Helsingin kirjamessuilla nähtyä

Kirjamessujen lukupiirissä Virpi Hämeen-Anttilan Minun Intiani -teos

Osallistuin messuperjantaina Virpi Hämeen-Anttilan Minun Intiani -tietokirjan lukupiiriin ja lupauduin kirjoittamaan siitä myös blogiini. Viime vuonna olin mukana vastaavanlaisessa tilaisuudessa, raportoin tuolloin Kjell Westön Kangastus 38 -romaanin lukupiiristä. Viimevuotiset kokemukset ovat selvästi olleet hyviä, sillä tänäkin vuonna järjestettiin lukuisia lukupiirejä kaikkina messupäivinä.

Kirsin Book Club -niminen lukupiiri veti salin etuosassa keskustelua. Jokainen lukupiiriläinen oli valinnut oman aihealueen runsaasta tietokirjasta. He alustivat kysymyksensä ensin lukukokemuksestaan kertoen ja muutamin tekstisitaatein. Minusta tämä oli oikein kiinnostava tapa, sillä lukupiiriläiset olivat selvästi suunnitelleet, mistä aikovat puhua ja kysymykset olivat kirjailijalle olivat monipuolisia ja meille kuulijoillekin mielenkiintoisia. Myös yleisökysymyksille jätettiin lopussa aikaa.

Lukupiiri on syntynyt siitä, että Kirsi pyysi sellaisen syntymäpäivälahjaksi palattuaan Thaimaasta Suomeen. 15 lukupiiriläistä on kokoontunut kuukausittain jo neljän vuoden ajan. Tilaisuuden aluksi jokainen heistä kertoi lyhyesti, miten on lukupiirin aikanaan liittynyt ja mitä lukeminen heille merkitsee.

Taululle Virpi oli kirjoittanut nimensä sanskriitiksi, ja hän kertoi ennen varsinaisen keskustelun alkamista, miksi halusi kirjoittaa tämän teoksen ja mikä on hänen suhteensa Intiaan, kieleen ja miksi kirjassa ei ole kuvitusta. Asiaa nimittäin moitittiin lukupiirissä, mutta Virpi on halunnut pitää kirjan kevyenä matkakirjana, sillä värikuvat tuovat kirjaan lisäpainoa. Jäin miettimään, että kovakantinen kirja kansipapereineen ei vieläkään erityisen matkustusystävällinen ole, mutta toisaalta teoksen todella kiinnostavat reitit tarinoineen ja sivupolkuineen kyllä puoltavat sitä, että teos kannattaa ehdottomasti ottaa Intian-matkalle mukaan.

Minun Intiani on hyvin runsas ja se vie lukijansa pidemmälle kuin, minne perinteisimmät turistikierrokset kuljettaisivat. Virpi kuvasi kirjaa niin, että se on kuin fiktiivinen kierros Intiasta hänen johdollaan, sillä jokaisella Intia on aina omanlaisensa -- hänellekin joka kerta maa näyttäytyy vähän erilaisena. Hakemisto on kattava, joten kirjaa ei tarivitse lukea kerralla vaan vaikka sieltä täältä ja kohdepaikkojen mukaan. Kirja on sellainen, jonka Hämeen-Anttila olisi itse halunnut lukea ennen kuin ensimmäistä kertaa matkusti maahan. Tuhti tietopaketti kuvaa rehellisesti myös Intian huonoja puolia mutta samalla halutaan poistaa niitä tavanomaisimpia pelkoja, mitä monilla Intiaa kohtaan on.

Pidin erityisesti yhdestä lainauksesta, jonka eräs lukupiiriläinen oli poiminut. Siinä kuvataan, kuinka Intia on välillä kuin tulinen chili, ettei sitä tottumattoman vatsa välillä kestä. En ole itse matkustanut koskaan Intiaan, mutta teoksen ja keskustelun myötä totta kai tuli halu kokea edes osa siitä kaikesta runsaudesta. Hämeen-Anttila on hyvä tarinoitsija niin kirjoittajana kuin lukupiirin edessä. Sillä kaikesta nureastakin huolimatta kirja ja keskustelu antoi hyvin positiivisen kuvan Intiasta.

Suosittelen lukupiiriä ensi vuonna, vaikka kirjamessuohjelmaa riittää enemmän kuin kylliksi. Silti kesken messukiireiden oli miellyttävä pysähtyä kuuntelemaan ja keskustelemaan omaan tilaan. Kirjasta saa paljon enemmän irti, kun sen jakaa tuoreeltaan muiden lukijoiden kanssa.

Torstai on messuohjelmaa täynnä

Tänään alkavat Helsingin kirjamessut, ja päivät ovat kyllä hyvin täysinäisiä sunnuntai-iltaan asti. Vielä juon laiskana aamukahvia sängyssä ja tutkailen messuohjelmaa. Minulla on tarkoitus kuvata paljon tänään Siltalan kirjailijoiden esiintymisiä ihan työroolin puolesta, mutta näiden lisäksi haluan kuunnella ainakin seuraavat ohjelma, joista kaksi näkyy tuossa kuvassakin.

Klo 12. Tulevaisuudessa jokainen julkaisee itse kirjansa – vai julkaiseeko? Miksi kustantajia tarvitaan julkisuudessa. Kullervo

Klo 13 Kustantamon kulisseissa. Aino

Klo 13.30 Minkälainen on hyvä tietokirja? Aleksis Kivi

Klo 14 Karanteeni. Kuinka aids saapui Suomeen. Hanna Nikkanen ja Antti Järvi. Kirjakahvila

Sen jälkeen kiiruhdan kuuntelemaan loppuun Esikoiset-ohjelman Kullervoon.

Klo 15 Nollapiste ja Lauantaiesseet. Hannu Raittila ja Antti Arnkil. Katri Vala

Klo 16.30 Taiteilijatoveruutta. Riitta Konttinen. Aleksis Kivi

Klo 17.00 Kriitikot vs. kirjabloggaajat. Kullervo


Tiukka ohjelma, joten pitää pakata eväät ja kamera mukaan. Nähdään messuilla! Yritän ehtiä blogata messutunnelmia viikonlopun aikana, mutta pidemmät jutut sitten messujen jälkeen. Ja tänä vuonna saan lauantaina ensimmäistä kertaa äidin ja isänkin tutustumaan kirjamessuhumuun. Jee!

Kirjamessujen lukupiirissä Kjell Westön Kangastus 38 -romaani

 

Kirjabloggaajana mukana lukupiirissä

Sain eilen osallistua sadan muun kirjanystävän kanssa Helsingin kirjamessujen lukupiiriin, joka käsitteli Kjell Westön uusinta romaania Kangastus 38 (Otava). Olin mukana kutsuttuna kirjabloggaajana, kuvasin ja kirjoitin kynä sauhuten muistiinpanoja tätä bloggausta varten. Lukupiirikeskustelua veti Naistoimittajat-yhdistyksen lukupiirin vetäjä Seija Nummijoki. Salin etuosassa istui myös muita lukupiiriläisiä ja he alustivat keskustelun ja pitivät keskustelun vireänä. Kjell Westö oli myös itse mukana kommentoimassa keskustelua ja vastaamassa kysymyksiin. Otavasta mukana oli kustannuspäällikkö Jaana Koistinen, joka aivan aluksi lyhyesti esitteli kirjailijan.

Lukupiirit ovat ihan uusi juttu kirjamessujen yhteydessä, tänä vuonna järjestetään kahdeksan lukupiiriä. Meidän lukupiirikeskustelumme oli ainakin niin mukava, että eräs keskustelija totesikin hyvin osuvasti, miten näin hyvää ideaa ei ole keksitty aikaisemmin. No nyt on, ja toivon mukaan messukeskuksen auditoriossa lukupiireillään myös ensi vuonna. Olin nimittäin aluksi vähän epäileväinen, miten hyvin näin suuren joukon lukupiiri voi oikeasti toimia. Yllättävän hyvin keskustelu eteni ja jäsentyi, vaikka kaikki eivät tietenkään saaneet aina heti halutessaan puheenvuoroa.

Minusta tämänkaltainen ratkaisu oli hyvin toimiva, että keskustelua johdettiin muutaman varsinaisen lukupiiriläisen toimesta ja yleisö sai mahdollisimman paljon kommentoida ja esittää kysymyksiä kirjailijalle. Lukupiirin vetäjä jakoi puheenvuorot, johdatteli sujuvasanaisesti keskustelun aiheisiin ja esitti edessä istuville lukupiriiläisille ja kirjailijalle hyviä kysymyksiä.

Kieli sai kaikilta kiitosta

Westön käyttämä kieli niin alkuperäisteoksessa Hägring 38 (Schildts & Söderströms) kuin myös Liisa Ryömän suomentamana saivat kovasti kiitosta. Useampi halusi erikseen kiittää siitä, kuinka suomennos on kauniisti omaksunut alkuperäisen lauserakenteen tai kuinka hyvä ja autenttinen se on. Helsingin Sanomien kirjaliitteen sivuilla julkaistut Westön päiväkirjakatkelmat puhututtivat niin ikään, sillä niissä mainittu ahdistus näkyi lukupiiriläisten mielessä kirjan kielessäkin. Silti se oli samalla soljuvaa ja lempeää kieltä. Westö itse mainitsi, että hän on nykyisin pahansisuisempi ja pedantimpi kielen suhteen kuin aiemmin ja kiitteli suomentajan hermoja, että tarvittavia muutoksia tehtiin ja niitä yhdessä käytiin läpi.

Henkilöhahmojen käyttämä kieli oli monien mielestä vanhanaikaisen kaunista, siinä ei kiroilla eikä sorruta silti krumeluureihin. Henkilöt ovat tämänkin vuoksi uskottavia ja vahvasti ajassa ja sosiaalisessa asemassaan kiinni. Taustatyön määrä on varmasti ollut valtava, ei siis pelkästään henkilöitä rakentaessa vaan se kaikki, joka tekee kirjasta niin upean lukukokemuksen. Helsinki, historiallinen uskottavuus, rouva Wiikin "luokkaretki", tuon ajan keskusteluaiheet, miljöökuvaus. Lista tuntui loputtomalta, ja puheenvuorojen aikana nousi monia erityismainintoja. Kirja oli selvästi vaikuttanut lukijaan myös siksi, että se tuntui niin todelta.

"Empatiaa ei saa aina aliarvoida!"

Päivi Istala totesi oman puheenvuoronsa ihan ensi sanoina, että rakastui kirjaan heti. Hän aikoi lukea sen myös uudelleen ruotsiksi. Hän rakasti kirjan henkilöitä, niiden tuttuutta ja sitä empatiaa, miten heitä kaikkia – keskenään hyvinkin erilaisia – hahmoja kuvataan. Hän piti kirjaa myös vähän trillerimäisenä. Minusta oli mukava kuunnella Istalan luonnehdintoja teoksesta, sillä ne myötäilivät aika pitkälle omiani. Pidin erityisesti kirjan tarinasta ja henkilöistä, kirja on oikein kunnon lukusukkula, sillä sivuja kääntää kuin huomaamattaan eteenpäin ja tarina vetää mukaansa.

