TTT – Kirjoihin liittyviä uutisia

1.

Tänään vietetään Kirjan ja ruusun päivää. Suomalaisista kirjakaupoista saa tänään kaupan päälle Jari Tervon Jarrusukan, kun ostaa 10 eurolla kirjoja. Toivon, että ehdin tänään käymään kirjakaupassa, mutta onneksi bonuskirjan saa myös nettikirjakauppojen kautta. Koko päivän on ympäri Suomen erilaisia kirjatapahtumia: kirjailjahaastatteluja, flash mob -tempauksia, kirja-alennuksia. Mutta myös netin kautta voi seurata kirjajuttuja ja Jarrusukan arvioita. Monet kirjabloggaajat ovat varmasti etunenässä teoksen lukemassa  ja siitä ilmestyy todennäköisesti jo tällä viikolla arvioita blogeihin.

Jarrusukasta:
"Jari Tervon hulvattomassa uutuudessa pohditaan, mistä voisi liisata mukavan vauvan? Koulun joulujuhlaa valmisteleva maahanmuuttolähiön tuuraajaopettaja huomaa pian, etteivät markkinat vastaa tällaiseen vilpittömään kysyntään. Jarrusukassa opettajan on itse tartuttava toimeen, ja lopulta kysyntä kohtaa tarjonnan hämmästyttävällä tavalla."

2.

Pienet Miki-kirjat oudoksuttivat aluksi, mutta kun sain pari luettavaksi, niin kummasti se mieli vain muuttui. Mikit ovat todella käteviä ja täydellisiä Berliiniin mukaan otettavaksi.

Knausgårdissa on miltei tuhat sivua, mutta sitä voi silti lukea kätevästi yhdellä kädellä pidellen. Sivut muistuttavat virsikirjaa: sivut ovat ohuita, kestäviä ja teksti näkyy toiselta puolelta vain hintsusti läpi. Ainoa huono puoli on se, että sivuja on välillä yllättävänkin vaikea kääntää, mutta hyvänä päivänä sormien ja Mikin sivujen yhteistaival on jouhevaa.

Mikeistä lisää: Karoliinan, Liisan, Sallan, Katjan blogeissa.

3.

Tämä kirja muutti elämäni -kampanja HelMet-kirjaston sivuilla:

"Seitsemän päivää, seitsemän lukijaa, seitsemän tarinaa. Tämä kirja muutti elämäni -kampanjassa HelMet-kirjaston ja keskustakirjaston facebook-sivuilla 22.4.-29.4. teemme näkyväksi lukemisen vaikuttavuutta. Olemme kutsuneet mukaan kirjabloggarit, uudet ja uljaat kirjallisuuden sanansaattajat. Sarjassa he kertovat kirjoista, jotka ovat muuttaneet heidän elämänsä."

Olen itsekin mukana tässä kampanjassa, mutta en tiedä vieläkään, että minä päivänä oma tarinani ja kuvani kirjaston sivuille ilmestyvät.

Sarjaa voi seurata Helmetin fb-sivuilta, Keskustakirjaston fb-sivuilla ja Helmetin kotisivuilta. Kirjabloggaajat myös nostavat omille sivuilleen tästä kampanjasta uutisia. Tulkaa mukaan keskustelemaan omista tärkeistä kirjoista.

Blogissa myöhemmin lisää, kun oma juttuni julkaistaan!!

4.

Elisa Kirja avaa pelin, mutta säännöt jäivät vielä epäselviksi.

Elisa Kirja on luvannut julkaista kaikki tarinat (jotka eivät ole poliittisesti, uskonnollisesti tai muulla tavoin herjaavia ja kenekään oikeuksia ja yksityisyyttä loukkaavia jne.), joiden kirjoittaja allekirjoittaa heidän kanssaan sopimuksen. Julkaisusta unelmoivat saavat näin alustan, jossa myydä kirjoja ja saada teksteille mahdollisesti lukijoita. Laatu on varmasti monenkirjava ja paljon lukevana mietin, että miten löytää sieltä massasta juuri itseä kiinnostava teos. Hinta tuskin päätä huimaa, mutta tuskin sitten myöskään tekijänpalkkiot. Sopimuksen tarkempia tietoja ei ole julkisuuteen annettu, joten nähtäväksi vielä jää, kuinka hyvä diili tämä kirjoittajille lopulta on.

Kiinnostava juttu silti. Mielenkiinnolla seuraan, koska ensimmäiset tekstit julkaistaan ja mitä niistä kirjoitetaan.


5.

Viime viikon tiistaina listasin kymmenen faktaa lukemisesta. Ne liittyvät Lukukeskuksen Lukuviikkoon. Lukukeskuksen sivuilla viisi lasten- ja nuortenkirjailijaa (Mika Wickström, Salla Simukka, Vilja-Tuulia Huotarinen, Siri Kolu ja Aleksi Delikouras) kertovat, miksi lukeminen on tärkeää.

Videot löytyvät myös Kirjastokaistan sivuilta.

"Valtakunnallista lukemisen teemaviikkoa vietetään kouluissa ja kirjastoissa jälleen huhtikuussa, samalla viikolla Kirjan ja ruusun päivän kanssa. Lukukeskuksen järjestämä Lukuviikko sisältää tänä vuonna aiempaa enemmän faktaa, innostavia kilpailuja ja osallistavaa materiaalia lukemisesta.

Lukuviikon 2013 teemana on miksi kirjat ovat tärkeitä: Mitä kirjat merkitsevät nuorille? Miksi lukemiseen tulisi kannustaa? Minkälaisia ovat lasten ja nuorten lempikirjat ja -hahmot, mitä he ajattelevat lukemisesta? Lukukeskuksen valtakunnallista Lukuviikkoa vietetään vuonna 2013 kouluissa ja kirjastoissa ympäri maan 22.-28.4.2013."


6.

Syksyn ensimmäiset kirjakatalogit ovat ilmestyneet. Netistä löytyy enemmänkin, mutta kotiin on muutama paperinenkin löytänyt tiensä.

Vielä ei olla kesässäkään ja haaveilen jo syksyn kirjojen lukemisesta. Kirja-ala on tosin suunnitellut jo kevään 2014 listat ja seuraavaksi pitäisi tietää syksyn 2014 kirjat. Mutta heiheihei, eletään silti vielä ihan kiltisti kevättä 2013, syksy tulee ajallaan.

7.

Minun ja Katjan kirjablogikirja Rivien välissä ilmestyy kesäkuussa. Kirjablogit kiinnostavat onneksi muitakin kuin bloggaajia, joten semmoinen kiva pieni pöhinä aiheen ympärillä on kaiken aikaa. Kirjasta enemmän sitten kun se ja kansi ovat valmiita.

