Viivi ja pitkä kuuma kesä

Tittamari Marttinen: Viivi ja pitkä kuuma kesä

230 s., Tammi 2014

kansi: Erika Kallasmaa

En ole koskaan aikaisemmin lukenut yhtäkään Viivi Pusu -kirjaa, vaikka nuorempana aika monta kertaa ainakin kirjekaverini niitä minulle suositteli. Tittamari Marttinen ei myöskään ole koskaan oikein ollut minulle se "oma kirjailija" enkä ole liiemmin hänen tyylistään pitänyt. Mutta yhtä kaikki, uusin Viivi Pusu vaikutti niin mielenkiintoiselta ja ihanan kesäiseltä teokselta, että päätin kokeilla.

Viivin pitkään kuumaan kesään mahtuu niin mökkeilyä, grillimyyjän töitä, reissaamista kavereiden kanssa kuin myös osallistuminen paikallisteleviossa esitettävään kokkikilpailuun. Kesä on tapahtumia täynnä ja henkilöhahmojakin ihan riittämiin, mutta Viivin kuvioihin oli tosi helppo päästä sisälle, vaikka aiemmin en ollutkaan hänestä kertoviin kirjoihin tutustunut. Itse en ainakaan kokenut minkäänlaista haittaa siitä, sillä Marttinen kyllä sujuvasti taustoittaa hahmoa samalla kuin punoo uutta juonta.

Sujuvaa luettavaa tämä kirja ainakin oli kaikin puolin, mutta mutta. Niin. Pidin tätä kauhean lapsellisena ja epärealistisena, sellaisena harhakuvitelmia maalailevana. Ja kyllä, fiktio saa olla epärealistista, mutta kuitenkin välillä kuviot menevät himpun verran liian paljon liian epätodellisiksi. Viivi esimerkiksi ryhtyy Lindan tilalle grillimyyjäksi tuosta vain. Joo niin vissiin, ei ne työmarkkinat toimi silläviissiin. Miksi pitää luoda kuva, että niin on? Lisäksi Viivi on hyvin nuori ja jotenkin muka kovin itsenäinen, mikä on mielestäni hitusen ristiriitaista. Välillä muuten reipas hahmo kilpistyy melko lapsekkaaksi, mikä hieman haittasi minua. Toki Viivin ikäinen hahmo voi olla välillä lapsekaskin, mutta ero oli hieman liian räikeä.

Niin, ihan kivoja vaiheitahan Viivin kesään mahtuu ja tämä on varmasti hyvin oivallista luettavaa jollekin yläasteikäiselle. Tällaiselle kyyniselle 22-vuotiaalle tämä vain oli turhan lapsellista ja tosielämästä kaukaista. Tuntuu vähän pahalta arvostella teosta näin, kun tiedän kuitenkin, etten ole sen kohderyhmää. Mutta siitä huolimatta ei, en usko, että olisin pitänyt tästä yhtään enempää 15-kesäisenäkään. Ihan kiva kirja, mutta ei minun juttuni.

♠♠♠

Voiko tuulipuvussa lentää?

Tittamari Marttinen: Voiko tuulipuvussa lentää? Kieliriemua ja sanahelinää

62 s., Kirjapaja 2011

kuvitus: Virpi Penna

Yleisesti ottaen Tittamari Marttisen kirjat eivät kolahda minuun. Kuitenkin halusin ehdottomasti lukea tämän sanoilla ja kielen rakenteilla leikittelevän Voiko tuulipuvussa lentää? -kirjan lukea, kun se vihdoin osui kohdalleni. Kuulin tästä jo kevättalvella ja tämä alkoi välittömästi kiinnostaa, sillä tykkään itsekin leikitellä sanoilla ja rakenteilla.

Pidän tässä kirjassa siitä, miten iloisesti Marttinen on onnistunut tuomaan esiin suomen kielen monipuolisen rakenteen ja mahdollisuudet, joita sen käytössä piilee. Marttinen todella innostaa lasta ja nuorta (ja aikuistakin) riimittelemään, kyselemään, kokeilemaan ja löytämään uutta kielestä, jota kuulemme päivittäin ja jonka puhujiksi olemme syntyneet. Takakannessa kannustetaan, että "kielellä saa myös irroitella, ja siihen saa ehdottomasti hullaantua". Juuri tuo ajatus todella välittyy tästä teoksesta, johon Virpi Pennan värikäs ja lennokas kuvitus sopii todella hyvin.