Westö sai yhdeltä lukupiiriläiseltä näinkin suuren kunnianosoituksen, että hän on Juhani Ahon jälkeen ensimmäinen suomalainen mieskirjailija, joka osaa oikeasti kuvata naista. Toinen halusi puolestaan kiittää siitä, että kirjassa kohdellaan kaikkia henkilöitä samanarvoisesti, eikä liioitella heidän ennustajanlahjoillaan. Kukaan ei tuntunut tietävän, millainen sota on tulossa ja millainen aika on koittava. Kirjailija olisi helposti voinut sortua pikkunäppäryyteen ja kirjoittaa jälkiviisaasti henkilöitä puhumaan kuin tuleva olisi jo tiedossa.

Erilaisia henkilöitä kohdellaan kirjassa silläkin tavalla samanarvoisesti, että vääriäkin ajatuksia kirjataan samalla empatialla kuin oikeampina pidettyjä. Keskustelun aikana minulle muistui viikkoja sitten lukemani Tommi Melenderin kiinnostava arvio kirjasta, jossa hän puolestaan moittii Westön yliempaattisuutta. Oli hyvin mielenkiintoista peilata lukupiiriläisten lukukokemusta tähän arvioon. Omassa luennassani tämä empaattisuus ei niinkään korostunut, keskityin selvästi muihin piirteisiin.

Minulle Kangastus 38 on ensimmäinen Westöltä lukemani kirja, mutta aion nyt ehdottomasti lukea kaikkien suursuosikin Missä kuljimme kerran -teoksen. Osa lukupiiriläisistä uskaltautui onneksi tunnustamaan, että tämä uusin on kuitenkin se kaikkein paras. Uskon tämän ilahduttaneen myös kirjailijaa, sillä kukapa haluaisi kuulla uusimman kirjan jäävän aivan vanhojen jalkoihin.

Keskiviikkokerho puhututti eniten

Sadan lukupiiriläisen joukosta löytyi kourallinen miehiä, heistä kuitenkaan kukaan ei pyytänyt puheenvuoroa, joten mieslukijan lukukokemuksia illan aikana ei kuultu. Romaanin keskiviikkoisin kokoontuva herrakerho herätti vilkasta keskustelua.
"Ihana, kun joku kirjoittaa tästä, mitä niissä kerhoissa oikein tapahtuu!"
"Tai siis eihän siellä tapahdu oikein mitään."
"Tyhjäntoimittajia, suuria puheita, ryypiskelyä!"
"Isot pöhinät."

Herrakerhon toiminta ja mieshahmot huvittivat lukupiriiläisiä, ja välillä Westö ihan punastui, kun ukkokerholaisia hyväntahtoisen teräväsanaisesti porukalla höykkyytettiin. Sen verran täytyy kuitenkin mieslukijoita lohduttaa, että myös 30-vuotiaiden naisten yleissivistyksen puutteelle naurettiin, ja siinä vaiheessa myös tämän muistiinpanoja tekevän bloggajan korvia kuumotti.

Keskustelu oli siis hyvin rentoa, iloista ja rehellistä. Kirjasta uskallettiin nostaa myös pientä kritisoitavaa, vaikka kirjailija itse oli paikalla. Etukäteen arvelin, että keskustelu on todennäköisesti muodollisempaa ja ilahduin siitä, että puheenvuoroa pyytävät antoivat oman persoonansa näkyä ja kuulua. Jo tämän lukupiirikokemuksen vuoksi aion jatkossakin osallistua vastaaviin tilaisuuksiin.

Keskiviikkokerhon myötä lukupiiri nosti todella paljon kiinnostavia huomioita niin mies- kuin naishenkilöhahmoista. Puhumattomuudesta, sukupuolieroista ja -rooleista, sodan traumoista ja trauman ketjuttumisesta sukupolvelta toiselle.

Suositun kirjan mahti

Kangastus 38 on herättänyt myös median ja lukijoiden huomion sillä, että se on onnistunut osaltaan vaikuttamaan siihen, että vanha virhe on nyt vihdoin oikaistu. Westö mainitsee, että Seurassa oli tekeillä iso reportaasi samasta aiheesta, he olivat tietämättään toisistaan toimittajan kanssa löytäneet saman jutun menneisyydestä. Koska tapaus liittyi vuoteen 1938, halusi Westö ottaa sen esille kirjassaan.

Kirjan mahti on siinä, että media tarttui asiaan ja teki siitä juttuja. Westö kertoo, että hän itsekin yllättyi, kuinka iso juttu siitä tuli. Suomessa on kuitenkin vanha äärirealistinen traditio kirjallisuudessa, ja sellaisissa maissa, joissa esimerkiksi maagisen realismin perinne on vahvempi, asia ei olisi välttämättä saanut ollenkaan samanlaista huomiota osakseen.

