Reko Lundán: Rinnakkain

Tämä blogiteksti on osa kirjabloggaajien ja Ylen Kirjojen Suomi -hankkeen yhteistyötä. Me kirjabloggaajat osallistumme Kirjojen Suomen haasteeseen lukemalla kaikki 101 kirjaa uusimmasta alkaen. Minulle osui arvonnassa vuosi 2004 ja Reko Lundánin Rinnakkain. Olen tästä arpaonnesta erityisen iloinen, sillä kirja oli mieleeni. Olen aiemminkin pitänyt Lundanin teoksista, mutta tätä kyseistä kirjaa en ollut vielä lukenut.

Ylen toimittajat tiivistävät kirjan näin: "Rinnakkain on aikalaiskuvaus nousukauden keskiluokkaisista, jotka eivät halua asunnottomien asuntolaa lähelle idylliään."

Kirjan päähenkilö Jarmo on kyllästynyt työhönsä työvoimatoimistossa, sillä hän on nähnyt lamavuosina liikaa ahdinkoa ja kuullut samankaltaisia, surullisia tarinoita, joihin on voinut itse hyvin vähän vaikuttaa. Vaikka kirjan nykyhetkessä eletäänkin jo nousukauden alkua, ei työ ole sen muuttunut sen mielekkäämmäksi. Jarmo kokee olevansa vähän tuuliajolla elämässään. Hän ei saa omasta mielestään vaikuttaa riittävästi oman perheensä tai kotinsa asioihin: Kirsi-vaimo lähtee vuodeksi Brysseliin EU-virkamieheksi ja jättää Jarmon huolehtimaan lapsista. Jarmo painostetaan myös muutaman rivitaloasunnon taloyhtiön puheenjohtajaksi. Taloyhtiön yhteisessä saunarakennuksessa ja pesutiloissa piilee homevaurio, mutta kaikilla osakkailla ei ole riittävästi varallisuutta korjauttaa yhdessä tiloja. Jarmo joutuu puheenjohtajana myös toisen ikävän tehtävän eteen: naapuriin kaavaillaan asunnottomien asuntolaa, eikä osa taloyhtiön osakkaista ole tästä yhtään mielissään.

Eniten minua puhutteli kirjan lämminhenkinen, inhimillinen viesti. Ikävissäkin tilanteissa henkilöissä näkyy vahvuuksia ja heikkouksia, heidän tekojaan jollain tasolla ymmärtää vaikkei samalla tavalla toimisikaan. Nimbyilystä (not-in-my-backyard-asenne) Lundán kirjoittaa terävästi tuoden tekstiin samalla paljon huumoria mukaan. Turhauttavan itsekeskeiseen aiheeseen sekoittuu lennokasta kepeyttä. Ihmiset voivat huolehtia Irakin sodan syttymisestä, pakolaisista ja muista hätää kärsivistä, mutta samaan aikaan he eivät missään nimessä halua oman asuntonsa mahdollisen myyntiarvon romahtavan siitä, että naapurissa on apua tarvitsevien asuntola. Kirja ei osoittele ketään tai mitään, se vain toteaa, että sellaisia me ihmiset olemme. Monisärmäisiä myös huolenpidossamme. Lukija peilaa näitä tilanteita myös omaan elämäänsä, siihen, miten itse toimisi. Kuinka paljon olisi valmis vaikka kantamaan taloudellista taakkaa yhteisen hyvän vuoksi, että homeesta päästäisiin mahdollisimman eroon? Millaisia naapureita ei itse haluaisi?

Jarmo on mahtava hahmo, vaikka hän aika ajoin käyttäytyy raivostuttavasti. Hän on mieleenpainuva päähenkilö, sillä hän vaikuttaa kaikin puolin nysväkkeeltä, joka pilaa kaiken, mihin koskee, ja kuitenkin hän on paljon enemmän kuin pintakerros näyttää. Hän on todellinen, samaistuttava, herkkä mies, joka on vain uupunut. Hänen vaimonsa vaikuttaa aluksi perheen sankarilta, kunnes paljastaa asenteensa Jarmon työuupumukseen. Silti lukija voi ymmärtää myös Kirsin reaktioita tämän ryömiessä sängyn alle mököttämään, että nyt on hänen vuoronsa olla väsynyt ja vaikea. Lundán pureutuu humoristisesti, herkästi ja tarkkaan havainnoiden myös parisuhteen kommunikointiongelmiin, mielenterveysongelmiin, lapsellisiin valtapeleihin ja ihmisten vuorovaikutukseen. Dialogi ja monet juonenkäänteet ovat kekseliäitä, hersyviä.

Rinnakkain ja erossa ollaan kirjassa monella tapaa. Miten pidetään perhe kasassa, kun toinen poistuu rinnalta? Miten rinnakkaiselo sujuu erilaisten ihmisten kesken? Miten pienistä yhteisistä asioista kasvaa niin suuria ongelmia, kun ei päästä niistä sopuun ja "yhteiseen rintamaan"? Miten yhteiskunta hoitaa eriarvoisuutta?

Rinnakkain on hieno teos. Lundania on usein kehuttu taitavana ajankuvaajana, ja hän on myös humaani arjen kuvaaja. Mieleenpainuva, yhteiskunnallisesti kantaa ottava teos.

Suosittelen lukemaan!

Luin teoksen sähkökirjana Ylen sivujen kautta. Sieltä löytyy myös muut juhlavuoden kirjat. Puhelimella en suosittele kirjoja lukemaan, sillä tekstiä avautuu aukeamalle niin vähän. Luin itse iPadin kautta, ja silloin tällöin kirjastokortin (tai Ylen) tunnukset piti laittaa uudestaan, sillä teos unohti kirjautumisen kesken lukemisen. Digitoimisjälki ei ollut ihan moitteeton, sillä typoja oli melkoisesti. Ei tämä varsinaisesti lukemista haitannut, kun aina pystyi päättelemään, mikä kirjain sanassa oli alun perin ollut ennen kuin kone oli digitoinut sen väärin.