8.

Vanhan kirjallisuuden päivien tämänvuotinen teema on Kirjat – moraalin murtajia vai rakentajia?

Harmi, etten tänä kesänä ehdi ja voi osallistua Suomen kirjatapahtumiin, mutta Berliinistä löytyy varmaan hyviä vastaavia. Pari vuotta sitten kävin Vammalassa/Sastamalassa Vanhan kirjallisuuden päivillä ja olisin mielläni mennyt taas. Tästä linkistä voi lukea juttuni siltä reissulta.

9.

Lahden kansainvälinen kirjailijakokous jää samoiten tältä kesältä väliin. Kokouksen teema on tällä kertaa Murtuvat muurit. Kirjailijat muurinmurtajina. Kokous järjestetään 16.–18.6.

"Eri puolilla maailmaa rosoinen ja väkivaltainenkin aika suodattuu kaunokirjallisuuteen. Muureja on niin kirjailijoiden sisällä kuin ulkopuolella. Teemasta saapuu keskustelemaan kotimaisten runoilijoiden ja prosaistien lisäksi kirjailijoita jopa Japanista, Zimbabwesta ja Argentiinasta asti. Tähän mennessä tulonsa on vahvistanut 24 ulkomaista vierasta miltei yhtä monesta maasta"

10.

Luetut kirjat, joista kirjoitan pian blogiini. Tämä ei nyt varsinaisesti ollut mikään suuri uutinen, mutta itselleni hyvä motivaattori ehtiä tässä töiden ja kirjan kirjoittamisen ohessa myös blogata enemmän. Tosin tämänkin listauksen tekemiseen meni koko aamupäivä, joten oman aikansa bloggaukset aina ottavat. Mutta selittelyt sikseen. Nämä upeat teokset olen viime aikoina lukenut ja aion niistä kyllä blogata.

TTT – Kymmenen faktaa lukemisesta

Lukukeskuksella vietetään ensi viikolla lukuviikkoa, jonka kunniaksi halusin blogiinikin tuoda Top Ten Tuesday -teeman mukaisesti kymmenen faktaa lukemisesta. Kooste löytyy pidemmin osoitteesta www.lukuviikko.fi. (linkkiä klikkaamalla pääset lukemaan väittämien tarkemmat perustelut.)

1. Suomalaiset ovat lukukansaa – vielä
2. Lasten lukeminen sujuu, muttei maistu
3. Nuorten asenne lukemiseen käy kielteisemmäksi
4. Kymmenen tuhatta erinomaista, viisi tuhatta heikkoa lukijaa
5. Lukutaito on tasaista ja tasokasta
6. Poikien lukutaito jää koko ajan jälkeen tyttöjen tasosta
7. Luottamus lukutaitoon luodaan kotona
8. Varhainen lukeminen auttaa merkittävästi lukutaitoa
9. Suomalaiset hankkivat kirjat kirjastosta
10. Suomessa tuetaan heikosti lukemisen edistämistä 

Olen menossa toukokuussa Lappiin puhumaan 7-luokkalaisille ainakin lukemista, kirjabloggaamisesta, tekijänoikeuksista ja kirjabloggaajien nettiplagioinnin vastaisesta flashmob-tempauksesta. Minua suretti varsinkin tuo teesi, että nuorten asenne lukemista kohtaan on käynyt kielteisemmäksi. Toivon, että omalla pienellä panoksellani voisin luokalle välittää jotain tärkeää ja olennaista lukemisesta, mutta edes bloggaamisesta. Ehkä joku innostuu perustamaan johonkin rakkaaseen harrastukseen liittyvän blogin ja saa samalla tavalla iloa tärkeän asian jakamisesta kuten me kirjabloggaajatkin saamme tästä yhteisöllisestä lukuharrastuksesta.

Olen miettinyt nyt, kun näitä valheellisia kirja-arvioita on kopioitu koulutehtäviin ja niistä on jääty kiinni, että miksi nuorten täytyy lukea koulussa sellaisia klassikkokirjoja, jotka on kuitenkin tarkoitettu aikuisille. Miksi Seitsemän veljestä kuuluu niin monien koululaisten pakollisiin luettaviin, kun kirja avautuu monille paremmin vasta vanhempana? Eikö nuorten olisi hyvä saada lukea sellaisia kirjoja, joista he itse pitävät, jotta lukutaito kehittyy ja lukemisesta nauttii?

En ole opettaja, joten en tiedä, kuinka paljon nuoret saavat lukemisiaan valita, mutta hyvänä esimerkkinä ovat nämä flashmob-tempauksen kirja-arviot, joissa nuoret on pistetty lukemaan Kiveä, Haanpäätä, Canthia, Ibseniä ja niin edelleen ja joita he eivät itse halua lukea, vaan etsivät mieluummin valmiin arvion netistä. Voihan olla, että nämä samat tapaukset eivät lukisi edes Aku Ankkaa koulua varten, mutta miksi nuorten oletetaan lukevan aikuisten kirjoja kuin ei meitä aikuisiakaan pakoteta lukemaan lasten- tai nuortenkirjoja. Kun ei ole pakko, niin moni meistä tarttuu monipuolisesti erilaisiin kirjoihin – ilman ennakkoluuloja. En siis väitä, vaan kysyn.

Tärkeä pointti on tuo, että luottamus lukutaitoon luodaan kotona. Mutta myös se, että jos kotona arvostetaan kirjallisuutta, lukemista, luetaan lapselle ääneen ja annetaan hänen "laiskotella" kirjojen ääressä, niin kyllä tämä arvostus kirjoja kohtaan ja lukeminen tapana kulkee mukana läpi elämän.

Lukutaito syntyy lukemalla!

TTT – Minna Canth

Top Ten Tuesday keskittyy tänään päivän sankariin eli Minna Canthiin. Tänään on myös tasa-arvon päivä ja aloitinkin aamuni kirjaamalla nimeni kansalaisaloitteeseen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.

1.
Minna Canthin teokset ovat aika takuuvarmoja klassikkonautintoja, jos nyt oikeasti voi puhua nautinnosta, kun tuntuu niin sydänalassa ja itkettää. Hänen tekstinsä koskettaa yhä, enkä toivo koskaan niin kyynistyväni, että ihmisten eriarvoisuudesta lukiessani ei pahalta tuntuisi.