Jälkikäteen kysyin useammalta lukupiiriläiseltä, olivatko he viihtyneet ja oliko puheenvuorojen jako miellyttänyt. Keskustelunvetäjä sai lähes poikkeuksetta kiitosta kysymyksistään ja koko lukupiirin uudenlainen konsepti kiehtoi. Moni olisi kuunnellut vielä pidempäänkin, sillä puolitoista tuntia meni kuin siivillä. Intiimimpi tunnelma olisi varmasti ollut vielä mukavampi, mutta monelle oli jo itsessään harvinaista keskustella lukukokemuksistaan kirjailijan läsnä ollessa. Kauan en ehtinyt lukupiiriläisiä haastatella, koska kaikilla oli kova kiire ehtiä omistuskirjoitusjonon jatkoksi.

Jäljellä on enää kaksi lukupiiriä. Huomenna, sunnuntaina, ehtii vielä mukaan keskustelemaan Kari Hotakaisen Luonnon laki -romaanista ja Panu Rajalan Lavatähti ja kirjamies -tietokirjasta.

Kirjamessuohjelmani

Tänään ne vihdoin alkavat. Jännittää ja vähän väsyttääkin jo valmiiksi. Syksyn kiireisin pidennetty viikonloppu edessä, kaikkea ihanaa luvassa: kirjoja, esityksiä, haastatteluja, kirjablogikavereita, lukupiirejä, antikvariaatteja, kustantamojen messuosastoja, muita kirja-alan toimijoita, kirjalöytöjä.

Helsingin kirjamessut alkavat siis tänään ja kestävät sunnuntai-iltaan asti. Olen messuilla kaikkina päivinä miltei aamusta iltaan ja alla vähän ohjelmastani. Näiden aikaan olen ainakin oikeassa paikassa:

Torstaina 24.10. klo 15.00-15.20 Ylen lavalla suorassa lähetyksessä YlePuheessa puhumme Katjan kanssa kirjablogikirjastamme mukavia. Tätä voi siis kuunnella myös kotoa/töistä käsin suorana.

Perjantantaina 25.10. klo 16.00-17.30 on lukupiiri, jossa käsitellään Kjell Westön Kangastus 38 -teosta. Seuraan lukupiirikeskustelua ja teen tilaisuudesta bloggauksen. Minun kanssa voi tulla juttelemaan kirjablogiasioista myös ennen lukupiiriä (eli klo 15.00) Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin Sports Bariin.

Lauantaina 26.10. Aino-lavalla klo 11.30 esiinnymme taas yhdessä Katjan kanssa. Lauantain ohjelman otsikko on Jaetun lukemisen lumo, ja mukana keskustelemassa on kriitikko, tietokirjailija Suvi Ahola ja Naistoimittajat ry:n lukupiirin vetäjä Seija Nummikoski.

Sunnuntaina 27.10. klo 16.30 haastattelen tietokirjailija Leena Virtasta Ylen lavalla. Leena on kirjoittanut hurjan mielenkiintoisen kirjan Noitanaisen älä anna elää.

 
Muun ajan pyörin sitten Siltalan osastolla myymässä loistavia kirjoja ja ympäri messukeskusta kuvaamassa kirjailijahaastatteluja. 

Päivitän viikonlopun ajan aktiivisesti myös blogiin kuvia ja tunnelmia. Messuilla nähdään!

Tapaa kirjallisuusbloggaajia Helsingin kirjamessuilla!

Tänä vuonna Helsingin kirjamessuilla on mukana myös lukupiirejä, joihin on mukaan kutsuttu myös kirjabloggaajia.

Messujen sivuilta: "Uusi lukupiiriohjelma mahdollistaa entistä tiiviimmän dialogin kirjailijan ja lukijan välillä. Lukupiirin vetää kustantajan edustaja ja paikalle tulee 100 lukupiiriläisen lisäksi yksi kirjallisuusblogin pitäjä, joka kertoo tilaisuudesta jälkikäteen blogissaan. Lukupiirejä järjestetään kaikkina messupäivinä klo 10.15–11.45 ja klo 16.00–17.30 Helsingin Messukeskuksen auditoriossa."

Mie olen mukana perjantaina Kjell Westön lukupiirissä, joka on täyttynyt jo ennakkoilmoittautumisilla. Teen lukupiiristä jälkikäteen blogiini jutun ja twiittailen tunnelmia paikan päältä.

Ennen lukupiriiä olen myös tavattavissa Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin Sports Barissa. Kaikkien kirjabloggaajien aikataulut löytyvät tuosta yllä olevasta kuvasta. Rehellisesti sanottuna jännittää, tuleeko paikalle kukaan, mutta olen siellä kuitenkin tavattavissa ja mielelläni kirjoista – ja toki muustakin! – juttelen. Morre teki facebookkin Bongaa bloggaaja -tapahtumasivun, mukaan saa siis vapaasti liittyä virtuaalisestikin.

Lukupiireihin mahtuu vielä ja osallistuisin itsekin useampaan, jos en olisi messuilla muissa töissä ja esiintymisissä niin kiireinen.

Ilmoittaudu mukaan tästä linkistä!

Tarkempi lukupiiriaikataulu:

Lukupiireistä valtaosa on suomeksi. Kirjailija Philp Teirin esikoisromaanista keskustellaan kuitenkin ruotsiksi. Ennakkotiedoista poiketen Katherine Pancol ei messuille osallistu, joten hänen lukupiirinsä on peruttu.

TORSTAI 24.10.

klo 10.15-11.45
Katja Kettu: Piippuhylly (WSOY). Bloggaajana Morren maailma.

klo 16.00-17.30
Philip Teir: Vinterkriget – En äktenskapsroman (Schildts & Söderströms) / Talvisota. Avioliittoromaani (Otava). Keskustelukieli on ruotsi. Bloggaajana Bokbabbel.