Blogistanian lukumaraton – 7. lukukoitokseni

Täällä ollaan pitkästä aikaa! Olen viimeksi päivittänyt alkuvuodesta blogiani, mutta nyt on erittäin hyvä syy taas napsutella näppäimistöä ja antaa kirjainten virrata. On nimittäin kirjabloggaajien yhteisen, perinteisen ja kesäisen lukumaratonin aika. Tämä on lisäksi seitsemäs kerta, kun itse osallistun lukumaratoniin.

Katsoin tilastoja ja muistelin tätä bloggausta kirjoittaessani lukumaratonin historiaa Suomessa ja oman muistini ja tietoni mukaan Kirjantila-blogin Jaakko oli ensimmäinen, joka tähän lukurupeamaan lähti ja mie taidan olla toinen, joka lähti koettamaan tätä ihanaa ja koukuttavaa maratonia. Satun luetuissa puolestaan esiteltiin ensimmäistä kertaa lukumaraton-idea.

5.5.2012 olen ensimmäisellä lukumaratonillani vetänyt aika kovan tuloksen, enkä varmaan ikinä tule – eikä sinällään ole tarvettakaan! – tätä ennätystäni lyömään. Luin tuolloin yhdeksän kirjaa ja 1801 sivua vuorokauden aikana. Jos joku lukija huomaa, että olen väärässä ja joku muu kuin Jaakko toi Read-a-thonin Suomeen, niin älähtäköön kommenttikentässä.

Olen jäänyt koukkuun lukumaratoniin, vaikka monestakin syystä en halua tai voi kisata kuin kerran pari vuodessa. Tänä vuonna olen blogannut tätä ennen kahdesti (!) ja toinen bloggaukseni liittyi vuodenvaihteen lukumaratoniin. Olen myös "kisannut" lukumaratonurani aikana kerran esimerkiksi Berliinissä, jolloin kaupunki oli bloggauksissa ja lukukokemuksissa vahvasti mukana, sillä kiertelin ympäri kaupunkia lukemassa kirjoja. Kerran mulla oli lukuretriitti mökillä, kerran luin vain keltaisia kirjoja ja toisena kertana pelkästään sarjakuvia jne.

Ihan mahtavaa osallistua taas. Blogiastanian tämänkertaisen lukumaratonin emäntä on Ja kaikkea muuta -blogin Minna. Mukaan on ilmoittaunut yli 80 lukijaa, jotka aikovat lukea vuorokauden aikana niin paljon kuin haluavat, jaksavat, ehtivät.

Tsemppiä kaikille lukumaratoniin. Omani starttaa nyt lauantain puolella, sillä haluan sunnuntaina ehtiä katsoa jalkapalloa.

Tässä vielä muistin virkistykseksi maratonin säännöt.

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin. 
2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan tahansa ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että eimmäisaika on 24h. (Esim. aloitus 10.7. klo 18:00 -> ja lopetus 11.7. klo 18:00) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 9.7., kunhan osa maratonista luetaan 10. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo-, yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan. 
3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa (tai lukumaratonin lähtölaukauspostauksen kommenteissa) Kirjataan mielellään myös luetut kirjat.
4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa! 
5. Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa. Varsinkin tulosartikkeli linkitetään lukumaratonin lähtölaukauspostaukseen, mutta muutkin toki saa.
6. Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton

Kirjabloggaajat valitsivat vuoden 2015 parhaat kirjat

Suomalaiset kirjabloggaajat ovat jälleen äänestäneet vuoden parhaista kirjoista. Avoin verkkoäänestys järjestettiin 13. tammikuuta, ja siihen osallistui lähes 50 bloggaajaa. Ehdokkuuksia sai yhteensä 194 kirjaa Blogistanian kirjallisuuspalkintojen neljässä eri kategoriassa. Bloggaajat antavat ääniä kotimaisille kirjoille Finlandiassa, käännöskirjoille Globaliassa, lasten- ja nuortenkirjoille Kuopuksessa ja tietokirjoille Tiedossa.

Vuoden paras kotimainen kaunokirja on Laura Lindstedtin Oneiron (Teos). Toiseksi Blogistanian Finlandiassa tuli Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki (Teos) ja kolmanneksi Katja Ketun Yöperhonen (WSOY).

Globalia-palkinnon voitti John Williamsin Stoner (Bazar, suom. Ilkka Rekiaro). Toiseksi sijoittui Audrey Mageen Sopimus (Atena, suom. Heli Naski), ja kolmannen sijan vei Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe (WSOY, suom. Hanna Tarkka).

Kuopus-palkinnon voittaja on Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä (WSOY). Toiseksi tuli Anu Holopaisen Ihon alaiset (Karisto), ja kolmanneksi sijoittui Timo Parvelan, Bjørn Sortlandin ja Pasi Pitkäniemen Kepler62 – Kirja yksi: Kutsu (WSOY).

Tieto-palkinnon voitti Bea Uusman Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like, suom. Petri Stenman). Toiseksi tuli Päivi Heikkilä-Halttusen Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen (Atena) ja kolmanneksi Satu Rämön Islantilainen voittaa aika – Elämää hurmaavien harhojen maassa (WSOY).

Bloggaajat edistävät ja edustavat lukuharrastusta

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot nostavat esille kirjabloggaajien arvostamia teoksia. Suomalaiset kirjablogit julkaisevat vuosittain tuhansia kirja-arvioita, jotka tavoittavat satojatuhansia lukijoita. Kirjablogjea pitävät sekä lukuharrastajat että kirja-alan ammattilaiset.

Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin.

Vuodenvaihteen lukumaraton

Vuodenvaihde meni aika rauhallisesti: raketteja ja kirjoja tutkaillessa. Osallistuin Pinon päällimmäinen -blogin Sannan keksimään Rauhaa maailmaan -lukumaratoniin. En lukenut mitenkään teemaan sopivia kirjoja, vaan lähinnä niitä, joita oli sattunut alkuun Kolari–Helsinki-junamatkalleni mukaan ja sitten niitä pienoisromaaneja, jotka olin kirjastosta lainannut ennen joululomaa tai jotka löysin omasta kirjahyllystäni.