Siispä ensimmäinen asia, joka tulee mieleeni Canthista, on se yksi kesä, kun luin putkeen hänen kirjojaan ja itkeskelin lattianrajassa sitä, kuinka kurja maailma on. Kuulostaa aika suureelliselta, mutta joskus on hyvä saada kunnolla tehoja lukukokemuksesta. Canth vain koskettaa kerta toisensa jälkeen. Hän myös kiukuttaa, sillä toivoisin että edes kerran joku mieshahmoista saisi kunnolla turpaansa. Tai edes kunnon tervaa ja höyheniä -löylytyksen.

2.
Hän oli naisten ja vähäosaisten asialla. Ja aiheutti ajatuksillaan ja kirjoituksillaan paheksuntaa. Omasta uskostaan huolimatta kannatti uskonnonvapautta. Seitsemän lapsen leskirouva, kauppias, kirjailija, yhteiskuntavaikuttaja. Aika tehopakkaus!

3.
Näytelmät. Vaikka niissä onkin mukana julistusta ja tendenssikirjoittamista – joita yleensä kavahdan, jos sellaiseksi tunnistan – ovat ne silti väkeviä tarinoita ja toivoisin näkeväni ne joskus lavalla.

Erityisesti Työmiehen vaimo ansaitsee näytelmistä maininnan. On arveltu, että näytelmä ja sen suosio sai aikaan sen, että laki miehen omistusoikeudesta vaimon työansioihin joitakin vuosia myöhemmin kumottiin. Tämä oli Canthin tavoitteitakin ja mistä syistä se silloisia katsojia ja lukijoita ärsytti, niin mie ihan kihisin kiukusta, kun Risto ryypiskeli Johanna-rievun rahat.

4.
Minna Maijalan väitöskirja Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa. Tätä luen aina välillä, sillä niin kuin pidän Canthin omien tekstien lukemisesta, pidän myös niiden analyysien lukemisesta.

5.
Hanna. Eikä johdu vain siitä, että kannan samaa nimeä kuin novellin päähenkilö. Sen on sanottu edustavan ranskalaisen naturalismin huippua Suomessa, erityisesti tympeän loppuratkaisun vuoksi. Werner Söderström kieltäytyi julkaisemasta tarinaa, sillä ennakkoarvosteluissa oli moitittu teosta liiallisesta siveettömyydestä ja jumalanpilkasta. Onneksi rohkeampi kustantaja teokselle löytyi.

6.
Tuotannossa näkyy monia sen ajan kirjallisuuden in-ilmiöitä: ajan lääketieteelliset uskomukset hysteriasta, yhteiskunnallisten olojen vaikutus ihmisten mahdollisuuksiin selvitä elämässään, rikoksen ja rangaistuksen suhteuttaminen toisiinsa, psyykeen kuvaus ja elämän varjopuolien esiin nostaminen.

7.
Salakari on Rouva Bovaryn suomalainen maaseutuserkku.

8.
Mielenkiintoisesti Canth aina kurittaa "langenneita naisiaan" näiden lasten kautta.

Anna Liisa surmasi oman lapsensa hädissään nuoruuden hairahduksestaan. Salakarin Alma Karell menetti lapsensa juuri sillä samaisella hetkellä kun hän teki aviorikoksen. Kauppa-Lopo on parantumaton varastelija, mutta hyväsydäminen nainen, jonka ulkomuotoa kuvataan hyvin rujosti. Hän ei kuitenkaan ole enää oman lapsensa kanssa tekemisissä, koska hänen elämäntapansa ovat arveluttavat. Kauppa-Lopon moraalittomuutta tarkkailee teoksessa eräs lapsi. Köyhää kansaa -teoksen Mari menettää myös lapsensa, mutta ei oman moraalittomuutensa tähden. Hän on vain olosuhteiden ja yhteiskunnan kylmäkiskoisuuden uhri.

9.
Minna Canthin kirjeet, jotka ovat sekä sisällyksensä että tyylinsä puolesta erityisen kiinnostavaa luettavaa.

Kirje Teuvo Pakkalalle maaliskuussa 1892:  

"Ja teidän myötätuntoisuutenne heitä kohtaan tarttuu myöskin lukijaan. Siinä juuri kirjallisuuden tärkein tehtävä: opettaa meitä tuntemaan ja rakastamaan toinen toisiamme."

10.
Katjan versio Anna-Liisasta.

TTT – Aloittamisen taito (pieni visa kirjojen aluista)

Tämänkertainen Top Ten Tuesday on kirjan alkuihin liittyvä pieni leikkimuotoinen visailu. Jaanan blogissa on usein hyviä kirja-aiheisia visoja, ja innostuin tänään itsekin kirjoittamaan blogiini kymmenen hyvää alkua ja toivon, että joku keksii oikean kirjan niihin. Sen verran vihjeenä annan, että kaikki alut on napattu kotimaisista kirjoista.

Apuna minulla Jarmo Papinniemen ja Kaisa Neimalan Aloittamisen taito (Avain, 2010), sillä ostin sen viikonloppuna omaksi. Olen aiemmin kirjoittanut teoksesta blogiini ja olen siitä asti halunnut sen omaksi.

1.

"Kun isoisäni Benno oli sadanviidenkymmenen senttimetrin pituinen ja leveäkalloinen, syttyi Venäjä-Jaappanin sota, kaikista sodista ehkä järjettömin. Tsaarin armeijan aliupseerina häntä vaadittiin tappamaan pieniä, täsmällisiä ja urhoollisia japanilaisia. Tsaari Nikolain sotaministeri oli epäsuorasti kutsunut isoisän luokseen ja sanonut:
– Benno uhattu isänmaamme vaatii teitä tappamaan lyhyitä ja petomaisia japanilaisia.
Isoisä oli hymähtänyt itsekseen:
– Tämä sota on imperialistinen. Ja minä olen pieni mies."

2.

"Jollen olisi alkanut kirjoittaa, hän ja minä ja rakkaus olisimme eläneet onnellisina kuolemaan asti. Kenellekään ei voinut olla parempia mahdollisuuksia kuin meillä. En vieläkään voi käsittää miksi siitä tuli niin vaikeaa. En minä kadu. Minulla ei ollut valinnanvaraa."

3.

"Auringon paiste langetti läpi lehdistöjen valojen ja varjojen kudelman. Jokin lintu tiukutti itsepintaisesti ja iloisesti. Aidan tuolla puolen hirnahti joku saattueen hevosista. Se oli kuten ylpeä, syvä naurahdus kaukaa, toisesta maailmasta.
Vanha haudankaivaja imeskeli ilmeisellä nautinnolla piippuaan. Näkemistä, näytelmää. Hän löysi aina hautasaattueista ja hautajaisista omituista, hiljaista iloa ja nautintoa, ravintoa ajatukselle ja tunteelle.
Tänään saatettiin viimeisimpään ja rauhallisimpaan asuntoonsa Herneisen vöyryään talon emäntä ja Riitakaisa, köyhä ja yksinäinen naisenpuoli."