PERJANTAI 25.10.

klo 10.15-11.45
Outi Pakkanen: Rakastaja (Otava). Bloggaajana Kirjallisena. Minna.

klo 16.00-17.30 TILAISUUS TÄYNNÄ
Kjell Westö: Kangastus 38 (Otava) / Hägring 38 (Schildts & Söderströms). Keskustelukieli on suomi. Bloggaajana Kirjainten virrassa.

LAUANTAI 26.10.

klo 16.00-17.30
Leena Lehtolainen: Rautakolmio (Tammi). Bloggaajana Jäljen ääni.

SUNNUNTAI 27.10.

klo 10.15-11.45
Kari Hotakainen: Luonnon laki (Siltala). Bloggaajana Sallan lukupäiväkirja.

klo 16.00-17.30
Panu Rajala: Lavatähti ja kirjamies – Rakkauskertomus (WSOY). Bloggaajana Kirjasfääri.

Kirjamessut 2012 – mitä oikein tapahtui?

Helsingin kirjamessut päättyivät eilen, mutta ehdin kirjoittaa messuraportin vasta tänään. Minulla meni monta tuntia käydessäni läpi satoja kuvia ja valitessani tänne blogiin onnistuneimpia ja sopivia. Minulla oli oikein monipuoliset messut, sillä osallistuin niin monessa eri roolissa. Olin kirjabloggajana ja messuyleisönä, kustannustoimittajana paneelikeskustelussa ja kuvasin Siltalan kirjailijoiden haastatteluja.

WSOY järjesti kirjabloggaajille aamiaisen messulauantaina. Oli todella ihana aloittaa kiireinen messupäivä rauhoittumalla kuuntelemaan hienoja kirjailijahaastatteluja. Seita Vuorelan Karikko on vain vähän aiemmin ilmestynyt, ja sain sen messuilta mukaani luettavaksi. Luen melko vähän uusia nuortenkirjoja, joten olen oikein iloinen, että sain nyt mahdollisuuden tutustua rauhassa kahteen sujuvasanaiseen kirjailijaan ja heidän uutuusteoksiinsa. Laura Lähteenmäen dystopia-romaani Northend kiinnostaa minua myös, sillä näytteen perusteella kirjassa on sekä yhteiskunnallista kritiikkiä ja huumoria mukana.

Pekka Hiltunen on aivan valtavan vetovoimainen esiintyjä, hän on lisäksi myös yksi miellyttävimmistä ihmisistä, kenet olen tavannut, joten hänen suhteensa en pysty olemaan täysin puolueeton. Isäni piti valtavasti Pekan esikoiskirjasta Vilpittömästi sinun, ja hän odottaakin uutuuskirja Sysipimeän lukemista kovasti. Myös minua Lontooseen sijoittuva kuusiosaiseksi suunniteltu kirjasarja kiinnostaa, sillä Hiltusta on kiitelty niin blogeissa kuin lehtiarvioissakin. En vain ikinä malta olla lukematta arvioita ja olen jo melko lailla spoilaantunut erityisesti esikoiskirjan tapahtumista. Hiltunen kertoi, että jokainen osa toimii myös itsenäisenä teoksena, joskin kokonaiskuvan vuoksi hän suositteli lukemaan kaikki alusta alkaen. Ihailtavaa, että hänellä on tulevista osistakin jo ideoita valmiina ja silti hän kirjoittaa samalla myös jotain aivan erilaista. Mielenkiinnolla odotan, että mitä muita lajeja hän taitaa.

Katja Kettu on bloggareille tuttu erityisesti Kätilön ansiosta, ja hän saikin viime vuonna Blogistanian Finlandia -palkinnon. Kätilöstä on valmistunut teatterisovitus ja myöhemmin tarina siirtyy myös valkokankaalle. Kirjaa ollaan kääntämässä neljälletoista kielelle, ja koska kirjan kieli on niin erityistä, rikasta ja siinä on paljon murresanoja, järjestetään kääntäjille yhteinen seminaari, jossa toivon mukaan esimerkiksi räähkä löytää vastineensa vieraille kielille. Tilaisuudessa hän kertoi kuitenkin enemmän keväällä ilmestyneen antologian Pimppini on valloillaan esseistä ja novelleista.

Minun messukiireisiini kuului mielenkiintoisten kirjailijahaastatteluiden seuraaminen ja valokuvaaminen. Pääsin osallistumaan messuihin vain perjantaista sunnuntaihin, sillä torstain matkasin vielä pohjoisesta junalla kohti Helsinkiä. Kuuntelin lähinnä Siltalan kirjailijoiden esiintymisiä ja lisää kuvia voi käydä katsomassa kustantamon facebook-sivuilta. Meillä oli todella paljon ohjelmaa messuilla, joten nopeasti sai siirtyä lavalta toiselle, jotta ehtisin mahdollisimman monia kuvata.

1. Aki Ollikaisen Nälkävuosi on Helsingin Sanomien esikoiskirjaehdokas.
2. Ari Ahola ja Marjo Heiskanen kertoivat, miksi sota kiinnostaa nyt niin monia kirjailijoita.
3. Siltalan uutusteoksia.
4. Päivi Istala veti hurjan määrän yleisöä kertoessaan muistelmateoksestaan Ristivetoa.
5. Raimo Pesonen Yle-lavalla puhumassa Automiehestä.
6. Anne Mattsson kirjoitti ihanan Seela Sellan elämäkerran.


