TTT – Aloittamisen taito (pieni visa kirjojen aluista)

Tämänkertainen Top Ten Tuesday on kirjan alkuihin liittyvä pieni leikkimuotoinen visailu. Jaanan blogissa on usein hyviä kirja-aiheisia visoja, ja innostuin tänään itsekin kirjoittamaan blogiini kymmenen hyvää alkua ja toivon, että joku keksii oikean kirjan niihin. Sen verran vihjeenä annan, että kaikki alut on napattu kotimaisista kirjoista.

Apuna minulla Jarmo Papinniemen ja Kaisa Neimalan Aloittamisen taito (Avain, 2010), sillä ostin sen viikonloppuna omaksi. Olen aiemmin kirjoittanut teoksesta blogiini ja olen siitä asti halunnut sen omaksi.

1.

"Kun isoisäni Benno oli sadanviidenkymmenen senttimetrin pituinen ja leveäkalloinen, syttyi Venäjä-Jaappanin sota, kaikista sodista ehkä järjettömin. Tsaarin armeijan aliupseerina häntä vaadittiin tappamaan pieniä, täsmällisiä ja urhoollisia japanilaisia. Tsaari Nikolain sotaministeri oli epäsuorasti kutsunut isoisän luokseen ja sanonut:
– Benno uhattu isänmaamme vaatii teitä tappamaan lyhyitä ja petomaisia japanilaisia.
Isoisä oli hymähtänyt itsekseen:
– Tämä sota on imperialistinen. Ja minä olen pieni mies."

2.

"Jollen olisi alkanut kirjoittaa, hän ja minä ja rakkaus olisimme eläneet onnellisina kuolemaan asti. Kenellekään ei voinut olla parempia mahdollisuuksia kuin meillä. En vieläkään voi käsittää miksi siitä tuli niin vaikeaa. En minä kadu. Minulla ei ollut valinnanvaraa."

3.

"Auringon paiste langetti läpi lehdistöjen valojen ja varjojen kudelman. Jokin lintu tiukutti itsepintaisesti ja iloisesti. Aidan tuolla puolen hirnahti joku saattueen hevosista. Se oli kuten ylpeä, syvä naurahdus kaukaa, toisesta maailmasta.
Vanha haudankaivaja imeskeli ilmeisellä nautinnolla piippuaan. Näkemistä, näytelmää. Hän löysi aina hautasaattueista ja hautajaisista omituista, hiljaista iloa ja nautintoa, ravintoa ajatukselle ja tunteelle.
Tänään saatettiin viimeisimpään ja rauhallisimpaan asuntoonsa Herneisen vöyryään talon emäntä ja Riitakaisa, köyhä ja yksinäinen naisenpuoli."

4.

"Kaksitellen ja kolmitellen heitä verkalleen asteli rantamäkeä ylös, välistä useampikin mies yhdessä joukossa, kuinka paatit olivat rantaan saapuneet ja kuinka oli seisoskeltu ja odoteltu muitakin, kun päästivät purjeitansa alas ja laittelivat venheitänsä jättökuntoon. Alastalo seisoi kuistin suulla vieraitansa vastassa, kätteli mies mieheltä ja röhisi hyvänahkaista puhetta, opasteli ja lykkiskeli kuistin puolelle ja sieltä tampuurin kautta saliin. 'Istumaan, istumaan vaan! Lämittelemäänkös sinä istut, Mikkelsson, kun kohta oven pieleen itsesi jätät, kukluunin viereen?'"

5.

"Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi.
Suo oli autio, keskeltä melkein puuton neva, jonka veden vaivaamasta kamarasta nousi vain jokin kitukasvuinen käkkyrämänty, vahvakaarnainen ja tasalatvainen pieni vanhus. Jussi liikkui suolla, pysähdellen, katsellen, tarkkaillen ja arvioiden."

6.