Ja olihan niitä kertynytkin aika lailla:

Tämänkertaisen lukumaratonin tarkoitus oli lukea 42 tuntia omaan tahtiin ja haluamallaan tavalla. Mie luin lopulta aika vähän, sillä tänään en jaksanut enää lukea aamupäivästä yhtään. Aloitin junassa ja luin ihan hyvän mutta lukemistani Johan Bargumin kirjoista kuitenkin kaikkein tylsimmän kirjan Isin tyttö. Kirjan kyllä luki mielellään ja siinä oli jotain pakkomielteistä ja pakotonta yhtä aikaa, kuitenkaan se ei vain kolahtanut niin lujaa – kuten alun alkaen oletin – kuin Syyskesä ja Syyspurjehdus.

Sitten luin viimevuotisen Finlandia-Junior-voittajan Nadja Sumasen Rambon. Hyvin viehättävä, jotenkin sopivan vanhanaikainen ja tuttu, nopealukuinen ja sitenkin sopiva lukumaratonille.

Ennen nukahtamista aloitin Saara Turusen Rakkaudenhirviötä, sillä se oli minulle joululomakirjana mukana repussa mutta jota en ehtinyt lukea ollenkaan, sillä mieheni nappasi sen Oneironin jälkeen luettavakseen. (Piti molemmista hurjasti!) Jatkan tänään ilman "lukumaratonpaineita" Rakkaudenhirviötä, sillä lukemani 40 sivua antoivat jo viitteitä siitä, että tulen kirjasta pitämään paljon.

Eilen tulimme aamupäivästä kotiin Helsinkiin ja aika paljon siinä meni aikaa säätäessä ruokaa, kauppaa, pakkauksia, siivoilua, Petja-kissan rapsutuksia ja huomiointia. 10 päivää ehdimme olla erossa. Mutta luin kauppareissuilla, metrossa, bussissa Yuri Herreran Kartellin trubaduuri, joka oli aiheeltaan virkistävä näiden kotimaisten kirjojen jälkeen. Kapakkalaulaja todistaa meksikolaisen huumekartellin arkea.

Kotona jatkoin Märta Tikkasen roolirunoteoksella Pimeys ilon syvyys, joka harmikseni ei tuntunut yhtään niin vahvalle kuin rakastamani Vuosisadan rakkaustarina. Ehken osannut eläytyä äidin hätään lapsistaan ja vimmaisuuteen ja toiveikkuuteen ja levottomuuteen oikealla tavalla. Heidi Liehun Rakkaus Pariisissa oli nopealukuinen rakkaustarina. Tarinaan oli alusta asti kirjoitettu epäonni kyseisessä suhteessa, pakkomielle toiseen ja lopulta melko helposti käyvä unohdus. Viehättävä mutta jotain lisää särmää ja kierroksia, kerroksia teos olisi kaivannut, jottei se unohtuisi niin nopeasti mielestä.

Koko lukumaratonin parhaan kirjan luin viimeiseksi. Asko Sahlbergin He on upea. Minulla on yksi ystävä, jota aina mietin, kun näen Sahlbergin nimen, kirjan jossain tai kun luen Sahlbergia. Siitä tulee ihana pieni lisä lukemiseen mutta hyvin He toimii ilman ystäväni inspirointiakin. Se on oivallisesti rakennettu ja taiten kerrottu. En tiennyt, että siihen lukumaratonin lopetan, mutta oikeastaan näin se juuri kannattikin mennä. Aamulla heräsin päänsärkyyn, enkä sano, että se johtuisi liiasta lukemisesta, sillä luen työpäivinänikin paljon ja sitten illalla lisää, mutta onhan lukumaraton aika poikkeuksellinen lukurupeama lukutyöläisellekin. (Käytinhän tarpeeksi monta kertaa luku-sanaa. :D)

Luin siis 6 kokonaista teosta, 40 sivua Rakkaudenhirviöstä siihen päälle. Yhteensä 903 sivua.

Lahjoita lukutaito – vielä ehdit mukaan!

Kuva: Mikko Takkunen

Tänään on viimeinen päivä osallistua Mesenaatti-sivun kautta Suomen Pakolaisavun järjestämään Lukutaitokampanjaan.

Me kirjabloggaajat olemme olleet mukana jo kolmena vuonna keräämässä rahaa kampanjaan, bloggaamalla aiheesta ja monella muulla tavalla somekanaviemme kautta pitäneet ääntä aiheesta.

Minimitavoite on mesenaattisivun mukaan jo täynnä, mutta päätavoite on vielä kaukana. Muutakin kautta on voinut lahjoittaa kuin tuon sivun kautta, mutta minusta oli hauska, että pystyin osallistumaan esimerkiksi kummityttöni nimissä ja näin hänelle tulee myöhemmin kortti, kuinka moni koululainen on saanut koulutarvikkeet niillä rahoilla. Toivottavasti hän ilahtuu erilaisesta synttärilahjasta.

Tällä kampanjalla pyrimme hankkimaan lukutaidon 450 konflikteja paenneelle ihmiselle. Osallistu kampanjaan ja autat sodan haavoittamaa tavoittamaan paremman huomisen. Voit lahjoittaa lukutaidon jo 52 eurolla. Summa mahdollistaa yhdeksän kuukauden pituisen lukutaitokoulutuksen, jossa ei pelkästään opetella numeroita ja kirjaimia, vaan lisäksi keskustellaan mm. hygieniasta, sairauksien ehkäisemisestä, pienyrityksen pyörittämisestä, ihmisoikeuksista ja rauhanomaisesta konfliktin ratkaisusta. Toki pienempikin lahjoitus vie kohti tavoitettamme ja kampanjaa voi tukea myös kertomalla siitä omassa tuttavapiirissään. 

Yhdessä saamme aikaan enemmän.