Kuvasin myös muita messuosastoja, haahuilin kirjakasojen ympärillä. Ihmisiä oli paljon, erityisesti lauantaina, mutta minua ei ahtaus häirinnyt yhtään. Hykertelin vain onnessani. Toivon niin paljon, että kirjat kulkeutuivat myös messuyleisön matkassa yöpöydille.

Ehdin kuunnella jonkin verran myös muiden kustantamoiden kirjailijahaastatteluja. Monika Fagerholmilta kävin myös pyytämässä omistuskirjoituksen, ja jonossa takanani oli Riikka Pulkkinen ja Taina Latvala, jotka keskustelivat äng-äänteistä ja kirjojensa oikeinkirjoituksesta. Mielenkiintoista salakuunneltavaa tämän kirjanörtin mielestä. :) Ostin Fagerholmin uutuuskirjan Lola ylösalaisin ja olen sitä parhaillani lukemassa, arviota varmaan loppuviikosta luvassa. Latvalan Välimatka oli syksyn raikkaimpia uutuuksia, Pulkkisen tuotantoon en ole tutustunut kuin yhden epäonnistuneen äänikirjakokeilun verran. Hän on kyllä yksi blogimaailman luetuimpia nykykirjailijoita, ja nakkipaperikeskustelu on eeppinen. Mie ajattelin kokeilla uutuuskirja Vierasta Helmet-kirjastojen sähkökirjapalvelun kautta, jos vain saan kirjan toimimaan Kindlessäni.

Perjantaina kuuntelin blogikollegoiden kanssa ihanien mieskirjailijoiden Reidar Palmgrenin ja Juha Itkosen mietteitä naisista heidän elämässään ja tuotannossaan. Päivän ehdoton huippu oli ystäväni Karoliina Timosen haastattelu esikoiskirjapaneelissa. Haastattelija kehui, että hänen teoksensa Aika mennyt palaa on epätavallinen suomalainen kirja. Kiinnostuin paneelikeskustelun myötä erityisesti Asko Jaakonahon teoksesta Onnemme tiellä.

Oli hieno hetki, kun haastattelija mainitsi myös, että Karoliina on kirjabloggaaja ja kysyi, että onko yleisössä muita bloggaajia kuuntelemassa. Käsiä alkoi nousta, ja saimme vaihteeksi kehuja kirjakeskustelujen laajentamisesta nettiin. Nyt on jonkin aikaa kuulunut soraääniä suunnasta jos toisesta, ja kirjabloggaajia on moitittu milloin mutuhutusta ja milloin liian kriittisistä tai lempeistä arvioista. On meidän syyksi ennätetty jo sysätä lehtikritiikkien väheneminenkin (ei nyt ihan suoranaisesti, mutta tämä asia nostetaan aitona huolena esiin kun puhutaan kirjablogeista, mutta voin vannoa että tämä asia huolettaa myös bloggajia, ei tässä kukaan ole kriitikoiden työtä väheksymässä sillä että kirjoittaa jo muodoltaan hyvin erilaisia kirja-arvioita), joten hienoa että tavallisten lukijoiden kirjarakkaus sai myös kiitosta.

Esiinnyin itse perjantaina käännöskirjallisuutta koskevassa paneelissa, joka oli samalla Café Voltaire -sarjan viidennen, Unkarin nykykirjallisuutta käsittelevän, osan Ristiaallokoissa julkistamistilaisuus. Kirja on Olga ja Juhani Huotarin toimittama, mie olen kirjan kustannustoimittaja ja Hanna Meretoja on koko kirjasarjan päätoimittaja. Olemme kaikki kirjoittaneet teokseen myös kirjallisuusesseitä. Kirjoittajajoukko koostuu Unkarin kirjallisuuden asiantuntijoista, kääntäjistä ja tutkijoista. Minulla oli ennen tätä Unkarin teemavuotta melko vähän ymmärrystä unkarilaisesta kirjallisuudesta, mutta on ollut huikeaa päästä toimittamaan tänä vuonna kahta unkarilaista käännöskirjaa ja olla mukana Ristiaallokoissa-teoksen valmistumisessa.

Jos Café Voltaire ei ole aiemmin tuttu, niin suosittelen tutustumaan varauksetta. Olen saanut aiemmista osista hyviä kirjavinkkejä, mutta ennen kaikkea ymmärrystä ja tietoa kirjailijoista ja heidän tuotannostaan. Kaikkia huipputeoksia ei voi koskaan ehtiä lukea, mutta yleistajuisesti kirjoitetut kirjallisuusesseet sopivat minulle, sillä niiden avulla on mahdollista saada vähän tuntumaa itselle vieraisiin kirjailijoihin.

Yksi messujen kohokohta oli Eeva Kilven kohtaaminen. Saavuin myöhässä kuuntelemaan hänen haastatteluaan ja jouduin kiipeämään ylemmäs ravintolan puolelle, että näin ja kuulin edes vähän. Vinkkaan samalla lukemaan Jennin jutun Eeva Kilven messuesiintymisestä.

Huh, tulikohan kaikki oleellinen mainittua!?

Kirjasaaliista kuvia myöhemmin..