4.

"Kaksitellen ja kolmitellen heitä verkalleen asteli rantamäkeä ylös, välistä useampikin mies yhdessä joukossa, kuinka paatit olivat rantaan saapuneet ja kuinka oli seisoskeltu ja odoteltu muitakin, kun päästivät purjeitansa alas ja laittelivat venheitänsä jättökuntoon. Alastalo seisoi kuistin suulla vieraitansa vastassa, kätteli mies mieheltä ja röhisi hyvänahkaista puhetta, opasteli ja lykkiskeli kuistin puolelle ja sieltä tampuurin kautta saliin. 'Istumaan, istumaan vaan! Lämittelemäänkös sinä istut, Mikkelsson, kun kohta oven pieleen itsesi jätät, kukluunin viereen?'"

5.

"Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi.
Suo oli autio, keskeltä melkein puuton neva, jonka veden vaivaamasta kamarasta nousi vain jokin kitukasvuinen käkkyrämänty, vahvakaarnainen ja tasalatvainen pieni vanhus. Jussi liikkui suolla, pysähdellen, katsellen, tarkkaillen ja arvioiden."

6.

"Niin kuin hyvin tiedetään, olen minä kaikkitietävä, kaukaa viisas vai miten se meni. Voisin kertoa elämän tarkoituksen, Kennedyn murhaajan, voisin paljastaa muutaman varjoon jääneen jutun puusepän neitseellisesti syntyneestä pojasta. Ei huvita. Huvittaa kertoa pituushyppääjästä ja pituushyppääjän pojasta."

7.

"Paul,

Syntymäpäivä. Ensimmäistä kertaa vietän sen yksin. Makaan pimeässä huoneessa ja kuuntelen musiikkia, jota toin kotoa. Ajattelen sitä mitä tapahtui. Ehkä täällä uskallan ajatella sitä.
Olin varma, että en enää koskaan ole onnellinen. Heräsin aamulla, lähetin Susanin kouluun ja ajoin minibussilla töihin samalla tavalla kuin aina, valmiina suorittamaan elämäni loppuun, kauniit hetket sirpaleina ja rumat aina ehjinä ja lujina kuin olen aina tiennyt niiden olevan.
En vieläkään tiedä, voiko onnea olla. Jos on, tunnistanko sitä. Mutta eilen illalla, kun kävelin katuvalojen hunnuttamalla kadulla ja pysähdyin juomaan viiniä ja katselemaan ohikulkijoita kahvilan ikkunasta, minulla oli vähän aikaa keveä olo.
Kiitos.

E."

8.

"Kiitokset ja terveiset
sioille sovinisteille. Omahyväisille öykkäreille. Pubien kaljamahaisille bulvaaneille. Sultsinakielisille shemeikoille. Ympäri vuoden äpyilijöille. Sonnimaisille machoille. Pillupoliiseille. Sankareille raiskaajille. Neitseenmetsästäjille. Urhoollisille sutenööreile. Naisen pinnan supersurffaajille. Mummonrassaajille. Kyrvänkantotelineille. Namusedille. Filmaistereille ja kaiken maailman arvostelijoille jotka tykkäsivät paneskella kovia lauseitaan suuhuni. Joulupukeille. Juhannuspukeille. Perheenisille jotka ottivat pikku tyttärensä hyppynarun mukaan. Mieskirjailijoille jotka ystävällisesti ja tunnollisesti kirjoittivat minua puhtaaksi ja kommentoivat minua, pyyteettömästi toimittivat minua kohti painokuntoa."

9.

"Vieras mies tuli taloon keväisenä päivänä iltaruskon aikaan."

10.

"Ennen häntä tapasin hänen vaimonsa.
Rauno, poikaystäväni, toi kouluun Parnasson. Oli talvi, kirkasta, aamu. Hän tuli luokseni pihalla, kaivoi salkustaan lehden, avasi, näytti.
– Lue nuo. Tuosta jätkästä tulee jotain suurta.
Muistan hänen ilmeensä: kykyjenlöytäjän. Mitä sanot? Hän oli se, joka tiesi, mitä etsiä, löysi ja näytti minulle, opetti.
Luin. 'On kilpikonnalla amme omasta takaa: / kun sataa, se käy selälleen ja kylpee. / Olkimarsalkka ratsastaa. – Mihin marsalkka, kysyy kilpikonna. / – Mihin minä, vanhana sitä ratsastelee muuten vain.'
Luin ne muutkin. Katsoin nimen: Pentti Saarikoski.
– Kaunis nimi, sanoin.
– Kivoja runoja, sanoin."

Tietäjälle luvassa mainetta ja kunniaa.

Huomio: kommenteissa oikeita vastauksia, joten arvaa ensin ja lue muiden kommentit vasta sitten. :)

Oikeat vastaukset:

1. Daniel Katz: Kun isoisä Suomeen hiihti
2. Märta Tikkanen: Kaksi – kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta
3. Pentti Haanpää: Isännät ja isäntien varjot
4. Volter Kilpi: Alastalon salissa
5. Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla
6. Tuomas Kyrö: 700 grammaa
7. Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
8. Anja Kauranen: Sonja 0. kävi täällä
9. Mika Waltari: Vieras mies tuli taloon
10. Tuula-Liina Varis: Kilpikonna ja olkimarsalkka

TTT – bloggaamattomat luetut (eli kymmenen kirjan arvio viime vuoden luetuista)

Bloggaamattomien kirjojen pinoista ei pääse minnekään, vaikka kuinka pyhästi aikoisi heti lukemisen jälkeen kirjoittaa edes muutama sana tänne. Osan olen näistä viime vuoden puolella luetuista jo kirjastoon aikapäiviä sitten palauttanut, mutta halusin niistäkin jonkun lyhytarvion kirjoittaa. Varsinkin kun perjantaina valitaan Blogistanian Globalia ja tässäkin pinossa on muutama erittäin hyvä käännöskirja.

Tiistainen blogirutistus – Top Ten Tuesday – on kätevä tapa listata kymmenen luettua kirjaa, joista aion kirjoittaa joskus kokonaisen arvion, mutta aikapulan vuoksi yritän tiivistää teoksista "timantin kirkkaan analyysin"* muutamaan riviin.

