Kaukaiset hetket

Kate Morton: Kaukaiset hetket

727 s., Bazar 2015

alkup. The Distant Hours 2010

suom. Natasha Vilokkinen

kansi: Getty Images & Satu Kontinen

 

Kun alkukesästä hoksasin, että syksyllä on tulossa uusi suomennos Kate Mortonin teoksesta, olin ihan täpinöissäni. On mahtavaa, että Mortonin teoksia on nyt havahduttu suomentamaan, sillä Paluu Rivertoniin ilmestyi suomeksi vuonna 2011 ja seuraavaa suomennosta saatiinkin sitten odottaa vuoteen 2014, jolloin Hylätty puutarha ilmestyi. Pidin niistä kummastakin paljon, eikä tämä tuore suomennos Kaukaiset hetket muodostanut siihen mitään poikkeusta. Kate Morton on todellakin lumonnut minut.

 

Kaukaiset hetket kertoo rapistuvassa Milderhurstin linnassa asuvien kolmen siskoksen tarinan. Percy ja Saffy Blythe ovat kaksoset, joista ensimmäinen on määrätietoisempi ja vahvempi, jälkimmäinen taas mukautuvampi ja pehmeämpi. Linnassa asuu myös heidän nuorempi sisarpuolensa Juniper Blythe, joka on menettänyt järkensä tultuaan nuorena kihlattunsa hylkäämäksi. Kaukaiset hetket kuvaa myös äidin ja tyttären suhteen vahvistumista ja lähentymistä. Meredith Burchill evakuoitiin nuorena tyttönä pois sodan jaloista ja hänet sijoitettiin Milderhurstin linnaan. Hänen tyttärensä Edith saa tietää asiasta vasta sitten, kun äidille saapuu 50 vuotta kadoksissa ollut kirje.

 

Sattuman oikusta Edith päätyy tutustumaan Milderhurstin linnaan ja sen talonväkeen, ja vähä vähältä hänen mielessään alkaa rakentua paitsi kuva sisaruksista ja heidän kuuluistasta isästään, joka kirjoitti Edithin lapsuuden suosikkikirjan, myös kuva omasta äidistään nuorena. Edithille alkaa valjeta, että jokaisella linnan asukilla tuntuu olevan omat salaisuutensa, joiden paljastumista he haluavat kaikin tavoin varjella. Helppoa ei ole myöskään ottaa kontaktia etäiseen äitiin, johon menneisyys on myös jättänyt jälkensä.

 

Kaukaiset hetket etenee siis kahdessa aikatasossa limittäin ja lomittain. Välillä kuvataan linnan vaiheita 1910-1940-luvuilla, välillä taas palataan teoksen nykyhetkeen eli vuoteen 1992. Kumpikin aikataso on yhtä kiehtova, mutta tuo 1910-1940-lukujen aikataso oli siinä mielessä kiinnostavampi, että sen miljöönä toimi lähes koko ajan Milderhurstin linna. Menneisyys ja sen näyttämönä toimiva mysteerinen linna on luonnollisesti kaltaiseni historiafanin mieleen.

 

Pidin kovasti tämän teoksen tunnelmasta. Vanhan linnan rapistuneisuudessa ja menneisyyttä varjelevassa ilmapiirissä oli tietynlaista romantiikkaa, joka vetoaa minuun. Ikivanhat kiviseinät ja se mitä kaikkea ne ovatkaan vuosien saatossa kuulleet ja nähneet, on kiehtova ajatus. Lisäksi menneisyyden arvoituksellisuus, jota valotetaan pala palata, tekee tästä todella ahmittavan teoksen, jota en meinannut malttaa laskea käsistäni. Salaisuudet ovat paljon isompia kuin arvasinkaan, ja niiden paljastuminen ja etenkin loppuvaiheen tapahtumien rakentuminen lähes hengästyttävän ja tuskastuttavan jännittävissä paloissa nappasi huomioni täysin. Morton osaa todellakin kuljettaa juonta!

 

Miljöön lisäksi henkilöhahmot olivat mielestäni kiehtovia. Erityisen kiehtovana koin Percy Blythen, jolle suvun linna tuntuu olevan rakkaampi kuin mikään muu asia maailmassa. Percylläkin on kuitenkin herkkä puolensa ja hänen suojeluviettinsä on välillä lähes hämmästyttävän voimakas. Pidin myös Edithin eli Edien hahmosta, sillä hän näyttäytyy jotenkin tasaisen vakaana hahmona, joka on kuin luotu ratkomaan arvoituksia. Ediessä on jotain hyvin miellyttävää.