Helsingin kirjamessujen teemamaa: Unkari

Tänä vuonna Helsingin kirjamessujen teemamaaksi on valittu Unkari, ja minulla on itsellänikin ollut eräänlainen Unkari-vuosi, sillä en ole aiemmin lukenut (tai aikonut lukea) unkarilaista kirjallisuutta näin paljon. Tässä muutamia tärppejä tänä vuonna ilmestyneistä tai syksyllä ilmestyviin unkarilaisiin kirjoihin. Olen ollut Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksessa kahdessa eri tilaisuudessa tutustumassa tämän vuoden tarjontaan. Ensiksi aivan vuoden alussa kustantamon edustajat kertoivat tulevista kirjoista. Jenni kirjoitti tilaisuudesta tuoreeltaan. Olin itse puhumassa György Spirón Kevätnäyttelystä kääntäjä Juhani Huotarin kanssa.

Toinen tilaisuus järjestettiin aivan kesän korvilla. Silloin Ylen kulttuuritoimittaja Seppo Puttonen teki kirjallisuusohjelmaa uusista unkarilaisista käännöksistä ja tilaisuus nauhoitettiin. Vielä en tiedä, milloin ohjelma on kuunneltavissa, mutta ilmoitan siitä blogissani tarkemmin, kunhan asiasta jotain kuulen. Tilaisuudessa haastateltiin kääntäjiä (Juhani Huotari, Hannu Launonen), Leena Lehtolaista ja Anna-Riikka Carlsonia (joka puhui Café Voltaire -kirjasarjasta ja erityisesti unkarilaiseen nykykirjallisuuteen keskittyvästä Ristiaallokoissa-osasta).

Hannu Launonen, Juhani Huotari, Seppo Puttonen

Lehtolainen oli juuri ollut Unkarin kirjamessuilla puhumassa depyyttiromaanistaan Ensimmäinen murhani, sillä se oli ensimmäinen hänen teoksensa, joka on nyt julkaistu myös unkariksi. Hän on käännetyimpiä kirjailijoitamme ja kulkenut maailman turuilla ja toreilla puhumassa dekkareista. Haastattelua varten hän oli lukenut Vilmos Kondorin (taiteilijanimi) Budapest Noir -dekkarisarjan ensimmäinen osan Budapestin varjot (en löytänyt tietoa kääntäjästä), joka sijoittuu 1930-luvun Unkariin ja ilmestyy Tammen kustantamana pian. Unkarissa ei ole kovin pitkä dekkariperinne, mutta Lehtolainen lupasi, että teos väistää sujuvasti kaikki dekkareiden kliseekarikot. Hienoa, että sarjan myötä pääsemme tutustumaan unkarilaiseen rikoksien ratkaisijaan. Jenni lisää vielä, että kysessä on klassinen dekkari film noir -hengessä; Budapest katuineen ja kahviloineen on suuressa roolissa.

Leena Lehtolainen, Seppo Puttonen

WSOY:n julkaisemaa Vilmos Csaplárin Hitlerin tytärtä (käännös: Outi Hassi) odotan myös. Teos sijoittuu ensimmäisestä maailmansodasta vuoden 1956 kansannousuun saakka käsitellen näin useita ajan kipukohtia. Nimikin jo viittaa siihen, että teos sotkee totta ja tarua, ja luulen, että kiinnostavalla tavalla.

"Kerran Münchenissä nuori Adolf Hitler törmää kurpitsaa kantavaan unkarilaistyttöön. Tuleva Kolmannen valtakunnan johtaja häikäistyy keittiöapulaisena työskentelevän Fanni Kucorin arjalaisen puhtaista piirteistä ja palaa myöhemmin availemaan neidon paidannappeja. Fannille syntyy tytär, Jolán. Ironista kyllä Führerin geenejä kenties kantava tyttö päätyy juutalaisen kirjoihin ja on vuosia myöhemmin Budapestissa joutua Auschwitzin-junaan. Hänet pelastaa kohtalon kolhima santarmialikersantti Elias Kujeda, mutta aika ei ole idealistien." (kirjaesittelystä WSOY:n sivuilta)

Péter Esterházyn Pitkin Tonavaa eli kreivitär Hahn-Hahnin katse -teoksesta (käännös: Hannu Launonen) otetaan syyskuussa uusi julkaisu ja lokakuussa WSOY julkaisee vielä Sándor Weöresin koottuja runoja. Kokoelma kantaa nimeä Kadonnut päivänvarjo (käännös: Hannu Launonen)

Siltala julkaisee lokakuussa Sándor Zsigmond Pappin teoksen Mitättömät elämät (käännös: Juhani Huotari). Teos on kiinnostava, sillä se ei sisällä vain yhtä kertomusta, vaan useita peräkkäisiä ja rinnakkaisia tarinoita, jotka valaisevat koko Romanian lähimenneisyyttä. Tarinat liittää yhteen vanha kerrostalo asukkaineen, joista jokaisella on oma henkilökohtainen historiansa, mutta jotka historiat kuitenkin punoutuvat köyden säikeiden tavoin yhteiseksi kertomukseksi. Varmasti huipputeos tulossa!!

Kansi: Timo Mänttäri

István Örkényltä ilmestyy 100 minuuttinovellia (Atena. Käännös: Juhani Huotari), joka on toinen, laajennettu painos vuonna 2002 ilmestyneestä kirjasta. Tänä vuonna István Örkényn syntymästä on kulunut 100 vuotta ja tästä syystä nyt teosta on laajennettu sisältämään 100 novellia. (STT) Örkényn groteski tyyli ja lyhyet vitsit kiehtovat. Kääntäjällä on näiden kanssa ollut haastetta, että hän saa välitettyä vitsit myös unkarilaista kulttuuria ja historiaa tietämättömälle suomalaislukijalle. Tätäkin teosta pitää odottaa syyskuuhun asti.

