Annelies Verbeke: Nuku!

Annelies Verbeke: Nuku!
(Avain, 2010)
Suomentanut: Titia Schuurman
Sivuja: 156
Pisteet: Kolme ja puoli unetonta yötä.
Lyhyesti: Kiinnostava esikoinen, mutta kertojien sekoittuminen häiritsi. Nopealukuisena ja lennokkaana pitää hereillä.






Belgialaisen kirjailijan Annelies Verbeken Nuku!  on kummallinen ja kiehtova kirja. Ina suositteli aikoinaan kirjaa: Unettomille. Alle kolmekymppisille. Erilaista eurooppalaista kirjallisuutta etsiville. Sovin tuohon lokerikkoon muuten, mutta en ole nyt vuosiin kärsinyt kunnolla unettomuudesta. Lisäisin tuohon listaukseen vielä yhden luonnehdinnan: Niille, jotka uskovat rakkauden syttyvän myös järkkyneissä mielissä.

Halusin lukea teoksen ennen Verbeken Lahden vierailua, mutta sairastin pahaa flunssaa silloin ja matka Kansainväliseen kirjailijakokoukseen jäi minulta väliin. Sain onneksi kollegaltani Verbeken terveiset. Kirjailijalta ilmestyy syksyllä Kalanpelastaja -niminen teos, johon hän viittaa alla näkyvässä omistuskirjoituksessa.

Kirjassa on kaksi päähenkilöä, kaksi unetonta ihmistä, jotka elävät yhteiskunnan ulkopuolella, kykenemättöminä sopeutumaan muiden arjen rytmiin. Naishenkilö Maya on turhautunut tilanteeseen ja hän valvoo kulkien öisillä kaduilla ja välillä soittaen ihmisten ovikelloja, vain jotta voisi pilata myös toisten yöunet. Yössä hän kohtaa lopulta vanhemman miehen Benoitin, jolla on kova elämänkohtalo, paljon surua ja menetystä häiritsemässä unen tuloa. Molemmat kaipaavat normaalia elämää, vaikka samalla kääntävät sille selkänsä.

Nuku! sekoittaa unen ja todellisuuden. Aika ja paikka risteilevät epäkronologisesti ja epäjärjestelmällisesti, ja jopa henkilöiden kerronta sekoittuu täydentäen kahden unettoman mielen järkkymistä, aistihäiriöitä ja yhteistä tunnekokemusta kovin yksityisessä asiassa. Kuulostaa sekavalle, mutta jotenkin tarinasta saa silti kiinni. Ainoa moitteeni sekavuudesta tulee siitä, että Mayan ja Benoitin kerronnan vaihtuessa olisi lukijaa voinut herätellä esimerkiksi nimikoiduin otsikoin. Oli hengästyttävää kiriä kertojan perässä, kun ei ole varma, kumpi unettomista on saanut vuoronsa. Ymmärrän ratkaisun vaikuttavuuden ja tunnelman tähden, mutta silti ärsyynnyin välillä siihen, että luulin lukevani esimerkiksi Mayan elämästä ja yhtäkkiä huomaan Benoitin puhuvan.

Kieltä on kehuttu lakonisen runolliseksi. Lause on yhtä aikaa kuvailevaa, mutta säästeliästä. "Halusin nauraa hänen sydämensä ehjäksi" Paljon saa sanottua myös lyhyissä lauseissa.

Tämä on blogini 200.postaus ja sopivasti on myös yksi kymppitonnisen rajapyykkikin ylitetty, on siis arvonnan aika. Voitin kovakantisen version Inahduksen blogista, mutta koska sain Verbeken omistuskirjoituksen pokkariin, niin laitan tämän kovakantisen palkintokirjani nyt kiertoon.

Arvontaan voi osallistua vastaamalla kysymykseen:
Pidätkö kirjoista, joissa todellisuus ja uni/taru/magia/toinen ulottuvuus/jne.. sekoittuvat?  Lisäkysymys ihan vain uteliaisuudesta:
Tuleeko sinulle mieleen teoksia, joissa unikuvauksilla on teoksessa merkittävä asema?

Olen itse lukenut nyt tänä keväänä kaksi kotimaisen mieskirjailijan teosta, joissa kerronta viipyilee välillä unikohtauksissa: Antti Leikaksen Melominen ja Jaakko Yli-Juonikas Uneksija. Arvon kirjan viikon kuluttua. Arvontaan voivat osallistua myös anonyymit, mutta toivon, että keksitte jonkin nimimerkin tunnistamisen vuoksi.