"Niin kuin hyvin tiedetään, olen minä kaikkitietävä, kaukaa viisas vai miten se meni. Voisin kertoa elämän tarkoituksen, Kennedyn murhaajan, voisin paljastaa muutaman varjoon jääneen jutun puusepän neitseellisesti syntyneestä pojasta. Ei huvita. Huvittaa kertoa pituushyppääjästä ja pituushyppääjän pojasta."

7.

"Paul,

Syntymäpäivä. Ensimmäistä kertaa vietän sen yksin. Makaan pimeässä huoneessa ja kuuntelen musiikkia, jota toin kotoa. Ajattelen sitä mitä tapahtui. Ehkä täällä uskallan ajatella sitä.
Olin varma, että en enää koskaan ole onnellinen. Heräsin aamulla, lähetin Susanin kouluun ja ajoin minibussilla töihin samalla tavalla kuin aina, valmiina suorittamaan elämäni loppuun, kauniit hetket sirpaleina ja rumat aina ehjinä ja lujina kuin olen aina tiennyt niiden olevan.
En vieläkään tiedä, voiko onnea olla. Jos on, tunnistanko sitä. Mutta eilen illalla, kun kävelin katuvalojen hunnuttamalla kadulla ja pysähdyin juomaan viiniä ja katselemaan ohikulkijoita kahvilan ikkunasta, minulla oli vähän aikaa keveä olo.
Kiitos.

E."

8.

"Kiitokset ja terveiset
sioille sovinisteille. Omahyväisille öykkäreille. Pubien kaljamahaisille bulvaaneille. Sultsinakielisille shemeikoille. Ympäri vuoden äpyilijöille. Sonnimaisille machoille. Pillupoliiseille. Sankareille raiskaajille. Neitseenmetsästäjille. Urhoollisille sutenööreile. Naisen pinnan supersurffaajille. Mummonrassaajille. Kyrvänkantotelineille. Namusedille. Filmaistereille ja kaiken maailman arvostelijoille jotka tykkäsivät paneskella kovia lauseitaan suuhuni. Joulupukeille. Juhannuspukeille. Perheenisille jotka ottivat pikku tyttärensä hyppynarun mukaan. Mieskirjailijoille jotka ystävällisesti ja tunnollisesti kirjoittivat minua puhtaaksi ja kommentoivat minua, pyyteettömästi toimittivat minua kohti painokuntoa."

9.

"Vieras mies tuli taloon keväisenä päivänä iltaruskon aikaan."

10.

"Ennen häntä tapasin hänen vaimonsa.
Rauno, poikaystäväni, toi kouluun Parnasson. Oli talvi, kirkasta, aamu. Hän tuli luokseni pihalla, kaivoi salkustaan lehden, avasi, näytti.
– Lue nuo. Tuosta jätkästä tulee jotain suurta.
Muistan hänen ilmeensä: kykyjenlöytäjän. Mitä sanot? Hän oli se, joka tiesi, mitä etsiä, löysi ja näytti minulle, opetti.
Luin. 'On kilpikonnalla amme omasta takaa: / kun sataa, se käy selälleen ja kylpee. / Olkimarsalkka ratsastaa. – Mihin marsalkka, kysyy kilpikonna. / – Mihin minä, vanhana sitä ratsastelee muuten vain.'
Luin ne muutkin. Katsoin nimen: Pentti Saarikoski.
– Kaunis nimi, sanoin.
– Kivoja runoja, sanoin."

Tietäjälle luvassa mainetta ja kunniaa.

Huomio: kommenteissa oikeita vastauksia, joten arvaa ensin ja lue muiden kommentit vasta sitten. :)

Oikeat vastaukset:

1. Daniel Katz: Kun isoisä Suomeen hiihti
2. Märta Tikkanen: Kaksi – kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta
3. Pentti Haanpää: Isännät ja isäntien varjot
4. Volter Kilpi: Alastalon salissa
5. Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla
6. Tuomas Kyrö: 700 grammaa
7. Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
8. Anja Kauranen: Sonja 0. kävi täällä
9. Mika Waltari: Vieras mies tuli taloon
10. Tuula-Liina Varis: Kilpikonna ja olkimarsalkka

Aloittamisen taito

"Mahtaako teillä olla sama kokemus, mutta joka kerta kun itse ryhdyn kertomaan tarinaa, törmään pirun hankalaan pulmaan, mistä aloittaa."

