Kirjallisia vinkkejä ja linkkejä

Kuva

Bloggasin jo aiemmin radion kirjaohjelmista, mutta koska olen kirjoihin ihan höperöitynyt, niin kuuntelen paljon kirjoihin liittyviä keskusteluja nettiradioista ja mieluiten lataan ne omalle mp3-soittimelleni. Ajattelin vähän listata kiinnostavia kirjallisia vinkkejä ja mieluusti otan vastaan sellaisia, joita en ole itse löytänyt. Tässä postauksessa vilisee linkkivinkkejä. :)

Olen tosi kiinnostunut kirjakeskusteluista ja niistä saa mukavaa vastapainoa omaan lukemiseen, harrastukseen ja kirja-alalle halajavan opiskelijan tietotaitoon. Innostus kirjoja kohtaan ei siis kohdistu pelkästään lukemiseen, vaan käyn mielelläni kuuntelemassa kirjailijoita, kuuntelen ja katselen kirjaohjelmia ja luen monien ihanien kirjaihmisten blogeja. Kustantamot päivittävät myös facebook-sivuillaan hyviä vinkkejä, missä heidän kirjailijat ovat puhumassa.
Tässä joitain linkkejä, joista itse pidän.





Kuunnelmat:

Marja-Leena vinkkasi tänään, että on enää 10 päivää aikaa kuunnella Peter Franzénin lukemana hänen uutuusteoksesta Tumman veden päällä (klik). Kävin heti lataamassa kaikki osat koneelleni, josta siirrän ne kuunneltavaksi soittimelleni. Olen kirjan jo lukenut ja siitä tehnyt myös arvion, mutta kirja kiinnostaa kuulla myös kirjailijan itsensä lukemana. Suosittelen lataamaan podcastit koneelle, mikäli ette ehdi kuunnella suoraan koko kirjaa ennen määräajan umpeutumista.

Toinen kuunnelmavinkki(klik) liittyy Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta -teokseen. Lukijana on iki-ihana Vuokko Hovatta. Hän on lukenut vasta kaksi osaa kirjasta. Lisään kuunnelmat koneelle klikkaamalla hiiren oikealla napilla mediatiedoston kohdalla ja tallennan kohteen levylle. Minulla on koneella erikseen oma kansio näille kirjasarjoille.

Ylen radioteatterin päivittäisluentana voi kuunnella suomalaisia klassikkoromaaneja. Tulossa on mm. Minna Canthin Hanna, jota odotan erityisesti. Äänikirjat löytyvät Areenalta (klik)
"YLE Areena tarjoaa suomalaisten kirjailijoiden klassikkoteoksia äänikirjoina kuunneltavaksi ja ladattavaksi milloin tahansa. Tällä hetkellä YLE tarjoaa ladattavaksi kahdeksan klassikkoa, mutta määrää lisätään tästä lähtien kahden teoksen verran kuussa."

Ylen Elävästä arkistosta (klik) voi puolestaan kuunnella audioleikkeitä Suomen kirjallisuuden historiasta.


Kirjakeskustelut:

Lataan kuunneltavaksi myös Ylen kirjakerhon keskusteluja. Pidän Seppo Puttosen tyylistä kauheasti ja olen ennenkin tunnustanut olevani hänen suoranainen faninsa. Seuraan Aamun kirjan televisiointeja ja lisäksi kuuntelen iltaisin näitä keskusteluja soittimeltani.

Vielä on jonkin aikaa mahdollista kuunnella ja ladata seuraavat kirjakerhon keskustelut:

- Essi Tammimaa: Paljain käsin ja Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri, joista olen lukenut Tuurin teoksen ja tehnyt siitä arvion aiemmin (klik)
- Antti Leikas: Melominen ja Pia Pesonen: Urho Kekkonen straßejoista olen lukenut Leikaksen teoksen (klik)
- Jaakko Yli-Juonikas: Uneksija ja Janne Oras: Tähtien suojatti. Luin Uneksijan ja tein siitä arvion (klik)

Tulossa on ihanista naiskirjailijoista keskusteluja, mm. Alice Munro, Carol Shields, Herta Müller ja Margaret Atwood saavat omat ohjelmansa.