Juhannuskirjoja

Lähden juhannukseksi Heinävedelle ja Valamoon rentoutumaan. Pakkasimme mukaan viisi kirjaa sen kummemmin miettimättä, koska en halunnut suunnitella edes lukemista. Haluan vain olla hiljaisuudessa ja tarttua lähimpänä olevaan kirjaan, siispä laukkuun lähti viisi yöpöydällä lukemisvuoroa odottavaa kirjaa. Otan mukaan myös lehtiä, joita saa työpaikalta lainaan vapaasti. Aluksi mietin, että ottaisin myös vähän töitä mukaan luettavaksi, mutta taidan jättää ne suosiolla maanantaiksi. Muumit kuuluisivat Suomen suveen, mutta olen kaikki Muumi-kirjani lukenut, joten mukaani lähtivät ihan toisenlaiset kirjat. Kaikki ovat blogien mukaan hyviä teoksia, joten uskon, että summamutikkainen ratkaisu toimii ihan yhtä hyvin, kuin tarkkaan harkittu lukusuunnitelma.

Kaikille oikein ihanaa juhannusta!!
Palataan blogien pariin sunnuntai-iltana. Silloin on luvassa kirja-arvontaa, sillä voitin Inahdus-Inan arvonnassa Annelies Verbeken Nuku!-teoksen kovakantisena, mutta nyt sain ihanalta pomoltani Verbeken omistuskirjoituksen Lahdesta pokkaripainokseen. En tarvitse kahta samaa teosta, joten ensi viikolla arvion ohessa laitan hyvän kiertämään ja arvon belgialaista nykykirjallisuutta. Lukemisiin!

Lahden kansainvälinen kirjailijakokous - Sanomatalo

Lahden kansainvälinen kirjailijakokous avattiin tänään Sanomatalolla. Olin kuuntelemassa näitä muutamia tilaisuuteen saapuneita kansainvälisiä tähtiä, kun he lukivat otteita teoksistaan. Sen jälkeen heidän suomentajansa luki saman kohtauksen suomeksi. Tilaisuuden juonsi Jukka Petäjä Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksesta.

Itse olin alunperin kiinnostunut näkemään Eleanor Cattonin, sillä hänen teoksensa Harjoitukset on jäänyt nakuttelemaan päähäni pitkiksi ajoiksi lukemisen jälkeen. Siinä on jokin omituinen veto ja koukku, eikä kirjaa pysty nielaisemaan kerralla ilman vahvaa jälkimakua. Catton luki teostaan ihanan pehmeällä ja selkeällä äänellä. Oli miellyttävä kuunnella häntä, kun kirja oli etukäteen tuttu. Toisessa kuvassa Catton sopii suomentajansa Tero Valkosen kanssa sopivaa kohtaa, jonka he molemmat lukevat.

Kiinnostuin ranskalaisen Véronique Ovaldén teoksesta Mitä tiedän Vera Candidasta, että kävin ostamassa sen itselleni tilaisuuden jälkeen. Harmittaa, etten osaa ranskaa, sillä kirjailijan luennasta olisi ollut mielenkiintoista ymmärtää jotain. Suomennoksessa esiin tullut kepeys jäi kiinnostamaan. Kirjailija oli myös niin tyylikkään ja ranskalaisen oloinen, että ajattelin kirjan muistuttavan häntä. Enemmän kirjasta myöhemmin, kun olen sen lukenut.

Kesken tilaisuuden näin yleisön joukossa belgialaisen kirjailijan Annelies Verbeken. Olen juuri lukemassa hänen teostaan Nuku!, ja minulla sattui olemaan kyseinen teos vielä laukussa mukana. En kuitenkaan nähnyt kirjailijaa enää tilaisuuden jälkeen, jotta olisin voinut kysyä omistuskirjoitusta. Ehkä minulla on huomenna Lahdessa parempi tuuri.

Neljäs kiinnostava kirjailijakohtaaminen oli saksalainen Kathrin Schmidt, jonka omaelämäkerrallinen romaani Et sinä kuole on jo etukäteen kiinnostanut minua kovasti. Siinä tunnutaan liikkuvan toden ja kuvitellun rajamailla. Vaikka teema on hyvin käytetty, tunnun silti aina innostuvan tällaisista kirjoista, joista ei ihan tiedä, että mikä on totta ja mikä kuviteltua. Enemmän kirjasta, kun olen sen lukenut.

Nimikirjoituksia metsästämässä oli pari innokasta keräilijää

Minusta oli ihanaa saada monille tutuille uutuuskirjoille kasvot. Olen huomenna menossa Lahteen kuvaamaan myös muita kirjailijoita, mikäli tämä yllättäen iskenyt flunssa antaa myöten. Olen harvoin nykyisin sairaana ja harmittaa tosissaan, mikäli minulta jää odotettu päiväreissu väliin. Huomenna on puhumassa ainakin Wolfram Eilenberger, jonka yllättävän hauskasti kutkuttavasta kirjasta Minun suomalainen vaimoni pidin kovasti. Huomenillalla lisää kirjailijakokouskuulumisia.