albumissaan enemmän esille myös Papan ja Kissin vaiheita, mikä oli mielestäni mainio ratkaisu.

 

Nauroin monta kertaa ääneen lukiessani tätä sarjakuvaa, sillä Mummon suorasanaisuus ja Papan ilkikurisuus ja molempien hurtti huumori ovat toimiva yhdistelmä. Kun Kissi vielä pyörii mukana, niin trio on lyömätön. Mummo on hauska tapaus kerrassaan, mitäpä muuta siitä voisi enää sanoa. Kirjoittaessani ensimmäisestä albumista kerroin aika laajasti mielipiteistäni, joita en tässä nyt lähde toistamaan: samoja juttuja kun nousee jälleen mieleen.

 

♠♠♠♠½

 

Tämä albumi on seitsemäs lukemani sarjakuvateos, joten näin ollen olen nyt suorittanut Seitsemän sarja -sarjishaasteen loppuun. En kuitenkaan aio jättää sarjakuvien lukemista tähän, sillä tunnun todella päässeen niiden makuun. :)

Mummo

Anni Nykänen: Mummo

104 s., Sammakko 2010, 2.p.

Ja uutta sarjakuvapostausta taas, tällä kertaa Anni Nykäsen Mummo -sarjakuvasta. Olen aikaisemmin lukenut joistakin lehdistä muutamia strippejä, mutta kokonaiseen albumiin en ole tätä ennemmin tutustunut. Olen pitänyt Mummosta oikeastaan heti ensimmäisen stripin lukemisest lähtien ja erityisesti ne missä seikkailee myös kissa, ovat hyviä.

Mummo kertoo toimeliaasta ja eläväisestä Mummosta, joka joutuu muuttamaan kaupunkiin kerrostaloon yhdessä miehensä Vaarin kanssa. Mukaan lähtee myös heidän hyvinsyötetty kissansa. Kaupungissa Mummo etsii hupia naapurien kyyläämisestä, laukoo totuuksiaan kanssaihmisistä ja tutustuu moderniin teknologiaan ja mediaan. Mummo on suorasanainen, utelias ja ehdottoman hauska ja pirteä sarjakuvahahmo.

Mielestäni Nykänen onnistuu näissä sarjakuvissaan tavoittamaan paitsi huumorin ja lämminhenkisyyden myös totuudenmukaisuuden. Hän tuo huumorin ja pirteyden kautta esille Mummon suuren elämänmuutoksen ja samalla myös sen, millainen meidän maailmamme ja yhteiskuntamme nykyään on. Mummoja (ja vaareja) poljetaan ihan kevyesti lokaan, elleivät he pidä itse puoliaan. Tämä Mummo on sisukas tapaus, joka kieltäytyy murehtimasta tulevaa. Hän huolehtii jälkipolvistaan ja kanssaihmisistään vastaansanomattomalla mummo-otteella.

Tässä sarjakuvassa on hauskaa se miten Mummo omaksuu nykyilmiöitä omalla tavallaan. Samalla näkyy kuitenkin myös se, että Mummo on elänyt pula-ajan ja ei täysin ymmärrä nykymaailman menoa valituksineen ja nirsouksineen. Mummo pelaa pelikonsolilla, kokeilee zumbaa ja liittyy Facebookkiin sekä opettelee nuorisokieltä.

Vaari on sarjakuvassa lähinnä vain sivuhahmona, samoin heidän kissansa ja jälkeläisensä, mutta silti näillä kaikilla on tärkeä osa sarjakuvassa, ilman näitä hahmoja moni asia olisi jäänyt joko esittämättä tai esitetty toisin. Kissa on mielestäni mahtava tapaus, hänen (sen) tempauksilleen ei voi olla nauramatta. Vaari on omalla tavallaan veikeä miekkonen, joka on täysin Mummon tossun alla eikä aina ymmärrä Mummon päähänpistoja.

Piirrostyylillisesti Mummo -sarjakuvassa on jotakin sellaista mistä en pidä. Mielestäni etenkin juuri tuo Mummon hahmo on jotenkin tosi "irvokas" tai sellainen luotaantyöntävä kurttunaamoineen ja patalapputisseineen. Mummossa on kuitenkin jotakin niin herttaista ja ihanaa, että noista piirrosteknisistä miinuksista huolimatta hänestä ei voi olla pitämättä. Hahmojen ilmeet sekä miljöö on toteutettu mielestäni hyvin ja osuvasti, tätä albumia selaa mielellään monta kertaa peräkkäinkin.

Nykänen on omistanut tämän kirjan isomummilleen Martalle, ja lopussa kiitoksissa mainitaan kaikki mummot ja papat. Vaikka tämä kirja on hauska ja Mummon  hahmo aika karikatyyrinenkin, niin tästä näkyy kuitenkin koko ajan kunnioitus senioreita ja menneitä sukupolvia kohtaan. Se on yksi osa tämän teoksen viehätysvoimaa. Hieno kokonaisuus kaikenkaikkiaan. Pientä miinusta arvosanaan annan siitä, että piirrostyyli ei täysin vakuuta minua.

♠♠♠♠½