Lisäksi pidän Nadjan huone- ohjelmasta, mutta valitettavasti niitä ei saa ladattua soittimelleni. Kuuntelen kirjaohjelmia mieluusti juuri liikkuessa tai ennen nukkumaanmenoa.

Yle Kirjakerholla on myös omat facebook-sivustonsa, jonka kautta hyvin tiedotetaan kirjaohjelmista niin television kuin radion puolella.


Television kirjaohjelmat:

- Kirjakausi (vajaan puolen tunnin ohjelmia kirjoista hyvin erilaisten lähestymistapojen kautta.)
- Kirjamaa (matkataan ympäri Suomea kirjojen ja kirjailijoiden perässä. Sarja on tosin päättynyt, mutta pari viimeisestä jaksoa näkyy vielä netin kautta. Teema uusii vielä kaikki osat, lähetysajat näkyvät linkissä)
- Aamun kirja (Yle Areenan kautta näkyy vanhoja keskusteluja)


Muita kivoja:
- Kirjastokaista
- Helsingin juhlaviikkojen kirjailijablogi
- Maailmankirjat
- Grafomania
- Kirjailijoiden blogit, joista listausta Parnasson sivulla
- Lukukeskus
- Prosak- proosaklubi
- Kiiltomato
- Nuoren Voiman liitto
- Lumooja - Virkee kirjallisuuslehti
- Kirjavideo
- Kirjaseuranta

Ihania kirjablogeja voi katsella tuon blogini oikeassa laidassa löytyvän listan kautta.

Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri

"Aurinko oli työntynyt läpi orapihlajapiiristä, tunkeutunut käytävään maan alle, ja nyt se ojensi meille kirkkaan käden."

Kuva

Orapihlajapiiri (Otava, 2011) on Hanna Tuurin esikoiskirja. Teoksen alussa äiti Kirsin ja hänen murrosikäisen tyttärensä Annin välit ovat huonot, sillä Kirsi pakottaa Annin muuttamaan kanssaan Irlantiin. Kirsi on eronnut Annin isästä ja ollut pitkään hyvin epäitsenäinen. Hän kaipaa muutosta ja kuullessaan Knocknamurran yhteisöstä, päättää muuttaa sinne. Yhteisö pyörii täysin vapaaehtoistyön ja vaihdantatalouden varassa. Sympaattinen yhteisö huolehtii kehitysvammaisista asukkaistaan ihan eri tavalla kuin mihin hoitoalalla työskentelevä Kirsi on tottunut. Annille suuri muutos tuottaa hankaluuksia, sillä hän ei osaa kunnolla edes englannin kieltä.

Kerronta vaihtelee Kirsin ja Annin välillä. Pienten kielellisten vivahteiden avulla voi erottaa puhujan tyylin. Kirsin puhe on yleiskielisempää, kun taas Annin puhuessa ihmisiin viitataan yleensä sanalla se, kieli on passiivimuotoista ja kongruensseja puuttuu: "me mentiin", "me käännyttiin", "'Kaunis paikka, se sanoi'" jne. Olisin kaivannut kuitenkin tähän rohkeampaa otetta, mielestäni Annin puhe olisi voinut olla vielä vähän rosoisempaa, ilman että se olisi menettänyt luettavuuttaan.

Tuuri osaa kertoa todella suoraviivaisesti ja kauniisti asioista. Hänellä on tarinassaan hyvä idea ja toimivat henkilöhahmot. Kirjailija on osannut problematisoida tarinansa avulla meidän ihmisten suhtautumista "normaaleihin", terveisiin ja sairaisiin. Kuka on oikeasti sairas ja ns.ei-normaali? Kellä on oikeus päättää, miten ihmiset tulee luokitella? Onko kehitysvammainen sairaampi kuin epilepsiaa sairastava ihminen? Vaatiiko itsetuhoinen ja masentunut ihminen enemmän hoivaa kuin työssäkäyvä ja toimelias kehitysvammainen ihminen?

"Muistin, mitä Anni oli puhunut illalla. 
- Äiti, minkähänlaista on syntyä suruun, se kysyi. 
-Mitä ihmettelin.
-Kaikki haluaa terveen vauvan, Anni sanoi. 
-Jos syntyy kehitysvammaisena tai sairaana, ihmiset suree. Ihan varmaan sen aistii, pikkuvauvanakin, Anni tuumi."