1. Sergei Dovlatov: Matkalaukku (Idiootti, 2012) 

Kiitos kustantamolle Dovlatovin kirjojen suomennoksesta, sillä niin tämä kyseinen Matkalaukku kuin aiemmin keväällä lukemani Meikäläiset ovat kirjavuoteni parhaimmistoa. Ilahduin huomatessani myös, että Akateemisen kirjakaupan älykkäät kirjanostajat olivat löytäneet teoksen myös, sillä se oli viimeksi kaupassa vieraillessani päässyt neljänneksi myydyimmäksi käännöskirjaksi.

Matkalaukku muistuttaa rakenteeltaan Meikäläisiä, molemmat ovat eräänlaisia muistelmateoksia (joskin lukijalle ei ole koskaan varmaa tietoa siitä, mikä on totta ja mikä valhetta) ja teos koostuu pienistä kertomuksista. Aiemmassa kerrotaan Dovlatov-nimisen henkilön sukulaisista ja muutosta Amerikkaan, tässä puolestaan avataan kaappiin unohtuneen matkalaukun sisältöä ja jokaisen laukusta löytyneen tavaran myötä kerrotaan hauska, absurdi ja vetävä tarina. Teos on siis otollinen kiireisiin hetkiin, jos vain oikeasti malttaa lukea vain yhden tarinan kerralla.

Molemmat teokset ovat lisäksi upean näköisiä kannesta taittoon.

"Komppaan" Kurt Vonnegutin sanoja: "Hyvä Sergei Dovlatov! Myös minä rakastan sinua."

2. Sarah Winman: Kani nimeltä jumala (Tammi, 2012)

Teoksen nimi on mielenkiintoinen, ja aloin heti arvuutella, miksi jumala on kirjoitettu pienellä ja millainen maaginen maailma lukiessa mahtaakaan paljastua. Kirja oli sinällään hyvin viihdyttävä, joskin siihen oli minusta sulautettu mukaan ihan liikaa rankkoja aiheita, jotka veivät toisiltaan tilaa ja syvyyttä.

Erityisesti kiitän teoksen alkuosan lapsikertojan viehättävää ääntä. Yleensä vierastan lapsikertojia, mutta nyt olen onnistunut lukemaan useamman teoksen, jossa kertojavalinta toimii, joten olen pikkuhiljaa luopunut vastarinnastani.

Oletin, että olisin uppoutunut kirjaan, mutta lopulta se jätti aika haalean jälkimaun.

Kirjaa on kiitelty blogeissa runsaasti, mutta vastarannankiiskejäkin löytyy
(klikkaa sanoja, löydät muita arvioita)

3. Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi (Sammakko,2008)

Valitsin kirjan alun perin siksi, että se sopi viime vuoden Ikkunat auki Eurooppaan -lukuhaasteeseen. En ole lukenut aiemmin ukrainalaista kirjallisuutta, joskin Lewycka on ukrainalaista alkuperää oleva brittiläinen kirjailija. Harmi, että kiireiden vuoksi lopullinen kirjakatsaus vuoden aikana luettuihin eurooppalaisiin teoksiin jäi tekemättä, sillä haasteen myötä luin melko ennakkoluulottomasti teoksia, joihin en olisi muuten ehkä tarttunut. Tämäkin hauska teos olisi jäänyt todennäköisesti kokematta ilman haastetta.

Kirjan olisi voinut lukea myös vakavasti, sillä yksi päähenkilöistä – hivenen höppänä isäukko, joka rakastuu palavasti itseään noin 50 vuotta nuorempaan ukrainalaisnaiseen – kirjoittaa teoksen nimen mukaisesti ukrainalaisten traktoreiden historiikkia ja tulee samalla luodanneeksi Ukrainan yhteiskuntahistoriaa tekniikan ja yksilön kautta. Mie en silti malttanut niin kauheasti näihin kohtiin keskittyä, sillä juuri tuo kummallinen avioliitto ja tyttärien syvä paheksunta ikämiesisänsä villikkovuosia kohtaan kiinnosti enemmän. Silti näitä suvantokohtia kaivattiin, sillä muuten kirja olisi jäänyt hyvin yksiulotteiseksi ja yhden vitsin pyörittelyksi.

Tälläkin teoksella on erityisen hyvä ja mieleenpainuva nimi. Katja on kirjoittanut kirjasta oikein hyvän arvion.

4. Markus Nummi: Karkkipäivä (Otava, 2010)

Karkkipäivä on yksi parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista, ja se on siitä harvinainen teos, että olen nähnyt siitä version myös teatterissa. Hyvä aikeeni oli kirjoittaa juttu myös KOM-teatterin versiosta ja koko illasta, sillä sain esityksen jälkeen tilaisuuden myös jutella Nummen kanssa, mutta joistakin asioista on vain vaikea kirjoittaa niin että tekstiin olisi tyytyväinen ja sen voisi luovuttaa "maailmalle". Olin niin vaikuttunut, etten vain löytänyt sanoja. Upea teatteriesitys ja hieno hetki kaiken kaikkiaan.

Teoksen tunnelma on ahdistava, mutta silti siinä on paljon toivoa mukana. Luen harvoin kirjoja uudelleen, mutta tiedän, että tähän teokseen palaan vielä. Tarina on myös ollut nyt Suomessa valitettavan ajankohtainen, mikä tuo lukemiseen oudon lisävivahteen.

Tälle teokselle painava suositus!

Teatteriesityksestä ovat bloganneet ainakin Linnea ja Suketus. Molemmat kirjoittajat ovat eräänlaisia kulttuuriblogisteja, sillä he kirjoittavat myös muista kuin kirjoista.

5. Linn Ullmann: Aarteemme kallis (WSOY, 2012)

Tälle toinen erittäin painava suositus. Kirja oli niin hyvä, että päätin lukea ehdottomasti muutkin Ullmanin suomennokset mitä pikimmiten.

Kirja on jännittävä, sillä yksi tarinalinja kohdistuu lapsenvahdin outoon kuolemaan ja tapahtumiin ennen ja jälkeen ruumiin löytymisen. Toinen tarinalinja syventyy perheen isän ja äidin avioliiton tarkasteluun, kirjailijamiehen kriisiin, kun seuraava kirja ei ota luonnistuakseen ja vaimon ristiriitoihin epävakaan tyttären, pettävän aviomiehen ja vanhentuneen äitinsä edesottamusten keskellä. Lapsenvahdin kuolemaa ennen on tapahtunut toinen epäonninen kuolintapaus, joka varjostaa koko perheen elämää.