Dekkariviikko kirjablogeissa 8.–14.6.

Millainen bloggaaja ei bloggaa?

Tätä olen joutunut kysymään itseltäni jonkin aikaa – oikeastaan jo yli vuoden. Olen jonkin verran saanut puhua julkisesti eri tilaisuuksissa kirjabloggaamisesta. Tietysti senkin vuoksi, että teimme Katjan kanssa Rivien välissä -kirjablogikirjan. Olen sivunnut enemmän ja vähemmän aihetta paneelikeskusteluissa, messuilla, lehtijutuissa, koulu- ja kirjastovierailuilla, kustantamoiden tilaisuuksissa, haastatteluissa. Kun puhun ja puhun ja puhun kirjoista kustannustoimittajana, on minulla myös tämä toinen roolini, eli harrastan virallisesti lukemista ja pidän avointa kirjablogia. Ja välillä tästä tulee nykyisin vähän falski olo, sillä en ole mikään kummoinen kirjabloggaaja, ainakaan enää, sillä ehdin oman ja muiden blogien pariin hyvin harvakseltaan.

Luen kyllä edelleen, mutta koko ajan enemmän ja enemmän vapaa-ajan kirjatkin ovat yhtä kuin työkirjoja. Varsinkin kun koko työkuvioni on niin moninainen ja virallista rajaa työ- ja vapaa-ajan välillä ei ole ollut enää vuosiin.

Viime viikolla olin puhumassa Ylen Aikaisen radio-ohjelmassa Lukurauhan päivästä kirjailija Karo Hämäläisen ja Otavan kustannustoimittajan Lotta Sonnisen kanssa. Minut esiteltiin ohjelmassa myös kirjabloggaajana, joka tietysti myös olen, mutta tunnen aina pienen vihlaisun sisimmässäni, sillä minua pätevämpiä kirjablogikentän tuntijoita olisi muitakin. Toki olen blogannut noin neljä ja puoli vuotta ja bloggaan edelleen, enkä ole suunnitellutkaan harrastuksen hylkäämistä.

Mutta.
Minulle bloggaaminen on aina ollut vahvasti yhteisöllistä ja aktiivista yhteisöön kuulumista, enkä enää pysty, vaikka kuinka haluaisin, enää samanlaiseen aktiivisuuteen kuin pystyin blogini alkuaikoina. Blogeja on tullut jo tuon meidän kirjammekin jälkeen runsaasti, ja samalla myös vanhoja  tuttuja on uinahtanut. Osa kyllä porskuttaa reippaasti vuodesta toiseen, oli elämä kiireistä tai ei. Hyvä näin. Kirja tarvitsee myös julkilukijansa ja blogikenttä myös kirjablogien moninaisen joukon.

Mutta.
Kirjoista kirjoittaminen ei ole ihan samanlaista kuin blogin alkuaikoina. En koe ehkä enää samanlaista tarvetta pureskella lukukokemusta monisanaisesti ja monilta eri kantilta. Olen vain niin iloinen, kun ehdin oikein ahmaista kirjan, josta en tee lehtijuttuja, jota en oikolue, josta en tee lausuntoa, jota en toimita, johon minun ei tarvitse ottaa kantaa millään tavalla kustannustoimittajana.

Ja sitten tuleekin vastaan tämä, kuinka paljon kirjablogini velvoittaa minua ottamaan kantaa siihen kirjoittavana (vertais)lukijana. Yli vuoden ajan olen jättänyt kirjoittamatta yli puolesta lukemistani kirjoista usein juuri ajanpuutteen vuoksi. Lukea ehtii helpommin kuin blogata, varsinkin kun haluan aina myös valokuvata bloggauksen oheen kirjasta jotain. Silti kerään bloggaamattomien legioonaa yöpöydälleni odottamaan omaa arvoistansa vuoroa. Eli yhä haluan kuitenkin blogatakin, sillä pääosin tämä on hyvin hauska harrastus.

Mutta.
Nykyisin on myös muita aivan yhtä rakkaita harrastuksia, jotka eivät liity lukemiseen. Esimerkiksi jos teen viikon jokaisena päivänä kirja-aiheisia töitä, niin välitauoilla ei tee mieli ottaa kirjaa käteen vaan painua lenkille tai salille. Kroppa ja mieli kiittää. Ja lisäksi työkirjat, sillä vireystila ja oma luovuus katoavat tyystin, jos kirjaimet alkavat hyppiä liikaa silmissä.

Mutta.
Minulla ei ole oikeastaan enää niin huonoa omaatuntoa bloggamattomista kuin oli vielä viime vuonna, sillä olen jo tottunut siihen, että blogini on välillä hunningolla mutta hyvin usein silti ajatuksissani. Käyn edelleen lukemassa säännöllisesti sopivina annoksina suosikkiblogieni juttuja. Minulle nykyään luontevampi tapa on kommentoida lyhyesti facebook-linkkauksen alle kuin enää kirjautua itse blogiin jutustelemaan. Tämä on selkeästi yleistynyt tapa myös muilla. Tiedän, että tännekin ajautuu aina välillä luottolukijoita kurkkimaan juttujani, kiitos teille kaikille siitä.

Haaveilen yhä päivästä, jolloin bloggaisin kaikki rästit pois. Tämä on jokin hassu fantasia, sillä en suhtaudu bloggaamiseen näin suorituskeskeisesti – enemmänkin kyse on eräänlaisesta flow-tilan kaipuusta. Mie en halua (enkä osaa/pysty/kykene) kirjoittaa kirjoja, olen hyvin mielelläni kustannustoimittaja ja kirjailijan tuki. Mutta blogini edustaa tällaista kirjallista leikkikenttää minulle, johon pistän vähän itseäni tekstiin ja hyvin paljon vain kirjan maailmasta syntyneitä ajatuksia suunnittelematta etukäteen lopputulosta. Tämäkin juttu vain lähti siitä, kun taas kerran tuskailin tuota kuvassakin näkyvää upeiden kirjojen pinoa ja mietin, miksen muka ehdi. Otin kameran käteen, nappasin kasasta kuvan Petja-kissan vieressä ja päätin purkaa vähän päällimmäisiä ajatuksiani tänne. Ja tekstiä onkin syntynyt jo aika mitalla.

