Kuva silmissä. Näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön

"Heinävedellä sinä soitat flyygeliä isossa korkeassa huoneessa jonka ikkuna katsoo järvelle. Sävelet eivät soi nuottiviivaston järjestyksessä, vaan ne irtoavat sinun sormistasi hitaasti ja nopeasti ja surullisesti ja iloisesti. Koirakin kuuntele sinun jalkojesi juuressa. Pilvisen päivän muuri halkeaa, ja valo laskeutuu flyygelin kannelle. Sen päivän silissä sinä olet, joka valaisee yötä"

Olen istunut samaisen flyygelin edessä ja katsonut ikkunasta järvelle, joten luonnollisesti pysähdyin erityisesti miettimään tätä kohtaa Kristina Carlssonin tekstissä. Tämä on yksi hetki, jonka Carlson on valinnut omaan tekstiosuuteensa Mirkka Rekolan kunniaksi kirjoitettuun teokseen Kuva silmissä. Näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijatyöhön.

Teoksen ovat toimittaneet kirjallisuudentutkija Liisa Enwald ja Rekolankin kustannustoimittajana työskennellyt kirjailija Eila Kostamo. He ovat keränneet Rekolan merkkivuoden kunniaksi hänen tuotantoonsa perehtyneitä tutkijoita, kirjailijakolleegoita ja läheisten alojen taiteilijoita kirjoittamaan eri tyyppisiä tekstejä kokoelmaan. Kaunokirjalliset palaset koostuvat esseistä, muisteluista, tutkielmista ja Leena Krohn on jopa valinnut teokseen kuusi kertomusta teoksestaan Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia, sillä niiden keskeinen hahmo on saanut vaikutteita Rekolasta.

Minua kokoelmassa puhuttelivat eniten edellä mainittujen kirjailijoiden tekstit. Carlsson on löytänyt ihania hetkiä Rekolasta ja heti alkuun hän on merkinnyt erittäin kauniin sitaatin "Ilo on hyvä johtaja, se on jo käynyt siellä, minne ollaan menossa." Hänen kielensä ja kertomukset hetkistä tuntuvat sopivan saumattomasti Krohnin muistelmiin ja vuonna 1998 kirjoitettuun, mutta nyt ensi kertaa painettuna julkaistuun esseeseen "Ystäväni Donna Quijote". Lisäksi viimeinen tekstipätkä jäi mieleeni, sillä siinä Kostamo kertoo kustannustoimittajan silmin Rekolasta. (Aihe, joka kiinnostaa minua erityisesti. Tämä kirjailijoiden ja kustannustoimittajien suhde. Minun pitäisi etsiä käsiini lisää tekstejä, joissa tätä kuvaillaan. Puolin ja toisin.)

Mirkka Rekola kiinnostaa minua myös ihmisenä, ei vain taiteilijana, joten koin nyt kiinnostavampina omakohtaiset muistelut, vaikka arvostin myös tutkijoiden tekstejä. Liisa Enwald esimerkiksi analysoi Rekolan runojen varjoon jääneitä maskuja. Vilja-Tuulia Huotarinen puolestaan on tehnyt aikanaan pro-gradu työn Rekolan aikakokemuksesta ja kokoelmassa analysoi mm. runoissa esiintyviä rakkauden kokemuksia ja tekoja.

Mielenkiintoisia, erityyppisiä tekstejä, joiden kautta tutustutaan Rekolaan. Ihmettelin vain saatepuhetta, siinä kun mainittiin, että muitakin kirjoittajia pyydettiin, mutta he eivät noudattaneet kutsua työ- tai muiden esteiden vuoksi. Minusta tätä ei olisi tarvinut mainita, sillä jäin heti miettimään, että kuka olisi kirjoittanut tähän vielä ja mitä hänen teksti olisi tuonut lisää.

Hyvä löytö taas kerran. Aion pistää hyvän kiertämään ja ilahduttaa tällä kirjalla ystävääni, jonka tiedän arvostavan Rekolaa.

Kuva silmissä. Näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön
Toimittaneet Liisa Enwald ja Eila Kostamo. Wsoy 2011
Sivuja:150
Kansi: Ulla Rantanen

"Kirjallinen pyhiinvaellus" -haaste

Kävin tosiaan juhannuksena Heinävedellä ja Valamossa. Hautausmaavierailulla etsin kamerallani Pentti Saarikosken ja Elina Karjalaisen haudat ikuistettavaksi blogiini. Innostuin sitten haastamaan myös muita kirjabloggaajia ikuistamaan kirjallisia kohteita joko sanallisesti tai kuvallisesti blogiinsa. Aikarajaa haasteella ei ole, ja tiedän jo muutaman kirjoittaneen paikkakuntansa "kirjallisista pyhiinvaelluskohteista", viimeksi niistä on kirjoittanut Amma. Kesällä monet liikkuvat ympäri Suomea, joten haastan teidät kanssabloggaajat nostamaan eri paikkakuntien kirjalliset pyhiinvaelluskohteet esiin. Itse lupaan kuvailla kesän aikana Helsingin kohteita.

Ihmiset olivat tuoneet Saarikosken haudalle kyniä. Kyseessä ei ole kuitenkaan kuulemma ortodoksinen tapa, vaan kaltaisteni fanien halu muistaa suurta runoilijaa ja kirjailijaa. Myös Elina Karjalaisen haudalle oli tuotu kyniä.
Alla olevassa kuvassa näkyy mielestäni hyvin, millaisessa luonnontilassa haudat ovat ja kuinka kaunis Valamon hautausmaa on.

"Ihana uni on sellainen jossa
taikakynän saisin.
Silläpä maailman kauneimman runon
heti kirjottaisin."
-Uppo Nalle-

Yövyin juhannuksena ihanan hirsitalon tornissa, olo oli kuin muumitalossa. Kuulin talon emännältä, että siinä samaisessa tornissa ovat yöpyneet ja kirjoittaneet mm. Mirkka Rekola ja Leena Krohn. Varsin runolliseksi heittäydyin kuvatessani jokaiseen ilmansuuntaan avautuvia, hyvin näyttäviä, ikonitaiteilijan koristamia ikkunaruutuja. Ensimmäisessä kuvassa näkyy ikkunoiden väriteemaa, mutta muut kuvat ovat vain pieniä otoksia kauniista pinnasta. Kokonaiset kuvat jääkööt "muumitalon" salaisuudeksi.