Puitteet ovat Orapihlajapiirissä kunnossa.

Mutta.

Teos ei koskaan oikein lähde lentoon. Se on ihan liian varovainen ja särötön minun makuuni. Orapihlajapiiri ei missään nimessä ole huono kirja, eikä siitä jää huono maku suuhun. Sillä on ansionsa ja Tuuri osaa kirjoittaa kaunista kieltä, mutta tarinana se jää valjuksi.

Lukijalle näytetään kaikki melko kronologisessa järjestyksessä. Annin muistellessa mummonsa kanssa käytyjä keskusteluja, saadaan aikarakenteeseen jotain muutosta. Näkökulman vaihtumisella tulee kerrontaan myös jotain vaihtelua. Kaikesta näistä huolimatta, minulla oli tunne, että lukisin melko suoraviivaista nuortenkirjaa.

Tapahtumissa ei ole oikeastaan mitään yllättävää ja kaikki on niin idyllistä. Yhteisön vapaaehtoisuuteen ja luonnonmukaisuuteen perustuva toiminta tuntuu tavattoman mielenkiintoiselta, mutta "liian" täydelliseltä. Sen mahdollisuuksia toimia tulevaisuudessa problematisoidaan vain pieninä välähdyksinä. Henkilöhahmoissa tapahtuu melko vähäistä kehitystä, joskaan kaikkien teosten ei tarvitse olla kehityskertomuksia. Anni on lopulta itsenäisempi kuin äitinsä, mutta tämäkin on ennalta-arvattavaa alusta asti.

En ollut välittömän ihastunut, mutta samalla myönnän että teos oli kaunis. Tulen varmasti lukemaan Tuurin seuraavankin kirjan ja toivon senkin sijoittuvan Irlantiin.

Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri
Otava, 2011
Sivuja: 285

Otavan kirjakevät 2011

Eilen aamuvarhaisella askeleeni kuljettivat minut Otavan kevään lehdistötilaisuuteen. Istuuduin kiltisti takapenkeille oikeiden toimittajien lomaan ja jätin kirjailijoiden valokuvaamisen paremmin osaaville. Omat otokseni ovatkin sitten melko blogimaisia napsautuksia mm. Otavan ulko-ovesta. heh.

Ennen kirjailijoiden puheenvuoroja meille esiintyivät Kalle Ahola, Marzi Nyman ja Arttu Takalo. Myöhemmin keväällä Aholalta ilmestyy albumillinen Arto Mellerin (1956-2005) runoihin perustuvaa musiikkia. Trio esitti biisit Viattomuus ja Putsipoika. Minulle Arto Mellerin runot ovat vieraita, mutta toimivat minusta hyvin biisien lyriikkoina. Tämä innokas kirjabloggaaja heräsi viimeistään siinä vaiheessa kun Ahola kiekaisi komeasti Putsipojan kertosäkeen ilmoille. Meller oli muutenkin esillä kevätpressissä, sillä Martti Anhava on toimittanut Arto Mellerin proosatuotannon yksien kansien väliin. Tämä muhkea noin 700 sivun teos on nimeltään Pääkallolipun alla ja saimme kaikki tämän teoksen arvosteltavaksi. Palaan teokseen blogissani myöhemmin.

Olin jo etukäteen tutkaillut Otavan kirjakevättä ja löytänyt kiinnostavan kuuloisia kirjoja, mutta kun kuulin kirjailijoiden esittelevän omia teoksiaan, niin tuntui että melkein jokainen kirja olisi luettava. Itse kammoksun esiintymistä ja tunsin sympatiaa niitä kirjailijoita kohtaan, jolle ensiesiintyminen toimittajajoukkion edessä ei ollut helppoa ja toisaalta oli mahtava kuulla konkareiden naurattavan isoa joukkiota. Suurelle kirjafanille kirjailijoiden ja kirjaihmisten tapaaminen rinnastuu tunnelmaltaan mahtavaan rock-keikkaan.

