Osallistuin eilen ensimmäiselle
"Miten rikoskirjani ovat syntyneet?" luennolle ja puhujina olivat
Tapani Bagge ja
Eppu Nuotio. He kertoivat kirjailijan työstä ja omasta "ura-polustaan" kohti dekkarikirjailijuutta. Heidän tapaaminen oli hyvää jatkoa viime viikonloppuiselle Avaimen järjestämälle blogistitapaamiselle, jossa tapasimme ihanaiset kirjailijattaret
Elina Hirvosen ja
Anu Silfverbergin. Siinä missä Hirvosen ja Silfverberg kertoivat työstään proosakirjoittajana ja miten pelkästään kirjamyynnillä on vaikeaa Suomessa elää, ja molemmat ovat tuotteliaita muunkin kirjoittamisen ja median alalla, niin Tapani Bagge kertoi elävänsä kirjoittamisella. Eppu Nuotio on tehnyt 50 romaania, joista vain 5 ovat dekkareita ja 500 tv-käsikirjoitusta ja Tapani Baggelta tulee vuodessa 5-6 uutta kirjaa. Molemmat ovat tehneet ja tekevät jatkossakin lasten- ja nuortenkirjoja.
En ole koskaan lukenut yhtään kirjaa Tapani Baggelta ja en ollut oikeastaan hänestä ennen kuullutkaan, koska seuraan aika vähän Suomen dekkarikirjallisuutta. Poikaystäväni, joka tekee sijaisuuksia opiskelujen ohessa kirjastolle, puolestaan tunnisti hänet heti, koska on kuulemma hyvin lainattu kirjailija. Eppu Nuotion dekkareihin aion tarttua joululomalla, koska hän oli mitä valovoimaisin ja ihastuttavin esiintyjä, jonka olen aikoihin tavannut. Hän sai minut kiinnostumaan kirjoistaan, olemalla niin tavattoman avoin. Tuntuu herkulliselle tietää kirjan syntyprosessin taustoista ja kuinka hän päätyi dekkaristiksi. Tosin keväällä ilmestyy hänen tämän kuuden dekkarisarjan viimeinen osa nimeltä
Loppu, joten jatkossa hän kirjoittaa muuta.
Kirjailijat olivat työtavoiltaan keskenään todella erilaisia, sillä Bagge suunnittelee melko tarkkaan päiväjärjestyksensä ja kirjoittaa vähintään 5 liuskaa päivässä, tekee taustatyötä ja korjaa aiemmin kirjoittamaansa. Hänellä on monta kirjan ideaa jo valmiina ja monta jo julkaisematonta kirjaakin tehtynä. Hän on kouluttautunut kirjoittamiseen tekemällä nuoruudessaan 10vuotta Jerry Cottoneita, joita varten hänen piti päivittäin kirjoittaa 10 sivua. Bagge kertoikin, että ei siinä tahdissa voi inspiraatiota odotella, vaan työ opettaa ja ahkeruus palkitaan. Vapaa-ajallaan hän lukee amerikkalaisia dekkareita, mutta tällä hetkellä nautiskelee Miina Supisen
Apatosauruksen maasta. Tätä kertoessa Eppu Nuotio huudahti väliin, että se on aivan ihana kirja. :D
Eppu Nuotio puolestaan ei halua suunnitella kirjoittamistaan, vaan saa ideoita lukemalla lehtiä tai vaikka näkemällä jotain epätavallista kävelylenkillä, jolloin ajatus lähtee liikkumaan. Hän on ollut aikanaan Tansaniassa Unicefin lähettiläänä, joka on jättänyt häneen lähtemättömän vaikutuksen ja hän kokeekin, että dekkarit ovat yllättävän hyvä paikka yhteiskunnalliseen kritiikkiin. Yksi yleisöstä kysyikin, että harmittaako että ihmiset lukevat dekkareita viihdetarkoitukseen (joka oli mielestäni aika typerä kysymys), niin Eppu sanoi, että eihän se ole kirjailijan käsissä, miten ihminen kirjaa lukee, tärkeintä että nauttii. Dekkareiden pariin hän päätyi aikanaan vakavan onnettomuuden jälkeen, jolloin hän oli pitkiä aikoja sängyssä liikkumatta ja katsoi Ruotsin tv:tä, jossa oli tummaihoinen naisjuontaja uutisissa. Hän alkoi miettimään, että mitä jos Arvi Lindin paikalle olisikin tullut tummaihoinen nainen ja kirjoitti ajatuksensa sitten ensimmäiseksi kirjaksi. Toinen kirja olikin sitten työn ja tuskan takana, koska hän joutui opettelemaan, miten dekkareita oikeasti kirjoitetaan. Toisen kirjan idean hän sitten sai eksymällä Big Brother nettifoorumille ja hämmentyi millainen joukkohysteria ja paine siellä foorumilla vallitsee, kun ihmiset alkavat "vihata" jotain "ämmää" BB-talossa. Hän kertoi auliisti muidenkin teoksiensa ideoista ja antoi paljon itsestään meille kuulijoille.
Oli mielenkiintoista kuulla dekkarikirjailijoiden työstä ja heidän ajatuksiaan kirjoittamisesta. Olen lukenut varsin vähän kotimaisia dekkareita, mutta Epun taustoittamana aion tarttua hänen dekkarisarjaansa pian. Omaan kirjoittamiseeni sain vahvistusta siitä, että kirjoittaminen oikeasti tapahtuu vain tekemällä, eikä baskeri päässä inspiraatiota etsiessä.
Oliko kukaan muu luentosarjalla? Haluatteko kuulla jatkossa lisää näistä luennoista? Luetteko paljon dekkareita?