Olen edelleen samaa mieltä kuin blogini alkuaikoina, silloin kun kirjoitin tuon esittelytekstin alkuluonnehdinnan itsestäni ja bloggaamisesta: Kirjablogi on edelleen minulle kiva harrastus. Ei vain enää niin aktiivinen.

Kirjabloggaajien joulukalenterin 22. luukku: Kirja koko kylälle

Olen viettänyt kaikki jouluni lapsuudenkodissani Kolarissa –  tarkemmin Saariputaalla tai Saarenputaalla, kumpaa nimeä nyt haluaakaan käyttää – ja tämä seutu on nostalgian hengessä tietysti erityisen rakas minulle. Olen jouluihminen ja annan mielelläni läheisille ja rakkaille lahjoja, sukulaisetkin osaavat jo odottaa minulta jokajouluista kirjapakettia, toiset varmasti enemmän innokkaasti kuin toiset. Yritän kaikille joka tapauksessa miettiä sopivan teoksen, mutta eihän sitä koskaan tiedä, kuka mistäkin tykkää. Annan kuitenkin, jos en nyt suositusta, niin ainakin toiveen, että kirja olisi mielekäs, toisi jouluun tai muuhun sopivaan hetkeen lukurauhaa ja tarjoaisi myös jotain uutta.

Kirja on suosittu joululahja, joka vuosi se on toivottujen ja ostettujan lahjalistojen kärkisijoilla. Kirja on välillä hyvin henkilökohtainen lahja, usein sillä halutaan tarjota lahjansaajalle uudenlainen kokemus, hyvä lukuhetki ja mielenkiintoinen tarina. Palkintoraatien suosikkikirjoja paketoidaan jouluna ahkerasti, sillä toisinaan riittää, että kirjalla on Finlandia-palkinnon kaltainen painokas suositus takana. Pakettiin menee välillä myös kirja, jonka antaja haluaisi itse lukea tai on jo lukenut ja haluaisi kovasti jakaa itselle tärkeän lukukokemuksen.

Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä saa kirjaa lahjaksi. Kaikki eivät myöskään halua mitään lahjoja, edes kirjoja. Mutta sain syksyllä idean, jonka uskon silti ilahduttavan kaikkia – tuskin kukaan pahastuu muistamisesta, vaikkei lahja ihan nappiosuma olisikaan? Ennen kaikkea haluan ideallani yllättää.

Tänä jouluna annankin kirjalahjan kotikyläni joka taloon. Tässä on tietenkin sellainen toive takana, että kirja innostaisi lukemaan lisää tai lukemaan kirjan, jota ei muuten olisi itselleen hankkinut, kirjastosta lainattavaksi ottanut tai ylipäänsä käsiinsä ennen saanut. Kaikki eivät ehdi enää lukea, lukuharrastus on voinut jäädä ajansaatossa vähemmälle tai eivät tule etsineeksi uutta luettavaa. Kaikilla ei ole myöskään yhtä helppo päästä enää kirjojen pariin, vaikka kunnassa onkin hyvä kirjasto ja kirjastoauto kulkee syrjäkylilläkin.

Uutuuskirjojen tarjontaa harva seuraa kuitenkaan niin ahkerasti ja tarkoin kuin mie, joten senkin vuoksi tämänvuotinen tai viime vuoden kirja on varmasti yllättävä lahja. Kaikki kirjat ovat omiani, olen ne itse ostanut tai arvostelukappaleena tai muuna lahjoituksena saanut. Ne ovat uusia tai kerran minun lukemiani ja hyväksi arvioimiani.

Olen paketoinut yli 60 uutuuskirjaa odottamaan, että lähdemme illalla tonttuilemaan ja jakamaan lahjoja salaa postilaatikoihin. Kyläläiset voivat sitten miettiä, kuka heitä on muistanut ja puhua saaduista kirjoista. Jätin mukaan myös korttiin kehotuksen, että kirjan voi myös naapurin kans vaihtaa, sillä en halunnut tehdä mitään taloprofiilia ja oletusta siitä, millainen kirja mihinkin taloon sopisi.

Kirjamakuja on monia ja tarkoitus on aidosti yllättää. En halunnut olettaa, että vanhemmat ihmiset lukisivat tietynlaisia kirjoja ja että lapsiperheeseen ei sopisi tämänkaltainen kirja. Enkä halunnut antaa kaikille samankaltaisia kirjoja, runokirja voi sopia yhtä hyvin vanhemmalle kuin nuoremmalle lukijalle, dekkari ei ole pääsääntöisesti kaikkien laji, joten en halunnut nojautua lahjavalinnoissa myöskään vain "helppoon", vaikka dekkareita suomalaiset valtavasti lukevatkin. Mukana on kotimaista ja käännöskirjallisuutta, tietoa, runoutta, äänikirjoja, lyhytproosaa, novellikokoelmia, dekkareita, rakkausromaaneita, klassikoiden uudelleen otettuja painoksia, historiallista viihdettä, huumoria...

Jos yllätyskirja ei ole täysin miehleinen, niin mukavahan son "krannin" kans arvuutella, mikä solis parempi ja kuka naapureista on lahjalla heitä muistanut.

Minusta on ollut mukava antaa lahja ihmisille, joita en muuten lahjalla muistaisi. Jätin ringistä pois omat sukulaiseni, jotka oletettavasti osaisivat arvata, keneltä lahja on tullut.

Tämä kirjatonttuilu ja kirjalahjojen antaminen itselleni melko vieraille ihmisille sopii myös kirjabloggaajien tämänpäiväisen joulukalenterin luukuksi, sillä olemme kaikki himolukijoita ja annamme varmasti tänäkin jouluna paljon kirjalahjoja. Eilen luukku avautui Kirjakaapin avain -nimisessä blogissa ja huomenna on vuorossa Hemulin kirjahylly. Muut luukut löytyvät Amman lukuhetkestä.