Aarteemme kallis on samalla ahdistavan synkkä, sillä se on parempi ja väkevämpi kuin vain jännityskirja tai dekkari. Siinä on myös jotain hyväntahtoista ja hauskaa, varsinkin kun eri näkökulmien myötä outoon perhedynamiikkaan syntyy ristivalotusta. Se on täynnä salaisuuksia, mutta ennen kaikkea ilmaa lukijan omille tulkinnoille. Siinä on niin monet palaset kohdallaan, tapahtumapaikoista ihmiskuvauksiin, että uskallan suositella kirjaa varauksetta. Yksi parhaista viime vuoden käännöskirjoista, ehdottomasti.

Leena on lisännyt arvioonsa mielenkiintoisia otteita kirjailijan haastattelusta. Karoliinan arvioon on puolestaan liitetty mukaan myös muiden maiden kansikuvataidetta.

6. Anne Swärd: Kesällä kerran (Otava, 2012)

Lisää ahdistavia kirjoja, joiden lukemisesta nautin. Selvästi pohjoismaiset perhetarinat kaikkine outoine twisteineen ovat mieleeni.

Mutta pidän oikeasti myös sellaisista perhekuvauksista, joissa kaikilla ei ole asiat huonosti, vaikka nyt näistä suosituksista saa ehkä päinvastaisen kuvan. Tietysti kirjan jännite rakentuu paljolti myös tapahtumille, eikä sellainen hymistely ja perheidyllin kuvaus ole kauhean mielekästä luettavaa, ellei pinnan alla kuohu tai jokin edes värähtele.

Kesällä kerran on "visvaisen ihana" kirja. Siinäkin tapahtuu paljon, mutta moni asia jäänee myös paljastumatta. Riippuu lukijasta, miten hän haluaa tulkita. Arvostan kirjoissa sitä, että kaikkea ei kirjoiteta auki, mutta ei tehdä tarinasta kuitenkaan niin monitulkintaista ja vaikeaselkoista, että siihen ei pääse uppoamaan. En haluaisi lukea kirjaa, jonka toivon jo pian loppuvan, että pääsen seuraavan teoksen pariin. Kesällä kerran oli kuitenkin vähän sellainen kirja, että toivoin sen pian päättyvän, mutta aivan toisista syistä. Siinä oli niin painostava tunnelma, ja se koetteli mieltä ja hermoja. Siinä on semmoista inhottavaa tuhovoimaa, kun joitakin kohtauksia ei haluaisi lukea, mutta ei malta lopettaakaan. Ummehtuneita hajuja, linnun siipisulkia, tunkkainen ilmapiiri, kieroutunut seksuaalinen värähtely, väkivalta. Silti kirja on kaunis. Niin kummallinen on lukijan mieli.

Erjan arviosta löytyy hyviä otteita kirjasta. Minnan arviossa teosta on peilattu myös kirjailijan esikoiseen. Liisa kuvaa hyvin, miten kirjan maailma voi kiehtoa, vaikkei sen parissa viihdy.

7. Torgny Lindgren: Muistissa (Tammi, 2012) 

Muistissa on ihana autofiktiivinen teos, joka on lähtenyt siitä, kun kirjailija ryhtyy vahingossa miettimään menneitä. Kustantaja ehdottaa muistelmateoksen kirjoittamista, mutta kirjailija ei ole niinkään kovin innostunut toteuttamaan sellaista kirjaa. Mutta eräänlainen muistelmateos silti syntyi, tai ennen kaikkea teos, joka pohtii muistoja ja muistamisen problematiikkaa. Ihana, että kirjailija on luonut teoksen, joka on lukijalle kuitenkin täydellisimmillään fiktiivisenä teoksena. Tosi ja kuviteltu sekoittuvat tarinan ehtojen mukaisesti, eikä varmuutta oikeasta tai väärästä ole. Herkistävä huumori, rapsakka synkkämielisyys, alati vaihteleva tunnelma, muistojen pirstaleisuus ovat tärkeämpiä kuin kaiken kertominen juuri niin kuin se tapahtui.

Maria on tiivistänyt kirjan ytimen todella hyvin: "[t]uloksena ei ole ehyt ja kronologinen kertomus, vaan moneen suuntaan versova, ilkikurinen ja salaviisas tarinoiden rypäs." Anna Elina nostaa arviossaan esiin myös eläintarinat, minuakin ilahdutti että kirja oli myös kokoelma "elämäni eläimistä". Marissa kertoo Lindgrenin olevan hänen mielestään paras ruotsalainen elossa oleva kirjailija ja hän on arviossaan pohtinut myös muistin problematiikkaa.

8. Alice Hoffman: Punainen puutarha (Gummerus, 2012)

Luin teoksen syksyllä pitkän junamatkan aikana. Erittäin hyvää matkalukemista, lyhyet kertomukset sopivat muihinkin katkonaisiin hetkiin, kunhan vain pitää mielessä, ettei lukuväli kasva liian pitkäksi. Jokainen tarina liittyy tavallaan toiseen: kertomus kertomuksella kuljetaan yhdessä amerikkalaisessa kaupungissa ajassa eteenpäin, 1700-luvun lopulta nykyaikaan.

Aloitin kirjan aluksi väärällä ajankohdalla, enkä päässyt oikein tarinan lumoon. Onneksi varasin sille paremman hetken myöhemmin, sillä kirja oli juuri oikeanlaista viihdettä paikkakuntien vilahtaessa junan ikkunoista ja olotilan ollessa vähän haikea. Kun haluaisi olla kaikkialla yhtä aikaa, elää monta elämää samanaikaisesti, yhden siellä pohjoisessa ja yhden täällä etelässä. Sitten luen kirjaa, jossa sekoittuu monen ihmisen tarina. Kuinka eräälle paikkakunnalle muuttaa yhteisö, josta vuosien mittaan kasvaa kaupunki. Ja tarinat solmiutuvat keskenään ja ihmiselämän lainalaisuudet toistuvat kertomus kertomukselta, vaikka jokainen on silti tarpeeksi uniikki ja mielekäs. Enkä enää muista henkilöiden nimiä, enkä kunnolla edes tapahtumia, mutta tunnelman muistan.
Se oli hyvä kirja, sen muistan pitkään.

Sonja vertaa teosta aikuisten tyttökirjoihin. En ole koskaan oikein lukenut tyttökirjoja, joten en tiedä, kuinka hyvin tämä pitää paikkansa, mutta pidän luonnehdinnasta. Elma Ilona kuvaa kirjan lumovoimasta ja on haltioitunut kirjasta. Norkku kuvaa kirjaa puolestaan näin. "Hoffmanin teksti on kaunista ja kirjan tunnelmat mystisia ja haikeita ja vähän katkeransuloisiakin. Minusta Punaisen puutarhan lukeminen sopikin hyvin syksyyn, hetkeen jossa hyvästellään kesä."