 

Olen kyllä todella iloinen siitä, että olen jaksanut odottaa Mortonin teoksien suomentamista, sillä en ole ollenkaan varma, että olisin nauttinut näistä näin paljon, jos olisin ne englanniksi lukenut. Puhun ja kirjoitan suhteellisen sujuvaa englantia, mutta ainakin suomennoksen perusteella kuvittelisin, että jotain teoksen vivahteikkaasta kielestä olisi mennyt minulta hukkaan englanniksi luettuna. Kiitos siis myös suomentajalle, jonka työ osaltaan teki Kaukaiset hetket todella miellyttäväksi lukukokemukseksi.

 

♠♠♠♠♠

Hylätty puutarha

Kate Morton: Hylätty puutarha

670 s., Bazar 2014

alkup. The Forgotten Garden 2008
suom. Hilkka Pekkanen

kansi: Getty Images,Eduaro Ruiz & Satu Kontinen

Odotukseni on palkittu ja todella ylitsevuotavasti. Löysin Kate Mortonin alunperin vuonna 2011, kun ostin Paluu Rivertoniin -teoksen omakseni. Luin kirjan ja pidin siitä erittäin paljon, itse asiassa se on jäänyt mieleeni yhtenä kiehtovimmista ulkomaisista kirjoista, joita olen lukenut. Siitä pitäen olen odottanut lisää suomennoksia Mortonin teoksille ja nyt odotukseni on vihdoin palkittu. Aika moni on sanonut pitäneensä joko Hylätystä puutarhasta tai Paluusta Rivertoniin, mutta minä olen pitänyt molemmista hyvin paljon.

Hylätty puutarha kertoo australialaisesta Nellistä, hänen tyttärentyttärestään Cassandrasta, aikoja sitten kuolleesta brittiaatelisesta Rosesta sekä tämän serkusta Elizasta. Teos on oikeastaan kahden naisen tarina, Nellin ja Cassandran, mutta siihen nivoutuu tiiviisti myös Rosen ja Elizan elämät ja kohtalot. Yhteyksiä on paljon ja palapelissä ainakin tuhat palaa, mutta juoni on silti selkeä ja monine rönsyineen erittäin herkullinen. Eri ajoissa liikkuva teos antaa myös lukijalle todella mahdollisuuden yhdistellä paloja paikoilleen ja tuntea arvoituksen ratkomisen jännityksen.

Nell on siis australialaisnainen, joka on saapunut nelivuotiaana maahan ja päässyt osaksi Hughin ja Lilin perhettä. Täysi-ikäiseksi tultuaan hän saa kuulla, että hänen syntyperänsä on oikeastaan kysymysmerkki ja että hän on löytölapsi. Se syöksee Nellin epävarmuuteen omasta minuudestaan, jonka hän kuitenkin rakentaa pystypäin. Hughin kuoltua Nell alkaa selvittää juuriaan ja tulee johdatetuksi Britanniaan Elizan satukirjan vuoksi. Selvitystyö jää kesken ja Nell joutuu palaamaan Australiaan. 30 vuotta myöhemmin Cassandra perii isoäitinsä ja saa tietää tämän syntyperään liittyvästä salaisuudesta. Hän lähtee isoäitinsä jalanjäljille Britanniaan.

Teosta lukiessa minua pusersivat monet tunteet. Hahmojen elämät tulivat niin lähelle, että oli vuoroin jännittynyt, kiihdyksissäni, epätoivoinen, vihainen, iloinen, onnellinen ja turhautunutkin. Tunsin myös syvää myötätuntoa Nelliä kohtaan, ja samoin myös Rosen mies Nathaniel keräsi sympatiani. Salaisuuden ratkominen tuli täysin iholle ja tempauduin innokkaasti mukaan Nellin ja Cassandran selvitystyöhön. Teoksessa on joitakin hiukan "lapsellisia" ja saippuaoopperamaisia käänteitä, mutta ne eivät tee tästä teoksesta yhtään sen vähemmän nautittavaa. Morton on todellakin taitava juonenpunoja! 

En oikeastaan keksi edes sanoja kuvaamaan sitä, miten paljon tämän kirjan lukemisesta nautin ja miten innoissani nipistin aikaa kaikesta muusta, jotta pääsisin lukemaan tätä huikaisevan mukaansatempaavaa ja kiehtovan mystistä romaania. Eilen illalla pääsin kirjan viimeisille sivuille ja vaikka kello kolkutteli jo keskiyötä, oli minun ihan pakko lukea teos loppuun, vaikka aamulla kello herättikin jo puoli kuudelta. Olin suorastaan hengästynyt ahmiessani kirjaa kohti salaisuuden loppuratkaisua, eikä näin ole tosiaan käynyt pitkään aikaan. Olen lumoutunut! Siispä jos etsit kiehtovaa (historiallista) lukuromaania, suosittelen ehdottomasti tätä.

♠♠♠♠♠