Tämä on toinen kerta, kun itse olen kirjabloggaajien joulukalenterissa mukana. Pari vuotta sitten kirjailijat kertoivat blogissani omia lukuvinkkejään, jotka ovat ajankohtaisia tietysti myös tänäkin jouluna.

Tämä kalenteriluukku päivittyy vielä illan aikana... Mutta nyt jo luukun myötä kaikille lukijoilleni:

Oikein hyvää joulua ja lukurikasta lomaa!

#Lukuhaaste

Viime vuonna osallistuimme kirjabloggaajien kanssa Suomen Pakolaisavun järjestämään lukutaitokampanjaan, ja tänä vuonna olen ottanut samankaltaisen lukuhaasteen vastaan ja haastan teitä muitakin osallistumaan #lukuhaasteeseen.


Haastekampanjan tarkoituksena on saada suomalaiset lukemaan ja lahjoittamaan yhteensä 20 000 aapista lukutaitotyöhön Suomen Pakolaisavun aikuiskoulutuksessa Ugandassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa.

Lukemalla voi antaa lukutaito sellaiselle, jolle se merkitsee uutta mahdollisuutta. Osallistuminen on yksinkertaista:

1. Lue kirja, lehti tai muu teksti. 

2. Lahjoita 1 euro jokaista lukemaasi tekstiä kohden lähettämällä tekstiviesti 1E LUKUHAASTE numeroon 16588. 

3. Ota kuva lukemastasi, ja anna kasvot lukutaidolle julkaisemalla Instagramissa, Twitterissä tai Facebookissa hashtagilla #Lukuhaaste. Haasta myös muut mukaan viemään lukutaitoa Afrikkaan. 

Lahjoituksia voi tietenkin tehdä ilman kuvia ja sosiaalista mediaakin. Vaikka blogiaikani on ollut jo pitkään kortilla (toivon, että siellä silti vielä lukijoita silloin tällöin riittää!), niin sitoudun kampanjaan syyskyyn ajan ja lahjoitan jokaisesta lukemastani kirjasta euron lukutaidon hyväksi.

Summan voi lahjoittaa myös kerralla, esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
tekstiviestitse 20E LUKUHAASTE numeroon 16588 tai tilille FI71 8000 1300 2236 67 / viite 62405 08625.

Suomen Pakolaisapu on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton suomalainen järjestö, joka tukee pakolaisia ja maahanmuuttajia toimimaan aktiivisesti arjessa ja yhteiskunnan jäseninä. 84 % kerätyistä varoista menee suoraan kohdemaihin ja siellä tapahtuvaan työhön. Suomalaisena järjestönä kerätyt varat menevät kentälle ilman kansainvälisen tason välikäsiä.

Pakolaiselle lukutaito merkitsee uuden elämän alkua Köyhistä oloista ja pitkittyneiden kriisitilanteiden keskeltä paenneilla on vain vähän mahdollisuuksia. Taustalla voi olla kidutusta, raiskauksia, pelkoa ja läheisten menettäminen. Pakolaiselle elämä voi näyttäytyä umpikujana.

Lukutaito antaa välineet uudenlaiseen itseilmaisuun ja avaa ovia tulevaisuuteen. Samalla oppii kirjoittamaan nimensä, asioimaan torilla, perustamaan oman pienyrityksen, uskaltaa puhua ääneen ja osallistua päätöksentekoon – mikään muu taito ei vahvista ihmisyyttä samalla tavalla kuin lukemaan ja laskemaan oppiminen.

Lukutaidon on todettu voimaannuttavan erityisesti naisia. Lukutaito-opetuksen ohessa puhutaan myös ihmisoikeuksista, demokratian merkityksestä ja käytännönläheisistä asioista kuten hygieniasta ja tautien ehkäisystä.

Lukutaidon positiivinen vaikutus ulottuu yleensä laajemmalle perheeseen ja yhteisöön, eli sen kerrannaisvaikutukset ovat merkittävät.

Kirjahyllyn kertomaa

Vanha kirjahyllyhaaste tuli mieleeni muutama päivä sitten ja teki mieli vastata siihen jälleen ja haastaa muitakin kertomaan kirjahyllynsä kirjoista ja samalla vähän itsestään.

Haasteen idea on hyvin yksinkertainen. Seuraaviin kysymyksiin vastataan kirjojen nimillä, jotka löytyvät omasta kirjahyllystä.

1. Oletko mies vai nainen? Naisten valheet

2. Kuvaile itseäsi. Nälkätaiteilija 

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Suuri lammasseikkailu

4. Kuinka voit? Rakastunut rampa 

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Leijat Helsingin yllä 

6. Mihin haluaisit matkustaa? Aamiainen Tiffanylla

7. Kuvaile parasta ystävääsi. Kirja joka muutti elämäni

8. Mikä on lempivärisi? "Keltainen kirjasto"

 9. Millainen sää on nyt? Lumen taju

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Jumalat juhlivat öisin

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Oman elämänsä sankari

12. Millainen on parisuhteesi? Vuosisadan rakkaustarina 

13. Mitä pelkäät? Sadan vuoden yksinäisyys 

14. Päivän mietelause. Ruoho laulaa

 15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Kallis elämä

16. Miten haluaisit kuolla? Sinun jälkeesi, Max

Haastan seuraavat vastaamaan kirjahyllykysymyksiin: Linnea, Maria, Norkku, Noora.

Sata suomalaista suosikkia – sata tuoretta kirjablogiarviota

Helsingin Sanomat kysyi kesällä lukijoiltaan, mitkä ovat 2000-luvun parhaat suomalaiset romaanit.

Kaikkiaan 2344 kirjanystävää nimesi viisi suosikkiteostaan. Monet kirjabloggaajat osallistuivat äänestykseen ja julkaisivat omat listansa blogeissaan tai kertoivat, kuinka monta kirjaa ovat lukeneet varsinaiselta voittajalistalta.