Ajattelin tähän listata niitä kirjoja, jotka jäivät mieleeni tapahtumasta ja joita todennäköisesti tulen keväällä lukemaan:

Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri. Ilmestyy 23.3
Teos on kirjailijan esikoisromaani, mutta hän on julkaissut tätä ennen pari kertomuskirjaa. Kirjassa kiehtoo etukäteen se, että tapahtumat sijoittuvat Irlantiin ja kirjailijan mukaan kehitysvammaisuutta käsitellään kirjassa uudella tavalla. Hän nosti myös esiin sen, kuinka päähenkilöiden on teoksessa nopeasti sopeuduttava uuteen tilanteeseen, nopean päätöksen takia. Minua kiinnostaa erityisesti nuorten naisten esikoisromaanit, joten toivon tämän olevan hyvä.

Antti Tuuri: Matkalla Euroopassa. Ilmestyy 1.4
Olen lukenut Tuurilta tähän mennessä vain yhden teoksen, mutta hän oli esiintyjänä ihan yhtä hurmaava kuin ensimmäisellä kerralla, kun olin häntä kuuntelemassa. Tuuri on kerännyt teokseen havaintoja Euroopan matkoiltaan ja sitä muutosta, minkä hän on nähnyt Euroopassa vuosikymmenten aikana. Hän ei pidä kauheasti lentokonematkustamisesta ja maiden havainnointi on helpompaa junasta käsin Interrail-passin avulla, voi jäädä aina pois mielenkiintoisessa paikassa ja jatkaa matkaa vaikka seuraavana päivänä. Lukijalle hän jättää ratkaistavaksi sen, mikä teoksessa on totta ja mikä on ollut tarinankertojan mielestä vain mukava juttu kertoa.

Annakaisa Iivari: Tyttöministeri. Ilmestyy 18.3
Tämä kirja ei kiinnostanut minua etukäteen, mutta kirjailija oli niin hauska esittäessään kirjan juonirunkoa ja sieltä täältä teoksesta poimittuja aiheita, että nostin sen tähän virtuaaliseen luettavien pinoon. Jokin kirjan hullunkurisessa juonenkehittelyssä kiehtoi, vaikka olin vähän tuominnut kirjan pelkän nimen perusteella. Kirja kertoo tylsästä opettajasta, joka vastaa aina kuulumisia kysyttäessä kertomalla oman miehensä ja lapsensa tekemisistä. Hänelle kun ei itselleen kuulu koskaan mitään, kunnes hänestä tulee yhdessä yössä julkkis ja puolueiden kosiskelema kansanedustajaehdokas. Lopulta hän päätyy julkisen palvelun ministeriksi, jonka tehtävänä on siirtää kaikkien suomalaisten julkiset palvelut nettiin.

Jaakko Hämeen-Anttila: Tuhannen ja yhden yön erotiikka. Ilmestyy 24.3
Hämeen-Anttila haastaa teoksellaan kaikki kirjoja lukemattomat teinipojat kirjansa äärelle. Kirja kertoo nimensä mukaisesti Lähi-idän eroottisista tarinoista, mutta käsittelee myös muuta kulttuurihistoriaa avioliitosta, avioeroista, lääketieteestä ja kulttuurista. Kirjasta voi poimia eroottisia lukuvinkkejä ja päästä kauniiden kuvien kautta Lähi-idän flirttailevampaan maailmaan. Kirja on kevyt versio akateemisemmasta teoksesta ja tutkimuksesta, joka on vasta tuloillaan. Mielenkiintoni herätti kuitenkin se, että Hämeen-Anttila kertoo kirjassaan haastavansa länsimaalaisten mielikuvia Lähi-idästä ja kuinka ajattelemme olevamme aina kulttuurisesti toistemme vastakohtia.

Elisabeth Aro: Sisar. Ilmestyy 16.3
Kirja on historiallinen tarina sisällissodan melskeistä Helsingissä. Se on samalla myös päähenkilö Ellenin kasvukertomus, sillä vaikka hän työskentelee Diakonissalaitoksella, hän ei ole mikään tyypillinen sisar-oppilas. Kirjailija kertoi kirjoittaneensa teokseen myös lapsen näkökulmaa ja kiinnostaa lukea, että miten tämä toimii. Toisena päähenkilönä on sisällissodan aikainen Helsinki ajankuvauksineen.

Toki minua kiinnostaa myös käännöskirjallisuus ja muutama muukin kirja, mutta nämä nostin esiin, koska kirjailijat olivat itse paikalla. Lukemisiin. :)