Katsaus Gummeruksen syksyyn

Olin eilen Kulttuuriareena Gloriassa Katjan, Marjiksen ja Jorin kanssa Gummeruksen ensimmäisillä Kukanpäivän kutsuilla tutustumassa kesän ja syksyn kirjauutuuksiin. Tilaisuus oli mukavan rento, kirjailijahaastattelut olivat mielenkiintoisia ja tuleva syksy tuntuu kiinnostavalle.

Nyt esitellyistä kirjoista minua jäi kiinnostamaan eniten Mike Pohjolan Ihmisen poika ja  Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun.

Ihmisen pojasta on myyty jo elokuvaoptiot Hollywoodiin. Teoksessa kiinnostaa etukäteen sen raflaava aihe teinipojasta, joka uskoo olevansa Jeesuksen uusi tuleminen. Tarinan teemoja ovat uskonnon lisäksi politiikka ja korruptio, seksuaalisuus, roolipelit ja identiteetti, sekä 80- ja 90-luvuilla kasvaminen. Päähenkilö rakentaa maailmankuvaansa  Raamatulla ja Star Trekillä.

Vilpittömästi sinun on Imagessa toimituspäällikkönä työskentelevän Hiltusen esikoiskirja. Se on psykologinen trilleri suomalaisten naisten ystävyydestä ja taitavasti tehdyistä huijauksista. Hiltunen palkittiin juuri vuoden 2010 kirjoittavaksi toimittajaksi ja hän kertoi, että on ollut virkistävää kirjoittaa fiktiivistä tekstiä, sillä siinä on vastuussa vain itselleen ja omalle idealle. Asiatekstejä kirjoittaessa on vastuussa aiheelle. 

Schwarzmannin teos toi mieleeni vähän aikaa sitten lukemani Wolfram Eilenbergerin teos Minun suomalainen vaimoni. Amerikkalainen stand up-koomikko oli hauska esiintyjä ja kirja tuntui etukäteen kiinnostavalle katsaukselle Suomesta ulkomaalaisen tarkkailijan silmin. Monet suomalaiset haluavat tietää, mitä ulkomaalaiset meistä ajattelevat ja Schwarzman lupaa vastata muutamiin ihmetystä herättäviin asioihin kirjassaan. Hän testaa vitsejään twitterissä. En vain tiedä, että onko kirja liian samanlainen Eilenbergerin tai Roman Schatzin teosten kanssa.

Lisäksi kotimaisista kiinnostaa: Elina Tiilikan uutuus Myrsky. Luin aiemmin hänen esikoisensa Punainen mekko, joka oli makuuni "ihan kiva", mutta jätti silti odottavan olon saada lukea kirjailijalta lisää.

Odotan myös ainakin seuraavien ulkomaan ihmeiden julkaisua:
- Chris Cleave: Little Been tarina. Saimme tämän kirjan tilaisuudessa, joten tulen piakkoin tekemään siitä arvion blogiini. Kirjan kansi on esillä ensimmäisessä kuvassa.
- Michael Cunningham: Illan tullen. Pidin Tunnit-teoksesta paljon, joten odotan kovasti tätä uutuutta.
- Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä. Ostin divarista aiemmin hänen aiemmin suomennetun teoksensa Poltetut varjot ja aion sen kesän aikana. Se on ollut todella kehuttu teos blogeissa.

Todella kiinnostavia teoksia ja lisää tulevia julkaisuja voi vilkuilla Gummeruksen katalogista.

Elina Tiilikka: Punainen mekko

"Tajusin, että tämä tulisi olemaan sittenkin helppoa"

Elina Tiilikan Punainen mekko (Gummerus, 2010) on ollut mielessäni kesästä asti, kun silmääni osui joku naistenlehtien haastattelu Tiilikasta. En enää muista itse haastattelua, mutta minun mieltäni jäi kirja painamaan ja uskoin, että pitäisin siitä. Minusta on yleensä mielenkiintoista lukea kirjaa, jota lukiessa täytyy taistella sen kanssa, että mikä on fiktiota ja mikä faktaa. Mikä on kirjan kuvaamaa todellisuutta? Mikä puolestaan voisi olla oikesti tapahtunutta? Mutta ennen kaikkea, onko sillä kuitenkaan mitään väliä, kuinka todenperäinen tarina on? Takakannessa kuitenkin luvataan, että "tarina perustuu omakohtaisiin kokemuksiin", joten lukiessa kirja sai autofiktiivisen sävyn.

Näin perustellessani ja kirjan lähtökohtia miettiessäni, joudun kuitenkin toteamaan, että minulle tämä teos ei toiminut. Vaikka kerronta oli sulavaa, luin kirjan kannesta kanteen siltä istumalta ja tarinakin piti hetkittäin otteessaan, voisin kuitenkin summata teoksen omassa luennassani yllättävän tylsäksi. Ehkä odotin, että tässä olisi käsitelty prostituutiota jotenkin eri tavoin, sillä kirja aluksi lupaa paljon. Päähenkilö Noora kuvataan melko välittömäksi ihmiseksi, jonka pinta on teflonia ja sisälläkin kumisee yksinäisyys, vahva omanarvontunto ja mukavuudenhalu.

Noora ei ole kiinnostunut kouluttautumaan mihinkään ammattiin, mutta ei myöskään ole kiinnostunut tekemään hanttihommia. Hän on lähtökohtaisesti kovin kaukana tuntemistani ihmisistä, joten kiinnostuin välittömästi hänestä henkilöhahmona. Kun Noora päätyy strippaamisen kautta myymään itseään netissä, ajattelin että psyykettä avattaisiin mielenkiintoisilla tavoilla. Oli aika ennalta-arvattavaa, että millaiseksi ihmisen psyyke muuttuu hänen yrittäessään arvioida omaa markkina-arvoaan ja työn "helppous" on loppujen lopuksi ihan eri sfääreissä kuin siivoustyö, mutta Nooran dialogi itsensä kanssa ei ollut kiinnostavaa. Toisaalta hänen kerrontansa oli yhtä tylsää kuin hänen työnsäkin. Kun lopussa psyyke sitten lopulta hajoaa kuvottavan groteskilla tavalla, olin hyvin pettynyt. En oikeasti osaa edes kuvailla, että mitä odotin kirjalta, mutta ehkä jotain uutta, raikasta tapaa esittää prostituutiota populaarikulttuurissa.

Kirja oli kummallisen kökkö, ollakseen niin hyvin sulavasti kirjoitettu. Pisteet silti siitä, että nämä maksavat asiakkaat eivät olleet väkivaltaisia mielipuolia, vaan työ kuvattiin oikeasti aika tylsäksi ja vaarattomaksi. "Hyväksikäyttäjät" ostivat naisen netistä ja hänen palveluitaan, mutta sanoivat tapaamisen päätyttyä kiitoksen ja eivät arvostelleet Nooran älyä, taitoja tai ulkonäköä mitenkään.

Elina Tiilikka: Punainen mekko
Gummerus, 2010
Sivuja: 288