Nopeasti siinä yhdessä syntyi idea syyskuun lukuhaasteeseen. Viitisenkymmentä kirjabloggaajaa valitsi listalta kirjan kaksi. Kaikki kirjat luettiin syyskuun aikana, jotta kaikista suomalaisten suosikkikirjoista saataisiin verekset blogiarviot.

Luetuksi tuli tuhansittain sivuja ja miljoonia sanoja.

Yksinkin kirjat voisi lukea, mutta yhteinen lukuhaaste tuo harrastukseen tiimihenkeä. En olisi voinut kuvitellakaan ennen kuin kirjabloggaamisen aloitin, että joskus keskustelisin kirjoista muiden lukijoiden kanssa ympäri Suomen (ja maailmankin, koska kotimaisia kirjabloggaajia asuu Norjasta Australiaan). Että suunnittelisin lukevani kirjoja sen mukaan, mistä saa osasuorituksen haasteeseen. Että lukisin edellisenä yönä "hiki hatussa", koska en halua olla se, jonka takia haaste jää kesken.

Jostakin tämä kuulostaa ehkä omituiselta, mutta kehotan lämpimästi suhtautumaan lukemiseenkin vähemmän arvottavasti. Ei ole mitään tiettyä, oikeaa tapaa lukea. Ei ole myöskään mitään aikarajaa, jonka jälkeen vasta saa tarttua seuraavaan kirjaan. Kun lukemiselta riisuu "pönöttämisen" ja turhat vaatimukset, kiinnostaa se huomattavasti enemmän sellaisiakin ihmisiä, jotka vähemmän lukevat.

Olen useampaankin otteeseen käynyt puhumassa eri tilaisuuksissa kirjabloggaamisesta ja mitä uutta se tuo lukemiseen ja kirjallisuuskentälle. Tämäkin tempaus ja se innostuneisuus, joka näihin kaikkiin tempauksiin hyvin kiinteästi liittyy, on jo itsessään yksi hyvä esimerkki siitä, mitä yhteisöllinen lukeminen parhaimmillaan tuo.

Vaikka itse lukemisen akti on yksityistä, kirjasta pääsee välittömästi keskustelemaan omassa blogissaan tai etsimällä jo julkaistuja blogijuttuja ja kommentoimalla sinne.

Lukuhaasteet tuovat sanansa mukaisesti lukemiseen haastetta, sillä valittua kirjaa ei halua jättää kesken ja lukeminenkin täytyy tapahtua sovitun aikajaksan aikana. Kuukausi on sopiva aika, mutta silti vielä syyskuun viimeisenä päivänä puuttui lähes neljäsosa bloggauksista. Mutta tavallaan se viime tingassa kirjoittaminen on hauskaa, eikä kukaan ei jättänyt haastetta kesken.

Blogijutuissa on voitu pohtia myös sitä, miten lukuprosessi on edennyt ja sopiko kirja lukijalle ollenkaan. Osa on yllättänyt ja löytänyt haasteen myötä uusia kirjailijoita, joiden muitakin kirjoja haluaa ehdottomasti lukea, moni on taas kokenut pettymyksen, kun suuren yleisön suosikki ei sopinut kyseisellä bloggaajalle ennakko-odotuksista – tai juuri niiden vuoksi! – huolimatta ollenkaan.

Olen kerännyt tähän koosteeseen mukaan myös eri blogeista kirjakuvitusta. Kirjabloggaaminen innostaa monia myös valokuvaamaan muun muassa kansitaidetta. Yhtä suuri osa keskittyy mieluummin kirjoittamiseen ja kuvittaa blogiarvion kustantajan sivuilta löytyvillä alkuperäiskansilla.

Tässäkään ei ole yhtä, oikeaa tapaa.

Kuitenkin kun keräsin kuvakollaaseja varten eri blogeista kuvia, niin huomasin jälleen, kuinka hyvä kirja innostaa monet tulkistemaan lukukokemusta myös valokuvin.

Samalla tavalla kuin monille blogiin lukukokemuksen kirjaaminen kuuluu jo kiinteästi osana lukemista, niin valokuvaaminen on lähes yhtä tärkeää, ja se on tuonut harrastukseen uuden puolen. Itse en esimerkiksi ole ennen kirjablogiani kuvannut lähes ollenkaan, nyt mietin jo yllättävänkin paljon myös tätä visuaalista puolta.

Tässä on luettavaksenne koko lista.

Kirjan nimeä klikkaamalla pääsee liikkumaan ympäri blogistaniaa ja samalla tulee ehkä löytäneeksi itselle aivan uuden blogin. Kannustan lukemaan mutta lisäksi kommentoimaan rohkeasti. Verkon vilkkaaseen lukupiriiyhteisöön pääsee mukaan myös ilman omaa blogia – kommentoimalla ja jakamalla lukuvinkkejä.