Olen viikonlopun ajan lueskellut Kaisa Neimalan ja Jarmo Papinniemen kirjallisuustieteellistä teosta Aloittamisen taito (Avain, 2010). Kyseinen opus on lähes 500 sivuinen tietopaketti kotimaisten ja käännöskirjallisuuden helmien aloituksista. Tekijöiden pääkriteeri on ollut se, että teokseen valitut aloitukset aloittavat hyvän teoksen. He haluavat näiden valittujen aloitusten avulla innostaa lukijoita kirjojen äärelle ja jatkamaan lukemista alkua pidemmälle.

En muista useinkaan kirjojen aloituksia, sillä usein kirjan alussa ajatus toimii hivenen puolitehoisesti, vaikka pääsenkin nopeasti teoksen imuun. Kirjan aloitus ei ole kuitenkaan se paikka, jossa koukutun lukemiseen, vaikka se tapahtuukin nopeasti. Aloittamisen taidosta luinkin kaikkein innokkaimmin juuri niiden kirjojen alkuja, joita olen elämäni aikana lukenut ja yritin muistaa, että kiinnitinkö ensimmäisellä luentakerralla niihin niiden ansaitsemaa huomiota.

Aloittamisen taito on jaettu erilaisten aloitusten teemojen mukaan. On perinteistä luontokuvausta ja ihmissuhteiden luonnehdintaa. Teoksen alussa voidaan esitellä myös suurempi joukkio, joka on kirjassa koolla tai puhutella suoraan lukijaa. Kirja voi alkaa myös hajulla, äänellä, liikkeellä tai unikuvauksella. Näin muutaman kirjan luokitteluista mainitakseni.

Tekijöiden kommentit aloituksista ja teemoista olivat mielenkiintoisia ja helposti lähestyttäviä. Ei tarvitse olla kirjallisuustieteilijä, että niistä voisi nauttia. Luonnehdinnat valitusta aloituksista ja niiden sopimisesta kyseiseen kirjaan olivat tiiviisti pohdiskelevia, joten lukija saa nopeasti kuvan hakemastaan teoksesta. Luin juuri Maria Jotunin Arkielämää ja tekijät nostivat sen aloituksesta esiin yhteyden James Joycen Odysseuksen aloitukseen ja siihen, että molemmat kirjat ovat yhdenpäivänromaaneja. Mielenkiintoinen tekijöiden huomautus Arkielämään aloituksesta on se, että usein yhdenpäivänromaanien tapahtumat sijoittuvat kuumiin kesäpäiviin. Juuri tällaisten viittausten ja huomioiden takia kirja oli todella herkullinen luettava, varsinkin tuttujen, luettujen kirjojen kohdalla. Lukemattomista kirjoista sain puolestaan itselleni hyviä kirjavinkkejä ja ideoita lukemiseen.

Jos kirja ei olisi ollut kirjastosta löydetty kappale, olisin merkinnyt hiirenkorvilla kiinnostavimmat aloitukset ja niiden perusteella valinnut uusia lukuvinkkejä. Tulen varmasti jatkossa kiinnittämään paljon enemmän huomiota kirjan aloituksiin ja toivoisin että tämmöinen kirja tehtäisiin myös hyvistä ja kuuluisista lopetuksista.
Kirja ei kuitenkaan arvota, millainen tulisi olla oikeaoppinen ja hyvä aloitus, mutta yksikään lukemistani esimerkeistäei alkanut sanoilla Olipa kerran..

Jarmo Papinniemi & Kaisa Neimala: Aloittamisen taito

Avain, 2010
Sivuja: 472