9. Carol Shields: Ruohonvihreää (Otava, 2012)+ Pikkuseikkoja (Otava, 2011)

Kaksi kertaa Shields, ensimmäiset Shieldisini. Lainasin kirjastosta Ruohonvihreää-teoksen, joka oli niin pikkutarkan koukuttava että ostaa päräytin heti perään Pikkuseikkoja, sillä ne ovat keskenään sisarteoksia (tämän tiedon opin muista blogeista). Minulle on jäänyt mieleen hauska mielikuva Shieldistä, sillä hänen kirjojaa on luonnehdittu "silkkipuserokirjallisuudeksi" ja tavallaan ymmärrän, että mistä syystä. Shields on näppärä kertomaan keskiluokkaisesta perhearjesta kuin kahvikupposten ääressä lukijan kanssa rupatellen. Kirjat eivät ole "räkärealismia" nähneetkään, mutta ei jännitettä silti millän pääntaputtelulla luoda.

Ruohonvihreää oli muistini mukaan jännityskirjamaisempi, mutta molemmissa oli perhekuvaus, erityisesti avioliittokuvaus, kohdillaan. Välillä pikkutarkkaan kuvailuun arjen toiminnoissa saattaa kyllästyä, mutta jos lukijan mieli antaa myöten, löytyy niistä myös paljon kiinnekohtia ajankuvaukseen.

Jenni kirjoittaa Ruohonvihreäästä ja pidemmin vielä suhteestaan Shieldin tuotantoon (huom: täältä löytyy myös silkkipuseron alkulähde!). Arja ihastelee perhekuvausta Pikkuseikkoja-teoksessa.

10. Äänikirjat

Olen kuunnellut nyt töiden vuoksi enemmän äänikirjoja kuin yleensä. En ole niistä kuitenkaan blogiini aiemmin arvioita kirjoittanut, koska oikokuuntelen niitä työn puolesta. Haluan kuitenkin tässä postauksessa antaa äänikirjoille suosituksen, sillä nyt niiden kuuntelu on paljon luontevampaa ja nautin kirjoista myös tässä muodossa.

Oikokuunnellessa täytyy olla koko ajan tietokoneella, mutta minusta äänikirjojen parhaat puolet pääsevät esiin juuri liikkuessa tai yöllä, jos ei saa unta. Olen kuullut monen nauttivan äänikirjoista esimerkiksi kokatessaan tai käsitöitä tehdessään.

Salla bloggaa useamminkin äänikirjoista, suosittelen etsimään hänen blogistaan hyviä vinkkejä.

*Huomaa itseironia!

TTT – kevään 2013 kirjat

Kohta on kirjavuosi 2012 takana, mutta moni hyvä kirja on vielä lukematta (joululomalla sitten!). Kevään katalogit ovat saapuneet aikapäiviä sitten, kuin muistuttaakseen ajan kulumisesta ja kirjakausien nopeasta vaihtuvuudesta. Tämä vuosi on ollut blogissani uutuuskirjojen juhlaa, olen lukenut niitä nyt niin paljon, että olen vähän ähkyssä.

Opintojen aikana kaipasin uudempien kirjojen pariin, nyt kaipaan jonnekin kirjakaanonin syövereihin, vanhemman kirjallisuuden pariin, jonka jäljet on ajan kulun vuoksi paremmin nähtävissä. On ollut ihana lukea ajankohtaisia kirjoja nyt paljon, miettiä tulevia Blogistanian kirjaäänestyksiä, seurata kirja-alaa ja tutustua niihin teoksiin, joita tehdään nyt parhaillaan. Mutta aina tulee käänne, ja nyt tuntuu siltä, että vuosi 2013 on klassikkopainotteisempi. Tulen lukemaan myös varmasti enemmän käännöskirjallisuutta.

Mutta en mie tietenkään aio ummistaa vuodeksi silmiä siltä, että mitä kirjoja julkaistaan juuri nyt. Tämä vain pohjustuksena sillä, miltä minusta tuntuu nyt vuoden loppuvaiheilla. Luen nyt vielä upeaa Pekka Vartiaisen kirjoittamaa tietokirjaa Postmoderni kirjallisuus (joka ilmestyy muuten tammikuussa 2013) ja olen hyvin inspiroitunut hyvin monista teoksista, joita siinä esitellään ja käsitellään. Kokoan varmasti itselleni kirjan avulla hyvää klassikkolistaa, jonka julkaisen perusteluineen blogissani myöhemmin.

Kevään kirjoista minua kuitenkin kiinnostavat eniten seuraavat kirjat:

1. Marisha Rasi-Koskinen: Valheet (WSOY)

Minulle Marishan esikoisteos Katariina oli oih, ihanaa -osastoa, joten luonnollisesti odotukset tätä seuraavaa teosta kohtaan ovat kovat. Pidän siitä, miten kirjailija käyttää ristivalotusta ja monia näkökulmia avatessaan tarinaa lukijalle. Jotain samantapaista tuntuu olevan luvassa nytkin esittelytekstin perusteella: "Valheet on romaani kuin kehä, jolla seitsemän ihmistä kuljettaa viestiä."

2. F. M. Dostojevski: Vanhan ruhtinaan rakkaus (Gummerus)

Tämä ei nyt varsinaisesti ole mikään uutuuskirja, mutta ilmestyy kuitenkin upean kannen kera keväällä. Kirjan pitäisi olla hauska kertomus juoruista ja höperön ukon rakkaus-sotkuista, joten sanon: kyllä kiitos!

3. Hisham Matar: Erään katoamisen anatomia (WSOY)

Oikestaan tähän ei tarvitse sanoa muuta kuin Aikamme kertojia -sarja.

4. WSOY:n sarjakuvat

Nämä oli nyt pakko niputtaa yhteen, sillä muuten ne olisivat napanneet suurimman osan listastani. Minun Kiinani -sarja saa jatkoa, samoin Ulkoministeriö. Ja Muumit!!!

5. Ferdinand von Schrirach: Collinin tapaus (Atena)

Pidin aiemmin ilmestyneestä Rikoksia sen verran paljon, joten tämä on yksi nappivalinta uutuuksista. Kertomuskokoelmasta poiketen Collinin tapaus seuraa nimensä mukaisesti vain yhtä rikostarinaa ja oikeussalidraamaa. Tekijä tiedetään, mutta motiiveistaan hän ei suostu puhumaan. Kiinnostavaa lukea, että miten asianajaja-kirjailija taas kieputtelee syyllisyyskysymyksiä.