Lokakuussa ilmestyy tärkeä teos erittäin laadukkaassa Café Voltaire -sarjassa (Avain). Jos et ole tutustunut aiempiin osiin, joissa on esitelty brittiläistä, saksalaista ja ranskalaista nykykirjallisuutta, niin nyt on aika aloittaa. Tänä syksynä ilmestyy Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta (toim. Tomi Huttunen ja Tintti Klapuri) ja Ristiaallokoissa. Esseitä unkarilaisesta nykykirjallisuudesta (toim. Juhani ja Olga Huotari).

Kansi: Anna Virtanen

Tämä on häpeämätön mainos, sillä olen itse kirjoittanut yhden esseen Krisztina Tóthista tuohon Unkari-osaan. Tóthin ensimmäinen ja lisäksi ainoa suomennettu proosateos Viivakoodi (Avain, 2009) on uskomattoman taidokas novellikokoelma. Suosittelen varauksetta.

Café Voltairella on myös oma blogi, josta löytää ajankohtaisia kirjallisuusuutisia ja asiantuntevia kirja-arvioita.

Lapsillekin on tulossa kaksi unkarilaista teosta, molemmat uusintapainoksia: Karoly Reichin iloisesti, retrotyyppisesti kuvittama Hassut aakkoset -tietokirja (WSOY) ja  Ferenc Molnárin Koulupoikia (Otava).

Paljonpaljon unkarilaisia teoksia on jo julkaistu tai ilmestyy syksyllä ennen kirjamessuja. Itse asiassa ainakin 12. Lisäksi ainakin Vilmos Csaplár, Sándor Weöres ja György Spiró ovat tulossa messuvieraiksi.

Kirjamessulöytöjä

Huomenna lupaan purkaa kirjamessukuulumisia paremmin blogiini, sillä tänä vuonna messuiluaika oli erityisen kiireistä, enkä ehtinyt juurikaan nähdä kirjailijahaastatteluja tai muita esiintymisiä. Mutta kiinnostava oli olla myös messuilla töissä.

Ostin kuitenkin kirjoja, (Yllätysyllätys!) ja haluan nyt esitellä niitä blogissani. Tänä jouluna kaikki saavat minulta lahjaksi kirjoja, sillä muuten en enää mahdu samaan tupaan näiden kaikkien ihanien tarinoiden kanssa.

Ei ole vaikea huomata, että mistä olen nämä lukuvinkkini saanut. Kirjablogeissa on viime aikoina hehkutettu mm. John Ajvide Lindqvistin uutuutta, mutta päätin kuitenkin ostaa tuon vanhemman pokkarina. Ihan hassu ulkokohtainen yksityiskohta sai minut ostamaan sen. Pokkari on tosi painava, sillä se on tehty kiiltävästä, hienosta ja hyvälaatuisesta paperista. Pitelin ja vaakapainottelin sitä käsissäni ja sitten aloin lukea myös tekstiä. Ajattelin, että kaipaan vähän kauhua elämääni.

Elävältä haudatut, Perhoskerääjä, Kartanpiirtäjä ja Mehiläisten salaisuudet ovat kaikki blogisuosituksia. Näistä jälkimmäisen olen ostanut aiemmin pokkarina, mutta koska sain niin halvalla kovakantisen, päätin, että lahjoitan sen pokkarin eteenpäin ja pidän tämän. Vapaaehtoinen ilmoittautukoon spostilla. Meni jo. :)

Bazarin tiskillä tein puolestani sellaisia kirjalöytöjä, joista en ollut aiemmin kuullut mitään. (Toki pari poikkeusta on) Kirjoja myytiin 3kpl kympillä, joten heittäydyin ihan hurjaksi. Sain paikan päältä myös lukunäytteen kevään kotimaisesta dekkarista. Joo, Bazar on tehnyt uuden aluevaltauksen ja julkaisee keväällä kotimaistakin kirjallisuutta.

Sitten ostin myös uutuussarjakuvia ja Bazarilta sain Roosan ja Tryffelin kaupanpäällisiksi.

Kirjamessut tulevat! Oletko valmis?

Messuosastot nimittäin ovat (vaikka kuvissa näkyy vielä järjestelykiireitä). Tässä muutamia tunnelmakuvia kirjamessuosastoilta. Tämä kirjabloggaaja nautiskeli kamera kädessään ihanien kirjakasojen järjestymistä. Osastot näyttävät todella upeilta, eikä huomenna avajaispäivänä uskoisikaan millainen hyörinä illalla vielä messukeskuksella oli. Kaikki on nyt valmiina meitä kirjanystäviä varten. Nelipäiväinen urakka alkakoon.

Kirjailijoita, toimittajia, antikvariaatteja, kirjakasoja, löytöjä, uutuuksia, esikoiskirjapaneeleja, keskustelua, tuttujen tapaamista, tungosta, vapaiden tuolien etsimistä, kustantamoiden osastoja, kirjakauppiaita, tekstiä ja puhetta. Ja tuhansia kirjafaneja. Kirjamessuilla minulle tulee aina sellainen hyvänolontunne, kirja voi hyvin, niin kauan kun meitä lukijoita riittää.

 Hyviä messuja! Te, jotka eivät tänä vuonna ehdi messuille mukaan, toivon, että näistä messukeskiviikon järjestelykuvista on teille iloa.