1. Sofi Oksanen: Puhdistus
2. Ulla-Lena Lundberg: Jää (Is)
3. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
4. Kari Hotakainen: Ihmisen osa 
5. Rosa Liksom: Hytti nro 6
6. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
7. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
8. Katja Kettu: Kätilö                    
9. Antti Hyry: Uuni                      
10. Aki Ollikainen: Nälkävuosi                  
11. Pirkko Saisio: Punainen erokirja                                      
12. Arne Nevanlinna: Marie                           
13. Riikka Pulkkinen: Totta 
14. Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
15. Hannu Raittila: Canal Grande
16. Jari Tervo: Myyrä
17. Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani
18. Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri
19. Bo Carpelan: Kesän varjot
20. Markus Nummi: Karkkipäivä
21. Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö
22. Mikko Rimmisen: Nenäpäivä
23. Helena Sinervo: Runoilijan talossa
24. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
25. Hannu Väisänen: Vanikan palat
26. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
27. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
28. Jari Tervo: Layla
29. Olli Jalonen: Poikakirja         
30. Katri Lipson: Kosmonautti 
31. Riikka Pulkkinen: Raja
32. Miika Nousiainen: Metsäjätti
33. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
34. Hannu Väisänen: Toiset kengät
35. Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin
36. Antti Tuuri: Ikitie
37. Markus Nummi: Kiinalainen puutarha
38. Jaakko Yli-Juonikas: Neuromaani                        
39. Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
40. Hannu Väisänen: Taivaanvartijat  
41. Rakel Liehu: Helene                                                         
42. Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä
43. Jari Tervo: Troikka
44. Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet    
45. Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa        
46. Juha Itkonen: Kohti
47. Kristina Carlson: William N. päiväkirja
48. Heidi Köngäs: Dora, Dora     
49. Antti Tuuri: Kylmien kyytimies                  
50. Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin
51. Miika Nousiainen: Maaninkavaara 
52. Eve Hietamies: Yösyöttö
53. Joel Haahtela: Katoamispiste
54. Jari Tervo: Ohrana
55. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
56. Sofi Oksanen: Stalinin lehmät
57. Arto Salminen: Kalavale
58. Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
59. Juha Itkonen: Hetken hohtava valo
60. Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
61. Pirjo Hassinen: Mansikoita marraskuussa
62. Sirpa Kähkönen: Hietakehto                    
63. Erik Wahlström: Jumala
64. Riikka Pulkkinen: Vieras
65. Turkka Hautala: Salo
66. Arto Salminen: Ei-kuori
67. Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras
68. Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta
69. Johanna Sinisalo: Linnunaivot
70. Joel Haahtela: Elena                        
71. Riikka Ala-Harja: Maihinnousu
72. Veikko Huovinen: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria
73. Miina Supinen: Liha tottelee kuria
74. Reko Lundán: Ilman suuria suruja
75. Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
76. Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi
77. Petri Tamminen: Enon opetukset
78. Anja Snellman: Parvekejumalat
79. Juha Seppälä: Paholaisen haarukka
80. Laura Save: Paljain jaloin
81. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
82. Jari Järvelä: Veden paino
83. Leena Lander: Käsky          
84. Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt
85. Ranya ElRamly: Auringon asema
86. Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi
87. Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone
88. Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis
89. Marko Kilpi: Elävien kirjoihin
90. Arto Salminen: Paskateoria
91. Johanna Sinisalo: Enkelten verta               
92. Laura Gustafsson: Huorasatu
93. Riku Korhonen: Lääkäriromaani
94. Laila Hirvisaari: Minä, Katariina
95. Juha Seppälä: Mr. Smith
96. Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi
97. Satu Taskinen: Täydellinen paisti        
98. Tuomas Kyrö: Liitto
99. Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos
100. Riku Korhonen: Kahden ja yhden yön tarinoita

Blogistanian ensimmäinen kesälukumaraton starttaa keskiviikkona

"Mutta ehkä kirjabloggaajat tempaisevat tulevaisuudessa Suomessakin yhteisen lukemiskampanjan ja lukevat kaikki samana päivänä erilaisia kirjoja kymmeniätuhansia sivuja." 

Näin kirjoitimme Katjan kanssa Rivien välissä -kirjablogikirjaan, kun esittelimme kirjabloggaajien lukumaratoneja, ja ilokseni ensimmäinen yhteinen lukumaraton starttaa jo tällä viikolla. Olen aiemmin lukenut kahteenkin otteeseen romaaneja samankaltaisen lukumaratonin nimissä. Myös sarjakuvia olen lukenut yhden päivän aikana lukuisia ja jokaisesta sarjakuvaromaanista tein oman bloggauksen saman päivän aikana. Omanlaisensa lukuhaaste sekin. Mutta nyt päästäänkin sitten itse asiaan ja Blogistanian ensimmäisen kesälukumaratonin yhteislähtöön.

Kuva Emilien blogista

Kirsi innosti useita bloggaajia lukumaratonille ja minun lisäkseni yhden vuorokauden kestävää lukurupeamaa yrittävät 10.7. ainakin seuraavat bloggaajat:

Kirsin kirjanurkka
Booking it some more
Kaikkea kirjasta
Kirjasfääri
Mitenköhän tässä kaikessa käy
Ja kaikkea muuta
Le masque rouge
Kuuttaren lukupäiväkirja
Elegia
Bibliofiles
Kirjavalas
Ilselä
Aberdeen Diaries
Kirjakko ruispellossa

Blogistanian kesälukumaraton järjestetään kahtena keskiviikkona, 10.7. ja 24.7.
Osallistua voi kuka tahansa. Tule Sinäkin mukaan! 

Säännöt (joustavat sellaiset):

• Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan lukumaratoniin. 
• Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ko. päivänä ja lukea haluamansa määrän ja ajan siitä eteenpäin, kuitenkin 24 tunnin rajoissa. (Jos aloittaa vaikkapa klo 18.00 10.7., voi jatkaa klo 18.00 asti seuraavaan päivään eli 11.7.) Näin sovimme, koska maratoonareilla on hyvin erilaisia elämäntilanteita. Tankkaus-, lepo-, yms. tauot ovat sallittuja, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan. 
• Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa! 
• Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin aikana.

Keskiviikkona ja torstaina minulla on myös muita kiireitä, joten vielä en tiedä tarkkaan, että moneltako aloitan. Kiertelen varmaan ympäri Berliiniä kirjojen kanssa ja yritän päästä sitten aina välillä kotiin koneen äärelle bloggaamaan luetuista.

Luettavia kirjoja olen lukulaitteeseen ladannut, lähinnä ilmaisia klassikoita, mutta olen myös ostanut englanninkielisiä kirjoja matkoiltani. Niitähän tässä on koko heinäkuu esitelty.:D

En yritä rikkoa sittenkään omaa lukuennätystäni, joka on 9 kirjaa ja 1801 sivua. Pitää kuitenkin nyt haasteen aikana kiertää myös muiden bloggaajien tonteilla lukemassa "matkakuulumisia". Jännittävää!