Leela Corman: Unterzakhn

Leela Corman: Unterzakh

Schocken Books, 2012

Sivuja: 208
Kansi: Leela Corman

Lyhyesti: Sarjakuvaromaani

Sain Karoliinalta lainaan eilen Leela Cormanin Unterzakhn-sarjakuvaromaanin ja luin sen saman tien. Kirja sijoittuu 1900-luvun alkuvuosikymmenten New Yorkiin, ja se kertoo kaksostyttöjen Esther ja Fanya Feinbergin tarinan. Ajassa hypätään aika ajoin eteenpäin, joten lukija näkee, millainen kohtalo seuraa jo nuorena tehdyistä valinnoista. Se, mikä tuntuu väärälle, voi sattuman oikusta kääntyä hyväksi. Ja toisin päin. Tarinan paras anti onkin sen sattumanvaraisuus, eikä ennalta tiedä, miten kaikki lopulta päättyy.

Alue, missä tytöt elävät, on kuin kulttuurien ja rotujen sulatusuuni. Kovalla työllä ja sopivalla onnenpotkulla kuitenkin jopa vähäosaisilla on mahdollisuus selvitä. Tämä kuulu amerikkalainen unelma. Juutalaiskaksoset ovat pohjasakkaa myös New Yorkissa, mutta Corman on sijoittanut välille toisen tarinalinjan, joka vie ajassa taaksepäin Venäjälle, jossa juutalaisia vasta huonosti kohdeltiinkin. En pitänyt tätä kuitenkaan mitenkään alleviivaavana, varsinkin, kun loppua kohden selvisi myös syy, miksi välillä ajassa hypättiin taaksepäin.

Tarina on hyvä, mutta Cormanin piirrosjälki oli paikoin niin villiä, että oli vaikea saada selvää, että kuka onkaan kulloinkin äänessä. Ymmärrän, että kaksoset näyttävät samalta, mutta heidän piirteensä toistuivat myös muissa keskeisissä hahmoissa niin vahvana, että välillä en ihan varma voinut olla hahmoista. Värin käytössä kirjailija on hyvä, sillä vaikka kyseessä on musta-valkosarjakuva, varjostukset elävöittävät kuvaa hyvin.

Lapsuuden ja aikuisuuden käsite on tuohon aikaan hyvin erilainen kuin nykyisin, joten 12-vuotiasta himoitseva ukonkäppänä ei ole pedofiili vaan ihan normipervo. Cormanin tarinassa on mielenkiintoisia tapahtumapaikkoja, huorintalosta kartanoon ja ihmisiä eri yhteiskuntaluokista. Sisaruksetkin elävät monta elämää etsiessään paikkaansa. Välillä erossa ja välillä hyvinkin tiiviisti yhteyksissä. Sivujakin on riittävästi, niin tarina ehtii syventyä ja hahmoihin tavallaan kiintyä.

Vaikka en aivan Cormanin piirtojäljen ystävä ole, niin kekseliään tarinan vuoksi voisin lukea hyvinkin häneltä lisää. Suosittelen muillekin, joita maahanmuuttotarinat, naishistoria, kehityskertomukset ja onnistuneet sarjakuvaromaanit kiinnostavat.

Kuva

Melissa Bank: The girls guide to hunting and fishing

Melissa Bank: The girls guide to hunting and fishing
Penguin Books, 1999
Julkaistu suomeksi samana vuonna nimellä Nyt nappaa!
Sivuja: 274
Mistä: Oma ostos
Luettu: aloitettu Berliinissä ja lopetettu ensimmäisenä Kirja päivässä koko kuukauden -lukuhaasteen päivänä
Lyhyesti: Romaani, joka koostuu muutamista kertomuksista, jotka pääosin liittyvät päähenkilö Janen elämään.


Ensiksi on pakko sanoa, että onpa tällä kirjalla nimi. Se on paljon kiinnostavampi kun kannen kumisaapas hyppelehtijä, mutta en olisi kyllä osannut kirjaan tarttua ilman kirjabloggaajien arvioita. Yllätyin, kun etsin kirjaa Goodreadsista, että se löytyy myös sivuston The Worst Books of All Time -listalta (sijalta 57/5318). Kirjaa on kuitenkin kiitelty paljon arvioissa, joten tuo huono sijoitus täytyy johtua myös siitä, että kirjaa on luettu hyvin paljon, myötä- ja vastakarvaan. Wikipedia osasi kertoakin, että kirja oli 16 viikkoa New York Timesin Best seller -listalla.

Melissa Bankin teosta on jossain luonnehdittu chick lit -kirjallisuudeksi, mutta minusta ei oikein istunut tähän genreen kauhean luontevasti. Kyllä päähenkilön rakkauskiemuroita käydään läpi kertomus toisensa perään, mutta Jane ei etsi rakkautta, aviomiestä, onnea auvoisaa, hänellä vain sattuu olemaan eri elämänvaiheissa poikaystävä. Kertomuskokoelma alkaa Janen ollessa 14-vuotias ja seuraavassa kertomuksessa hän on 20+ jotain ja hänellä on ensimmäinen kunnon poikaystävä.

Suhteita siis on, mutta kertomusten tekstityyli vaihtelee ja Jane on päähenkilönä samalla kertomus toisensa jälkeen tutumpi mutta pysyy myös arvoituksena. Hän on älykäs ja hän lukee paljon, hän ei unelmoi satuhäistä eikä oikeastaan missään vaiheessa edes hänen kauttaan kuvata suhteita siten, että niiden tulisi johtaa jonnekin. Enemmän hän on läsnä aina siinä kulloisessa hetkessä ja suhteiden päättyminenkin tuntuu luontevalta Janen eri ikävaiheissa. Eron syyt ovat itsellänikin olleet täysin erilaisia nuorempana kuin mitä ne olisivat ehkä nyt jos tuoreena vaimona ottaisin ja lähtisin. (En ole eroamassa!)

Jane on ennen kaikkea kiinnostava päähenkilö, vaikka hän ei aina toimikaan kertojana, niin hänen kauttaan tarinoita pääasiallisesti fokalisoidaan. Yksi kertomus tekisi mieli lukea myös suomennettuna, sillä kiinnostaa lukea, miten se on saatu suomeksi toimimaan. Siinä kertoja puhuttelee lukijaa, vaikka hän tarkoittaa, että you on Jane. Koko tarina kulkee tähän tapaan:

"On your first date, he will pick you up on his motorcycle, and bring a helmet for you. He nods his big helmet head when he's ready for you to get on. He fastens your hands around his waist like a seat belt. You sense that he's dangerous but don't know why – and wonder if it's because he makes you feel sater than you've ever felt."

Loppua kohden Janesta paljastuu jotain surullista, joka tuntuu vähän kuin se olisi myös omaa suruani, koska koko tarinan ajan minua on puhuteltu kokemaan sama kuin mitä Jane kokee. Hyvin tehokasta.

Pidin Nyt nappaa! -teoksen huumorista, sillä se ei ole mitään vitsi toisensa perään hekotusta, vaan jotain herkkävireisempää. Janen melankolisuus (en oikein tiedä nyt parempaa sanaa kuvaamaan häntä, sillä hän ei ole surullinenkaan ja hänellä on asiat hyvin, mutta jostain syystä kuitenkin tulee tunne, että hän on sielultaan surullinen ihminen) tekee kirjasta joillekin chick lit -tyyliä odottaville varmasti synkkätunnelmaisen luettavan. Tai ainakin näin päättelen monien pettyneiden arvioiden lukemisen jälkeen. Minusta se tekee hänestä hyvän veturin tarinoita kuljettamaan. Hän on mielenkiintoinen, eikä pelkästään siksi, että hän työskentelee kustannusmaailmassa ja pohtii välillä samoja ajatuksia siitä vastuusta, joita itsekin olen saattanut kirjan parissa tuntea. Hän on mielenkiintoinen, koska niin vähällä hänestä välittyy niin paljon.

En millään nyt malta lopettaa tätä juttuani, sillä pidin kirjasta hyvin paljon. Bankin kirja oli sujuvalukuinen ja kiinnostava päähenkilö teki kertomuksista kiinnostavaa luettavaa. Arvostan myös, että kertomuksissa tyyli vaihteli ja kirja tuntui silti yhtenäiseltä romaanilta (vaikka yhtä hyvin sen voi lukea novellikokoelmana).

Sananen Kirja päivässä koko kuukauden -lukuhaasteesta: Hyvin sujuu tähän mennessä. Eilen oli kiireinen vapaapäivä, mutta koska olin aloittanut Bankin teoksen aiemmin, ehdin sen hyvin lukea loppuun. Nyt on sen verran töitä, että tämän päivän kirjan lukeminen menee iltaan, mutta olen sen jo kuitenkin valinnut.