6. Antti Leikas: Huopaaminen (Siltala)

Melominen oli rakenteeltaan kiehtova, sillä kirjan loputtua päätyy väistämättä miettimään, että mitä tuli oikein lukeneeksi ja missä järjestyksessä. Tarinassa oli myös minulle jotain uutta ja innostavaa, joten ehdottomasti Leikaksen toinen teos Huopaaminen kuuluu kevään lukulistalleni – varsinkin kun samat päähenkilöt seikkailevat myös tässä.

7. Paul Auster – J. M. Coetzee: Tässä ja nyt. Kirjeitä ystävyydestä (Tammi)

Kahden menestyskirjailijan kirjeenvaihtoa on koottu kirjaksi. Teos ilmestyy vielä Keltaisen kirjaston -sarjassa, joten olen hyvin kiinnostunut. Haluan tietää enemmän, mistä he kirjoittavat ja toisilleen sanovat, mutta ennen kaikkea, onko heillä ollut alunperinkin tarkoituksena julkaista kirjeet kirjana.

8. Grace McCleen: Ihana maa (Otava)

Nuori brittiläinen kirjailija ja aika väkevän kuuloinen aihe. Lapsi, 10-vuotias Jehovan todistaja,  pakenee koulukiusaamista ja ongelmallista isäsuhdetta pienoismaailmaan. Esittelyteksti lupaa jotain runollisen kaunista, vaikka samalla on kaiken aikaa uhka päällä, että mielikuvitusleikkien ja todellisuuden törmäyksessä syntyy jotain vaarallista.

9. Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta (Siltala)

Kirjalla on ihana nimi ja upea kansi. Minulla on myös tunne, että kirja liikuttaa minua todella ja se jättää myös pitkän, ihastuneen jälkimaun. Näin toivon.

10. Villikortti!

Koska kaikkien kustantamoiden katalogeja en ole vielä käynyt läpi, niin jätän varaa yhdelle yllätykselle.

TTT – Finlandiaehdokkaat, jotka aion lukea

Kirjablogeissa on pyörinyt jonkin aikaa tiistaisin listauksia, joiden inspiraationa toimii The Broke and the Bookish -kirjablogin meemit. Minusta näitä on ollut mukava lukea ja miettiä, että mitä itse listaisin tiistaisin (tästä meemin nimi TTT, Top Ten Tuesdays), joten lähdin nyt mukaan tähän blogivillitykseen. Koska olen listahullu ihminen, ja mukavien, tärkeiden asioiden pyörittely on hauskaa, niin tämmöiset kirja-aiheiset meemit ovat hilpeää ajanvietettä.

Olisin voinut aloittaa meemin omaperäisemmin, mutta koska tänään ratkeaa, mikä kirja voittaa Finlandian, on hyvä syy listata myös kymmenen kiinnostavimman oloista ehdokaskirjaa, jotka haluan lukea. Minulla on mielessäni ikuinen Finlandia-haasteeni, joka etenee hitaasti, mutta nyt en listaa voittajia vain puhtaasti ehdokkaita.


1. Tuomas Kyrö: Liitto (2005)

Haluaisin lukea myös vähän "vanhempaa" Kyröä.

2. Kari Hotakainen: Huolimattomat (2006)

Harmillisesti, en ehtinyt teatteriin katsomaan kirjaan perustuvaa esitystä, mutta kyllä itse kirjakin kiinnostaa. Teosta on kehuttu minulle, ja koska pidän muista lukemistani kirjailijan teoksista, oli tämä luonteva nosto myös tälle listalle.

3. Bo Carpelan: Axel (1986)

En ole lukenut vielä mitään Bo Carpelanilta, mutta tästä kirjasta luin vähän aikaa sitten kehuvan ja innostuneen arvion.

4. Annika Idström: Veljeni Sebastian (1985)

Kirja on tuttu minulle oikeastaan vain Irma Perttulan suomalaista groteskia käsittelevän väitöskirjan kautta. Haluaisin kovasti lukea teoksen, sillä välillä sitä kaipaa tylympää ravistelua. En ole Idströmiin vielä muuten tutustunut.

5. Ulla-Lena Lundberg: Leo (1989)

Koska Jää.

6. Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi (1995)

Kirjalla on ensinnäkin hyvin tarttuva nimi ja olen joskus nuorempana nähnyt tämän elokuvana (enkä silloin tiennyt kirjasta mitään), nyt lukevana ihmisenä on aika tutustua alkuperäiseen tarinaan.

7. Joel Haahtela: Elena (2003)

Minulla on kirja omana. Olen lukenut Haahtelalta kaksi teosta aiemmin, joista molemmista pidin. Ne olivat keskeneään samantyylisiä, ja oletan Elenan solahtavan samaan haahuiluun. Pidän pienoisromaaneista ja jokin tunne minulla on, että tämä olisi tuleva suosikkini Haahtelan kirjoista.

8. Katri Lipson: Kosmonautti (2008)

Uskon, että pidän tästä teoksesta. Tai sitten ihailen sitä, mutta en ymmärrä. Tämmöiset ennakko-odotukset minulla on kirjaa kohtaan. Se löytyy hyllystäni, ja tämä arvio vielä lisäsi odotuksiani. Minulla on tällä hetkellä Jäätelökauppias kesken, se ei ole mikään lukusukkula, vaan melkoisen keskittymistä vaativa teos. Aloitan kirjan varmaan alusta, sillä jouduin siirtämään sen hetkeksi työkirjojen vuoksi syrjään ja vireystila on kadonnut. Haluan haasteita ja pakahtua ihastuksesta, siksi luotan myös Kosmonautin koettelevan päätä.

9. Kristina Carlson: William N. päiväkirja (2011)

Koska aloitin tämän viime syksynä, mutta se jäi jostain syystä kesken. Pidin kirjasta, enkä nyt yhtään muista, miksi se on vielä kokonaan lukematta. Tämän luen näistä kirjoista luultavasti toisena, sillä Carlsonin Finlandian voittanut teos (1999) Maan ääreen on mieleeni. Herra Darwinin puutarhuri on myös hieno kirja.

10. Heidi Köngäs: Dora, Dora (2012)

Tämän luen luultavammin näistä kirjoista ensimmäisenä, sillä se on minulla lainassa hyvältä ystävältäni, joka on kirjaa suositellut sanallisesti ja upean arvion muodossa. En ole lukenut Köngäkseltä vielä mitään, mutta hänestä on valmiiksi jo hyvä tunne.