Marttinen on kirjoittanut tämän tietopuoleisen teoksensa tarinan muotoon kuin minkä tahansa kuvakirjan, mutta samalla hän on ujuttanut mukaan myös tietoruutuja varsinaiseen juonelliseen tekstiin sisällytetyn tiedon tueksi. Lisäksi Marttinen on saanut tähän ohueen kirjaan sisällytettyä tietoa todella paljon, mutta infoähkyä se ei varmaankaan lapselle tai nuorelle tuota sen enempää kuin aikuisellekaan. Hän käsittelee kirjassa riimittelyä, synonyymejä, homonyymeja, vertauksia, sanojen runsautta ja koko kielen monipuolisuutta. Tästä välittyy aito rakkaus omaan äidinkieleen eli se johtoajatus, mitä hän selkeästi haluaakin välittää kaikille. Marttinen ilmiselvästi haluaa myös kannustaa ja antaa rohkeutta jokaiselle kokeilla kielen rajoja.

Kokonaisuutena pidin tästä riemukkaasta kirjasta kovasti, vaikka odotinkin jotakin hieman erilaista. En odottanut niinkään tietoiskuja ja riimittelyä, vaan pikemminkin selityksiä sanonnoille ja kieli- ja mielikuville. Näitä asioita olisin toivonut tähän kirjaan sisältyvän edes hieman enemmän, vaikka kokonaisuus on toimiva näinkin. Tämä kirja ansaitsee mielestäni erityismaininnan siitä, että Marttinen osoittaa, että ei kieli ole mikään kuolemanvakava asia, vaan että normeja saa rikkoa hyvillä mielin.

♠♠♠♠

Pastapolkka ja mangotango

Tittamari Marttinen: Pastapolkka ja mangotango - ruokaloruja

kuvitus: Virpi Penna

55 s., Kirjapaja 2009

Kuulin tästä Tittamari Marttisen ruokalorukirjasta, kun olimme kolmen hengen porukalla vinkkaamassa tokaluokkalaisille erilaisia kirjoja. Anna-Mari oli tehnyt tästä kirjasta niin loistavan vinkin, että se sai paitsi lapset myös minut innostumaan: tuo täytyy lukea. Pakko kyllä sanoa sekin, että ihailen sitä, miten hyvin hän oli keksinyt vinkkinsä rakentaa, sillä minä ajattelin tähän saakka, että runoista vinkkaaminen on haastavaa.

Sitten itse lukukokemukseen. En tiedä mikä siinä on, mutta Tittamari Marttisen kirjat tökkivät ja pahasti. Niin on ollut muistikuvieni mukaan jo ala-asteelta saakka ja siitä syystä en ole hänen teoksiaan juuri lukenutkaan. Jotenkin en vain pidä hänen tyylistään, joka on jotenkin... tasapaksu ehkäpä. En osaa oikeastaan edes kuvailla sitä, mitä minulle tulee tästä mieleen.

Osa runoista on todella hyviä ja hän on keksinyt hyviä riimejä ja juttuja erilaisista ruoista. Tätä lukiessa tulee melkeinpä jopa hieman nälkä, mikä on kyllä osittain Pennan loihtiman värikkään ja kekseliään kuvituksenkin ansiota. Silti osa runoista on jotenkin vain sellaisia, että ei nappaa. Onhan se oikeasti niinkin, että jos ei tykkää jonkun kirjailijan tyylistä, niin ei sitä välttämättä pysty edes mitenkään järkevästi selittämään.

Tämä kirja sopii mielestäni aika hyvin esimerkiksi tilanteisiin, joissa lasta haluaa kannustaa maistamaan erilaisia ruokia. Silloin voi valita sopivan runon ja lukea sen vaikkapa lapsen kanssa yhdessä: ja mieli voi kummasti muuttua jonkin ruoan suhteen! Tämä sopii myös kaikille hyvän ruoan ystäville ja innokkaille pienille kokkaajille. Voin kuvitella miten paljon lapset voisivat tästä pitää, mutta kuten sanottu, tämä ei ollut minun juttuni. Vinkki oli siis parempi kuin itse kirja. Ja se oli myös toimiva: enhän olisi tähän kirjaan muuten edes tarttunut.

♠♠