WSOY, 2011
The Humbling, 2009
Suomennos: Arto Schroderus
Sivuja: 146
Aikamme kertojia -sarja
"Hän oli kadottanut taikansa. Sisäinen pakko oli rauennut tyhjiin. Hän ei ollut koskaan epäonnistunut teatterissa, oli aina ollut vahva ja menestyksekäs, ja sitten pahin tapahtui: hän ei pystynyt näyttelemään. Lavalle astumisesta tuli tuskaa. Varmuus siitä että hän oli loistava väistyi, ja sen sijaan hän tiesi jo etukäteen epäonnistuvansa. Niin kävi kolme kertaa peräjälkeen, ja viimeisellä kerralla ketään ei enää kiinnostanut, kukaan ei tullut. Hän ei saanut yhteyttä yleisöön. Hänen kykynsä oli kuollut."
Näin alkaa Philip Rothin Nöyryytys. Päähenkilö Simon Axler on kuuluisa kuusikymppinen näyttelijä, joka on kuitenkin menettänyt täysin itseluottamuksensa, teatterikipinän, lavakarisman ja vuorosanamuistinsa. Hän epäonnistuu roolissa kuin roolissa, vaimo kyllästyy avioliittoon ja lähtee ja jäljelle jää vain säröillä oleva maine, varallisuus ja halu tappaa itsensä. Axler miettii näytelmiä, joissa päähenkilö lopulta tappaa itsensä ja kuvittelee, että olisiko hänen loppunsa samankaltainen.
Nöyryytys on romaani vanhenemisesta, epäonnistumisesta, uuden nahan luomisesta ja nimensä mukaisesti niin nöyryytyksestä kuin nöyryyttämisestä. Se ei ole romaani, josta pidin varauksetta, sillä Arjan tavoin minuakin ärsytti teoksen ukko-fantasiat: "Ukkofantasialla tarkoitan keskittymistä miehen elämään, paljon seksiä tai siitä fantasiointia, suoraviivaista oman onnen ja hyvän olon tavoittelua, fyysistä toimintaa, vaikeutta päästä itsensä ulkopuolelle tai nähdä naisia muina kuin oman olon välikappaleina."
Nöyryytyksen keskeisin naishahmo Pegeen Mike on nimeään myöten teoksessa kaikista kiinnostavinta, mutta samalla ärsyttävintä. Hän on nelikymppinen lesbo, Axlerin nuoruudenystävien tytär, joka jostain syystä hurahtaa tähän sisäänpäinkääntyneeseen ja elämänilonsa menettäneeseen mieheen. Pegeen kääntää takkia täysin, sillä hän muuttuu lähestulkoon yhden yön aikana poikatytöstä täysveriseksi edustusvaimoksi, tuhansien eurojen korkokenkineen ja vaatteineen. Muutoksesta ja suhteesta saadaan lyhyeeseen kirjaan edes jotain tapahtumia, mutta koin ratkaisun jotenkin seksistisenä, epäuskottavana ja sovinistisena. Mutta mielenkiintoinen se silti oli, sitä en kiellä.
Moitin ja kiitän siis samaa asiaa, seksikohtauksia.
Tämä on ensimmäinen Philip Rothin teos, jonka olen lukenut, enkä voi väittää, että olisin täysin ihastunut hänen tyyliinsä. Hän on palkittu kirjailija (mm.National Book Award, Man Booker, Pulitzer), joka on saanut myös Valkoisessa talossa kunniamerkin ja vuonna 2002 hänelle myönnettiin American Academy of Artsin korkeain kunninaosoitus, Gold Medal in Finciton. Kaiken tämän voin lukea kirjan liepeistä, mutta koska voin peilata tätä vain tämän yhden pienoisromaanin valossa, niin voin vain olettaa että jotain maskuliinisen kipakkaa minulta jää huomaamatta. Nöyryytys tuntuu välityöltä, hyvältä idealta, joka jää vähän kesken. Se on toisaalta kolmas osa neljän romaanin sarjasta, joten ehkä Jokamiehen (2007) ja Tuohtumuksen (2009) luettuani olisin ajatellut tästä teoksesta eri tavalla. Tai ehkä teemaviikkoni ensimmäinen kirja Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi oli niin hyvä, etten saanut Rothista tarpeeksi otetta.
Nöyryytystä ei ole blogeissa juurikaan luettu, mutta suomalaiset kriitikot kiittelevät sen nerokkuutta:
”Pulitzerilla ja lukuisilla muilla palkinnoilla huomioidun Rothin teksti on tuttuun tapaan taitavaa ja monitasoista. Rauhallisen pinnan alla sykkii vimma, joka tekee pienoisromaanista kokoansa suuremman.” Maija-Liisa Mattila, Keskipohjanmaa
”Lyhyestä mitastaan huolimatta Nöyryytys on ansioiltaan painava. Se on parodian ja komediankin keinoin kerrottu vakava tarina luopumisesta ja sen vaikeudesta. Teos on kuulas läpileikkaus elämästä ja sen tarkoituksesta. Ehdottomasti Rothin parhaimpia.” Arto Tuominen, Tiedonantaja
”Nöyryytys on painava kuvaus ihmisestä oman libidonsa kahleissa.” Arto Virtanen, Parnasso
”Roth on mestari kuvaamaan ikäistensä miesten syvimpiä pelkoja.” Antti Virolainen, Ilta-Sanomat
”Mestarillisen teoksen aihe voisi tuskin olla yksinkertaisempi tai käsittely suoraviivaisempaa.” Putte Wilhelmsson, Aamulehti
”Philip Rothin Nöyryytys on vetävästi kirjoitettu teos, joka sivuaa monia mielenkiintoisia aiheita kuten vanhenemisen problematiikka.” Veijo Hietala, Turun Sanomat
”Nöyryytys muistuttaa edeltäjiään niin kerronnallisesti, rakenteellisesti kuin temaattisestikin. Rothin kerronta on mukaansatempaavaa ja sujuvaa, toiminta keskitettyä ja monen rönsyilevän nykyromaanin rinnalla jopa pelkistettyä.” Pentti Orhanen, Ilkka
”(…) Nöyryytys edustaa fiksumman laidan amerikkalaista nykyproosaa (…)” Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat